Aika, meitä muuttaa...

Aika, sitä jaksaa ihmetellä, ajan kulua ja sen vaikutuksia. Ainakin peiliin katselessa, eikö niin ;)

Mutta iän karttuessa sitä huomaa myös, että moni asia tarvii aikaa. Kypsyminen, ymmärtäminen, mukautuminen.

Pari, kolme viimeistä vuotta ovat kuluneet vauhdilla; ehkä aika muutenkin kuluu huomattavasti nopeammin kuin joskus nuorena, kun sitä malttamattomana odotteli, uusia kokemuksia, uusia alkuja... Ja paljon muuta.


***


Aika on auttanut minua muuttamaan tärkeysjärjestyksiä, hiukan päästämään irtikin. Seuraavissa kuvissa on ihanuuksia, joista nyt päästän irti, ne löytyvät halukkaille korukaupasta (jos tänne blogiin joku eksyy ja huomaa).

Kyllä vaan, helmivarastoni ovat aivan liian runsaat, jotta kykenisin niitä kaikkia käyttämään, ikuna! Alan siis luopua monista hellimistäni aarteista ;)  Ja minulta voi vapaasti kysellä, josko varastostani löytyy sitä tai tätä, lähinnä korukivihelmiä, tavallisempia ja erikoisempia, olen valmis myymään niitä!

*

Silti, haluan vielä hypistellä ja nauttia helmien ja korujen tekemisen tuomasta onnesta - joitakin koruja olen pitkästä, pitkästä aikaa myös tehnyt. 

Päätin aloittaa simppelisti, koruvaijeriin, kaunista apatiittia ja amatsoniitti/ammoniittiriipus, jonka voi kiinnittää hopeiseen sydänlukkoon tai halutessa jättää pois.

Voi, jaksan aina ihmetellä ja ihailla apatiitin kaunista, omanlaistaan sinivihreää väriä! Siruinakin kiehtovaa.

Linnuntietä

Linnuntietä matkat on lyhyempiä, voi kun ois siivet! Vois hetken mielijohteesta lähteä vaikka ... vaikka mihin ;-)

Eipä oo, haaveeksi jää omin voimin lentäminen. Mutta aurinkoisella säällä askel on jotenkin kevyempi ja ehtii tehdä enemmän kuin pimeinä päivinä, vai luulenko vaan?

***

Postia tulee, vaikka oon luvannut tilailla vain tarpeeseen. Kuorista sukeutuu ihanuuksia, tämän päivän lintukin.
Aluksi vain kokeilin, josko nahkanauha menisi kaiverretun linturiipuksen reiästä, menihän se yllätyksekseni. Huomasin, ettei lintu oikein paljon lisäkoristusta kaivannutkaan. Kokeilin nimittäin ensin Swarovskin silver night -kristalleja, mutta ne olivat liian koreat labradoriitin seuraan. Nuo apatiitti-möhkäleet olivat siinä lähellä, joten kokeilin seuraavaksi niiden sopivuutta. No jess, kahdessa oli tarpeeksi isot reiät ja pääsivät sitten linnun seuraan.

Tämä koru on aika erikoinen, se taitaa olla aivan unisex ja ikärajoitteitakaan ei ole! Sopii siis naiselle, miehelle, pojalle tai tytölle.

Syksyä, tykkäilen

Nysse tuli. Eilen satoi räntää useaan otteeseen, muttei maahan mitään valkoista jäänyt. Tänäänkin on todella kylmä eikä aurinko edes yritä näyttäytyä.

Ei se mitään. Onneksi on korupöydällä kaikenlaista tarviketta iskemässä silmää ;-)

Nämä korut odottelivat ketjujaan jonkin aikaa, mutta tänään sitten sain valmiiksi.

Ensimmäisessä korussa on se aiemmasta korusta orvoksi jäänyt siivekäs, nyt se lennähti kauniisti kaiverretulle apatiittilehdelle. Apatiittia on korussa lehden lisäksi pari pientä murua, seuranaan hohtelevaa labradoriittia. Jokaisessa viistehiotussa neliössä on hiukan erisävyinen labradoriitti, mutta niin kuin hyvin tiedätte, kuvaan niitä säihkeitä ei suinkaan saa.
Ketjuna on vintage-henkistä filigraaniketjua tummaksi patinoituna, muut korun metalliosat ovat siis hopeaa.
Koru on lyhyttä mallia.

Ja toinen koru on sekin samoja haileita ja unelmoivia sinisävyjä. Riipus on keramiikkaa ja vaikka siinä olikin kultahippuja, valitsin ketjun sävyksi antiikkipronssin, tuota ihanaa filigraanimallia. Kukkaset ovat tsekkiläisiä lasihelmiä, seurana heillä yksi Swarovskin kristalli. Koru on lukoton, pään yli kaulaan pujahtava.

Tästä korusta tuli hyvin rauhallinen, minulle itselleni se kertoo hiukan hempeämmästä syyssateesta kuin näiden päivien kylmemmät pisarat. Vaan silti, joka syksy tämän sanon: Rakastan syksyä!



Vielä ehtii ilmoittautua Korukoplan vastavärit-haasteeseen!

Kesäterveisiä!

Tervehdys kaikille kesälomalaisille, myös sen alkamista odottaville!

Siniset ja turkoosit on niin lomavärejä, kesävärejä ja ikiaikaisia suosikkeja. Aiemman punasävyisen sisarkoruksi valmistui tämä yhtä kesäinen!
Sarisilkkiä, korumetalliketjua, vintaj-lankaa, tsekkiläistä lasia, yksi swarovskikin piilossa ja suloiset pikku apatiittihelmet juurikin silkin värisinä.

Ja korukaupassani kesäkuun loppuun asti ilmainen lähetys!

Aavistuksia

Olin ostamassa maalauspensseleitä. Näitä.

Kun yllätin itseni yhtäkkiä seisomasta siemenpussihyllykön viereltä. Ei riittänyt, että seisoskelin tai silmäilin. Käteni tarttuivat ja selailivat. Aivoni raksuttivat ja lukivat jostakin vuosien takaa tuttuja nimiä: calendula officinalis,  centaurea cyanus, cosmos, helianthus, lathyrus odoratus... vaihdan riviä... allium, nantes, origanum vulgare... stevia... mitä? voisinko itse viljellä steviaa, tuota ihmeainetta, sokerin korviketta... mitähän siskolle sen taimien kanssa kävikään viime kesänä...

En ostanut ainuttakaan siemenpussia, mutta annoin suloisen rapinan, aavistuksen tulevista pikku versoista ja ihmeellisistä tuoksuista, mauista, vallata mieleni ja ajatukseni. Ostin toki pensselitkin, hain ostoslistan tavarat ja kävelin sitten tuttua reittiä kotiin, mutta mietin vain kasvimaita ja yksivuotisten kukkien kirjoa. Kävelin vahingossa pitempää reittiä.

***

Kotona ostokset päätyivät nopeasti kaappeihin, istuin korupöydän ääreen ja yllätin itseni avaamattoman apatiittinauhan purkamisella.

 Aavistus

Aavistus-korun riipuksessa pronssinen spiraali (LesleyWatt), erikoisen ihana etsattu akaatti(kiitos,Vikki!) - kasvua, pyörteitä, versoja myös Saran lamppuhelmessä ja lukkokin on pronssia. Apatiittien keskellä on myös pari ihanaista vihreää isoa 'siementä', ne olen muistaakseni tilannut Anzulta ammoin.

Apatiitti on kommunikaation ja aktiivisuuden kivi ja tämähän on myös kivi, jonka sanotaan hillitsevän painonnousua. Olinkos minä tätä kokeillutkaan vielä?

Heh, teinpähän yhden parin korvakoruja ihanaisesta rutiilikvartstista, sen sanotaan suodattavan kielteisyyttä ja valaisevan sielun. Valoa tarvitaan.

***

Mother Earth Challenge, reveal

Gaia ~ Mother Earth, Mother Nature;
Äiti Maa, Luontoäiti

Thanks for this challenge on 'Mother Earth' go to Finland's dear neighbour country, Sweden, to Birgitta Lejonklou, who is a skillful artist on ceramics. She challenged us to use a piece of her ceramics in our designs, celebrating Mother Earth.
Thank you, Birgitta, it has been most interesting and a real challenge!
-The list of participants at the end of this post.

Tämänkertaisen haasteen äitinä on taitava keramiikan tekijä rakkaasta naapuristamme, ruotsalainen Birgitta Lejonklou. Hän haastoi käyttämään keramiikkaosiaan teemana Mother Earth, Äiti Maa.
Pienenä lisätwistinä minä kutsuin mukaan Vikkityylin Leenan ;-D
-Osallistujalistan löydät tämän postauksen lopusta.



Kreikkalaisen taruston mukaan Gaia on itsensä kaaoksesta synnyttänyt maan jumalatar, jota nykyisin ns. uuspakanat pitävät koko maa-planeetan ekosysteemin ylläpitäjänä ja ajatusolentona kaiken takana. Äiti Maa synnyttää kaiken, Äiti Maa myös ottaa huomaansa kaiken kuolleen.
Luontoäiti kuulostaa omissa korvissani 'paremmalta', kotoisammalta ja se sisältää muissakin yhteyksissä käytettyjä fraaseja -Luonto paras lääkitsijä (A.Vogel, mikä mainio kirja!) -Luonto parantaa -Luonto viisain opettaja jne.
Maa on ollut tärkeä elämänantaja, terveyden ylläpitäjä, elävä ja kunnioitettu, palvottu olento monissa muinaisissa kulttuureissa, erilaisia symboleja on käytetty jo alkukantaisissa kulttuureissa kuvaamaan Maata, sen antimia, sen vastapareja Taivasta tai Kuuta.

Valitsin rannekoruosan, jonka värimaailma sitten laittoi minut tällaiselle polulle. Kiinnitin lukon sekä keramiikkalinkin että apatiitti-sirut nahkapohjaan keinojänne-nauhalla, jota käytin jo aiemmin esimerkiksi poppamies-korussa. Apatiitti kuvaa tässä mielestäni sekä vettä että taivasta, joita ilman ei olisi maatakaan.
Pyöreissä metalliriipuksissa on kuviona pöllö, viisauden vertauskuva; viisautta kai maapallomme eniten tarvitsee nykytilanteessa.

Pidän paljon tuosta Birgitan tekemästä keramiikkaosasta, se on rosoisuudessaan ja karheudessaan niin puhutteleva; Äiti Maa hiuksinaan lehtikuvioita.
Vaikka nahka tässä korussa on ihanan pehmeää ja mukautuvaa, luulen että vielä vaihdan sen tummempaan...

On the bracelet Mother Earth, with her hair made of leaves; I used apatite-nuggets to describe both Water and Sky which are the natural antithesis of Earth. The metalcharms I embossed with the owl, symbol for wisdom, which is so much needed on our planet earth right now.  All the beads are stiched to a piece of leather with a ribbon of fake sinew.

I like so much of the rough beauty, wabi sabi, of this ceramic link by Birgitta! But, I think, I might remake this bracelet with a darker leather...

'Wisdom'

***

Myös kaulakorussa on saman tekijän keramiikkariipus; siinä on seesteisemmät kasvot, tyynet, hymyilevät, toiveikkaat? Käytin tässä korussa helminä opaalia, ametistia, savukvartsia ja himmeitä, ihania turritella-akaatteja. Linkitin helmet 'gunmetal'-sävyisellä vintaj-langalla ja ketjut korumetallia. Tämä kaulakoru syntyi viime yönä, jälleen kerran yhtenä unettomana yönä...

I just had to make another piece too with Birgitta's ceramic pendant, representing the Goddess,
eyes closed and smiling, so serene and so present, full of hope? The beads are smoky quartz, opal, amethyst, turritella agate... This necklace I made last night, not being able to sleep...

 'Hope'

***

Tässä lista haasteen osallistujista:

Birgitta Lejonklou our hostess of the challenge
Emma Todd       apolymerpenchant.blogspot.se
Inge Traud      http://www.ingetraud.wordpress.com
Sandra Wollberg   city-of-brass-stories.blogspot.se
Cece Courmier   thebeadingyogini.com 
Margareta     magsinhelmet.blogspot.se
Toltec Jewels  www.JewelSchoolFriends.com
Susan         http://libellulajewelry.com
Leena             vikkityyli.blogspot.se

Earth hour, tunti maailmalle

Earth hour = tunti maailmalle, maan tunti - tänä iltana kannetaan huolta maailmanlaajuisesti ilmastonmuutoksen vaikutuksista, pieni ihminen voi edes näin osallistua: sammuttamalla valot tunniksi illalla klo puoli yhdeksän paikallista aikaa. Voihan sitä rauhoittua tunniksi miettimään omia valintojaan nyt ja tulevaisuudessa!




Annoin tämän aamun korulle yksinkertaisesti tuon nimen - Toivon, että korusta välittyy se, ettei läheskään aina kaivata kaikkein pisimmälle vietyä viimeistelyä, hiontaa, kiveen, jotta se olisi kaunis ja silmää miellyttävä.

Korun kivihelmet ovat viimeistelyltään osa karkeita, himmeitä, osa vain sileiksi rummutettuja. Värivalinnallakin halusin tuoda esiin sen, että luonnollisissa sävyissään kivet ovat todella kauniita, näistä helmistä mitkään eivät ole keinotekoisesti värjättyjä. Korukivistä on edustettuna akvamariini, vuorikristalli (iso kirkas karkea ja himmeät vaaleat), ametriini, apatiitti, kunziitti, karneoli ja ruusukvartsi, pieni labradoriitti. Vuorikristallia on runsaasti, sillä sen sanotaan yhdistävän muiden kivien energioita.

Luontoretkiä

Muistanko oikein... tuon niemen takana on se pieni saari, se, jonka toinen pää on paljasta kalliota ja toinen pää tiheää lepikkoa jonka seassa muutama sitkeä havupuu? Oi, nyt se näkyy! Muistan toki, että saarelle päästäkseen pitää veneellä pujotella parin viereisen luodon välistä.

Ja ne luodot - mikä näky jo pesänsä jättäneiden lokkien jäljiltä. Jaksan ihmetellä miten ne suosivat lähes paljasta kallioluotoa eivätkä hakeudu suojaisammalle naapurisaarelle. No, minun voittoni, minun saarellani on ehkä pesinyt vain yksi pari, niin vähän sen kalliolla on valkeita merkkejä.

Istuskelen rauhassa, nautin kesäkuisesta lämmöstä. Katse kulkee myös viereiseen niemeen, sen rantakaislikkoon. Kuin vahingossa tuijottelen ruokojen sekaan pujahtavaa kuikkaa, voisiko sillä olla siellä pesä, tai ehkä pian jo poikaset. Jään tarkkailemaan, aurinko lämmittää niskaa.

Luodolla-korussa makeanvedenhelmiä, ihanan kirjava iso jaspishelmi, ruskea 'piikkinen' siemen, lasihelmi, hopeapesä... Riipus on rodoniittia, kerrassaan hurmaava yksilö!


********************************************


Pohjoinen Jäämeri. Haaveilen joskus pääseväni katsomaan sen syvää sinistä, jossa on kuulemma aivan oma sinivihreä sävynsä.

Ruija-korun tilaaja sanoikin tämän korun apatiittien olevan juuri jäämeren värisiä! Riipuksena iki-ihana sininen opaali, jonka kuvioissakin on kuin pohjoisen Norjan vuonojen ja saarien karttaa, vuoropuhelua mantereen ja meren kesken. Silkkinauha keventää korua, riipus on iso ja lyhyeen koruun ei haluttu liikaa elementtejä.

Jäiden lähtö

Tiedättehän sen jylhän jännittävän ja aivan omanlaisensa äänen, minkä kuulee näin keväisin jäiden murtuessa ja lähtiessä liikkeelle!
Jotenkin tämän korun rakentuessa tajusin, että se on koruni nimi, 'jäiden lähtö', nuo lehtiketjut ja riipus pitivät sellaista ääntä ;-)

Apatiitin ominaisuuksista lukiessani, löysin seuraavaa: apatiitti laittaa ihmisen energiavarastot käyntiin uusiutumista vaativissa tilanteissa. No, keväthän on uuden alkua ja vaikka auringosta energiaa tulee, niin eipä lisä ole pahitteeksi.

Keräsin korun muut värit riipuskivestä; jännittävän sininen makeanvedenhelmi, vaaleamman siniset akvamariinit, valkeat akaatit ja hienostuneen harmaat antiikkihopeoidut ketjut.

Riipuskivessä on kauniita kuvioita, pieniä 'vaahtopäitä'.



***
J.k. Kun minä aina innostun kuvailemaan ja maalailemaan noita tunnelmiani, niin korjaan nyt, että eiväthän nuo korunosat oikeesti mitään ääntä varsinaisesti pitäneet, mutta kuvioista ja väreistä ja muodoista syntyi minun päässäni sellainen ääni... Joo, hupsu oon!

Aarteita

Golcondan aarre -kaulakoru juontaa nimensä Gaetano Donizettin oopperasta 'Regina di Golconda' vaikka yhteys on kaukaa haettu ;-)
Korun helminä jaspiksia, akaatteja, brontsiittia ja kuparia. Riipuksena ISO kahvijaspis-sydän, johon kikkailin tuollaisen filigraani-ripustimen. Kupariketju asettuu koruun toispuoleisesti.
Laitoin myös kuvat isoina, että tulisi näkyviin kokoero seuraavaan hyvin herkkään ja hentoon koruun.


Aina vaan lisää opaaleja! Tämä kaunotar on boulder-opaali, jolle ominaista on tuo opaaliosuuden ympärille jätetty 'isäntä-kivi'. Omaa silmääni näin reunustettu jäinen maisema viehättää.
Pikkuhelmet ovat apatiittia ja aitoja opaaleja, joissa noita opaalin säihkeitä myös ihastuttavasti näkösällä.
Vaikka tänä viikonloppuna en yhtään pidä jäästä, niin koru sai nimen 'Glacier', jäätikkö.

Ladybird

Kävin eilen Retretissä. Paljon nähtävää, paljon mielenkiintoista katseltavaa, vanhaa arvotaidetta lukuisilta suomalaisilta naistaiteilijoiltamme; oheisnäyttelyssä raikasta ja erilaista uudempaa otetta, haluan mainita Teemu Saukkosen ja Merja Haapalan 'hidas katse'-kokoelman. Retkeilkää Retrettiin!

En muista nähneeni etukäteismainintaa Oiva Toikan lasitöistä tuolla luolaston näyttelyssä, mutta siellä niitä ihanuuksia oli! Niinpä sitten, Oiva Toikan innoittamana tämänpäiväinen koruni, Ladybird, joka rakentui tuon hurmaavan käsintehdyn taidelasihelmen ympärille!


Oikeastaan kuvittelen, että tähän rakentuu vielä koko kaulakorukin, mutta riipus nyt ainakin alkajaisiksi näistä tarkoin varjelluista herkuista - katsokaa tuota makeanveden keishi-helmen värikirjoa ja kiiltoa! Samat sävyt löytyvät lasihelmessä ja pikkuherkkuina apatiitti, ametisti ja punainen spinelli.
En saanut kuvaan tämän riipuksen herkkyyttä, se näyttää pelkältä möykyltä :-(

Romantiikan nälkään

Nämä ovat taas odotelleet tuloaan pitkään, malli on piirretty varmaankin viime vuonna :-)

Kevyenkevyet, mutta pienenpienistä osasista isoiksi kasvaneet korvakorut. Ensimmäisissä on korukivinä apatiittia, labradoriittia ja kuukiveä, toisissa tietenkin granaattia., tietenkin.

Molemmissa pareissa on samanlainen hopealangasta taivuteltu linkkiosa, granaattikorvakoruissa taoin linkit, mutta apatiittikorvakorujen linkit saivat jäädä paukuttamatta, sopivat sileälinjaisiin koukkuihin paremmin. Apatiittiparista tuli pitkät, 7,5cm ja granaattiparistakin kivan näyttävät, 5cm.
Jostain syystä tuli käytettyä näihin aika arvokkaita helmiä, etenkin nuo 'twist cube' -apatiitit ovat todella herkulliset!

Mietin joman kumman parin patinoimistakin, mutta voihan olla, että syntyy vielä uusi pari tällä mallilla, patinoitavaksi...