Haasteista

Erilaisiin haasteisiin, siis koru-haasteisiin, osallistuminen on kohdallani hyvin kaksijakoinen prosessi. Innostun aina välittömästi nähdessäni tarjolla olevia haasteita. Ilmoittaudunkin näihin kansainvälisiinkin koitoksiin ja aina välillä käy tsägä ja antautuu mahdollisuus kokeilla toisten valitsemia palasia koruihini.

Kun osallistuminen sitten varmistuu, iskee kylmä hiki. Voi apua, entäs jos en keksikään mitään! Joskus iskee suoranainen paniikki, kun saa ne toisen/toisten valitsemat korunosat, määräaika lähestyy ja ei ole edes ideanpoikasta! Vaan aina on selvitty ja aina vaan innostun uusista koitoksista.

Seuraavaksi onkin vuorossa tällainen haaste, jonka julkaisupäivä sekin lähenee, 2.lokakuuta:

Haastajina Caroline ja Lesley , joiden molempien etsy-kaupat ovatkin mulle jo ennestään tuttuja ;-D Esimerkiksi eilisen korun lintu oli Carolinen käsistä.
Haasteen osallistujat arvottiin pari viikkoa sitten ja ilmoittautuneet saivat tilata hyvin edullisen tarvikelähetyksen (sisältö oli ylläri).



Ja tässä heiltä tullut satsi mainioita osasia. Hmm... pinksu ei ole 'right to my alley' eikä ehkä ihan niin syksyinenkään, kun haasteena on "the challenge of creating some Autumn jewellery designs with them". Mutta aivan varmasti syntyy koruja näistä ihanuuksista, koska sekä pronssiosat että keramiikka puhuttelevat minua suuresti. Nyt täytyykin katsella luonnon väritystä tarkkaan, tulipas mieleeni eräs tietty pensas... eräällä lähipihalla...

Onneksi aikaa on vielä reilusti. Ja toki tässä välillä syntyy vielä muitakin koruja.

Mukavaa uutta alkanutta viikkoa blogissani piipahtajille!

Vappupalloja?

Näinpäs äsken hauskan kulkueen, ei se nyt aivan vappukulkue ollut. Asun metsän laidassa, oon kai kertonut, ja ikkunastani näkyy mukava mäntymetsä ja sen reunuspolku oikein hyvin. No siinäpä äsken katseeni viipyi ja ensimmäisenä polulla asteli ryhdikäs katti, sen vanavedessä kuono maassa saksanpaimenkoira. Nämä molemmat kulkivat vapaina, ei pantoja ei talutushihnoja, selvästi yhdessä etenivät. Muutaman askeleen päässä ensimmäisestä parista tuli vanhahko mies pikku bokseria hihnan päässä taluttaen. Ja näitä molempia pareja myötäili herra varis mäntyjen alimmilta oksilta toiselle leyhähdellen, koko ajan muun kulkueen vanavedessä.
Olipa mukavaa seurattavaa :-D

Joskus takavuosina tuli kyllä vapunviettoon osallistuttua puheita kuunnellen ja kulkueita seuraillen, pienten lasten kanssa tosin agressiivisimpia krääsänmyyjiä väistellen. Nykyään välttelen noita väkijoukkoja visusti, harvemmin edes vappunaposteltavia nautin.

Mutta, vappupallot ostin sentään!

Isot puuhelmet ovat kauniit ja kevyet! Vain pronssilenkeistä solmusia saivat seurakseen, lukko on vaihteeksi kauniisti taottua thai-pronssia.  Ja helmet ovat todella herkullisen isoja, 20 mm, nam nam kesäkoru :-)

Njaah, ehkä

Tuulensuojaisessa aurinkoisessa nurkassa aurinko voi keskellä päivää tuntua aikamoisen lämpimältä. Lähes  voi kuvitella olevansa jossakin kaukana (vain lähes, koska ympäriltä kuuluu kotimaisia ääniä).


En ole ollut simpukankuorihelmien fani. Siksipä tuntui lähes mielenhäiriöltä, kun tilasin näitä turbaani-helmiä. Mutta, onneksi sattuu noita selittämättömiä kohtauksia. Livenä ja nyt tässä käsillä nämä helmet ovat jotakin aivan uskomattoman liikuttavaa, parisenttisiä sileitä ja kiiltäviä kaunottaria.

Heti ne huusivat rannekoruun, ruokakin jäi lautasella kylmenemään, kun piti saman tien tehdä tämä koru. Kaukaisella rannalla - hiekkaa, aaltoja, simpukoita... 

Turbaanisimpukka-helmiä, pronssilukko ja pronssilenkeistä punottua ketjua.

Naistenpäivää!

Toivotan Naistenpäivää iloista, aurinkoista, kaunista, lumipöpperöistä, hupsua, muutenkin kaikkea sellaista, mikä tekee Elämästä rikkaan!

Tunnustan, tuunattu tämäkin akaatti-rannekoru - vaihdoin magneettilukon ja lisäsin ihanan Lesley Wattin ihanan enkelinsiipi-riipuksen, pronssia. Välihelminä korussa on Swarovskin hiekansävyisiä kimmeltäviä kristalleja.

Aavistuksia

Olin ostamassa maalauspensseleitä. Näitä.

Kun yllätin itseni yhtäkkiä seisomasta siemenpussihyllykön viereltä. Ei riittänyt, että seisoskelin tai silmäilin. Käteni tarttuivat ja selailivat. Aivoni raksuttivat ja lukivat jostakin vuosien takaa tuttuja nimiä: calendula officinalis,  centaurea cyanus, cosmos, helianthus, lathyrus odoratus... vaihdan riviä... allium, nantes, origanum vulgare... stevia... mitä? voisinko itse viljellä steviaa, tuota ihmeainetta, sokerin korviketta... mitähän siskolle sen taimien kanssa kävikään viime kesänä...

En ostanut ainuttakaan siemenpussia, mutta annoin suloisen rapinan, aavistuksen tulevista pikku versoista ja ihmeellisistä tuoksuista, mauista, vallata mieleni ja ajatukseni. Ostin toki pensselitkin, hain ostoslistan tavarat ja kävelin sitten tuttua reittiä kotiin, mutta mietin vain kasvimaita ja yksivuotisten kukkien kirjoa. Kävelin vahingossa pitempää reittiä.

***

Kotona ostokset päätyivät nopeasti kaappeihin, istuin korupöydän ääreen ja yllätin itseni avaamattoman apatiittinauhan purkamisella.

 Aavistus

Aavistus-korun riipuksessa pronssinen spiraali (LesleyWatt), erikoisen ihana etsattu akaatti(kiitos,Vikki!) - kasvua, pyörteitä, versoja myös Saran lamppuhelmessä ja lukkokin on pronssia. Apatiittien keskellä on myös pari ihanaista vihreää isoa 'siementä', ne olen muistaakseni tilannut Anzulta ammoin.

Apatiitti on kommunikaation ja aktiivisuuden kivi ja tämähän on myös kivi, jonka sanotaan hillitsevän painonnousua. Olinkos minä tätä kokeillutkaan vielä?

Heh, teinpähän yhden parin korvakoruja ihanaisesta rutiilikvartstista, sen sanotaan suodattavan kielteisyyttä ja valaisevan sielun. Valoa tarvitaan.

***

Paleleva lehti

Sekin oli yksi kysymys, mitä esikoiseni pienenä esitti koleassa syyssäässä: Paleleeko lehtiä? Sanoin muistaakseni että 'ei', mutta nyt rohkenen epäillä.

Onkohan lehdillä tunteita? Ainakin ne herättävät tunteita, vahvoja sellaisia, kuten tämän rannekorun pronssilukko. Miten hyvä olo tuleekaan kauniisti tehdystä osasesta (Lesley Watt)! Huolelliset rajat, kaunis kuviointi, erityisen herkullinen väri! Sellainen paleleva sinivioletti?

Lukon kuviot on nostettu esiin luonnollisen pronssin sävyisenä, senpä vuoksi lisäsin muuten selkeälinjaiseen koruun muutaman suloisen helmihatun upeiden ametistien vierelle. Erilaiset sinisävyiset ja violetit helmet muodostavat mukavan värimaailman, löytyy paljon katseltavaa. Sodaliittia kiiltävänä ja mattana, kyaniittia, ametistia, lepidoliitti, opaali... Naisellista helinää koruun toin pienillä tansaniittimurusilla, jotka ovat riipuksina ketjuosassa.

***

***

Metsä tuoksuu

Viime päivien pyöräilyt ja kävelyt on olleet kyllä huumaavia! Nyt metsässä tuoksuu tältä:

Blogger halusi järjestää kuvat näin ja menköön nyt sitten.

Rannekorussa on sen seitsemän sortin pienoisia korukiviä, peridootti, akaatti, ioliitti, granaatti, akvamariini, sitriini, turmaliini; Solen tekemän, etsaaman, takoman rinkulan muotoilin ovaaliksi; tummaksi patinoin hopeisen jousilukon; pronssisen käpyriipuksen on tehnyt LeAnn SummersStudiosta.


Muissakin blogeissa on huomattu keski-iän saapuneen, kun vappuna nauttii aivan eri asioista kuin 'muutamia' vuosia sitten :-D
Eipä ole meilläkään niitä perinteisiä vappujuomia tai -ruokia. Ajattelin pyöräretken jälkeen mennä saunaan ja sitten lueskella romaania.

***

Iloista Vappua piipahtajille!

***

Aina sunnuntai

Sunnuntaisen auringon, lintujen sirkutusten, romanttisten elokuvien ja yllättävien hääuutisten ja ties minkä syyksi lasken tämän romantiikan aallon!!
Mietin eilen, miltä tuntuikaan olla noin 21 (siis hurjan paljon nuorempi kuin nyt), en niinkään sitä, miltä tuntuu olla rypytön ja norjavartaloinen, vaan sitä, miltä se tuntui sisällä; kuplivaa iloa ja odotusta minkä vain tapahtua! Kahdenkeskisiä hetkiä, kauniita sanoja, syviä katseita, helliä kosketuksia, kihelmöintiä, heittäytymistä... sunnuntai-fiiliksiä joka päivä...
Missä nyt löytyisi se 'meet-cute', romanttinen ihastus ensi silmäyksellä?

Kaulakorussa on tuota aiemminkin käyttämääni pronssinsävyistä 'pitsikuvio'-ketjua palasina, Swarovskin täydellisiä creamrose-helmiä (21 kpl ja yksi pari ilman väliketjua) sekä ihana lehtikuvioitu käsintehty pronssihelmi kuvaamassa uutta kasvua, kevättä, nuoruutta. Helmen on tehnyt LeAnn Weih, jolta aiemminkin olen metalliosasia tilannut. Swarovskin helmet ja ketjupalat on linkitetty vintaj-langalla ja korussa ei ole lukkoa (eihän rakkauttakaan tarvisi 'avata-sulkea'), koru on reilun mittainen, kaulakuva on vain viitteellinen.

Keveyttä, kevään odotusta

Tästähän se korun kokoaminen lähtee; palasista, värien sommittelusta.
Sain postissa suloisen perhosen siipi -riipuksen , joka tahtoi heti kavereita ja koruksi.
Monikin kivi ilmoittautui, mutta viimeinkin pääsin valitsemaan muutaman ihanan akaattini, joita viime kuussa esittelin! Puisessa riipuksessa (Marie Voyer-Cramp) on tavattoman monta, ihastuttavaa, pehmeää sävyä, jotka löytyvät noista kivistä: metsänvihreää, sumunsinistä, härmänharmaata, hennon keltaista ja persikkaa, vahvempaakin oranssia.
Niissä uusissa korumetallisissa ketjuissa oli tämä hentoinen, jonka kierretty malli toistaa tuota perhosen siiven kärkihuituloiden muotoa, grafiitinharmaa värikin samaa.


Riipuksesta pidän, koska se on mattapintainen, siitä nuo mattaonyksi-laatat löysivät koruun tiensä. Riipuksen alla on kaunis pronssinen käsintehty korunosa (Kristi Bowman), joka mielestäni on sekin kuin lupaus keväästä - lehti ja aurinko ja lämpö samassa osasessa.


Koru on lukoton ja oikein reilun pituinen, napaa tavoitteleva :-D
Kuvausalustana kirjansivu, lähikuva perhosen Papilio demodocus siivestä.

Aamulla aloin kyllä tehdä korvakoruja, mutta näin se taas meni... eri suuntaan.

Jumppaa

Hui! Aloitetaanpa nyt sillä, että jouduin äskeisellä kävelylenkillä tahattomasti harjoittamaan jumppaliikkeitä, joihin ei ole edes selkeitä ohjeita! Ja toinen hui! Spagaatit ja ukemit eivät todellakaan kuulu harjoitusohjelmaani, mutta liukkailla jalankulkuteillä niitä joutui kokeilemaan! Peffalleni kaaduin heti kotipihalta kääntyessä ja polvilleni kauppakeskuksen pihassa. Välimatkat sujuivat noissa venyttelyharjoituksissa. Hui vielä kertaalleen; en ollut ainoa kaatuilija.

***

Toisenlaista jumppaa, sorminäppäryyttä vaati eilen korunteko. Tykkään silti hurjasti tehdä noita pikkuisia korupiikki-viritelmiä ja helmilinkkejä :-)


Sain eilenaamulla puhelun, uskollinen korutilaaja oli ostanut uudet aika erikoisenväriset (violetti+turkoosi) pokat ja toivoi niihin sointuvaa korusettiä.
Kuin olisin aavistanut toivomuksen, pöydälläni oli jo muutama upea impression jaspis -kolikko ja myös noita pienenpieniä turkooseja. Loput jaspikset löytyivät äkkiä seuraan ja päädyin käyttämään korumetallisia osasia, vintaj-lankaa pronssinsävyisinä. Ja löysipä paikkansa korun riipukseen myös kaunis käsintehty lamppuhelmi, siinä on hauskasti aavistus turkoosia violettien sävyjen keskellä.

Pronssia, kaukaa ja läheltä

Näin pronssisia korunosia ensiksi Kristi B:n blogissa hänen omissa koruissaan bead soup partyn aikaan helmikuussa ja myöhemmin hän tekikin ihailijoille pronssiosia erilaisin symbolein. Aurinko kolahti minulle.


Today's bracelet 'Hija de Inti' has a bronze sun-link made by Kristi B. whom I found via Bead soup party in February. There is also a very personal lampwork bead with one Swarovski crystal and princess chain maille of bronze wire in this charming bracelet.

Kun sitten hurmaava Ninni sahasi minulle pronssilangasta lenkkejä, sain toteutetuksi rannekorun tuon pronssiauringon ja käsintehdyn lasihelmen ympärille. Taidokas lamppuhelmi on yksi lukuisista paikkaansa odottaneista.
Korussa on mukana yksi Swarovskin kristalli ja koukkulukon väänsin - joo, pronssilanka on ko-vaa! - siis väänsin omin käsin. Pronssilanka ei ole väriltään niin 'kuparinen' kuin pelkäsin, siinä on aivan oma viehättävä sävy.





Koru sai nimensä 'Hija de Inti', Inti'n tytär, inkojen mytologiasta, jonne tuo pronssilinkin aurinko mielikuvani kuljetti. Inkamytologian mukaan valtakunnan hallitsija polveutui suoraan auringonjumala Inti'stä ja aurinko-symbolia käytettiin kuvaamaan sekä Inti'ä että kulloistakin hallitsijaa.

Päivän värit

Turkoosi ja pronssi(kin) ne yhteen soppii! Ainakin minun mielestäni.

Riipusta voi pitää kumminkin päin.

Alla olevan korun kuvaaminen on ollut työlästä, eikä tämä miljuunas kertakaan lainkaan mennyt nappiin. Väsyin melkein kokonaan, joten kuva on mitä on.
Larimar, hopea, kuukivet, swarovskit

Loman syvin olemus ;-)

Loma.
Nykysuomen sanakirja:
a. paikasta: esineiden välinen tyhjä tila, väli, aukko, kolo, rako
b. ajasta: väliaika, tauko; työntekijälle työstä, oppilaalle oppilaitoksesta jne. annettu vapaa-aika


Siis Loma. Esimerkiksi

Istua välimerellisen pikkukylän rantatavernassa, katsella paikallisia heidän joka päivä toistuvassa rituaalissaan: lasillinen aperitiivia ja pikkunaposteltavaa, vilkasta jutustelua tai hiljaista pohdintaa, kirkonkello soi tai pappi kulkee ohi, melkein teen ristinmerkin muiden mukana.

Ei ole kiire. Ei ole vilu. Ei ole tekemisen pakkoa. On tilaa olla, on tilaa ajatella, on tilaa katsella ja ammentaa värejä ja tunnelmia. Voi laittaa silmät kiinni ja kuunnella ja kuulla, mitä sisimmästä nousee, voi miettiä ajatuksen rauhassa loppuun asti. Eikä sen jälkeenkään ole kiire muuhun. Joskus voi tavoittaa jopa tyhjän hetken, välitilan kahden ajatuksen välillä.
Tällaisen lomamuiston herätti tämän korun kiviriipus, kun sain sen käteeni.


Turkoosiriipukseen kaiverrettuna tuollainen välimerellisen kahvilan tuoli, mukana korussa utuvalkoista säröakaattia, turkoosia amatsoniittia ja pari makeanvedenhelmeä, pronssinsävyisiä osasia, hopealukko ja hopeinen ristiriipus.

Heinäkuisena päivänä

Uusi kuukausi.

Lähden ulos usein jo aikaisin aamulla. Tuoksuu vastaleikatulle ruoholle, raikkaalle ja kostealle, linnuilla on valtava määrä erilaisia säkeitä, joita en tunnista, posken vierestä vilahtaa hyönteinen, josta ehdin huomata vain pienen lepatuksen, kenkien alla rasahtelee hiekka ja pienet kivet kun pääsen nurmikentän yli kävelytielle. Aamuilman raikkaudesta huolimatta jo muutaman minuutin kävelyn jälkeen alkaa tuntua heräävän päivän helle.

Vähän samaa tunnelmaa on tämänkertaisissa koruissa, joiden materiaaleina ovat erilaiset korumetallit, kuparin, pronssinsävyiset sekä lasihelmet, jotka niin luontevasti hakeutuvat näiden lämpimien metallinsävyjen rinnalle.

Kesäkatu, kaulakorulajitelma

Ja saman sarjan korvakoruja, varsinkin noihin lehtiin ihastuin itse.
Osa näiden korujen helmistä Mim'in Monicalta, enimmät Luminukan Eliseltä; kaikki ihanoita!!


**
Kivikapussit (eli reiättömät, useimmiten litteäselkäiset ja etuosaltaan sileäksihiotut kivet, jotka vaativat 'istutuksen') ovat nyt hurmanneet minut totaalisesti, senhän jo kerroinkin viimeksi. Osa on jo koruissakin, sormukset tuottavat välillä harmaita hiuksia ja joillekin kapusseille ei sitten millään löydy sopivia seuralaisia kaulakoruun - silloin voi vain odottaa aikaa parempaa.

Tämäkin riipus valmistui jo ajat sitten, galleriassa sen kuva on ollutkin. En välitä turhia puolustella, kuva kertoo missä mennään. Erittäin epäsäännöllisen muotoinen jaspis on kuitenkin niin suunnattoman kaunis! Se muistuttaa väreiltään sitä ihailemaani Sinivaleunikkoa, jonka vain taitavimmat viherpeukalot saavat kukoistamaan puutarhassaan...

Siniunikko; kivi on kooltaan noin 22x32 mm

Ettei ois niin hiljasta

... täällä blogissa siis, niin laitan pari kuvaa, koruista aikaisempien mallien toistoja.


Ensin punainen sovellus pronssiketjuisesta viktoriaanisesta korusta. Punaiset helmet ovat jännän opaakkeja lasihelmiä, mikä tekee korusta vielä vanhahtavamman.

Toisessa kuvassa on kaksi 'pesämunaa', josta nimestä kiitos Outsalle :-D
Riipus on hauska pikku lahja annettavaksi itsenäiseen elämään ryntäävälle ylioppilaalle tai valmistujalle, sen varsinaisen pesämunan lisäksi. Kaikkihan me tiedämme, miten mieluisia ovat rahalahjat, mutta kun kuitenkin on kiva antaa jotain pientä muistoakin juhlapäivänä. Näissä riipuksissa siis hopealangasta kiedottu pesä, jossa yksi kaunis makeanvedenhelmi.

**

No, laitan vielä yhden kuvan. Tämän piti mennä 'Oi ihana toukokuu' -kilpailuun, mutta ei nyt sitten menekään ;-)

'Kevätköynnös',
rannekorussa kivihelminä ruusukvartsi, hydrokvartsi, turmaliini, kunziitti, vuorikristalli; mukana pari swaroa ja yksi makeanvedenhelmi - päästin taas sormeni ja ruusunpunaiset ajatukset valloilleen! Vähän hopeakoukeroitakin korussa on tietenkin, riipuksina pikkusydämiä.

***
Ja pieni tiedote:

Moni jo huomasikin, kiitos, mutta vielä muutama päivä jäljellä kevättyhjennys-tarjousta Magskoru-nettikaupassa!


**
Ja aivan lopuksi.
Kävin tänään metsässä tuoksuttelemassa ihania suopursuja, oli kyllä hyttysiä kaveriksi asti...
Otin yhden kukkivan oksan maljakkoon, vaikka ne edelliset nuputkin aukesivat kiitettävästi.
Suopursu on terälehdiltään aivan vitivalkea, kaunotar.

Romantiikasta klassisen kautta rustiikkiin

Ilolla ja lämmöllä tehty tilaustyö. Pienoisista peacock-sävyn makeanvedenhelmistä pitkähkö kaulanauha, johon ujutin jälleen tuon isolenkkisen helmiriipuksen. Tuo riipus on omasta mielestäni niin mainio muuttamaan korun henkeä ja ilmettä klassisen ja modernin välillä.

Helmien sävy ja laatu ihastutti minua tällä kertaa myös - helmissä näkyy todella riikinkukon värejä, lilahtavaa, vihreää, siniharmaata, joita muutama merkityksellinen kristallirengas korostaa.

Saajan mukaan nimetty 'Aino'
Sitten hypättiin siihen rustiikkiin.
Tästä kaulakorusta tuli sellainen oikein iloinen 'kiikkuri-kaakkuri-kirjavalintu', vaikka värit ovatkin enemmän tavin suuntaan. Jonkun aikaa piti noihin kirjaviin suorakulmioihin helmiseuraa haeskella. Onneksi oli kamu käymässä, hän löysi mustan, kiitos A. :-)

Ja mitäs tässä siis on. Akaatteja mustana, vihreänä, howliittia vaaleana ja sitähän nuo kirjavatkin ovat, ja, pikku yksityiskohtana vielä pari Swarovskin kristallia 'red magma'. Kirjavuutta sitoo mukavasti vierelle asettuva pronssiketju. Alan olla ihan myyty tälle pronssi-asialle... mutta kommenttien perusteella muutkin tykkää.