Kaikelle on aikansa

Jo monena aamuna olen pyöräillessä katsellut erästäkin ojan vartta, pyöräilytien reunuspusikoita, moniaita sekalaisia heinikoita - sillä silmällä :-D Yrittänyt katsella mitä värejä siellä piileksii, mitä luonnossa vielä tapahtuu... No paljon, juuri kun putoilevia lehtiä ihailin ja ajattelin vielä kukoistavista silmiini sattuneista kasveista blogissa kertovani, niin sattui silmääni törmäämään koppakuoriainen, mikäköhän sen viesti oli? Pysy polulla, katso eteesi liikenteessä? Minulle tarpeellinen viesti aina ollessani liikkeellä, olen hajamielinen.

Mutta laskeskelin tosiaan vielä melkein kymmenen kukkivaa kukkakasvia näkeväni kauppareissulla! Useimmat keltaisia ja valkoisia, vaan kaikkein loisteliain oli koko alkukesän niin karsaasti katsottu ja hyljeksitty palsami. Sitähän ei kai kukaan pihaansa ja lähistölleen haluaisi, mokomaa 'rikkakasvia'.
Mutta nyt, juuri näinä päivinä palsami sädehtii kauniissa punaisissa sävyissä tienvierustojen kuningattarena :-) Sen paras aikako siis?


Ehkä tunteilen liikaa, ehkä inhimillistän kuolleita kiviä, kun väitän niiden puhelevan hiljakseen. Silti, nytkin jo pitkään pöydällä oli nauhallinen kiviä, joiden sielunelämää etsiskelin. Siinä ne laiminlyötyinä murjottivat.

Ja näinhän siinä kävi. Nimettömien jaspisten puna-vihreä-valko-rinkulat alkoivat näyttää elävämmiltä värien muistuttaessa palsamin kukkia ja kukkakivet löysivät seuransa, niin ikään nimettömiä ruskeita kivihelmiä ja hiukan lisäsin koruun sädehdintää muutamilla Swarovskin kristalleilla.

Riipus, valtamerijaspis-sydän, keinuu iloisesti kahden lehtiketjun välissä.

Huh, mikä urakka!

Thank you, every lovely lady, for visiting my Bead Soup Party post, and thank you for your flattering comments :-D

Ja vielä kesken minulla se blogien kiertämisurakka. Yritän nimittäin käydä kaikissa tuohon BeadSoupParty'iin osallistuneissa blogeissa, kommenttia en osaa kaikkiin muotoilla, mutta aika moneen joku jälki jää :-) Hienoja, hienoja koruja, osa oikein taideteoksia.

Ja tässä haluan mainita, että aivan lähipäivinä Korukoplaan tulee vaihto-haaste - seurailkaa!
**

Itsekin vähän ihastuin noihin mustiin marjoihin, joita edellisen postauksen koruun kekkasin tehdä ja eräs nuorimies halusi niitä kultansa koruun.

Akaattiriipus oli jo aiemmin valittu korun lähtökohdaksi ja vihreää lempiväriä sitten toistettiin nefriitti-jadella (se on siis oikeaa jadea eikä mitään värjättyä aventuriinia ja minusta kivinimen 'uusi jade' saisi poistaa ja unohtaa!).
Muina helminä tässä korussa on mustaa onyksia ja muutamia Swarovskin kristalleja, sekä yksi noita ihania lasilehtiä. Sen väri ja muoto toistavat tuon korun toiseen sivuun asettuvan sydänlukon sanomaa ;-)
Voi kun korun saaja tietäisi, miten tarkkaan tilaajan kanssa valitsimme käytettävät värit! Ja kuvaamisaikaa minulla oli taas se viisminuuttinen, joten tyytykää näihin otoksiin!

(Ettekä kerro kellekään tuosta virheestä, jonka nyt kuvista tietenkin huomaan, voi ei...)

Bead Soup Hop - Helmivaihdon työt

All right, it's time to reveal my crations of the bead soup, which Melissa sent me! Thank you once more, Melissa, for such a lovely soup!

Nyt siis esille korut, jotka syntyivät tähän jännittävään helmivaihtoon! Tähän mennessä syntyneet kaulakorut, muuta luvassa myöhemmin. Kaikki palaset ovat menossa koruihin.
Laitan koko muun suomenkielisen tekstin tuonne alas!


So far, I made two necklaces, and, the other pieces will come later, everything will have it's place in my jewelry.


I'm such an owl fan that the toggle from Green Girls studio was the first thing I wanted to get
to use. It seems to me, that I'm not so much into bright colours just now! This necklace is very harmonious but playful at the same time.

The hematite beads are from Melissa, too, I added snow flake obsidian and a small bit of lovely leaf-chain, one nugget of turquoise and I made one of my little 'butterflies' to hang there, too.

On the partial photo you see, how I made a little adjustment to the toggle, in comparison with the photo below, another hole in it and a bit of chain - to keep it just right on the neck ;-)


On the other necklace there is this gorgeous focal and two co-ordinating beads from Humblebeads (I always wanted to have some!!). I added some huge shell pearls in perfectly matching colours (oh yes, I sent the same pearls to my partner ;-D), some pyrite and onyx beads and the small green garnet beads, too.


The 'berry-lumps' are made of some very old buttons I found on a flea-market.
I think that these both are keepers, they are so my favourite colours and pieces!


Many thanks to wonderful Lori Anderson for organizing this Party once again! Find all the other participants of this time -here-

Tästä linkistä löydätte muut tämänkertaiset osallistujat.

Olin siis aivan ihastuksissani kun sain tämänkertaisen helmikasani Melissa-vaihtokaveriltani. Hän oli varmasti aivan tietämättään keräillyt keitokseen kaikkia suosikkejani :-D Ne turkoosisävyiset helmet odottavat puolivalmiissa koruissa, mutta nämä kaksi kaulakorua oli aivan pakko saada valmiiksi.

Olen himoinnut niin Green girls studion pöllölukkoa kuin Humblebeadsin ihastuttavia luontoaiheisia helmiä ja riipuksia jo kauan, en vain ole saanut tilatuksi.

Eka korusta tuli hyvinkin hillitty, mutta pikkuisen piti lisätä veikeyttä siihen tuolla 'höntiäisellä'.

Ja alempaan koruun sain käytetyksi myös niitä aiemmin kirpparilta löytämiäni mustia nappeja, näyttävät aivan onyksilta!

Piti vielä noita aurinkokuvia ottaa ja lisätä; pöllölukko ei pysynyt suorassa koekäytössä, joten rei'itin sen uudestaan ja ripustin vielä pätkän ketjua alkuperäiseen holeen, joten nyt siihen tuli se pikkulisä, jota itse kaipasin. Ja pysyy nyt kaulalla juuri kauniisti :-)

Putoavia lehtiä

Sadetta ja tuulta, ihania syksyn tuoksuja! Ulkona on ollut edelleen mukavampaa kuin korupöydän äärellä. Jotakin pientä silti esille.

Intiaanit sanovat tämän ajan kuukausia 'putoilevien lehtien kuuksi'. Runollisempaa kuin syys-kuu tai loka-kuu...


Yritin vangita koruun metsäistä lehtikasaa, jossa kahlatessa kuuluu kiva kahina ja se ihana syksyn happamenkirpeä, multainen haju nousee sieraimiin.

Tein kaulakorun vain lasihelmistä, tsekkiläisiä lehtikuvioita ja punakirjavia fasettihelmiä sekä Miyukin pikkuisia 'veneitä', en nyt keksi niille parempaa nimeä.


Ja ei-ei symmetriaa :-D

Pienin askelin tekemiseen

Aika hidasta on korujen valmistuminen tällä erää. Mutta pienin askelin...

Ja joo. Joskus ei pääse irti tietyistä väreistä ja materiaaleista. Niin kävi, kun taannoin olin ottanut esille ihanaiset siniset kyaniitit. Ne vaativat päästä toiseenkin koruun.

Taas 'joskus kauan sitten' tuli haikailtua sellaista kiveä kuin tanzaniitti. Ehkä siksi että se oli harvinaista eikä sitä ollut missään tarjolla. Eli kun tuollaisia pikkusirusia sitten sattui kohdalle, niin kokeilla piti. Väri on aivan samaa farkkusinistä kuin kyaniiteissa ja myös tuon 'palm wood' -kiviriipuksen viiruissa on ihanasti sinisiä sävyjä.

Nyt on sellainen kivi, josta en oikein tiedä mitä se on, nimittäin tuo 'petrified palm wood', kivettynyttä palmupuuta? Oikein hauskanen kivi kuitenkin ;-) Mielenkiintoisinta minusta on, että siinä on noita sinisiä viiruja ruskeanharmaiden seassa, kuin jokin keijukaisten viidakko.

Pari vain aavistuksen sinistä hohtavaa labradoriittia ja pari hiekansävyistä fossiilikiveä sekoittavat täyssinisiä sävyjä. Ketju on tuota aivan ihastuttavaa pikkulehdykkäisin koristeltua valmisketjua.
Ketjuhan on hopeoitua korumetallia, mitähän se täyshopeisena mahtaisikaan maksaa; vastaavaa ketjua näin Helmiliinan kaupassa.

Koru pitäisi kyllä jälleen kerran saada kuvatuksi kaulalla, lukko asettuu toispuoleisesti sivuun.

Hiljaisia hetkiä

Välillä vietetään hiljaisia hetkiä. Blogini melkein uinuu, mutta monta korua on keskeneräisinä. Oletteko jo kurkanneet Korukoplan uusimman haasteen? Hyvin ehtii mukaan.


Rukousnauha valmistui tällä kertaa linkitettynä versiona. Hopealankaa kuluu tällaiseen pitkään linkitettyyn koruun melkein kolme ja puoli metriä!

Helminä vaaleasävyisessä rukousnauhassa on valkoista akaattia, vuorikristallia ja savukvartsia. Helmet ovat pieniä ja rukousnauha kokonaisuudessaan hyvin herkkä, nimi 'Hiljainen pyyntö' tuli taas kuin itsestään noita pikkulinkkejä pyöritellessä.

Kuvissa näkyvä ristipisto-liina on melkein sata vuotta vanha, samoin pöytä, jolla se on.