Showing posts with label labradoriitti. Show all posts
Showing posts with label labradoriitti. Show all posts

30.10.14

Linnuntietä

Linnuntietä matkat on lyhyempiä, voi kun ois siivet! Vois hetken mielijohteesta lähteä vaikka ... vaikka mihin ;-)

Eipä oo, haaveeksi jää omin voimin lentäminen. Mutta aurinkoisella säällä askel on jotenkin kevyempi ja ehtii tehdä enemmän kuin pimeinä päivinä, vai luulenko vaan?

***

Postia tulee, vaikka oon luvannut tilailla vain tarpeeseen. Kuorista sukeutuu ihanuuksia, tämän päivän lintukin.
Aluksi vain kokeilin, josko nahkanauha menisi kaiverretun linturiipuksen reiästä, menihän se yllätyksekseni. Huomasin, ettei lintu oikein paljon lisäkoristusta kaivannutkaan. Kokeilin nimittäin ensin Swarovskin silver night -kristalleja, mutta ne olivat liian koreat labradoriitin seuraan. Nuo apatiitti-möhkäleet olivat siinä lähellä, joten kokeilin seuraavaksi niiden sopivuutta. No jess, kahdessa oli tarpeeksi isot reiät ja pääsivät sitten linnun seuraan.


Tämä koru on aika erikoinen, se taitaa olla aivan unisex ja ikärajoitteitakaan ei ole! Sopii siis naiselle, miehelle, pojalle tai tytölle.

http://magskoru.com/tuotteet.html?id=4/788

6.12.13

Sydän täynnä

Katselin Tampere-talon itsenäisyyspäivän juhlakonsertin, vaikka en ollut aikonut, mutta olipa upea kokonaisuus! Pitkin matkaa ja lopussa etenkin oli sydän täynnä, kiitollisuutta ja kunnioitusta aiempia sukupolvia kohtaan!

*


Korun tein jo eilen, mutta hämärinä päivinä kuvat ei luonnistuneet. Nämäkin on sitten sähkövalossa otettu. Uskomaton labradoriittisydän hehkuu kaikessa loistossaan; hopeoitu ja patinoitu ketju, nahkanauhaa, pieni lamppuhelmi ja vielä pienemmät ametistit.

*
(Vielä sen verran, että tuon konsertin oli dramatisoinut Marika Vapaavuori. Eikä kokonaisuus minusta ollut yhtään liian harras tai synkkä, sopi mun oloon just.)

26.9.13

Syksyä, tykkäilen

Nysse tuli. Eilen satoi räntää useaan otteeseen, muttei maahan mitään valkoista jäänyt. Tänäänkin on todella kylmä eikä aurinko edes yritä näyttäytyä.

Ei se mitään. Onneksi on korupöydällä kaikenlaista tarviketta iskemässä silmää ;-)

Nämä korut odottelivat ketjujaan jonkin aikaa, mutta tänään sitten sain valmiiksi.


Ensimmäisessä korussa on se aiemmasta korusta orvoksi jäänyt siivekäs, nyt se lennähti kauniisti kaiverretulle apatiittilehdelle. Apatiittia on korussa lehden lisäksi pari pientä murua, seuranaan hohtelevaa labradoriittia. Jokaisessa viistehiotussa neliössä on hiukan erisävyinen labradoriitti, mutta niin kuin hyvin tiedätte, kuvaan niitä säihkeitä ei suinkaan saa.
Ketjuna on vintage-henkistä filigraaniketjua tummaksi patinoituna, muut korun metalliosat ovat siis hopeaa.
Koru on lyhyttä mallia.




Ja toinen koru on sekin samoja haileita ja unelmoivia sinisävyjä. Riipus on keramiikkaa ja vaikka siinä olikin kultahippuja, valitsin ketjun sävyksi antiikkipronssin, tuota ihanaa filigraanimallia. Kukkaset ovat tsekkiläisiä lasihelmiä, seurana heillä yksi Swarovskin kristalli. Koru on lukoton, pään yli kaulaan pujahtava.


Tästä korusta tuli hyvin rauhallinen, minulle itselleni se kertoo hiukan hempeämmästä syyssateesta kuin näiden päivien kylmemmät pisarat. Vaan silti, joka syksy tämän sanon: Rakastan syksyä!



Vielä ehtii ilmoittautua Korukoplan vastavärit-haasteeseen!


27.2.13

Vaistojen varassa


Kuten ennekin olen varmasti monta kertaa kertonut, kun minulta tilataan koru, niin jo ensimmäinen yhteydenotto ja viesti laittaa pienet harmaat, eikun siis, mielikuvitukseni, liikkeelle. Mitä tilaaja kirjoittaa ja mitä on toisaalta luettavissa tai aistittavissa rivien välistä; mitä siis pyydetään ja mitä käteni tahtovat tehdä!
Niin ja sitten se yksi rajoitus - mitä materiaaleja minulla on varastossa tai tilattavissa, kaikkeenhan ei veny.

Näin, toiveita kuulostellen ja aivan omapäisesti toteuttaen, syntyi tämä "Vaistoni vahva" -koru miestilaajalle. Riipusvaihtoehdoista valikoitui äkkiä akaatti-sudenpää korun keskiöön ja muut kivet sitten tukemaan suden henkeä.



Käytettyjen kivien ominaisuuksia:
Valkoinen akaatti: uskollisuus
Musta onyks: voima, viisaat päätökset
Musta koralli: lempeä muutosvoima negatiivisesta positiiviseen
Labradoriitti: puhdistava, tasapainottava, intuitiota lisäävä

4.1.13

Lyhyitä hetkiä elämästä

No huh, päivät ja varsinkin vähänkään valoisat hetket, singahtelee ohi. Miten ihmeessä, vaikka mitään ei oikein tapahdu? Ja, voin vannoa, että tänäänkin ulkona tuoksui ja tuntui jo kevät! Tiedän, tammikuu vasta ja pakkasiakin vielä edessä, mutta silti; talitintit tiukuttivat, sateli jotakin kosteaa, kengän alla luminen maa oli jotakin pehmeän ja kovan väliltä ja ilma tuntui niin lämpimältä, että pakko oli riisua hanskat.

Ja anteeksi tähän väliin; yleensähän en valita enkä ruinaa, mutta olen ärsyyntynyt postinkulkuun, oikeastaan nykyiseen jakelijaan! Poika ajelee firman autolla tätä meidänkin  reittiä ja on silti pahimmoillaan pari kolme tuntia myöhemmin minun kohdalla kuin aiemmin jakelun jalan hoitanut ihana leidi! Auto saattaa seisoa puolikin tuntia viereisen kerrostalon edessä - asuuko siellä joku kaveri vai tyttöystävä?? Grrr...
Tunnen silti olevani niin onnentyttö ja otin vieläkin kuvia helmistä ynnä muista, mitkä työpöydälle on tonttu tai itellan poju tuonut viime viikkoina.

Tonttuina ovat olleet mm. Vikki ja Marita ja Othel ja Helmi sekä Akvamarin Korukoplasta... Kuvissa on sekaisin näitä sekä omia keräilyjä, teen itselleni usein sekoituskuvia inspiraatioksi :-)
Ai niin, tuo auringonkeltainen silkkilanka oli kertakaikkinen ylläri ihanalta korutilaaja-blogikamulta; hän neuloi itselleen huivin ja ilahdutti minua keränlopulla, nam mikä väri ja sopisi niin johonkin oheisista riipuksista!



No, nuo odottelevat sitten sopivaa hetkeä.


Sain keskiviikkona myös aika erikoisen ihania rutiilikvartseja, jotka olin tilannut aivan joulukuun alussa; ei mennyt siis kuin kuukausi kaukaisilta mailta, pelkäsin joutuvani tuon kirjeen hakemaan tullista, mutta onneksi en.
Hämmästyksekseni olin tilannut kaksi nauhaa, oho, en ikinä tilaa mitään kuin nauhan kerrallaan! Siispä heti kokeilemaan helmiä tummaksi patinoidun hopean kanssa, kun olin untakin siitä nähnyt.



Korun riipuksena jännittävä akaatti Vikiltä; itselle syntyi kuvatessa mielikuva kuin akaatin viisteet olisivat siirtyneet kultarutiineina noihin kirkkaisiin helmiin. Joka tapauksessa tykkään noista epämääräisen tynnyrin tai omenan mallisista helmistä. Jokaisen sisällä on ohuita neuloja tai leveämpiä lastuja kullanhehkuisia rutiileja.
Tsekkihelmissä on sekä kellanruskeaa että sinertävää sävyä, joten kaivoin yhden labradoriitti-pisaraisen esille ja sovitin tuonne reunalle - sen kummatkin puolet on yhtä upeat hehkuvaiset.  Patinoin hopealangan lisäksi myös kokeeksi tuollaisen hopeoidun kristallirenkaan, oon tyytyväinen, ei näytä tummana liian pramealta.


*Lastuja* tai muuten vaan 'lyhyitä hetkiä elämästä'

21.10.12

Hipaisuja

Elämässäni on enkeleitä.
Kuviteltuja? Todellisia?
Näkymättömiä.
Käsinkosketeltavia ja näkyviä.

Elämässä tapahtuu. Paljon. Myös paljon hyviä asioita.
Hipaisuja. Herätyksiä. Valoa ja iloa.
Yritän muistaa kiittää enkeleistäni ja enkeleitäni. Sydämestäni.




Kaulakorussa on jälleen riipuksena tuollainen 'enkelinsiipi'-fluoriitti, jossa kiven toinen reuna on kiteisen rosoinen. Kivi on varmaankin puolta pienempi kuin aiemmissa koruissani olleet, siksi tein korusta lyhyen. Korussa on kahta erilaista tummaksi patinoitua ketjua, kuvioitu vintaj-sydän ja helminä valkoista kvartsia (tai aventuriinia), Swarovskin kristalli ja yksi ihanasti säihkyvä labradoriitti.

Onko sinulla elämässäsi enkeleitä? Toivon niin; ehkä sinun pitää vain huomata jotakin, pieni hipaisu, pieni välähdys...

*

5.6.12

Päivän sana: kiitos

Onpa varmaan jokaisen kohdalla niitä päiviä, jolloin... kaipaa pelastusrangasta tai pelastavaa enkeliä. Mikä ihana tunne, kun tilanne selviää, kun se käden ojentaja löytyy! Tilanteen selvittyä on helppo huokaista: kiitos!

***

Useita korukiviä kutsutaan syystä tai toisesta enkeli-kiviksi. Yksi niistä on sitä jo nimensäkin puolesta: serafiniitti, jonka syvänvihreässä pohjasävyssä kulkee kauniita hopeanhohtoisia sulkakuvioita. Kaikki eivät tietenkään pidä vihreistä sävyistä, mutta värinä sen sanotaan rauhoittavan ja hoitavan sekä uudistavan koko kehoa.


'Pelastava enkeli' -kaulakorun keskipisteenä on iso, upea serafiniitti-kivi, jonka vierelle liitin paksusta hopealangasta muotoilemani tummaksi patinoidun siiven. Myös kaikki muut korun metalliosat ovat sterling-hopeaa tummaksi patinoituna. Helminä korussa on serafiniitin kaverina labradoriittia, jälleen kerran suloisesti hohtelevia sopivan valon langetessa.


Lyhyt koru asettuu kaulalle napakasti, tuo riipuskivi pääsee todella oikeuksiinsa, framille ;-D Kummastakin siivestä ojentuu pelastusrengas.

***
Posti kolahti, mikä tarkoittaa, että todennäköisesti sain Korukoplan nappihaasteen nappeja!! :-D Otan kuvaa myöhemmin tänään.


Tässäpä nämä nappi-ihanaiset!
Korukoplan uusin haaste siis on nappien käyttäminen koruissa ja nyt on parit arvottu ja nappeja lähetelty; luulen, että melkein kaikki ovat napit saaneet ja koruja näemme sitten 17.6.

Outiriina lähetti minulle nämä inspiroivat napit, katsokaa tuota poronsarvi-nappia, tai isoa keraamista nappia, huikeaa!

31.3.12

Earth hour, tunti maailmalle

Earth hour = tunti maailmalle, maan tunti - tänä iltana kannetaan huolta maailmanlaajuisesti ilmastonmuutoksen vaikutuksista, pieni ihminen voi edes näin osallistua: sammuttamalla valot tunniksi illalla klo puoli yhdeksän paikallista aikaa. Voihan sitä rauhoittua tunniksi miettimään omia valintojaan nyt ja tulevaisuudessa!




Annoin tämän aamun korulle yksinkertaisesti tuon nimen - Toivon, että korusta välittyy se, ettei läheskään aina kaivata kaikkein pisimmälle vietyä viimeistelyä, hiontaa, kiveen, jotta se olisi kaunis ja silmää miellyttävä.

Korun kivihelmet ovat viimeistelyltään osa karkeita, himmeitä, osa vain sileiksi rummutettuja. Värivalinnallakin halusin tuoda esiin sen, että luonnollisissa sävyissään kivet ovat todella kauniita, näistä helmistä mitkään eivät ole keinotekoisesti värjättyjä. Korukivistä on edustettuna akvamariini, vuorikristalli (iso kirkas karkea ja himmeät vaaleat), ametriini, apatiitti, kunziitti, karneoli ja ruusukvartsi, pieni labradoriitti. Vuorikristallia on runsaasti, sillä sen sanotaan yhdistävän muiden kivien energioita.

17.3.12

Hehkua viikonloppuun!

Niin. Tietysti toivoisi auringon hehkuvan, juuri nyt on pilvistä. Noo, voihan sitä loistetta kehittää auringon tilalle vaikka korukivillä, joista yksi upein on varmasti labradoriitti! Sen uskomatonta hehkua on toisinaan toivotonta yrittää kuvaan saada, mutta kun kivessä ei muuta olekaan kuin sitä hohtoa, niin homma on helpompi :-)) kuten tänään.

Parasta tässä isossa riipuskivessä on se, että tuo ihastuttava sinerrys/viherrys näkyy joka suunnasta kiveä ja vieläpä molemmin puolin!


Nuo kiven tummat viirukuviot saivat parikseen hopeisesta neliölangasta taivutukset ja alas vielä tuon pikku labradoriitti-pisaran. Hopeiseen ketjuosuuteen olisin halunnut mini-labradoriitteja, mutta niihin meni vain nollanelonen lanka (kaikkiin ei sekään), joka olisi käytössä aivan liian heikkoa kestämään riipuksen painoa. Siksi kaverina pienet viistehiotut turmaliinikvartsit, viiruja niissäkin.
Tuo iso kivi on kooltaan reilut kolme kertaa puolitoista senttiä, ei siis mikään aivan mitätön :-D



Labradoriitti: puhdistaa, tasapainottaa ja suojelee energiakenttää; avaa intuitiota.

28.11.11

Long time, no...

***

Aivan niin, eipä ole vähään aikaan nähty vetisen sumuisen sinertäviä sävyjä täällä. Ihastuin tavattomasti kun korukamu myi 'ylijäämiään', tilasin häneltä kaksi nauhaa namusia labradoriitteja! Lähes jokaisessa helmessä on tuota ihanaa sinisäihkettä :-) joka tunnetusti vastahakoisesti suostuu kuviin.


Kun joku koru ei löydä omistajaansa, se toisinaan tulee puretuksi. Sellaisesta korusta pätkä hakeutui labradoriittien seuraan ja heistä tuli oivat kumppanit vuorikristallilla ryyditettyinä; nuo pikkurondellit vintage-ketjussa ovat hemimorfiittia ja korun takaosan nugetit 'maitoista' akvamariinia. Etuosan kaksirivisyydestä huolimatta koru on malliltaan lyhyt ja kevyt, sillä kauniisti viistehiotut labradoriittityynytkin ovat kooltaan vain 7x7mm.

Labradoriitin ominaisuuksista kerrotaan: se auttaa luopumaan vanhasta ja siirtymään kohti uutta, kuuntelemaan sisimmästä kumpuavia viestejä.

***

Toiselta jäänyt on toisen aarre. Sama teema toistuu hiukan seuraavassakin korussa, kun sarjaan 'Menneisyyden taika' kaivattiin uutta yksilöä. Onneksi olin tilannut lisääkin ihania turritelloja ja melkein entisellä kaavalla toteutui uusi, Salattu maa.
Sen tilaaja kertoi pitävänsä kaulakoruista, jotka "eivät ole aivan mitättömiä" :-D Tulikin tietenkin todella näyttävä ja pitkä koru tästä.
Tälläkin kertaa turkoosin ja turritellan seurassa savukvartsia, ihanat isot pallerot sekä paljon, paljon pienehköjä.

Suorakulmainen turkoosi-riipus oli aiemmassa korussa vaihdettu isoon turritellaan, mutta tämän korun tilaaja oli nimenomaan ihastunut riipukseen :-D -Kuten minäkin, etsiskelen nyt itsellekin yhtä upeaa riipuskiveä, taas...


Turkoosi on monipuolinen parantava kivi, sitä kutsutaan 'mestariparantajaksi'.

***

Ja vielä toinenkin toisinto aiemmin tehdystä korusta. Avaimet ovat jotenkin salaperäisen mainioita riipuksia ja korunosia, hopeiset vaan ovat kovin harvassa. Tässä korussa kuitenkin reilunkokoinen hopeinen sydänmedaljonki-avain, jonka sisus on tyylikkäästi emaloitu. Siinä aiemmin tehdyssä kaksosessaan oli hiukan vähemmän vuorikristallia ja tästä tuli asettelultaan muutenkin pikkuisen erilainen, tietenkin.

Jälleen kerran huomasin myös, että onpas amatsoniitti ihastuttava kivi!

Amatsoniitti hoitaa ja tasapainottaa ja pitää energiatason korkealla. Vuorikristalli kirkastaa ajatuksia ja vahvistaa toisten kivien ominaisuuksia.

4.9.11

Pienin askelin tekemiseen

Aika hidasta on korujen valmistuminen tällä erää. Mutta pienin askelin...

Ja joo. Joskus ei pääse irti tietyistä väreistä ja materiaaleista. Niin kävi, kun taannoin olin ottanut esille ihanaiset siniset kyaniitit. Ne vaativat päästä toiseenkin koruun.

Taas 'joskus kauan sitten' tuli haikailtua sellaista kiveä kuin tanzaniitti. Ehkä siksi että se oli harvinaista eikä sitä ollut missään tarjolla. Eli kun tuollaisia pikkusirusia sitten sattui kohdalle, niin kokeilla piti. Väri on aivan samaa farkkusinistä kuin kyaniiteissa ja myös tuon 'palm wood' -kiviriipuksen viiruissa on ihanasti sinisiä sävyjä.

Nyt on sellainen kivi, josta en oikein tiedä mitä se on, nimittäin tuo 'petrified palm wood', kivettynyttä palmupuuta? Oikein hauskanen kivi kuitenkin ;-) Mielenkiintoisinta minusta on, että siinä on noita sinisiä viiruja ruskeanharmaiden seassa, kuin jokin keijukaisten viidakko.

Pari vain aavistuksen sinistä hohtavaa labradoriittia ja pari hiekansävyistä fossiilikiveä sekoittavat täyssinisiä sävyjä. Ketju on tuota aivan ihastuttavaa pikkulehdykkäisin koristeltua valmisketjua.
Ketjuhan on hopeoitua korumetallia, mitähän se täyshopeisena mahtaisikaan maksaa; vastaavaa ketjua näin Helmiliinan kaupassa.

Koru pitäisi kyllä jälleen kerran saada kuvatuksi kaulalla, lukko asettuu toispuoleisesti sivuun.


22.8.11

Hämäränhyssyyn

Elokuun illat ovat jo hämäriä, etenkin nyt parin sadepäivän iltahämärissä tuli jo tarve sytytellä kynttiläkin tunnelmaa luomaan.

Seijastiinalla oli perhoskuva, josta tämä nimeään odottava koru sai toisen kummin ;-) sillä varsinaisesti koruntekoa tönäisi Ninnin lähettämä keijunen, kävi kuiskuttamassa, että kyllä voit välillä taas patinaakin kokeilla...Siniyökkö-korun riipuskivi ei ole suurensuuri, n.3cm, mutta jälleen kerran ihastuin boulder-opaalin erityiseen kauneuteen! Istutin karuun kiveen aivan kurillani säihkyvän Swarovskin pikku kristallin. Muiksi helmiksi löytyivät kuin itsestään juuri oikean värimaailman kyaniitit, muutamat labradoriitit ja makeanvedenhelmet; statisteina kyaniittien välissä on pienet savukvartsirondellit. Ja sitten sitä patinoitua hopeaa.





***
Kiitoksia kaikille blogi-tunnustuksia minulle jakaneille <3 Edelleenkin olen niistä toki mielissäni, mutta en sen pidemmälle jatka. Koitan jatkuvasti ehtiä vierailemaan seuraamissani blogeissa, kommentoimaankin, se olkoon palautteeni ihailemilleni tekijöille :-)

4.3.11

Tänään, tavallinen arki


Tavallinen arki.
Arki tarkoittaa minulle pelkästään hyvää. Olotilaa, jossa itsessään on salattua hohtoa ja mukavaa tasapainoa. Tiedostaa menneet menneiksi, viihtyy nahkoissaan, ei juuri siihen hetkeen toivo tai kaipaa mitään.
Siksipä riipuksista valitsin minulle kulkeutuneen hiukan elämää nähneen (=ei parasta A-luokkaa) riipuksen, labradoriittia. Löysin aivan 'väärästä' pussista vielä kaksi pientä ammoniittia ja korkkasin aivan uuden jaspisnauhan.

Today it is a very calm and 'usual' day. I'm in balance, I do not long for anything special to happen. Alas, the necklace today is a very balanced one too, although it is not symmetrically designed. The focal is a labradorite pendant, which has some scratches, but has some great flashes, too.
I still had two small ammonite-beads and chose some lovely jasper beads to go along. The small silver toggle is self-made, it has some hammered lines to go with the lines in ammonite beads.


Lukon vasaroin tarkoituksella hiukan kärsineen näköiseksi, siinä toistuu ammoniittien raidoitus.

Tästä tuli niin peruskoru, mutta itselleni siinä tuntuu kaikki olevan tasapainossa, vaikka se ei symmetrinen olekaan.

25.11.10

Luonasi perillä

Joskus, no kait useimmiten, on vaikea saada labradoriitin sinisäihkettä kuviin, mutta ei tällä kertaa... :-) Ehkä tuo riipuksen kokokin vaikutti.

Siispä, riipuksessa on mustan onyksin ympäröimänä labradoriittia, helminä pyöreää onyksia ja kerrassaan kaunista sinistä kyaniittia. Metallina nytkin on kirkas hopea. Sydän on ihanan kokoinen, 3,5cm ja jätin korun lyhyeksi, mutta voihan siihen pidemmänkin ketjun vaihtaa.

,

2.11.10

Uusi koti, vanhat kujeet

Vierähti tovi, muutto sujui mallikkaasti, kiitos kaikille avustaneille ja hengessä mukana olleille!

Monta laatikkoa on kyllä vielä purkamatta, netti aukesi vasta aivan äsken, puhelinkaan ei toimi joka huoneessa... Mutta tänään paistaa aurinko ja varmaan pian uusi koti alkaa tuntuakin omemmalta.

Jotakin pientä piti korurintamallakin jo tänään yrittää, parit helpot korvakorut, kun valitut helmet eivät muuta seurakseen kaivanneet. Aivan perushopeisilla koukuillakin mennään.

Pöllönpojat keramiikkaa, voi että nämä ovat suloiset!


Toisessa parissa on aivan huikean kauniisti sinisenä välähtelevää labradoriittia lapis lazuli -renkaisiin istutettuna. Höh, helmien kuvaus kummallinen, katsokaa kuvaa, siis tuollaiset 'putket' ;-)