Vaeltajan sydän

Millainen on vaeltajan sydän? Levoton ja vapaako? Vai halukas oppimaan kokemuksistaan, valmis tarttumaan uusiin mahdollisuuksiin, lähtemään uusille teille?

Tilauskoruun toivottiin tiettyjä elementtejä, jotka toteutin omavaltaisesti näin. Vaeltaja-kaulakorussa vahvoja ja kooltaankin keskimääräistä isompia kivihelmiä: nefriittijadea, Perun opaalia, jaspista, hopeaa, lamppuhelmiä.

***

Aamulla lumisadetta

Vain pari päivää sitten metsäpolku oli tummankirjava. Vähitellen alkoi lumi peittää kiviä, sammalia, varpuja, polunpohjaa; myös kaikki epäjärjestys katoaa valkeaan. Näyttää siistiltä eikö vaan.

Yritän ajatella, että pidän tästäkin välivaiheesta luonnossa, suosikkejani ovat kyllä selkeät vuodenajat. Jos kerran tulee lunta, niin tulkoon sitten samaan syssyyn pakkastakin ja ihania valoisia hetkiä päivään!

Oikea kivikaunotar riipuksena, jälleen kerran valtamerijaspista, joka on kestosuosikkini moni-ilmeisyytensä vuoksi. Helminä käytin mustavalkoisia seeprajaspiksia, pari kaunista kuviollista hopeahelmeä ja pari sinistä kyaniittia, joissa toistuu riipuksen sinisävyt. Helmet ovat 6-7 -millisiä, joten koru ei ole millään muotoa massiivinen.
Kaulakoru on omaa suosikkimalliani, riipuksella koristettu salpalukko edessä, kauniit helmivanat ja takaosa kevyttä ketjua, käy monenlaisten puseroiden seuraksi, erityisen kiva paitiksen seurana.

Vielä oma kuvansa riipuksesta, mielikuvitukseni tuottaa syysmyrskyisen kivikkoisen rantamaiseman...

Hauskaset korvakorut menivät shamaani-kaulakorun seuraksi, laavakiveä, hopeaa, niobium-koukut.

Kaikelle on aikansa

Jo monena aamuna olen pyöräillessä katsellut erästäkin ojan vartta, pyöräilytien reunuspusikoita, moniaita sekalaisia heinikoita - sillä silmällä :-D Yrittänyt katsella mitä värejä siellä piileksii, mitä luonnossa vielä tapahtuu... No paljon, juuri kun putoilevia lehtiä ihailin ja ajattelin vielä kukoistavista silmiini sattuneista kasveista blogissa kertovani, niin sattui silmääni törmäämään koppakuoriainen, mikäköhän sen viesti oli? Pysy polulla, katso eteesi liikenteessä? Minulle tarpeellinen viesti aina ollessani liikkeellä, olen hajamielinen.

Mutta laskeskelin tosiaan vielä melkein kymmenen kukkivaa kukkakasvia näkeväni kauppareissulla! Useimmat keltaisia ja valkoisia, vaan kaikkein loisteliain oli koko alkukesän niin karsaasti katsottu ja hyljeksitty palsami. Sitähän ei kai kukaan pihaansa ja lähistölleen haluaisi, mokomaa 'rikkakasvia'.
Mutta nyt, juuri näinä päivinä palsami sädehtii kauniissa punaisissa sävyissä tienvierustojen kuningattarena :-) Sen paras aikako siis?


Ehkä tunteilen liikaa, ehkä inhimillistän kuolleita kiviä, kun väitän niiden puhelevan hiljakseen. Silti, nytkin jo pitkään pöydällä oli nauhallinen kiviä, joiden sielunelämää etsiskelin. Siinä ne laiminlyötyinä murjottivat.

Ja näinhän siinä kävi. Nimettömien jaspisten puna-vihreä-valko-rinkulat alkoivat näyttää elävämmiltä värien muistuttaessa palsamin kukkia ja kukkakivet löysivät seuransa, niin ikään nimettömiä ruskeita kivihelmiä ja hiukan lisäsin koruun sädehdintää muutamilla Swarovskin kristalleilla.

Riipus, valtamerijaspis-sydän, keinuu iloisesti kahden lehtiketjun välissä.

Linnunlaulua ja sateen ropinaa

Hentoisessa sateessakin on mukava ulkoilla, mutta ei rajummassa. Aikaa on siis ollut koruille.

Toivoisin osaavani käsitellä hopeaa paljon paremmin kuin osaan, mutta yritystähän ei puutu :-D Teinkin yrityksen ja erehdyksen kautta lukon, johon menin sitten jostakin syystä vielä viimeistelyn jälkeen lisäämään pienen kukkasen.

Ehkei ois pitänyt, lukossa muuttui tahtomattani muutakin ;-0
Mut kohtuullinen, ehkä se pääsee johonkin koruun.


Viimeiset sarjan 'sofistikoitunutta' lamppuhelmet ovat tämän päivän rannekorussa. Hmm. Enpä nyt tiedä ovatko tämän korun helmet siniharmaita, sinivihreitä, savunsinisiä, vedenvihreitä...? Samapa se, ehkä minua viehättää juuri se määrittelemättömyys. Väritys on yhtä salaperäinen, mystinen kuin mustarastaan laulu yön hämärässä, hiljaa väreilevä metsäpuron pinta.

Lamppuhelmien vierellä kuultavaa fluoriittia, hopeahelmiä, siniruskeankirjavaa jaspista, yksi Swarovskin pikkuperhonen, pätkä käsinpunottua ketjua.

Solidago

Kaulakoru 'Solidago', latinan sanoista solidus agere = eheäksi tekevä, parantava

-parane pian
-tule terveeksi
-voi hyvin
-enkeleitä matkaan
-suojelusta



Valkoisessa korussa on valtamerijaspis-riipus ja vuorikristalliset kaiverretut kukkanuput sekä yksinkertainen ja keveäilmeinen hopeaketju.

Veden alla

Kuuntelen Emma Salokoskea.

Kääntelen kädessäni kiveä.
Näen vedenalaisia maisemia.

Ahvenruohoja, pohjakiviä, kalojakin.


Kiven silittely silmät kiinni, musiikin edelleen soidessa, tuo mieleen kauniita kesämuistoja, aallon liplatuksen, hellän puhalluksen auringon kuumentamalle iholle...



Yritän löytää uusia tapoja tuoda esille riipuskivien yksilöllisyys ja karheakin kauneus. Haluaisin korostaa kiven itselleni kertomaa tarinaa.

Tänään punoin riipuksen lähistölle 'kalaverkkoa'.



Korua voi käyttää aivan lyhyenä tai alemmas rinnalle laskeutuvana, nauha vain solmitaan halutusti; vihreä silkkinauha sopi koruun yllättävästi paremmin kuin siniset, johtuu tietenkin kivien sävyistä.


Ostin kiven valtamerijaspiksena, mutta toinen puoli näyttää käsittämättömästi labradoriitilta!

Varjoja

Etsiskelin korukamulle varastoistani ylimääräisiä vihreitä helmiä ja löysinkin ammoin istuttamani kapussin, siis tuon keltaisen kvartsin. Se oli aika hengetön ja päätin patinoida hopean. Ei kivi vieläkään näyttänyt luonnettaan, piti lähteä etsiskelemään seuralaisia.
Ja sieltä vihreiden helmien seasta löytyi tuo erikoinen valtamerijaspis, tuo keltapalloinen :-) Käärmeennahka-jaspikset olivat puolestaan laatikossa, jossa lukee 'ruskeisiin, vihreisiin, earth y.m.' Nuo ovaalit jaspikset ovat suuria suosikkejani, nam. Ja vielä ikäänkuin kapussin toiseksi pariksi laitoin kuultavan savukvartsin.

Sain eilen myös pronssinsävyistä, ei siis sitä ruskeaa vaan juuri pronssinsävyistä, vintaj-lankaa ja päädyin siihen nyt aivan kustannussyistä - vastaava hopealanka on tällä hetkellä hinnaltaan kymmenkertainen tähän verrattuna! Kapussin kehyksessähän on tietenkin vain hopeaa, mutta korun muu metalli on nyt sitten tätä vintaj-lankaa, tahraamatonta väripinnoitettua 99,9% kuparilankaa (erotuksena halvemmalle artistic wirelle, mikä on emalipäällysteistä sekoitekuparia ja käytössä vielä 'löysempää' ja oman vähäisen kokemukseni mukaan helposti pinnaltaan murtuvaa). Vintaj-lanka ei pihdeillä käsittelystä näytä kärsivän lainkaan.

Tästä korusta täytyy yrittää saada kaulakuva, en tehnyt korusta pitkää vaan koko riipuskin jää mukavasti esille ja näkyville.

**
Lisään sivupalkkiin linkin Sääksen pesälle, Hailuotoon :-D Ihanaa seurattavaa juuri nyt!!

Tärkeille ihmisille

Ilolla tehtyjä tilauskoruja! Aikuisille naisille, ystäviltä. Korukivinä ystävyyttä vahvistavia toukokuun korukiviä, akaatteja ja turmaliineja, hiukan apatiittia, hopeaa ja hopeaa.

Hopean energioista harvoin tulee mitään mainituksi; hopean sanotaan muun muassa auttavan kantajaansa ilmaisemaan ajatuksiaan selkeästi sekä kirkastavan myönteistä suhtautumista tehtäviin ja velvollisuuksiin.

***

Mitä lahjoittaa sille,
ken omistaa jo kissankellon, vanamon,
säteet kevätauringon,
jolla on talvi ja syys -

kävisikö ystävyys?

(Elina Karjalainen)

Tapion Tytär

Odotin aika kiihkeästi, mitä Helmitarhan Jana taikoo toiveistani:
Lähetin hänelle BeadSoupParty'in yhteydessä valtamerijaspiskapussin, josta toivoin taiteilijan tekevän minulle goddess-riipuksen samaan tyyliin kuin vaikkapa nämä.

Tässä linkki Janan kuvaan, josta näette nuo ihanat inspiraatio-maisemat, joita hän käytti suunnitellessaan minun Metsän jumalatarta. Aiemmin hän on tehnyt jumalattaristaan rintakoruja, mutta minä halusin riipuksen, mikä ei teknisesti ollut aivan helppo toteuttaa. Päädyimme yhdessä tuollaiseen unelmoivaan lepoasentoon ;-D

Olin puhunut suomalaisista metsistä, syksystä, metsäpurosta, rauhasta ja kiireettömyydestä... Sain viime perjantaina ihastuttavan riipuksen, jossa oli kaikki pyydetty, myös se Metsän mystinen tunnelma, joka vanhoista metsistä löytyy!


Oma suunnitelmani muuttui tehdessä. Olin kuvitellut käyttäväni koruuni patinoitua hopeaa, mutta Vintaj-lanka käy sävyltään todella kauniisti kehystetyn riipuskiven värimaailmaan. Siitä pyörittelin myös lehtikiekuroita, koska en halunnut lasilehdillä lisäpainoa koruun.


Metsän puita ja muuta kasvillisuutta on ihanan kirjavissa, reilunkokoisissa valtamerijaspiksissa. Metsäpurooni kuuluu tietenkin kauniit akvamariinit, puroa kuvaa myös itse värjäämäni habotai-silkki.

Itselle tehty koru sai nimen Tapion Tytär, sellainen tunnehan metsässä vaellellessa parhaimmillaan syntyy.

I got my forest goddess from my very appriciated bead soup partner Jana on friday.
I had sent her the ocean jasper for the body and she had captured everything I asked in this lovely goddess pendant: the finnish woods, autumn, forest brook, peace and quiet of the landscape. I love her! Yes, my goddess, but Jana as well ;-D

I made the necklace of ocean jasper rondelles, aquamarine beads, Vintaj wire and habotai silk, which I dyed myself. This necklace came out so, so mine!

And. look! There is a little owl on my necklace, too :-)

Pakko oli lisätä vielä tämäkin kuva, siinä on pikkuinen pöllö, valtamerijaspista hänkin ;-)

Materiaalikuvia

Mitäs kaikkea taas onkaan tulossa koruihin! No ainakin...

Lamppulasihelmiä... ihania vihreitä 'ikkunoita'...

Kiviriipuksia tietenkin:

Silver leaf -jaspis, hienoja kuvioita, jostakin suunnasta näyttää naamiolta.
Harvinaisempi laji, punaista spinelliä tummaan basalttiin kätkeytyneenä

Valtamerijaspis-mötikkä, o-ou, ja kaikkea muuta mukavaa! Tässä kuvassa koot eivät ole missään järkevässä suhteessa :-D


-Rauhallista viikonloppua! Lohdullisia ajatuksia, myötäeläviä mietteitä lähelle ja kauas!

Lisää uskomattomia kivimaisemia

Sarjassa 'ihmeelliset kivet kertovat' vuorossa valtamerijaspis ja yhteenliitetyt amatsoniitti/jaspis.

Kummassakin riipuskivessä molemmat puolet ovat yhtä upeita. Ja kumpaankin laitoin nyt niskan taakse nyöriä, mutta ainahan siihen voi vaihtaa hopeisen ketjun.


Lilasävyisessä valtamerijaspiksessa todella todella hienot merenrantapärskeet ja maisema jatkuu reunan yli toiselle puolelle, kiehtovaa! Pyöreät helmet ovat opaaleja, niiden sävyissä löytyi tähänkin riipukseen sopivia - olenpas taas tyytyväinen ;-D

Herkän amatsoniitin ja vahvan, kirjavakuviollisen jaspiksen liittäminen ei ensi ajatuksena tunnu kovin onnistuneelta, mutta jaspiksen hieno naivistinen porokuvio (??) sai minut tilaamaan riipuksen ja myös kääntöpuolen maisema on yhtä jännittävä, tähän ihastuu väkisin. Pienet amatsoniittirondellit toistavat riipuksen sävyjä mainiosti.


**
Ja nyt todellakin hiljenen toviksi - aivan pakko ryhtyä täyttämään muuttolaatikoita!
Hyvää viikkoa teillekin :-D

Samalla teemalla, perhosia ja korviksia

Kun maaliskuussa esittelin ensimmäiset perhoseni, niistä tuli kiinnostuneita kyselyjä, mutta meni tosiaan tälle viikolle ennen kuin ehdin tehdä uusia. Osa niistä tuli jo edellisessä postauksessa (vaihdoin hieman parempia kuvia) ja tässä sitten yksi Yöhiipijäksi ristityssä korussa. On senniminen perhonenkin olemassa, mutta nimi kertoo kyllä tekijän taipumuksista...

Arkikorua toivottiin ja patinasta tykättiin, niin hopeaosat onkin patinoitu tummiksi ja valitsin koruun huomaamattomat mustan organza-nauhan sekä ohuen nahkanauhan.

Perhosen vierellä on kaunis savukvartsirondelli ja Swarovskin turmaliininvihreä kristalli. Upea kivi nauhassa on valtamerijaspis, jossa on kertakaikkisen hienot valkoiset ja vihreät kuviot, pitkään odotti paikkaansa hän.


Jälleen 'tarvitsin' uudet korvakorut ja melkein itsestään niihin valikoitui hopeasavikokeilut pikkuruusuineen ja viimeinen pari larimar-helmiä. Sekä hopeiset että kiviset helmet ovat 10x8mm, ei siis isot eikä pienet vaan just sopevat. Johonkinhan noita hopeasaviteelmiä täytyy yrittää käyttää... omiin koruihin oivia.


Tein vielä pikkukorvikset Swarovskin kristalleista, näissä on samanlainen tunnelma kuin pari yötä sitten täysikuun loistaessa tummalla taivaalla. Nämä menevät kaupan puolelle.

Sinisen pauloissa

Tämän postauksen ensimmäinen koru on nimeltään Riite. Itselleni valmis koru toi mieleen ne kevyet pakkasaamut, kun lätäköissä on hienoinen jääpeite ja aamuaurinko saa hennonvalkean maiseman kimaltamaan.

Kaulakorussa on kevyesti kieputeltu riipus, jonka hienot siniset pisarat ovat ioliittia, oikeampi nimi suomeksi lienee kuitenkin kordieriitti, pitää tämä tarkistaa vielä. Pisarat ovat niin kauniit, sileät ja ihanan siniset ja toki keskenään samansävyiset, kuva on... kuva... Lisä-blingiä tuo Swarokristalli-rengas ;-)


Valtamerijaspis on pitkästä aikaa päätynyt koruun, tällä kertaa Tundra-korun toisinnossa. Kiven pinta on sileä ja rosoinen samalla kertaa, kuviot taas aivan mielettömän jännittävät, vaikka kuvassa ei laisinkaan kaikki näy (ei ne rosotkaan). Tehostekivinä larvikiitti ja turmaliinikvartsi.

Viimeisenä Tule-setin korvakorut, ihanaa -ihanaa granaattia. Saa taas käyttää aikalailla mielikuvitusta, että tietäisi miten kivat nämä livenä ovat... Koko pituus kuitenkin n. 5cm ja mustat granaattipisarathan ovat reilun sentin.