Nimetön

Viimeisiä tämän vuoden päiviä. Rauhallista yksinoloa. Kävelyjä pakkaslumen naristessa. Talvisen luonnon ihailua. Hämäränhyssyssä pohdintoja kuluneesta. Kirjoja lukiessa iloista odotusta tulevasta. Sellaisia päiviä meillä :-)

Korussani vuorikristallipuikko osoittaa sinne tulevaisuuteen ja valoon. Sara-ihanaisen lamppuhelmi vihjaisi korun muut värit, hennot ametisti-lilat ja huikeat oliivinvihreät. Makeanvedenhelmi-blisteri on tosi vauhdikkaan mallinen, kuin pieni siipi lennähtämässä seikkailuihin. Himmeät vuorikristallipalat rauhoittavat ja kirkkaat ametistit saavat aikaan kirkkaita syviä unia, auttavat irrottamaan kuluneista ja kuluttavista tavoista, tekevät tilaa uudelle!

 

***

Huomaattehan myös Korukopla- blogin uuden haasteen!

Mietiskelijät kirjahyllyni päällä

Yö vaihtuu aamuksi

Olin eilen illalla hyvin tunnelmallisessa joulukonsertissa; Jyväskylän naislaulajat Taulumäen kirkossa, joululahja pikkusiskoltani, joka laulaa kyseisessä kuorossa :-) Kiitos, nämä on parhaita lahjoja!

Konsertissa oli monia uusiakin lauluja. Minua kosketti tämä: "Vaikka aamu jo nuolaisee ikkunaa, en vieläkään unta mä kiinni saa." (Enkelikello, sanat Anna-Leena Härkönen)
Väistämättä ajattelin omia unettomia öitäni. Kun unta odottaessa raotan silmiäni ja huomaan säleverhojen väleistä uuden päivän jo ennättäneen valollaan vierusmetsän puiden lomaan.

Kotiin tultua aloin vielä tehdä korua.

Löysin koruun (omasta mielestäni) yön tummat hetket, säleverhojen raidat...
 

... pehmoiset nukkutyynyt...

 ... unet; helmi-unet, värilliset unet, sameammatkin unet...

 Vuorikristallipuikko toimikoon suunnannäyttäjänä, uuteen päivään, uusiin unelmiin.

Piristystä

Jaaha, marraskuukin on yli puolen välin! Mihin aika kuluu? Minä taidan lorvailla liikaa, surffaillen netissä tehden löytöjä, tai ainakin haaveilen kaikenlaista...

Ettei aivan laiskaksi syytettäis, niin tein sentään yhdet korvakorut, vuorikristallia ja kirkasta hopeaa ajatuksia selventämään. Käänsin suloiset helmihatut poikittain tuohon upeiden viistehiottujen kolikoiden ja koukkujen väliin.

Kaksi kettua on ikivanhoja hankintoja, toinen huovutettu, toinen keramiikkaa, kummassakin neula takana. Mietiskelen, josko niistä voisi muokata riipukset. Kettu on pöllön ohella suosikkieläimeni, tai liekö voimaeläin? Näiden tekijöistä ei ole mulla tietoja säilynyt, kumpikin ostettu Savonlinnassa ehkä kymmenisen vuotta sitten, käsityöläisten myymälästä.

 

***

Mitäs muuta oonkaan tehnyt? Pimeyden keskellä sitä kaipaa kaikenlaista piristystä.
Oonhan ennenkin kertonut kynsistä; siskon kanssa innostuttiin joskus alkukesästä hankkimaan geelitarvikkeita ja siskosta onkin uunin omistajana tullut jo tosi taitava tekijä. Hän sitten laittoi mulle viime viikonloppuna kivat geelikynnet tippien kera, valkoiset ranskalaiset. Harjoittelin itsekin silloin pikkasen ja nyt mulla onkin ykskaks oma uusi UV-uuni (punastus, tilasin kun 'edullisesti' sai).
Ihan harjoituksen vuoksi kokeilin eilen geelillä kynnen rakentamista ja vaihdoin kolme kynttä. Onpas hankala kuvata yhdellä kädellä... siksi oli pakko pienentää kuva tarkemmaksi... Ja asiantuntijoille pahoittelen kynsinauhojen kuntoa, kaipaavat kovasti öljyämistä!
Enkä koristeluakaan kyllä harrasta, nuo tuli laitettua kun tulivat kylkiäisinä ;-) Peukalossa on itse laittamani geelaus ja nuo muutkaan ei kyllä ole vinossa vaikka kuvasta vois luulla! Kaksi kynttä laitoin vasemmalla kädellä (siis oikeaan käteen, ei kuvassa) ja nekin onnistuivat kohtuullisesti, oon aikas iloinen.

Ja kiinnostuneille tiedoksi. Kolmen kynnen tekemiseen meni aikaa reilusti tunti. Haloo, mä vasta harjoittelen, jouduin joka vaiheessa kertaamaan ohjeita!

***

Kuulkaas kamuset, ja uudetkin lukijat, 

KIITOS

edelliseen postaukseen jättämistänne 

aivan ihanista kommenteista!

Kyllä minä teen edelleenkin koruja

omasta päästä ;-D

omia polkujani kulkien.

Kiitos
ja pirteää viikonloppua jokaiselle!

Haikeus

Syksyssä on aina hieman haikeutta. Täytyy sanoa monia hyvästejä; kesän lämpimille (?), luonnon kukoistukselle, muuttolinnuille, ehkä myös konkreettisemmin, opiskelemaan lähteville lapsilleen, haikeaahan se on. Haluaisi pitää hiukan kiinni myös valoisista öistä, veden liplatuksesta, lämpimästä maasta varpaiden alla.

Hei, enhän mä melkein kuukauteen koskenutkaan silkkiin! Eikä silkkinauha tähänkään koruun ollut heti tulossa, mutta vuorikristalli ja hempeän siniset akvamariinit alkoivat näyttää liian valjuilta keskenään! Se kuuluisa sattuma tai vahinko oli jättänyt pöydälle turkoosimollukan ja sen napattuani muistin juuri tuon sarisilkin palasen ;-) Riipuksessa on vahvatahtoinen vuorikristalli-puikko ja sillä seurana satiinipintainen hopeahelmi sekä amatsoniittinugetti. Ja niin, tein tämän hopealangalla, koska en sitten millään tule sinuiksi sen hopeoidun langan kanssa.

Hetken taika

Olen lukenut kirjaa nimeltä 'Magic' ja olen jokseenkin lumoutunut. Kirja muistutti minua yksinkertaisista asioista, luonnollisista, jokapäiväisistä. Siitäkin, että ulkoasu usein pettää, oudon kuoren alta voi puhjeta jotakin merkittävää. Niin, oikeastaan, taika on jokaisen ulottuvissa joka hetki niin halutessamme.
Tämän päivän metsäpolulla näin kiehtovia värejä, kosteat lehdet, sammalet ja oksat muodostivat kauniita sommitelmia katseltavikseni.

Olen vakuuttunut siitä, että en pelkästään hyvällä tuurilla löydä kauniita tai kertovia kiviä. Minähän tietenkin hyvin usein aivan tarkoituksella etsin niitä. Nettikauppojen kuvia katsoessani annan kivien puhua minulle, niiden jotka kohdalleni sysätään. "En ehkä näytä tässä kuvassa parhaita puoliani, mutta ota sinä tehtäväksesi esitellä minut oikein!" "Tiedän, en ole mielestäsi juuri oikean värinen, mutta ehkä saat muutoksen aikaan." "Ai olen tylsän mallinen? Kehystä minut edustavammaksi!"
Myös kotona yksittäiset kivet kehottavat katsomaan lähemmin, pyörittelemään ja katsomaan valoa kohti, miltä kuviointi näyttäisi näin päin, kävisikö joku aivan toinen laji juuri tähän koruun. Tai voisiko nämä muka-kummalliset värit yhdistää.

 

Kaulakorun 'Taikaa' riipuksessa on punainen akaatti ja keraaminen käsintehty helmi sekä pieni avain etsatussa kuviotaotussa Sole-renkaassa, josta nauhaosuus lähtee kauniiden sileiden vuorikristallien kautta. Nauhan toisena osana puuhelmet pienillä välihelmillä, toisena osana musta banaanikuitu-lanka. Kaulakorun toisella puolella on jono sinimustia kyaniittirondelleja. Metallilinkit vintaj-lankaa.

Rukousnauha-mallisessa korussa on silver quartz -helmiä viistehiottuina sekä jobin kyynel -siemeniä. Ristinä tuollainen ihastuttava, hopeoitu sydänmedaljonki risti-kuviolla.

Kiitos juuri nyt

Vuodenaikojen vaihtelu on rikkaus. Olen sanonut ennenkin, minä pidän etenkin syksystä. Kun  aamu-usvaisissa ja kosteissa, mehevien tuoksujen täyttämissä ulkoiluhetkissä saa kaikki aistinsa niin täyteen Luontoa ja puiden asujenvaihtoa tarkkaillessa täyttyy itsekin väreistä - onko suurempaa rikkautta!

Sain postissa (siis tilasin, mutta kun kamulta tilaa, niin tuntuu kuin saisi lahjoja!) upeita, upeita sitriinejä!
Olin juuri ihaillut pieniä vaahteroita polkuni varrella, niiden syysvärin saaneita lehtiä halusin jotenkin toistaa korussa.  Siispä etsin nuo ihanan pulleat lasihelmet - ovatko ne tulevien lehtien silmuja vai vielä viime hetkiään pullistelevia värinvaihtajia? - yhden lehden verran vihreää, pientä hohtavan sinistä kastetta sekaan. iso punainen marja tai hedelmä...

-Syyshetki-rannekoru

***

Posti tuo joskus myös sellaista, mitä ei tiedä tilanneensa ;-D  Noo, tietää kyllä, mutta sormi on lipsahtanut ruksaamaan viereisen ruudun mitä piti... Silloin tulee pinkkiä! Mutta, no hätä! Pinkki sydänkoristeinen lukko auttoi kaivamaan nerik-lootaa, siellähän nuo pinkki-lila-kalsedonikaunottaret vain odottivat sopivaa seuraa! Onkohan meillä koruilijoilla tosiaan sellainen Muusa, joka ohjaa sormet 'väärille' nappuloille tarkoituksella!? Ehkä. Nämä nyt ainakin olivat luodut toisilleen ja samoja värimaailmoja on vielä tuo enkelikuvioinen riipuskin. Muhkeat vuorikristallihelmet antavat tällä kertaa hiukan raikkautta ja ilmaa 'imelään' pinkkiin. Kaikki helmet ovat isohkoja, 12-13 mm läpimitaltaan ja käytin hopeoitua lankaa.

 -Pink Angel -rannekoru

***

Päivän kolmas rannekoru on noiden runsauksien jälkeen selkeä ja yksinkertainen, kauniit isot makeanvedenhelmet pääosassa. Tai no, valitsin katseenvangitsijaksi hienon hopeisen lehdenmallisen salpalukon. Koru sai nimen 'kahvitunti' noista herkullisen tumman suklaan ja kahvinruskeista helmistä; eivät siis ole luumun tai viinin värisiä vaikka jostakin kuvasta sellaista voisi ajatella. Tässä korussa käytin hopeaa.

-Kahvitunti-rannekoru

 ***

Sen lisäksi, että kiitän tänään-kin syksystä, kiitän aivan jokaista blogiini kommentoijaa! 

Kiitos sinulle! 

Jokainen kommentti saa sydämeni läikähtämään ilosta :-) 

Kiitos!

Sarjassamme 'miksi'

Miksi korvakoruja on niin vaikea kuvata? Miksi juuri se vaikutelma, jonka itse saan, ei tule kuviin millään?
No, niin kuin Akvamarin totesi: 'siksi'. Siksi, etten ole valokuvaaja.

Nämä korvakorut näyttävät korvissa kevyesti keinahdellessaan kuin syvän veden meduusoilta, mutta eiväthän ne kuvassa epätasaisesti pysähtyneenä näytä siltä.

 

Tyytykää siis kuvittelemaan, jälleen kerran. Helmet ovat muuten kooltaan n.10x13mm ja niiden seurassa on suloiset vuorikristallirondellit, hopeista figaro-ketjua sekä hopeisina myös ovaalit helmet ja korvanapit.

Haaveita

Aina haaveet eivät toteudu, joskus kyllä.

Jo vuosia sitten näin koruissa isoja makeanvedenhelmiä, joihin oli istutettu kristalleja nauhana helmen ympäri. Hain kiihkeästi lukuisilla erilaisilla hakusanoilla ja lukuisista netin helmikaupoista kyseisiä helmiä. En löytänyt ja jäin haaveilemaan, että ehkäpä joskus.
Kun sitten eräässä helmikaupassa niitä nyt etsimättä oli tarjolla, menin ja tilasin kokonaisen nauhallisen, kohtuuhintaisiakin olivat! Eilen kaunokaiset kotiutuivat. Eivät nyt aivan loistoluokkaa ole, mutta saavat kyllä juhlakorut sädehtimään.

Tähän rannekoruun helmien seuraan sijoitin kauniit kolmionmuotoisiksi viistehiotut vuorikristallit ja hopeaa, kirkkaana hohtavaa hopeaa :-)  Käsinpunottu ketjuosuus 'inverted roundmaille' mitä se olikaan suomeksi... Korvakorujen malli on vielä pähkäiltävänä.
 

Noitanainen

Tilasin taikanäppiseltä Othelilta pari keramiikka-riipusta sekä tämän, jota tekijä kutsui 'saviherraksi', materiaali mustaa savea.

(kuva Othelin) 

Meillä hän joutuikin yllättäen sukupuolenvaihdoksen uhriksi!

Silti hän vaikuttaa aika coolilta, aivan kuin ei välittäisi ympäristöstäänkään tuon taivaallista,

helisyttelee taikakuutioitaan, mumisee itsekseen tai uskolliselle korpilleen, miettii uusia taikajuomasekoituksia kerättyään sisiliskon häntiä ja aamukastetta pulloonsa.

Mut ehei, katsokaa noita silmiä alakuvassa! Mikä terävä katse salamyhkäisen otsatukan alla :-D

Ja mitä kaikkea koruun tulikaan käytetyksi: mustaa korallia hiuksina ja kieputeltuina ketjunosina; lasi-, puu- ja kivihelmiä; patinoituja hopealenkkejä ja taas kokeeksi sitä silverfilled-lankaa kieputuksiin. Korppi vaihtoi käyttämättä jääneestä 'karhun synty' -korusta tänne noitanaisen seuraksi. Pienessä lasipullossa ei ole suinkaan eläimen osia vaan kuivattuja kukkasia.
Mietin pääni puhki tuota korallihiuspehkoa, mikä oli aluksi aika villi. Pehmensin vaikutelmaa mustalla pitsinauhalla, mikä kyllä myöskin suojaa ihoa riipuksen karhealta taustalta. Nauha on tullut kamulta materiaalivaihdossa ja kaikki aikanaan tulee käyttöön :-)

Kaulakoru on lyhyt ja täällä sitä taas kerran kehutaan itseä: tykkään, että onnistuin saamaan sen tunnelman, mitä hain, ilman että olisin ympännyt mukaan liikaa elementtejä.

***

Kesä on kukkien aikaa, ootteko muistaneet haistella ja ihastella!? Minä kiersin pyörälenkillä ylimääräisen kierroksen, että sain haistella ihanaa mesi-kukkaisten tuoksua kahteen kertaan :-D Huvinsa kullakin!

Mut sehän mun piti sanoa, että Korukoplassa on uusi, kesäinen ja kukkainen haaste!

***

Niitä hetkiä

Huu-uu-ii! 

Joko blogini kasvaa sammalta? 

No ei tietenkään. Täällähän minä, 

olen enimmäkseen hiplaillut helmiä :-D 

Myös makeanvedenhelmiä.

Rannekoru on lähdössä juhliin, niitähän kesäaikaan riittää.

Onkos noloa esitellä korvakorut, kun toinen koukku puuttuu? No, nolostelen täällä kovasti siinä tapauksessa. Mutta nätit nämä on, tai, nätit näistä tulee - materiaalit hohtavia makeanvedenhelmiä isoina riiseinä ja pieninä keisheinä, viistehiottua säihkyvää vuorikristallia ja sterling-hopeaa kuten rannekorussakin.

Odotellessa

Tähän aikaan keväästä on kaikenlaista odotusta ilmassa. Kuka odottaa ja seurailee luonnon puhkeamista täyteen eloon, kuka odottelee katuhiekkojen lakaisua ja vapaampia ilmoja hengittää, moni odottelee kevään ja alkukesän ihania juhlia.
Mutta juuri nyt tuo kaikki odotus on herkästi nupullaan, luonnon väriloistostakin tällä hetkellä näkyvimpiä ovat (ehkä vain mun silmiini sattuneet?) kaikki valkeat, vaaleat, siniliilat sävyt; krookukset, sinililjat, sinivuokot ja monet muut.

Koruilija itse tässä odottelee, missä on kaikki kirkkaat värit? Ehkä niitä joistakin kätköistä vielä kaivan, mutta odottelen kovempaa huhuilua.
Siispä työpöydällä olleet ja jo monta monituista kertaa myös rannekoruksi kyselleet ametistit, palaset, kauniisti isoilla viisteillä hiotut, kiedottiin hopealankaan. Mukana on muutama vuorikristalli, sekä kirkkaana että himmeämmin hohtavana. Ja hiukan sellaista villiä luonnetta koruun antavat nuo keskenään erilaiset helmihatut.

 Aika namunen, vaikka itse sanonkin :-D

***

Hrrr...rr...

Otsikko tarkoittaa, että onpas kylmä toukokuun alku! Silti luonto senkun puskee vihreää ja valmistuu kesään. Ja koruntekijä haaveilee eksoottisen kuumista kohteista...

Tämä Einukun epäidenttinen kaksossisko on ollut työpöydällä ja teon alla näin kauan, kuukauden!  Ei huvittanut liimailu, tiedättehän ne ihanat kaksoiskomponentti-sekoittelut, mutta viimein sitten tartuin Ihmeliimaan - joo, liiman nimi ON 'ihmeliima' ja joo, tar-tuin! kun purtiloa avatessa purskahti hiukan... mutta... - sain kuin sainkin ripustuslenkin kauniisti kiinni tuohon hienoon riipukseen; ja sormeni irti toisistaan ;-D

Löysinpä sitten korun muutkin osat paikalleen, kaikki muu oli valmiina, vain nuo mattaiset vuorikristalli-kimpaleet ei aikaisemmin tienneet hakeutua koruun. Iso kiviläpyskä on kiinnostavan kirjava yksilö vaaleanpunaista opaalia, aikoja aikoja sitten kotiutunut. Muut 'helmet' merisiilen piikkejä ja tuota ihkua, säteilevän kauniisti viistottua ametistia. Tähän kaksoseen punoin niskaan nauhan nahkasta ja silkistä

 Tässä kaksoset, EiNuku ja ValVoo

***

Päivitän viime aikojen korut kauppaan tänään - ale jatkuu vielä viikon!

***

Kiitos kaikista viimeaikaisista kommenteista, jokaiselle teistä! 

Yritän ottaa kiinni taas,  meni muutama päivä hiukan vähemmällä blogi-kiertelyllä ;-D

Ja hei, laita vaikka meiliä, jos tuntuu, että olen liiaksi unohtanut blogisi, niin voi mulle joskus käydä, kun listani on aika pitkä!

***

Hassu blogger, se asettelee mun kuvat aivan oman halunsa mukaan, onkohan se mua fiksumpi!? Luultavasti.