Lisää uskomattomia kivimaisemia

Sarjassa 'ihmeelliset kivet kertovat' vuorossa valtamerijaspis ja yhteenliitetyt amatsoniitti/jaspis.

Kummassakin riipuskivessä molemmat puolet ovat yhtä upeita. Ja kumpaankin laitoin nyt niskan taakse nyöriä, mutta ainahan siihen voi vaihtaa hopeisen ketjun.


Lilasävyisessä valtamerijaspiksessa todella todella hienot merenrantapärskeet ja maisema jatkuu reunan yli toiselle puolelle, kiehtovaa! Pyöreät helmet ovat opaaleja, niiden sävyissä löytyi tähänkin riipukseen sopivia - olenpas taas tyytyväinen ;-D

Herkän amatsoniitin ja vahvan, kirjavakuviollisen jaspiksen liittäminen ei ensi ajatuksena tunnu kovin onnistuneelta, mutta jaspiksen hieno naivistinen porokuvio (??) sai minut tilaamaan riipuksen ja myös kääntöpuolen maisema on yhtä jännittävä, tähän ihastuu väkisin. Pienet amatsoniittirondellit toistavat riipuksen sävyjä mainiosti.


**
Ja nyt todellakin hiljenen toviksi - aivan pakko ryhtyä täyttämään muuttolaatikoita!
Hyvää viikkoa teillekin :-D

Enkeli vierelläsi

Helppo on nähdä toisen virheet, syytellä, moittia, tietää paremmin, antaa hyviä neuvoja. Vaikeampi on ymmärtää, tukea, suojella, auttaa korjaamaan erehdyksiä, seistä vierellä; olla hiukan enkeli.


Tiikerinsilmä on korukivi, jonka sanotaan tuovan taivaan maan päälle, auttavan tasapainoon ja antavan itseluottamusta.


Sydämen mallinen enkeliriipus on hopeoitu, helmet siis tiikerinsilmää ja sydänlukko hopeaa. Voimakoru muistuttamaan ymmärtävän läsnäolon tärkeydestä.

Biggs on pikkukaupunki Oregonissa

Jälleen uusi kivituttavuus, Biggs-jaspis, jonka värimaailma on kuitenkin lempeää tuttua ruskeaa. Kapussikivi oli ensimmäisiä tilaamiani, kuukausia sitten, ja ihastuin vain kuvioon, en ajatellut kokoa ennen kuin avasin kirjeen. Olin niin pettynyt pieneen kiveen, jota olin ajatellut kaulakorun tähdeksi!

Välillä eli ajatus sormuksesta, mutta tähän rannekoruun hän sitten päätyi. Noin sentti kertaa kaksi kokoinen kapussi on tässä osana lukkoa. Jaspiksen seurana on tismalleen samansävyisiä brontsiittikolikoita ja pari kahvijaspista. Tässä kapussi saa olla pääosassa eikä kuitenkaan hypi silmille. Hopeaosat jätin aika rujoiksi ja patinoin, tietenkin.



Otin uusia kuvia ja muutin hiukan tekstiä - kuvat ovat suuria, kivet, esim. nuo pyöreät brontsiitti-kolikot ovat kooltaan 12mm. Nykyään ajattelen 12-millisiä sellaisena keskikokona :-D kun ennen en voinut lainkaan käyttää niin 'suuria'.

Tämä rannekoru on vinkkinä tuonne korukaupan puolelle, jossa vietän 1-vuotispäivää pienen kampanjan merkeissä!

Korvakoruja

No edes joskus korvakoruja esille; kuvat ovat mitä ovat, menin sitten auringon puolelle ;-)


Akvamariinia, ruusukvartsia

Akvamarinin tekemät ihkut ruusut ;-D

Ja vimppana kuukivi-korvakorut erääseen aiemmin tehtyyn kaulakoruun.

Melkein unessa

Aamulla, varhain, kun päivä ei ole vielä alkanut, kun juuri ja juuri alat aistia herääväsi kohta, kun on se hetki, jolloin pehmeän vaaleanpunaisen kautta siirryt kirkkaaseen olotilaan, silloin, silloin... Mitä? Ehkä sinä hetkenä tavoitamme jonkin juuri itsellemme tarkoitetun viestin, ehkä se hetki on jokaiselle erilainen, eikä sitä hetkeä edes tavoita kovin usein.

Halusin hiukan yrittää tuota kuvaamaani hetkeä saada tähän rannekoruun! Hopeaan linkitetyt helmet ovat mystistä ja ruusukvartsia, vaaleanpunaista opaalia, mukana on kauan säilytetty aarre, kukkakuvioinen keramiikkahelmi ja yksi pieni muranolainen lasihelmi. Helmet ovat kooltaan 12mm eli reiluja, mutta silti koru on sellainen 'unelmankeveä'.
*Varhain*
Koska olin näin herkkis-tuulella, niin toiseenkin rannekoruun valikoitui hempeitä helmiä, suloisia akvamariini-riisejä. Keskellä olevassa rypäleessä on kaikkiaan tusina pikkuruista helmeä, akvamariinia, hopeaa, swarovskeja, ja se antaa vienon helisevän tunnun suloiseen koruun. Akvamariini-riisit ovat mielestäni pilvikuvioineen hurmaavia, kooltaankin vain 7x10mm.
Vetinen nimi, *Vellamo*

Joskus hetken harmittaa

Vaikka en yleensä anna pienille vastoinkäymisille periksi, niin tänään olen heitellyt kiviä. Ja ihan näitä korukiviäni!
Tapahtui ensin nimittäin jotain, mitä ei ole ennen sattunut. Valmiiksi koruun istutettu kapussikivi sai halkeaman... Katselen kaikki saapuvat kivet suurennuslasilla virheiden varalta, joten en osannut odottaa tuota. Nyt sitten testaan vielä pudottelemalla kaikki tulijat, ettei tarvi valmisvaiheessa harmitella. Prrhhmm...

**
Japanilaistunnelmiin tein Geiko kakkosen, samat materiaalit (taidelasihelmi, onyksi, turmaliinikvartsi, makeanvedenhelmet, riipuksessa minispinellit, -turmaliinit) kuin ykkösessä paitsi hopeaosat kirkkaina. Perinaisellista tunnelmointia, hälventää harmitukset.

Lehtien seassa

Syksyn lehdet ovat suurina kerroksina pihojen nurmikentillä, kävelyteillä ja metsän poluilla. Lehdistä kuuluu kiva kahina, kun niiden sekaan antautuuu kahlaamaan.

Kun tarkkaan katselee, voi lehtien seassa löytää kaikenlaisia 'kulkijoita', on kahdeksanjalkaisia ja nelijalkaisia, jotkin etenevät kovaa kyytiä, toiset hyvinkin matelemalla tai loikkien. Useimmilla pikku eläimistä on mitä mainioin suojaväri ja joskus täytyy olla hyvin keskittynyt, että niitä näkee, tai ehkä sittenkin vain onnekas.

Kaulakoruni riipukseen päätyi tänään tällainen erinomaisen suojavärin saanut suloinen pikku olento :-D
Kaulakoru on täynnä syksyn lehtien sävyjä, lämpimänpunaruskeita, vain hienonhieno aavistus enää vihreää parissa helmessä, kaikki ne ovat erimuotoisia kirjavia picassojaspiksia. Riipuksen sammakkohelmi on hopeasisuksinen lasi-lamppuhelmi ja vekkulilla on kyllä mainio ilme!
En tohtinut antaa korulle nimeksi 'lehtisammakko', joten vähän hienostellen hän on italiaa puhuva serkku Rana Scalatore.

Taruolento

Jos olisin hankkimassa kirjoja, niin ostaisin varmasti erilaisia mytologiaan ja kansantarustoihin liittyviä teoksia. Mutta minulla on vaikeuksia saada nykyisetkään kirjani mahtumaan (isoon) kirjahyllyyni.

Joka tapauksessa, taas aasinsillan kautta taruhevoseen ja koruun. Sleipnir oli kahdeksanjalkainen ori, jolla ylijumala Odin ratsasti Asgaardin (ylinen maailma) ja Midgaardin (maa) väliä.

Kaulakorun hevosriipus on kaiverrettua kirjavaa picasso-jaspista, helmissä erilaisia kiviä vihreän ja terran sävyisinä. Halusin ehdottomasti tuon nahkanauhan osaksi korua, kuin hevosen suitsiksi, ja olinkin enemmän kuin tyytyväinen kun nauha kaksinkertaisena suostui riipuksen reiästä kulkemaan.

Koska koru on lahja, se saa mielestäni olla luovutushetkellä hopeaosiltaan kirkas, kyllä se ajan kanssa patinoituu aivan sopivasti.
Harmittaa kun kuva korostaa enemmän noita ruskeita sävyjä, vaikka koru on selkeästi vihreäsävyisempi livenä.

Peruskorviksia

Mikä se sellainen peruskorvis on? En tiedä. Olisiko peruskivistä tehty, ja mitä ne sitten ovat? No tällä kertaa savukvartsia, onyksia ja jotain sinistä.

Näinä aurinkoisina päivinä ei kai syys-blues iske ("syksyn lehti, maahan ehti, siinäkin soi... blues"). Sen takia nämä syksyn lehdet, savukvartsia, ovat aika iloinen tapaus. Hienosti kaiverretut lehtisuonet kauniissa sileissä helmissä, voi että tykkään näistä. Olikohan liioiteltua laittaa upeudet herkkiin nappeihin, joissa niin ikään savukvartsia, viistehiotut neliöt.


Toinen pari on lähes toisinto joskus aiemmin tehdyistä korvakoruista. Tämän viistehiotut hydrakvartsit ovat mielestäni sumunsiniset, kuva ei tee lainkaan oikeutta. Saivat seurakseen sekä kirkasta että patinoitua hopeaa ja vielä Swarovskin kristallejakin.
*Mist*

Vimppana - kuin luodut korkkareiden seuraan, kiiltävät onyksit ja korvanapeissa kuutiollista zirkoniaa, perinaisellista, hiukan blingiä elämään.
*Heeled*, pienemmät
*Heeled*, isommat

Ja tästä näkyy onyksien, ja korvanappien, kokoero :-D

Piiloleikkejä

Jos taas kerran väitän, että tämän korun helmet löysivät toisensa sattumalta, ette taida uskoa... Silti niin on!


Hurmaavan blingiksi naamioitu iso laavakivihelmi oli aivan 'täyteostos' - kun ei viitsi yhtä ja kahta tuotetta tilata, kun postimaksut kerran vetää enemmänkin. Eli suunnittelematon ;-)

Sekin on onnenkantamoinen, että pitkään nurkassa seisseestä Swarovski-loodasta löytyi kaksi täsmälleen riipuksen kristallien sävyä olevaa rondellia. Ja sitten nuo kuumakäsittelyllä laavakiveksi naamioidut akaatit, taisivat nekin melkein puoli vuotta odotella paikkaansa.

Mukavan bling, mutta ei kuitenkaan liikaa kimallusta ankarampaankaan makuun.
*Naamioitu*

*Piilosilla*-rannekorussa on todellakin hiukan piilossa monia kauniita violetin, lilan ja hennon vihreänkin sävyjä; helminä upeaakin upeammat A-luokan dendriitti-opaalit ja fluoriitit, rauhoittamassa yksi täysin yksivärinen vaalea akaatti.
Sainpas taas tehdä rannekorun, johon ujutin pari pikkuriipusta, ruttuisen hopeahelmen ja miniakaatin.

Ja viimeisenä

upeiden syysilmojen kunniaksi vähän tuulessa lenteleviä lehtiä!

Picasso-jaspis on hauska kivituttavuus, jonka kuvioissa ja väreissä löytyy paljon vaihtelua. Keräsin nauhasta pienen otoksen, ei niitä kaikkein suurimpia kontrasteja vaan lempeitä sisaruksia, leikkisää viivakuviota, ruskansävyjen rinnalle sumuista sinertävänvihreää, heleää beigeä, lämmintä terraa...

Leikin vuoksi yhdistin jaspishelmiin yllättäen säihkyvänmustia spinellirondelleja ja hopeisia välihelmiä symmetrisen epäsymmetrisesti. Säätöketjun päässä on vielä pikkuinen spinelliriipus.
*In the wind*

***
Vielä huomenna klo 18 mennessä lähetetyt tilaajapalautteet osallistuvat arvontaan! -klik-