Kulkiessa katseltua

Ei ole mitään syksyn värien ilotulitusta minun kotimaisemissa. Hiukkasen punaisia vaahteroita, osassa koivuja kellanruskeaa, paljon vielä vihreää. Syksyntuoksuisia lehtikasoja tekee mieli pöyhäistä ohi kulkiessa...

Niistä maahan varisseista väreistä on tämän päivän korun väripaletti. Lamppuhelmiä, mokaiittia, kultasisus-lasihelmiä, korumetallia.

Ja silti

Harvoin, mutta kuitenkin toisinaan korun tekeminen valmiiksi kestää ja kestää, viikkoja, useita viikkoja.
Näin kävi tämän setin kohdalla.

Ensin minulla ei ollut oikeanlaista hopeaa noihin linnunpesiin.

Sitä sain pitkän odottelun jälkeen. Sitten minulla oli ideakin hukassa.

Sen jälkeen puuttui helmiä. Ja kun oli sopivia helmiä, niissä ei ollut sopivia reikiä.

Ja sitten oli taas vääränvärisiä helmiä eikä hopeista siipeäkään meinannut löytyä.

Ja vielä kertaalleen sain rikkinäisiä helmiä.

Ja muusahan piti tuon tuostakin lomaa, kun minä turhauduin vastoinkäymisiin.

Mutta tiedättekö - ihana korujen tilaaja jaksoi uskoa minuun ja korujen valmistumiseen!



Ja nyt korusetti on valmis. Keväinen ja hehkeä, runsas ja säihkyvä, flirttailevan iloinen ja pilkettä silmässä, naisellista hohdetta ja helinää. Sellaiseksi kuvittelen korujen saajankin :-D

Kevään airut: lamppulasihelmiä, lasilehtiä, makeanvedenhelmiä ja hopeaa, hopeaa, kirkasta hopeaa.

Eripariset korvakorut, joista tilaus ja toive lähti liikkeelle; malli on viime vuodelta, tässä.

Kaulakoru on lyhyt, takaosa on tehty isoista paksuista hopearenkaista, sillä valmisketjut olivat aivan liian heiveröisiä kannattamaan etuosan kukkarunsautta.

Olenpa iloinen, kun koru on nyt valmis ja tilaajan hyväksymäkin :-)


***
Iloisia hetkiä itse kullekin!

Väriä valjuun oloon

Tänään. Aamulla herätessä satoi lunta. Tiesin sen jo ennen kuin avasin silmiäni, tai verhoja. Lumisade kuulostaa hiljaiselta, pehmeältä. Aina sanotaan lumenvalkoinen, mutta joko ikkunani on tosi likainen tai sitten ei-aurinkoisen päivän olemus on tuikiharmaa, lumisadekin näyttää harmaalta.

Lumisade ei mitenkään liity tämän päivän koruihin, muuten kuin siten, että harmaan keskelle kaipaa värejä. Värit korvakoruihin valikoituivat ihanista lasihelmistä, aluksi pinkkiä, aika maltillista pinkkiä. Pinkkien lamppuhelmi-lehdyköiden seurana kirkuvat viistehiotut kivihelmet, värjätyt tietty. Koukut niobiumia.

Pinkit eivät ole hurjan suuret, mutta päivän toinen pari räväyttää sekä värillä että koollakin. Näitä tehdessä tuli kyllä kerrasta virkeä ja hymyilevä olo. Oranssin sanotaan olevan vastalääkettä masennukseen. Minä kyllä uskon värien voimaan. Ihanaiset perhosensiivet ovat muuten eri taiteilijan kuin nuo pienet oranssit lamppuhelmet, mun onnea, että oli vielä noita jäljellä :-)

Palaillaan!

Rakkaudesta...

Niin, rakkaudesta milloin mihinkin! Se on suurin syy miksi teen koruja - rakastun erilaisiin materiaaleihin ja väreihin, niiden herättämiin vahvoihin tunteisiin ja mielikuviin.

Tällä kertaa pääosan saavat lamppuhelmet. Eilen hehkutin minut yllättäneen MiunMaun-blogin taitavaa värisoinnuttelua, niitä helmiä tulette näkemään uudelleenkin.

Tänään tartuin aivan uunituoreisiin, nii-in, lamppuhelmiä kypsytellään uunissa, siis uunituoreisiin vartavasten tilaamiini helmiin, tulivat merten takaa.

Pidän hurjasti helmiseteistä, joissa ei ole millään muotoa pyritty tasakokoisiin helmiin, mieluusti tilailen n.s. orpoja tai yksinäisiä 'left-over' -kappaleita.
Haluankin itse etsiä keskenään sopivat muodot tai värimaailmat. Ja ihan rehellisesti, usein-usein helmien keskinäinen kumppanuus löytyy vahingossa, ainakin aivan sattumalta. Tämän päivän korujen lamppuhelmet olivat kolmessa eri sekoituksessa.

Olen tullut muuten sellaisiinkin ajtuksiin, että eihän minulla lopulta ole lempiväriä. Vuoron perään se voi olla sininen, violetti, vihreä, turkoosi... valkoinen tai musta... tai... ;-)

No tänään lempivärini on ehdottomasti purppura! Ainakin se väri kertautuu päivän koruissa.

Lyhyessä kaulakorussa on riipuksena kaunis lasiröyhelö, jonka pohjaväri on tummanpurppurainen. Kukanmuotoinen lamppuhelmi röyhelöreunoineen on riipukselle hauska pari tuossa nauhaosuudessa, jossa muuten on kristalleja mattapintaisina sekä kimaltelevaisempina.

Tein pitkästä aikaa aivan kunnolla eripariset korvakorut, nää on korvissa niin namut!

Setistä yhteiskuva, niin näkyy, että korvakoruilla on myös kokoa ja kaulakoru on "muka-vaatimattomampi". 

***
Uskollisuudesta...
Väliaikatietoja siitä kadonneestä tilauksestani. Otin yhteyttä myyjään, joka totesi, että uskollisena asiakkaana saan tuon tilauksen toiseen kertaan. Mikä helpotus, jospa ensi viikolla siis syntyisi se toivottu koru.
Hyvää palvelua siltä kaupalta ja saavat edelleenkin pitää minut asiakkaanaan.
***

Virityksiä

Oon viime päivinä pyöritellyt hiukkasen tuota polymeerisavea... Voi hitsi, että saan niin vähän aikaan kaikella sillä höösäämisellä! Mutta muutaman tällaisen:

Jos ei muuta, niin jokaisen 'paiston' jälkeen tietää, mitä ois pitänyt tehdä toisin ;-) Isoimmat munat näistä on luultavasti liian isot mihinkään, vaikka niiden epämääräisestä värityksestä tykkäänkin. Noita linnunpesiäkin oon harjoitellut, kun tintit livertelee metsissä siihen malliin, siis ikään kuin olisivat piankin pesäntekopuuhissa! Mutta, ei oikein pesätkään muotoudu niin kuin haluaisin. Pidän siis taukoa niistä ja kokeilen parin päivän päästä uudelleen.

 ***

Edellisen postauksen korvakorut olivat kiveä, sitä edelliset makeanvedenhelmiä. On varmasti lamppuhelmien vuoro.

Ihastuin näiden helmien muotoon, mainiot tyynyt, joissa vielä 'tupsut' nurkissa :-)  Koskapa helmen sisuksissakin oli hopeaa, niin myös kirkkaita hopeaosia lisää seurakseen.

En sitten millään ymmärrä, miten joku osaa noita helmikaunottaria tehdä, vaatii varmasti vakaata kättä! Minä pelkään jo ajatustakin kuuman lasimassan käsittelystä.

***

Himputti, sain kyllä itseni kutakuinkin hillityksi tammikuussa, siis helmitilausten suhteen, mutta annas olla, kun helmikuu koitti, tämä helmeilijöiden nimikkokuukausi! Lamppuhelmiä on muutama tulossa, on jokunen kivikin, saati riipuksia... Olen hyvin halukas myymään osan toisille koruntekijöille, voit kysellä tai tiirata helmetin kirpputoria...

***

Tautia vastaan

Jaa, kuvittelin että kiukustumalla saisin flunssa pysyttelemään kaukana minusta. Ei onnistunut. Kolmatta päivää pidän palelevan takaraivoni suojana villamyssyä, siis sisätiloissa! Eipä oo ennen tällaisia oireita ollut. Tänään annoin tavoilleni periksi ja otin särkyyn ja lämpöilyyn lääkettä, yleensä annan kehon itse selviytyä taudeista. Nyt piti rakentaa suojaa palelevalle.

Pariin päivään en siis saanut tehdyksi mitään ja harmitti, kun ajatuksissa kuitenkin surrasi. Nyt on jo melkein hyvä olo, kun sain hipelöidä helmiäni :-D


Lamppuhelmiä ja keramiikkaa olin päättänyt taloriipusten seurana käyttää ja pysyttelinkin yllättäen aivan sävy-sävyyn värimaailmoissa.

Vihreässä Majassa; pyöreitä ja pyöreähköjä muotoja, kaikenlaisia 'kurpitsoita' tahi muita hedelmiä, erikoisissa jaspispisaroissa on varmaan viidakon tiheikköä, lamppuhelmissä vihreitä ikkunoita salaperäiseen maisemaan.
Kaulakorussa käytin hopeoitua lankaa ja niskaosuutena mukavannäköistä teräsketjua.

Rauhan tyyssija; mökin etupihalla on harmaat betonilaatat ja pikkuinen sinisten kukkien ympäröimä lampi. Talon emännän mielestä siniturkoosi on aivan paras väri ja takapihakin kukkii näissä sävyissä, siellä on myös kristallein koristettu taideveistos.
Tässäkin korussa pieni pätkä teräsketjua ja niskaosuutena sarisilkkiä ja toho-nauhaa.

**

Mukavaa tätä viikkoa blogivieraani! Toivottavasti pysytte terveinä!

**

Sydän täynnä

Katselin Tampere-talon itsenäisyyspäivän juhlakonsertin, vaikka en ollut aikonut, mutta olipa upea kokonaisuus! Pitkin matkaa ja lopussa etenkin oli sydän täynnä, kiitollisuutta ja kunnioitusta aiempia sukupolvia kohtaan!

*

Korun tein jo eilen, mutta hämärinä päivinä kuvat ei luonnistuneet. Nämäkin on sitten sähkövalossa otettu. Uskomaton labradoriittisydän hehkuu kaikessa loistossaan; hopeoitu ja patinoitu ketju, nahkanauhaa, pieni lamppuhelmi ja vielä pienemmät ametistit.

*
(Vielä sen verran, että tuon konsertin oli dramatisoinut Marika Vapaavuori. Eikä kokonaisuus minusta ollut yhtään liian harras tai synkkä, sopi mun oloon just.)

Salaisuuksia

Salaisessa puutarhassa...
Värejä, tuoksuja, eksoottisia ja tuttuja hedelmiä ja siivekkäitä. Elokuun yltäkylläistä satoa.

Riipuksen taidelasihelmi on se ihanuus, jonka saajaksi Michaela minut arpoi taannoin (ja tässä linkki blogiin). Ajattelin osaltani aloittaa jonkinlaisen ÄHH-ponnistuksen tälle kesälle.
Älä hilloa helmiäsi on aika ajoin toteutettava projekti, jolloin olisi tarkoitus käyttää varastoon kertyneitä ihanus-helmiä eikä pantata niitä siellä piilossa. Yleinen salaisuushan on, että jokaisella korujen tekijällä on nerik-arkku (= näitä en raaski ikinä käyttää), jota raotetaan äärimmäisen harvoin. Kutsunkin kaikkia koruntekijöitä taas mukaan esittelemään myös niitä ihanimpia namuja!

Koruun pääsi myös palanen vahvaa (nerik-)hopeaketjua, jonka sisustin sarisilkillä, helminä on ruusukvartsia, kultarutiilikvartsia ja sitten tsekkiläisiä lasihelmiä paria mallia. Riipuksen taidelasihelmi on ympäröity hopeisilla kiekoilla ja alinna vielä lamppuhelmen perhosen sävyinen kvartsipisara.
Ylimmässä kuvassa näkyy taidehelmen 'nurja' puoli, joka on kylläkin aivan yhtä kaunis kuin tämä paraatipuolikin.

***
Ähh:sta ei kannata ottaa paineita; saattaa syntyä vain yksi ähh-koru tai muutama, vapaasti valittavissa!

Pehmeää sadetta

Metsässä ja muuallakin kävellessä ilmassa on jo aivan erilainen tuoksu kuin kovimmilla pakkasilla, ehkä valkean peiton alla uinuva kevät on tulossa harppauksin? Tänään kuitenkin on tullut pientä, pehmeää lumisadetta, joten odotellaan rauhassa sitä vihreän heräämistä.

Silti, vihreitä helmiä on kerääntynyt pöydälleni ja vihkossa on monta suunnitelmaa. Pitää kylläkin tilata hopealankaa, että saan niitä toteutetuiksi.

Vihreä fluoriitti on todella kaunista ja pehmeän kuultavaa sävyltään. Kokeilin yhdistää sitä pronssinsävyyn ja tein lyhyen kaulakorun. Siinä viistehiottu pisarariipus on pääosassa, kiinnitettynä hauskaan vintage-osaseen ja ketjuksi valitsin tuota ihkuihanaa vintage-henkistä filigraanikuovioista ketjua.

Toisessa korussa on muhkea vuorikidepuikko, jonka yhdistin hopealangalla upeaan taidelasihelmeen, johon tekijä on upottanut kauniisti lehtihopeaa. Vuorikidehelmiä on korussa sekä kirkkaina että himmeinä ja kaikki metalliosat ovat hopeisia.

***

Muuten, tuon edellisen postauksen kukka onkin orkidea! Nimeltään, kuinkas ollakaan, jalokiviorkidea ;-D
Ja minun onnekseni "maailman helpoin orkidea" hoidettavaksi. Kiitos vielä ihanalle lukijalleni, joka tämän vinkkasi!

***

Talven keskellä

Hiukan on pakko nenäänsä ulos laittaa näinäkin päivinä, kun ei varsinaisia velvotteita ole. Lumi ja talven valo kirkastavat mieltä maiseman ohella. Melkein hetken silti vain viipyy aurinko näkyvissä ennen kuin se taas laskee taivaanrannan taa.

Sinä hetkenä pitää yrittää valokuvatkin ottaa, kun keinovaloa haluaa välttää. Joissakin kuvissa näkyykin aurinko taas suuressa roolissa :-)

Rannekorussa on Saran ihanainen lamppuhelmi, oikein suomalaisen sininen, sopii lähestyvään itsenäisyyspäivään. Upeuden kanssa on korussa vain hopeaa, isot kukkakuvioiset Balin helmet ja, pitkästä aikaa, omin käsin punomaani ketjua. Saan niin äkkiä sormet kramppiin, kun puristan kaksia pihtejä lenkkejä aukoessa ja sulkiessa, että ketju valmistuu hitaasti. Helmet vain olivat niin isoja, että ne kaipasivat muhkeampaa seuraa kuin ohkaista valmisketjua.

Enkeli-korvakorujakin syntyy näin joulun alla, milloinkahan saan toisen mallin paperilta käytäntöön?
Näissä säihkyvät Swarovski-kristallit hameina, turkoosit lasisiivet ja tällä kertaa hopeisten koukkujen sijaan vähän arkisemmat niobium-koukut sinisenä.

***

Arvatkaas mitä, laitan vielä tänään tuonne Korukoplan puolelle haasteen :-D

Länsituulta 4m/s

Ajattelin, että omalta osaltani avaimet on koruissa jo niin nähty, mutta kun...
Saran ihanat upeat lamppulasihelmet kuoriutuivat kirjeestä äsken, niin pakko oli vaan ruveta heti tekemään!
Avaimia olin juuri katsellut ja makeanvedenhelmiäkin haikeasti hiplannut - hienosti liittoutuivat nämä kaikki tähän koruun!
Riipuksen lamppuhelmi ja vintaj-patinoilla värjätty avain riippuvat hopealangasta muotoillussa lenkissä. Muut helmet on aika tavanomaisesti linkitetty hopealankaan ja korun loppuosana on kerrassaan viehättävää patinoitua hopeista ketjua, jonka lenkit ovat kuviotaottuja. Myös tuo punainen väriläiskä on taitavan Saran tekemä.

Eikös olekin ihanat 'tuuliset' kuviot tuossa lamppuhelmessä!

Jyväskylässä juuri nyt 2,8 astetta lämmintä ja länsituulta 4 metriä sekunnissa ;-)

Lasihelmipeliä

Maailma on täynnä kauniita lasihelmiä, tiesittekös! Tietenkin tiesitte. En nyt aio kuvata kaikkia laatuja, mitä löytyy, mutta luettelenpa hiukan:
-siemenhelmet kaikissa muodoissaan, milloin viimeksi katselit yksittäistä helmeä valoa vasten?
-puristetut lasihelmet, joita sitten löytyy kaikissa mahdollisissa väreissä ja muodoissa, milloin jäljittelevät korukiviä, milloin erilaisia luonnollisia muotoja ja värejä (lehdet, kukat jne.) tai sitten vaan ovat, kauniita
-käsintehdyt helmet, joita niitäkin on pyöreistä ja kulmikkaista kaikenlaisiin fantasiamuotoihin ja väreissä ja kuvioinneissa niissäkin vain mielikuvitus rajana (ja tietenkin taidot, itse en saisi ensimmäistäkään aikaiseksi)

Kuviini pääsi muutama erilainen/samanlainen helmi

Otin kuvan samoista helmistä auringossa ja varjossa; puristettuja kirjavia kukkahelmiä ja nuo kuutiot ovat Swarovskin kristalleja, lasiahan nekin ovat.

Ja yksi nerik-helmi, taidelasihelmi, jonka ehkä olen ennenkin esitellyt ja joka taitaa aina vaan pysyä omien silmien ilona.

Molemmilla puolilla hurmaavat vedenalaiset maailmat meduusoineen, levineen...

Päivän korvakoruihin hakeutui näitä uusia tsekkiläishelmiäni, joiden vuoksi innostuin nyt lasihelmiä ihmettelemään. Etsiskelin senkin, miten table cut -helmet eroavat puristetuista; niiden valmistusprosessi on monivaiheisempi ;-)

Ihastuin aika lailla näihin 'ikkunallisiin' isoihin mollukoihin, niissä on jotakin veistoksellista ja niistä tuli hauskat korvikset noiden läpikuultavien lasilehtien kera. Näistä tuli itselle mieleen jokin hyvin kummallinen mielleyhtymä savusaunaan, sen nokisiin ikkunoihin ja kiuaskiviin. Tai toisaalta joihinkin hyvin keveisiin tuulen lennättämiin hitusiin...

Jumppaa

Hui! Aloitetaanpa nyt sillä, että jouduin äskeisellä kävelylenkillä tahattomasti harjoittamaan jumppaliikkeitä, joihin ei ole edes selkeitä ohjeita! Ja toinen hui! Spagaatit ja ukemit eivät todellakaan kuulu harjoitusohjelmaani, mutta liukkailla jalankulkuteillä niitä joutui kokeilemaan! Peffalleni kaaduin heti kotipihalta kääntyessä ja polvilleni kauppakeskuksen pihassa. Välimatkat sujuivat noissa venyttelyharjoituksissa. Hui vielä kertaalleen; en ollut ainoa kaatuilija.

***

Toisenlaista jumppaa, sorminäppäryyttä vaati eilen korunteko. Tykkään silti hurjasti tehdä noita pikkuisia korupiikki-viritelmiä ja helmilinkkejä :-)


Sain eilenaamulla puhelun, uskollinen korutilaaja oli ostanut uudet aika erikoisenväriset (violetti+turkoosi) pokat ja toivoi niihin sointuvaa korusettiä.
Kuin olisin aavistanut toivomuksen, pöydälläni oli jo muutama upea impression jaspis -kolikko ja myös noita pienenpieniä turkooseja. Loput jaspikset löytyivät äkkiä seuraan ja päädyin käyttämään korumetallisia osasia, vintaj-lankaa pronssinsävyisinä. Ja löysipä paikkansa korun riipukseen myös kaunis käsintehty lamppuhelmi, siinä on hauskasti aavistus turkoosia violettien sävyjen keskellä.