Häikäisee

Jassoo, kaikkien maanläheisten ja lämpimien syysvärien jälkeen, auringonpaisteisena päivänä, Swarovskin kristallien häikäisevää loistoa!

Eikä nyt aivan niitä pienimpiä palleroita vaan rannekorun helmillä on kokoa 12mm. Kun näin nämä kristallien syksyn uudet antiikkisävyt kuvissa, arvasin että pitäisin niistä myös livenä. Näin on. Sävyt ovat todella kauniit, antiikkisininen, -roosa ja pronssinsävy. Että säihkettä riittäisi, niin kiedoin kristallit kiiltävään hopeiseen lankaan ja isojen helmien ympärillä on vielä pienet kristallihatut.


Kameran paristot teki tenän ennen kuin pääsin korviksia kuvaamaan... Toivottavasti huomennakin aurinko pilkahtaa.

Kuunnellen

Joskus haluaa laittaa television äänet pois päältä ja vain katsella liikkuvaa kuvaa. Silloin voi antaa väreille ja muodoille haluamansa ominaisuuden, ilman että joku on päättänyt puolestasi, miltä jokin kuulostaa, missä kohdin sinun pitää reagoidan esimerkiksi nauraen. Voi siis kuunnella silmillään ja sydämellään.


Tätä korua tehdessä mietiskelin kuvien, värien, kuuntelemista.
Musta ei ole aivan mustaa, valkoinen ei olekaan lainkaan valkoista; kumpi väri rajoittaa toisen sisälleen vai onko se sittenkin hopea, mikä rajaa värit eroon toisistaan tai toimii yhdistävänä tekijänä?

Korussa on jälleen ihastuttavia käsintehtyjä lamppuhelmiä, pieniä taideteoksia, luonnonvaalealla pohjalla mustaharmaaruskea-raitoja ja hopeisia pilkkuja. Pienet raidalliset ja viistehiotut kivihelmet ovat sardonyksia ja isot mustat pallerot akaattia, välihelminä japanilaisia hopealla päällystettyjä pisaroita. Noita pisaroita olen käyttänyt ensimmäisen kerran jo yli viisi vuotta sitten ja vanhoissa koruissani ne edelleen ovat hopeanhohtoisia ja kauniita. Niskaan, lukon vierelle, laitoin söpösen hopeisen sydämen.

Runollisena

Kirjoitan joskus jotakin runontapaisia, haikuja ja muitakin ajatelmia... Välillä tuntuu, että korunikin koostuvat sekalaisista säkeistä; eipä niissäkään ole loppusointuja tai tiukkojen sääntöjen mukaista muotoa.
Silti tahdon runoilla :-D

Tilasin tähän koruun sijoittuneet käsintehdyt, upeat vaikka pienet, lamppuhelmet melkein kaksi kuukautta sitten. Matka kesti, mutta kannatti odottaa, kauniita ovat - helmissä on niin monta vihreän,ruskean,mustaharmaan sävyä, etten osaa laskea.

En etsinyt väriltään mätsi-mätsi-helmiä enkä muodoltaan täydellisiä, niinpä muhkuraiset ja vyölliset makeanhelmet sopivat lasihelmien epäsäännölliseen muotoon hyvin. Osa makeanvedenhelmistä on niitä simpukan sylkemiä keishi-helmiä, kiiltäviä pieniä siemeniä kuin kuivuneita syyslehtiä, mutta mikä ihana kiilto. Savukvartsit ovat sitten muodoltaan täydellisempiä, ne on hiottu ja kaiverrettu lehden muotoon.

Taisi tulla taas oman värimaailman koru... laitan sen silti kauppaan jonkun runollisen sielun löydettäväksi :-)

Kohdatessa

Eilen oli hiukan haikea kaipauksen päivä, isäni syntymäpäivä, kävin haudalla. Jo 18 vuotta sitten hän lähti, koin sen silloin vahvasti ja ajattelen häntä lähes päivittäin.
Perheen kanssa muistelemme silloin tällöin isään liittyviä sattumuksia, useimmat aika hauskoja. Haikeuden takana on siis aina kirkkaita ilon ja hymyn hetkiä.


Mustat viistehiotut akaatit olivat niin kiilteleviä, ettei niille oikein löytynyt 'vertaistaan' seuraa. Olkoot siis keskenään :-) Lisäsin vain muutaman pikkuisen Swarovski-kristallihatun ja ihanaisen hopeisen sydänriipuksen, sydänlukko sille pariksi.

Koru on lyhyt, joten neli-senttinen sydänriipus on todella keskeisessä osassa korussa, asettuu aivan kaulanrajaan.

Arvatkaa mitä - symmetrinen koru! Kaipasin tasapainoa varmaan, kun kaaduin toissapäivänä selälleni aivan tasaisella lattialla...


(Kuvauksessa korun alla kirjat:
D.Flowers, Handmade paper
ja
Södergran-Schjerfbeck, Kohtaamisia)

Tuulen tuttava

Ilta jo hämärtää, tuulee ja pieni sadevihma hiukan väkivalloin hyväilee kasvoja. Jalat tottuneesti hypähtelee lätäköiden yli, katse poimii vieläkin muutamia kukkasia heinikosta. Rakastan näitäkin syksyn hetkiä, jotka monen mielestä jo ovat liian harmaita ja ikäviä.

**

Pahanlainen korujumi on yrittänyt iskeä, minuun niin kuin moneen muuhunkin koruntekijään; toiset suosittelevat hoidoksi lepoa, toiset pikku shoppailua. Itse pidin ostotaukoa ja niinpä kaivelin viimeinkin muutaman alkuvuodesta ostetun kauniin riipuskiven esille. Ja koska olin päättänyt solmeilla korun nahkanauhaan, niin nauhaosuuden kiviksi valikoitui ne helmet, joiden reikiin tuo nahkanauha suostui.



Riipus on iso ja kaunis bertrandiitti-opaali, jonka molemmin puolin on todella puhutteleva maisema! Muina helminä edullisia, harmaan ja violetin kirjavia ametisteja sekä muutama vuorikristalli. Nahkanauha ja ametistit kulkee korussa kahdessa rivissä, lukkoa en laittanut lainkaan.
Lehdykkäketjun palanen vaati päästä mukaan ja sitä täytyy varmaan tilata lisää, se on niin minun suosikkia ja saa minut hyvälle tuulelle, helisee vienosti :-D

Patinaa ja paukutusta

Joskus vaan natsaa!

Moni meistä koruilijoista on ihaillut Solen taitavien käsien aikaansaannoksia! Minäkin kaipasin rinkuloita ja annoin Solelle 'vapaat kädet' toiveenani jotakin 'ehkä punaisia tai ruskeita värimaailmoita' (maltoin siis olla pyytämättä turkooseja...), mutta toiveena oli patinaa ja paukutusta.


Tämän korun kaksi kuparista Sole-rengasta ovat kauniin punasävyiset ja mielenkiintoisin osuus on taas tämä telepaattinen, ääneen lausumaton tilaukseni: toivoin, että renkaat sopivat tuohon jo kauan sitten tilaamaani luiseen käsinkaiverrettuun ja värjättyyn sulkaan tahi nuolenpäähän, kumpihan se nyt on. Ja voilà, kiekuroita myöten sama maailma!


Sitä en etukäteen tiennyt, että teen korun makeanvedenhelmistä :-D ja toinen ihana juttu on, että pääsin itsekin patinoimaan! Metallilangat ja -renkaat, joita tässä olen käyttänyt, ovat patinoitua hopeaa eikä se yhtään riitele Solen renkaiden kanssa.
Kiedoin luu-sulan hopealangalla renkaaseen, liimaaminen olisi varmasti ollut siistimmän näköinen kiinnitys, mutta tykkään ehkä enempi tästä ilmeestä. Korussa on makeanvedenhelmien lisäksi muutama musta onyksi ja muutama tsekki-helmi. Nuo pari isompaa viistehiottua rondellia ovat samoja punaisia kuin aiemmassa rannekorussa, jonka oikein mustaksi patinointia nyt harkitsen tosissaan.


Ai niin vielä, riipus, se on fossiilikivi, jonka ihana Vikki kerran suostui mulle messuostoksistaan myymään ja niistä toinen vielä odottelee paikkaansa. Fossiili on rinkulassa kiinni nahkanauhalla ja alemmasta kuvasta näkyy, ettei koru ole niin levoton kuin tuosta 'makuu-kuvasta' vois ajatella.

Kauppaanhan koru on menossa, kun koruvarastoni on niin iso jo. Mutta punasävyistä korua minulla ei varsinaisesti taidakaan olla ;-D

Värin vaihto

On tullut viimeisen kuukauden aikana niin monta vihreää korua, että hypätäänpäs välillä sinisiin!Ylemmät korvakorut ovat kaunista viistehiottua akvamariinia, ei aivan pikkuruiset, vaan sellaiset mukavat 8x10mm. Pikkuiset swarot kimmeltää pohjalla.


Ja alla taidelasihelmet, jotka eivät ole kuvioiltaan symmetriset, mutta se ei korvissa haittaa. Keskiosan sininen raita on ihanan läpikuultava, kuvaaminen ei tänään ollut mun juttu :-D
Napit ja pikkuhelmet Balin hopeaa.

Kerran...

Kerran... metsän sammalissa,
pehmeissä, upottavissa,
kuuntelin tuulta, puron juoksua.

Tuoksua maatuvain lehtien haistelin,
hiukkasen syksyn satoa keräilin.
Taisin kuulla metsän keijun.




Kaulakorun riipuksena taannoisessa helmivaihdossa saamani suloinen riipus, helminä aivan upeita vihreäkuvioisia jaspiksia, joiden väreissä löytyy myös vaaleaa siniharmaata, yksi 'erikoisihana' säästelty valtamerijaspis, niskaosuuden helmet makeanveden keishejä ja onyksia. Korun sivulle sijoittuu hopeinen magneettilukko, tosi napakka pito siinä :-)

Yritin vielä uudelleen kuvata noita nimettömiä jaspiksia... mutmut...

Tyrni-marjoja

Eipä nyt oo tähän helmien vierelle laittaa tyrnimarjoja, mutta kyllä väri on just se!
Ja värin vaikutus tuntuu yhtä hyvältä jollei paremmalta kuin korviksissakin tahi niissä marjoissa :-D


Eli aiemmat korvakorut saivat seurakseen rannekorun, aivan yksinkertaisesti vain ketjun lenkkeihin helmiä vintaj-langalla kieputellen, lukko paikalleen ja a-vot. Vimppakuvassa näkyy nyt lyhennetyt korvakorut.

Se ainoa oikea

Minulle se ainoa oikea väri, joskus muinoin, oli kirkas punainen. Toki edelleenkin tykkään tästä rohkeasta ja elinvoimaa antavasta väristä ja koko korunteko-harrastukseni ajan olen pitänyt silmällä myös punaisia, sellaisia juuri oikean punaisia helmiä.

Ja välillä sellaiset tupsahtavat eteen.

Rannekorussa on tsekkiläisiä lasihelmiä, isoja kirjavoituja ja viistehiottuja sekä nuo pari pienempää lukon vierellä riippumassa; pyöreä punainen lasihelmi on käsintehty (voi kun oli nimettömässä pussissa...) ja tuo pitkulainen mustankirjava puolestaan on orvoksi jäänyt indonesialainen käsintehty helmi, nytpäs löytyi sillekin seuraa.

Ja laitoinpas lukon ynnä kaikki lenkit ja osaset sterling-hopeasta enkä ainakaan vielä mennyt patinoimaan.

Muistakaa vitamiinit!

Kohta alkaa taas ne säät, jolloin ei auringon säteillä D-vitamiinia elimistössä synny, joten itse ainakin tartun vitamiinipurkkiin.


Vitamiiniväri, elikäs oranssi, on jo pitkään tahtonut edes johonkin koruuni vähän niin kuin pääosaan, joten annoin hehkuville lasihelmille paikan korvakoruissa. Nämä ovat pitkät, heiluvaiset ja aika sähäkät syksyn tuiverruksiin.


Isommat käsintehdyt helmet kiedoin herringbone'illa ja käytin paksua vintaj-lankaa. On se kyllä niin pehmeää, ettei mikään ihme, etten saanut kahta prikulleen samanlaista kiedontaa aikaiseksi. Puolikova ja kova hopealanka ovat tähän malliin helpommat työstää.