Saan ja voin

Eipä nyt vielä hihkuta, mutta kyllä tuntuu hyvältä hiplailla helmiä ja tehdä koruja! Niin tavattoman pitkään oli päällä ajatus "en jaksa, en osaa, ei huvita..." ja paljon muitakin "esteitä". Ehkä nyt on jokin itse asetettu vaatimus väistynyt ja ilo koruista pikku hiljaa palaa.



Yksi sysäys oli näiden ylioppilaille tulevien korujen sommittelu. Ja olin niin iloinen, kun toiveena oli makeanvedenhelmiä :) Näiden molempien settien mv-helmet ovat kaikki värjäämättömiä, Luontoäidin siveltimestä.

Hopealangalla linkitetty kaulakoru ja korvakorut, hopeaosia ja upeita viistehiottuja vuorikide-helmiä makeanvedenhelmien seurana. Kaulakorua voi pitää sekä ilman riipusta että sen kera.

Toisessa setissä aiemmin tehty kaulakoru sai seurakseen hurmaavat korvakorut, joissa ihanaisten kristallivöisten helmien seurana pienet turmaliinirondellit. Kaulakorussa on upea turmaliiniriipus ja sen lähellä kauniit pinkit ametistit viistehiottuina, hopeaa ja Swarovskin kristalleja.

Välipaloja

Olen selvästi laiskistunut! Siis korujen teossa. Pakko tunnustaa, että harmaat säät on osasyynä.
Jotakin pientä sentään puuhastelen, kuten nämä korvakorut, pääosissa taas ihanat kivet.

Eka pari on opalisoitunut puuta, oijoi, en saanut vangittua sen upeutta, ehkä aavistuksen. Nämä kivinuolet ovat reilun kokoiset, nelisenttiset. Alla olevat suloiset ametistikvartsiovaalit ovat hiukkasen pienemmät, kaksi ja puolisenttiset. Ripustukset mahdollisimman yksinkertaiset: vain hopealenkit.

-Rehellisesti sanottuna, kyllä minä aloitan ja aloitan, kaulakoruja, rannekoruja, mutta aina se tyssää ajatukseen "ei tämä olekaan hyvä näin, ei tämä nyt toimi" ja sitten koru jää kesken vaikka kauniita helmiä ja riipuksia on tarjolla. No, omia koruja olen jonkin verran tuunaillut, ehkäpä niistä seuraavaksi...

Iloista päivää itse kullekin piipahtajalle!

Luontopolulla :)

(Vaihdoin tähän lainatun kuvan tilalle linkin k.o. kuvaan!)

Minervan pöllöä (Athene noctua) pidetään viisauden vertauskuvana. Suomen luonnossa sitä ei esiinny, mutta Jyväskylässä yliopiston tiedemuseon kokoelmista moinen harvinaisuus löytyy, vuodelta 1901. Sitä luultiin alkujaan helmipöllöksi, niin harvinainen se oli ja on. Se on muuten tosi pieni, pikkuisen mun kämmentä pidempi.
Kuulkaahan, luontopolkua voi siis kulkea myös museoissa! Minulla on muutenkin museokäyntejä suunnitelmissa, paljon kivoja näyttelyitä tiedossa niin taide- kuin käsityöpuolella. Seurailkaahan kotikaupunkienne tarjontaa, voitte vaikka yllättyä!

Tuo 'Minerva' nyt sitten halusi korunnimeksi, kyllähän ametistia sanotaan joskus viisaaksi 'neuvon antajaksi'. Pyöreiden ja kolikonmallisten ametistien ohella helminä tässä korussa on vuorikidettä, obsidiaania ja violettiin sihtaavia kristalleja. Olin erityisen iloinen, kun tuo vuorikidesuikuloiden kanssa samanmallinen hopeahelmi putkahti esille, sopii tähän seuraan vallan mainiosti.

Kauppa- ja postireissulta eilen palatessa oli olo kuin maaliskuisen hiihtolenkin jälkeen; raikas ja lämmin samanaikaisesti -bongasin silmäkulmaan jopa keväisiä pajunkissoja! Aurinkoiset pakkaspäivät ovat ihania, nautitaan!

Uuudelleenmietintää

Aivan kaikkiin koruihinsa ei aina voi olla tyytyväinen. Ne korut sitten uinuvat laatikoissa ja odottavat parempaa päivää. Tänään oli sellainen :-)

Eka kuvassa tuo koru, joka ei sitten valmiina napannutkaan.

Riipuksen olin jo tehnyt uudelleen, hopealangalla, mutta ei se silti ollut paikkaansa löytänyt. Perhonenkin oli lentänyt toiseen koruun. No nythän minä punoin nyörejä :-D Tottakai yksi niistä halusi juurikin ihanan tsaroiitti-riipuksen luokseen.

Lisäsin muutaman pikkuhelmen samaa lajia ja nyt tykkään tästä korusta juuri tällaisena. Nuo isot tsaroiittikivet ovat niin mielettömän hienoja, kiiltäviksi hiottuina, täynnä salaperäisiä ja mielikuvitusta houkuttavia kuvioita. Ovathan ne tietysti arvokkaitakin, mutta mielestäni hintansa väärtejä kauneudessaan.
Nyörissä on ohuempien nauhojen mukana kulkemassa yksi paksumpi, se antaa mukavaa elävyyttä nyöriin.


........... osa tekstiä poistettu myöhemmin ..........................

J.k. Korutytöt, hoi, käykää ottamassa kantaa koplan uusimpaan haaste-ehdotukseen!

Kuka kaipaa etelään!

Oijoi, pakkanen ja lumi ihastuttaa, samoin öinen täysikuu. Aurinko on tällä viikolla hellinyt valollaan! Taidan usein aloittaa postaukset säätiedotteella ;-D Sitä tulee tarkkailtua.
Aika moni näihin aikoihin lähtee lämpimille reissuille, minulle tällä kertaa riittää trooppinen väriyhdistelmä, larimar + karneoli! Helmet ovat tietenkin ostosvapaan tammikuun ansiosta varastoni aarteita ;-)

Kaulakorussa on pitkä riipusosa ja kaikki helmet hopeaan linkitettyinä.
Karneoli kuvastaa elämäniloa ja larimar sellaista kypsää elämänviisautta, tukevat hyvin toisiaan. 

Toisessa korussa on ametistia, mahtavan iso riipus punotussa nyörissä ja vain pari pientä rondellia lisänä. Korun ketju on korumetallia, koska hopeiset olivat liian hentoja. Ei tuo tumma ketju ole paha, se jotenkin rimmaa ison kiven sulkeumiin. Ametisti on kooltaan noin kaks kertaa kuus senttiä.
Riipus tuli viimeisessä tilauksessa, mutta kun olin niin sopivan nyörin saanut aikaiseksi, niin pääsikin hetipaikalla koruksi!
Ametistia pidetään tietäjien syvällisenä neuvonantajana ja kyllä tämä suuri kivi huokuu salaperäistä viisautta! 

Sydän täynnä

Katselin Tampere-talon itsenäisyyspäivän juhlakonsertin, vaikka en ollut aikonut, mutta olipa upea kokonaisuus! Pitkin matkaa ja lopussa etenkin oli sydän täynnä, kiitollisuutta ja kunnioitusta aiempia sukupolvia kohtaan!

*

Korun tein jo eilen, mutta hämärinä päivinä kuvat ei luonnistuneet. Nämäkin on sitten sähkövalossa otettu. Uskomaton labradoriittisydän hehkuu kaikessa loistossaan; hopeoitu ja patinoitu ketju, nahkanauhaa, pieni lamppuhelmi ja vielä pienemmät ametistit.

*
(Vielä sen verran, että tuon konsertin oli dramatisoinut Marika Vapaavuori. Eikä kokonaisuus minusta ollut yhtään liian harras tai synkkä, sopi mun oloon just.)

No nysse...

... sen lumen satoi, yöllä. Aamun maisema on valkoinen ja viileä.

Vaan ehdinpäs vielä eilen, ennen lunta, hiukan fiilistellä kukkasilla :-D
Edellisen postauksen setti herätti toiveita samasta tyylistä, värimaailman olin jo valinnut.

Rannekoru noudattelee lamppuhelmineen ja lasihelmineen sekä pikku ametisteineen samaa linjaa kuin edelliset kukkakorut. Säätöketjulla varustettu koru on hyvä valinta, silloin käyttäjä voi valita mieleisen kiinnityskohdan ja koru voi olla tarvittaessa tiukemmalla tai valuvampana versiona.

Myös kaulakorussa samat materiaalit, lamppuhelmet, lasikukat, ametistit, hopea, lisänä muhkeat vahvasävyiset Swarovskin cosmic-kristallit. Myös kaulakorun niskaosuudessa on pätkä ketjua, korua voi pitää lyhyenä tai vielä lyhyempänä ;-)

Tämä oli viimeinen tätä lajia vähään aikaan, vaikka olen itsekin hyvin mieltynyt noihin lasikukkiin. Nyt loput kukkaset ja muut tarvikkeet pääsevät hetkeksi laatikoihin ja hyllyihin talteen, muutaman lepopäivän tarvitsen tähän väliin. Iloista viikonloppua piipahtajille!

Oh ja voi!

Voi miten juuttunut tai itsestäänselvyytenä tottunut sitä on nettiin! Menin aivan pois tolaltani pari päivää sitten, kun rakas koneeni jumittui täysin suostumatta avaamaan armasta bittiavaruuttani! Olin aivan toistaitoinen, mikä tarkoittaa etten pystynyt keskittymään mihinkään. Onneksi, onneksi, onneksi poikani jo eilen illalla pelasti minut. Olin kuvitellut, että joudun hankkimaan uuden koneen, voi itkut! Toisaalta olin jo itselleni selittänyt, että voisi olla hyväkin joutua uusimaan kaikki, myös blogit ynnä muut sillä passwordien 'muistaminen' ei ole vahvuuksiani, saati että ne olisivat ylöskirjoitettuina... Muuttumisen/kasvun mahdollisuus myös itselle...
No, monen tunnin työn jälkeen kone alkoi pelittää, turha kysyä minulta mikä oli vikana, ehkäpä oma 'sorminäppäryyteni', mene tiedä. Pääasia, että taas pääsen kiertelemään ja katselemaan :-D

En pystynyt korujakaan viime päivinä tekemään, mutta tässä kuitenkin parit pienet korvakorut, jo selkeinä aikoina näperretyt.
Ensimmäisessä parissa on Othelin ihanaiset nerikomi-keramiikkariipukset ja Saran lamppuhelmet. Tilatessa luulin Othelin riipuksia isommiksi (mistähän syystä? ehkä siksi että Othel tekee statement piissejä!), mutta niinpä ne saapuessaan pariutuivat sopivasti näiden lasikaunokaisten kanssa. Tykkään tosi paljon noiden keramiikkapalasten rouheasta pinnasta.

Toisena parina kaunista ametistia ruusuina hopeanapeissa 

ja kolmantena upeat vuorikidekierteet hopeakoukuissa, joissa vielä kuutiollista zirkoniaa upotuksina.

Huomenna on tarkoitus julkistaa Korukoplan uusimman haasteen korut!

Rauhoittumista

Todellakin, pientä rauhoittumista vaatii joka kerta tuo pikkuruisten siemenhelmien käsittely :-) Arvatkaa vaan montako kertaa rapisi lattia, kun nuo lentelivät käsistä tai vaijerista...

Mutta sunnuntain kunniaksi rukousnauhakorut. Ensimmäinen on granaattia, toinen ametistia.

Olin tuon granaatti-nauhan helmiä ja osasia pantannut pitkään, kun en ollut löytänyt tarpeeksi pientä ja sievää Neitsyt Maria -keskuslinkkiä. Risti on mielestäni kaunis, hopeaa granaattipisaraupotuksin, ei liian hieno kuitenkaan vaan sopii käyttökoruun. Ja nuo isommat granaattihelmet on erikoisesti viistehiottu vain reunoiltaan, en nyt muista onko tällä hionnalla joku oma nimityksensäkin. Ja yleensähän tällaiset ei-mustat granaatit ovat pikkuruisia, nämä ovat n. 6x8 mm. Osa granaateista on käytetty aiemmin ja loput nerikit siis tässä.
Aika hento ja herkkä tästä nauhasta tuli joka tapauksessa, koska korvasin niskaosuuden helmet hopeisella ketjulla. Isä Meidän -helminä on sileät vuorikidesydämet.

Samaa ketju-ideaa käytin toisessakin rukousnauhassa, ketjuna siinä parbell-ketjua, hopeoituna ja patinoituna. Ametistit ovat sileitä kolikoita ja pikkuisia välirondelleja, isoimmat helmet sileää vuorikidettä.
Keskuslinkkinä tässä yksilössä on hopeinen kauniisti kuvioitu avoin sydänlinkki.
Nauhaosuuden Isä Meidän -helmissä jälleen ihanat isot hopeiset helmihatut tuota erikoista mallia, onnistuin saamaan vuoden tauon jälkeen ja tulee muihinkin koruihini persoonallista ilmettä antamaan!

Kuvissa nämä kaksi rukousnauhaa näyttävät keskenään hyvinkin samankokoisilta, mutta ametistikoru on huomattavasti vankempi ja painavampi. Valokuvat ei tänään taas halunneet laisinkaan onnistua toivomallani tavalla, ehkä kuvaan uudelleen, jos aurinko näyttäytyy.

Tässä kuitenkin kivihelmet vierekkäin, joo, avuton kuva... mutta näkyy helmien kokoero.

Mukavaa sunnuntaita!

Vaikuttavia kiviä

Kivihän voi olla lajiltaan melkein mitä vain, minuun vaikuttaa sen värit ja kuviot, maisemat. Lähes kaikki tilaamani helmet ovat kuiskutelleet tarinaansa jo nettikaupan kuvissa. En tietenkään ehdi tai osaa heti kaikkia niistä käsitellä ja saattaa koruiksi. Ajattelin laittaa tähän yhden tai pari kuvaa sellaisista, jotka ovat jo tovin odottaneet ja saavat edelleenkin odotella, että saan kiihkeän inspiksen tehdä kehyksiä niihin, sillä ne ovat poraamattomia.
Kaivan ne kuitenkin aina välillä tuulettumaan, australialaiset koroit-opaalit upeine kuvioineen ja säihkyineen, joita en kuviin saa kuin hiukkasen...

Yksi rakkaimmista koruistani on tämä yksinkertaisella helmiketjulla varustettu opaalikoru parin vuoden takaa.

Lähes vastakkainen näille rikaskuvioisille opaaleille on vaikkapa hennonvihreä prasioliitti, siis lähes väritön, mutta viistehiottuna uskomattoman kaunis ja herkistävä tuttavuus.

Prasioliitti on varastossani siinäkin mielessä noiden opaalien vastakohta, että se pääsi koruun heti tultuaan. Se sopi korun saajan toiveisiin, sillä prasioliitin energioiden sanotaan lisäävän luovuutta, houkuttelevan kantajalleen menestystä ja vaurautta ;-)
Seuranaan prasioliitilla on tässä rannekorussa pari hurmaavaa ametistia sekä viehkeää lepidokrosiittia, hopeinen tummaksi patinoitu sydänlinkki.

Nimetön

Viimeisiä tämän vuoden päiviä. Rauhallista yksinoloa. Kävelyjä pakkaslumen naristessa. Talvisen luonnon ihailua. Hämäränhyssyssä pohdintoja kuluneesta. Kirjoja lukiessa iloista odotusta tulevasta. Sellaisia päiviä meillä :-)

Korussani vuorikristallipuikko osoittaa sinne tulevaisuuteen ja valoon. Sara-ihanaisen lamppuhelmi vihjaisi korun muut värit, hennot ametisti-lilat ja huikeat oliivinvihreät. Makeanvedenhelmi-blisteri on tosi vauhdikkaan mallinen, kuin pieni siipi lennähtämässä seikkailuihin. Himmeät vuorikristallipalat rauhoittavat ja kirkkaat ametistit saavat aikaan kirkkaita syviä unia, auttavat irrottamaan kuluneista ja kuluttavista tavoista, tekevät tilaa uudelle!

 

***

Huomaattehan myös Korukopla- blogin uuden haasteen!

Mietiskelijät kirjahyllyni päällä

Jouluenkeli

Tällä korulla ei varmasti kenenkään muun silmissä ole minkäänlaista yhtymäkohtaa jouluun, mutta jokin riipuksen ametisteissa sai minut ajattelemaan lapsuuden joulujuhlien enkeliä, sellaista joka kuiskii sanottavaansa vähän esiripun takaa tai varjosta. Enkeliä, joka ei tunge itseään eturiviin, mutta tekee silti yhtäläisen vaikutuksen kuin se kaikkein kimmeltelevin esiintyjä.

Ehkä vielä ehdin täksi jouluksi hankkia kotiin joitakin violetteja ja liloja koristeita, vaikka enemmän pidänkin perinteisistä vihreistä ja hopeisista, punaisistakin :-)
Ainakin yöpöydälleni voisin laittaa jotakin herkkää lilaa; onkohan sellaisia, en ole koristeita tänä vuonna kaupassa katsellut.

No, kaulakorun helmet siis erisävyisiä ametisteja ja makeanvedenhelmiä.

Ange de Noel

Kuvat otettu nyt sähkövalossa, ehkä saan huomenna luonnonvalo-kuvat.

*

Yö vaihtuu aamuksi

Olin eilen illalla hyvin tunnelmallisessa joulukonsertissa; Jyväskylän naislaulajat Taulumäen kirkossa, joululahja pikkusiskoltani, joka laulaa kyseisessä kuorossa :-) Kiitos, nämä on parhaita lahjoja!

Konsertissa oli monia uusiakin lauluja. Minua kosketti tämä: "Vaikka aamu jo nuolaisee ikkunaa, en vieläkään unta mä kiinni saa." (Enkelikello, sanat Anna-Leena Härkönen)
Väistämättä ajattelin omia unettomia öitäni. Kun unta odottaessa raotan silmiäni ja huomaan säleverhojen väleistä uuden päivän jo ennättäneen valollaan vierusmetsän puiden lomaan.

Kotiin tultua aloin vielä tehdä korua.

Löysin koruun (omasta mielestäni) yön tummat hetket, säleverhojen raidat...
 

... pehmoiset nukkutyynyt...

 ... unet; helmi-unet, värilliset unet, sameammatkin unet...

 Vuorikristallipuikko toimikoon suunnannäyttäjänä, uuteen päivään, uusiin unelmiin.