Enää parit puuttuu

Korviksia 101 paria - "ihan kiva" haaste, nyt kun puuttuu enää pari paria ja hei, oisinhan mä muutenkin, kait, näitä tehnyt :-D

Harvoin teen mitään sarjatyötä ja ei seuraavatkaan nyt aivan sitä ole, koska jokainen pari on kuitenkin erilainen. Laitan kuvat siinä järjestyksessä kuin parit valmistuivat.

Ensin halusin tehdä itselleni korvakorut, joissa olisi hiukkasen väriäkin; totuttelen ajatukseeni ottaa myös hiuksiin vähän rohkeampi väri pitkästä aikaa. Inspiraatiokuvissa oli upeaa karneolia, joten sitä sitten esille. Olin jo pitkään miettinyt tätä puikkohelmien ujuttamista korviksiin, joten sopivista väreistä valikoitui automaattisesti savukvartsi.
Toisessa parissa on Maritalta saadut ruusukvartsit ja niiden kanssa ihanaiset ametisti-palaset.

Ja kolmannet sitten mukamas-neutraalia vuorikidettä kirkkaana ja huurrettuna. Sanoin mukamas, koska vuorikidehän ei ole neutraali, se on voimakas kivi, jolla on puhdas ja kirkas energia.

Kaikissa pareissa jälleen niobium-koukut. Tällä mallilla väriyhdistelmät ovat lähes loputtomat ja kunhan löydän loputkin puikot, niin näitä tullee lisää.

Ihanaa ulkoilu-sunnuntaita!

Korvakoruja, milloin saavutan 101?

Vieläkö muistatte korvakoruhaasteen, tee 101 paria korvakoruja?
Luulen, että olen menossa jossakin parissa 90, sillä kaikkia ei ole tullut kuvatuksi. Ajattelin nyt sitten tehdä edes muutaman parin ja lisää lähipäivinä, että saan haasteen täytetyksi.

kultarutiilikvartsi

 howliitti

 lysterilasilehti

karneoli

 punainen tiikerinsilmä

Kolme viimeistä paria on tehty joulutonttu-tyttöjen yllätyspussukoiden sisältämistä helmistä. Kaikissa on jälleen ne mukavat niobium-koukut, kevyet ja allergisoimattomat.

Talven keskellä

Hiukan on pakko nenäänsä ulos laittaa näinäkin päivinä, kun ei varsinaisia velvotteita ole. Lumi ja talven valo kirkastavat mieltä maiseman ohella. Melkein hetken silti vain viipyy aurinko näkyvissä ennen kuin se taas laskee taivaanrannan taa.

Sinä hetkenä pitää yrittää valokuvatkin ottaa, kun keinovaloa haluaa välttää. Joissakin kuvissa näkyykin aurinko taas suuressa roolissa :-)

Rannekorussa on Saran ihanainen lamppuhelmi, oikein suomalaisen sininen, sopii lähestyvään itsenäisyyspäivään. Upeuden kanssa on korussa vain hopeaa, isot kukkakuvioiset Balin helmet ja, pitkästä aikaa, omin käsin punomaani ketjua. Saan niin äkkiä sormet kramppiin, kun puristan kaksia pihtejä lenkkejä aukoessa ja sulkiessa, että ketju valmistuu hitaasti. Helmet vain olivat niin isoja, että ne kaipasivat muhkeampaa seuraa kuin ohkaista valmisketjua.

Enkeli-korvakorujakin syntyy näin joulun alla, milloinkahan saan toisen mallin paperilta käytäntöön?
Näissä säihkyvät Swarovski-kristallit hameina, turkoosit lasisiivet ja tällä kertaa hopeisten koukkujen sijaan vähän arkisemmat niobium-koukut sinisenä.

***

Arvatkaas mitä, laitan vielä tänään tuonne Korukoplan puolelle haasteen :-D

Ihana maanantai!

On maanantai ihana ja taatusti joka päivä joulukalenteriani availlessa!

Mietin, että yritän ainakin tehdä aina parin päivän pussukan sisällöistä jotakin korua. Enpä tietenkään tiedä, mitä niissä tulevien päivien ylläreinä on; aika koviakin on, aika isojakin on, laatikkomaisiakin sisällyksiä löytyy (voi, miten uteliaan henkilön kärsivällisyyttä tässä koetellaankaan!), mutta haastetta siis piisaa ;-D

Ekan ja tokan luukun takaa löytyi seuraavien korvakorujen materiaalit: merilasia ja luullakseni titaania nuo taotut lenkit (Korallilta ja Ninniltä, kiitos!). Omat lasihelmet ja niobium-koukut gunmetal-sävyisellä langalla toisiinsa kiinni ja saimme paljon puhutun rustiikkisen vaikutelman.
Sopivat talvimaisema-rannekoruun kivasti!

Huom! Ne pussit oli täynnä erilaisia osia, tässä vain nuo kaksi helmeä ja lenkkiä...

Piristystä

Jaaha, marraskuukin on yli puolen välin! Mihin aika kuluu? Minä taidan lorvailla liikaa, surffaillen netissä tehden löytöjä, tai ainakin haaveilen kaikenlaista...

Ettei aivan laiskaksi syytettäis, niin tein sentään yhdet korvakorut, vuorikristallia ja kirkasta hopeaa ajatuksia selventämään. Käänsin suloiset helmihatut poikittain tuohon upeiden viistehiottujen kolikoiden ja koukkujen väliin.

Kaksi kettua on ikivanhoja hankintoja, toinen huovutettu, toinen keramiikkaa, kummassakin neula takana. Mietiskelen, josko niistä voisi muokata riipukset. Kettu on pöllön ohella suosikkieläimeni, tai liekö voimaeläin? Näiden tekijöistä ei ole mulla tietoja säilynyt, kumpikin ostettu Savonlinnassa ehkä kymmenisen vuotta sitten, käsityöläisten myymälästä.

 

***

Mitäs muuta oonkaan tehnyt? Pimeyden keskellä sitä kaipaa kaikenlaista piristystä.
Oonhan ennenkin kertonut kynsistä; siskon kanssa innostuttiin joskus alkukesästä hankkimaan geelitarvikkeita ja siskosta onkin uunin omistajana tullut jo tosi taitava tekijä. Hän sitten laittoi mulle viime viikonloppuna kivat geelikynnet tippien kera, valkoiset ranskalaiset. Harjoittelin itsekin silloin pikkasen ja nyt mulla onkin ykskaks oma uusi UV-uuni (punastus, tilasin kun 'edullisesti' sai).
Ihan harjoituksen vuoksi kokeilin eilen geelillä kynnen rakentamista ja vaihdoin kolme kynttä. Onpas hankala kuvata yhdellä kädellä... siksi oli pakko pienentää kuva tarkemmaksi... Ja asiantuntijoille pahoittelen kynsinauhojen kuntoa, kaipaavat kovasti öljyämistä!
Enkä koristeluakaan kyllä harrasta, nuo tuli laitettua kun tulivat kylkiäisinä ;-) Peukalossa on itse laittamani geelaus ja nuo muutkaan ei kyllä ole vinossa vaikka kuvasta vois luulla! Kaksi kynttä laitoin vasemmalla kädellä (siis oikeaan käteen, ei kuvassa) ja nekin onnistuivat kohtuullisesti, oon aikas iloinen.

Ja kiinnostuneille tiedoksi. Kolmen kynnen tekemiseen meni aikaa reilusti tunti. Haloo, mä vasta harjoittelen, jouduin joka vaiheessa kertaamaan ohjeita!

***

Kuulkaas kamuset, ja uudetkin lukijat, 

KIITOS

edelliseen postaukseen jättämistänne 

aivan ihanista kommenteista!

Kyllä minä teen edelleenkin koruja

omasta päästä ;-D

omia polkujani kulkien.

Kiitos
ja pirteää viikonloppua jokaiselle!

Aamulla lumisadetta

Vain pari päivää sitten metsäpolku oli tummankirjava. Vähitellen alkoi lumi peittää kiviä, sammalia, varpuja, polunpohjaa; myös kaikki epäjärjestys katoaa valkeaan. Näyttää siistiltä eikö vaan.

Yritän ajatella, että pidän tästäkin välivaiheesta luonnossa, suosikkejani ovat kyllä selkeät vuodenajat. Jos kerran tulee lunta, niin tulkoon sitten samaan syssyyn pakkastakin ja ihania valoisia hetkiä päivään!

Oikea kivikaunotar riipuksena, jälleen kerran valtamerijaspista, joka on kestosuosikkini moni-ilmeisyytensä vuoksi. Helminä käytin mustavalkoisia seeprajaspiksia, pari kaunista kuviollista hopeahelmeä ja pari sinistä kyaniittia, joissa toistuu riipuksen sinisävyt. Helmet ovat 6-7 -millisiä, joten koru ei ole millään muotoa massiivinen.
Kaulakoru on omaa suosikkimalliani, riipuksella koristettu salpalukko edessä, kauniit helmivanat ja takaosa kevyttä ketjua, käy monenlaisten puseroiden seuraksi, erityisen kiva paitiksen seurana.

Vielä oma kuvansa riipuksesta, mielikuvitukseni tuottaa syysmyrskyisen kivikkoisen rantamaiseman...

Hauskaset korvakorut menivät shamaani-kaulakorun seuraksi, laavakiveä, hopeaa, niobium-koukut.

Lahjontaa

Vietin äskettäin syntymäpäivää. Sain ihania kukkia monta kimppua! Kiitos vieläkin myös niistä!
Monen koruntekijän lailla lahjon itseäni helmiostoksilla ja joskus jopa teen korujakin itselle :-D

Näissä korvakoruissa on kaksi kaunista lahjahelmeä. Sininen ei läheskään aina minulle sovi, mutta näiden helmien kohdalla ihastuin totaalisesti!
Torvikukan on tehnyt taituri Sara ja perinteisemmän mallin sain Luxemburgista lahjaksi ostohelmien kylkiäisenä, nam! Ja kiitos-kiitos molemmille, nii-iin paljon tykkään näistä!
Käytin pronssinsävyisiä vintaj-osia ja koukuiksi valikoitui sinisävyistä niobiumia. Laitoin heti korviini nämä eripariset keikkumaan, sopivat mun mielenliikkeisiin ja lyhyeen tukkaan tosi hyvin.
No sen verran otin pois, että mittasin, näähän on reilunpituiset eli lähes viisi senttiä koukkuineen!

Lämmin hehkuva syksy

Lämmin sää on tietenkin hyvin henkilökohtaisesti koettu asia, minulle lämpötilat yli +5 astetta ovat syksyllä lämpimiä ja sellaistahan on riittänyt. Väreissä sen sijaan lämmin väri on lämmin riippumatta katsojasta.

Laitan kerrankin isommat kuvat korvakoruista, tulin tästä kuparinhohdosta itse niin hyvälle mielelle! Ketju ja helmet ovat kuparia, minisulosia kristalleja rondelleissa ja niobium-koukut. Korvikset tein kaveriksi rannekorulle.

Vaikka keltaiset sävyt ei niin kovin suosittuja olekaan, niin hitsit miten namuja ne on tässä, yhdistin kupariin ja ruusukultaan. Ruusukultaa löytyy varastostani entisten hamstrausten ajoilta, tässä tuo kierreputki ja lukkokoukku sitä. (Ruusukulta, rose gold vermeil, on 3 micronin kultakerroksella, 18K ja 24K, päällystettyä 98% hopeaa, johon vielä lisätään 6 micronin suojapinnoite.)
 

Rannekorun upeanväriset käsintehdyt lamppuhelmet ovat tällä kertaa luxemburgilaisia, kupariketjun päässä Swarovskin hehkuvanoranssi kristalli.
Keltainen on ilon ja älyn väri :-D

-Ette muuten usko, eilen iltakävelyllä näin ekat jouluvalot eräällä parvekkeella, hieman aikaiselta tuntui. Onneksi näky ei ole vakituisen kävelyreittini varrella. Anteeksi, jos joku tästä huomiosta pahoittaa mielensä!

Uusi viikko, uudet kujeet

Tosi tylsä otsikko, sori!

Kun helmitilaaja saa käsiinsä aivan uudenlaisia 'helmiä', niin aluksihan sitä tietenkin kauhistuu "mitä näistä voi tehdä?". Vaikka siis ihasteleekin ja on tietoisesti tilannut sen, mitä posti tuo. Nuo kaikki yläkuvan nauhat ovat erilaatuisia silkkejä, on Mulberry- Eyelash- ja Tussah-silkkiä ym. Eikö nimetkin ole kuin tuhannen ja yhden yön saduista?
Hassuissa helmissä tekijä, kanadalainen Nell Burns, on käyttänyt huopaa, silkkisamettia ja kultalankakirjailua. Nämä ovat aivan uskomattomia käsityötaidon näytteitä.

Ensisäikähdyksen mentyä ohi, alkaa helmitilaaja huumaantuneena haeskella aiemmista helmistään uusille seuraa. Puuhelmiä olikin jo esillä, niiden värisävyt käyvät hyvin.

Akvamariineja olinkin ajatellut tähän seuraan...

Entäs vielä savukvartsia mattana? Ja... ja... ja...

Tässä vaiheessa on jo aivan hullaantunut materiaaleista, vaikka korumallista ei vieläkään ole tietoakaan :-D Jospa se tästä hiljalleen valkenee.


Mielen rauhoitukseksi tein yhdet korvakorut, kiiltävää onyksia, mattamustaa korallia, niobium-koukut.

***

J.k. Vinkiksi: Helena Katarina on kokoamassa viiden vaihtorinkiä, kurkatkaa hänen blogiinsa!

No romantiikkaa!

Helmikamulla oli blogissa kaulakoru, jossa näkyi näitä samoja sävyjä. Mulle tuli kiire ottaa kuvat, että saatiin setti esille :-D Noo, aivan eri helmiä silti.

Rannekorussa on upeakiiltoiset ja hohtavaiset, muuten ihanasti hiukan muhkuraiset ja ei-säännöllisen-muotoiset makeanvedenhelmet; väri on sellainen vanhan roosan, mauven ja hyvin hennosti persikkaisen väliltä, vaikeasti kuvaan saatava. Mukana Swarovskin pikkuisia ametistinsävyisiä kristalleja ja hillitysti hopeaa. Korvakoruissa kristallit tarkoituksella pääsevät liikkumaan hopealankalenkissä.

Tämäkin setti oli yksi harjoitelma tehdä niitä Korukoplan haasteen kukkia... Mahdanko saada mitään valmista??

Pilkkuja

Tekstissä pilkku ilmaisee taukoa virkkeen eri lauseiden välissä. Jonkinlainen hengähdystauko tässä taitaa olla menossa, olen keskittynyt enempi lukemiseen kuin käsin tekemiseen viime päivinä.

Mutta teinpäs pienet korvakorut, joissa on pilkkuja ;-) Suloiset pienet tsekkilasihelmet saivat seurakseen hopealankapyörteet ja sävyyn sopivat niobium-koukut.

Mukavaa helle-viikonloppua! Muistakaa juoda vettä paljon ja suojautukaa liian paahtavalta auringolta :-D

Ahomansikoita piknikillä! And a little english, too...

Okei, piknikit on jääneet tänä kesänä vähiin, mutta muutaman ahomansikan olen pistellyt suuhuni :-D Sitä kesäistä makua ei viljellyt marjat ylitä. Jokaisen lapsuudenmuistoissa on heiniin pujotellut pikkuiset punaiset marjat, eikös!

Kun mulla on niin paljon tuota hopealankaa - not! - niin tein juotoskokeilun, joka vahingossa onnistui, jipii! Sain aikaiseksi heinän, johon pujottelin suloiset mansikat, jotka perjantaina saapuivat postissa, aah tätä ostoslakkolaisen autuutta ;-)

Oikeansävyisiä punaisia makeanvedenhelmiähän metsästin monta vuotta niitäkin, mutta olin jo luovuttanut. Nämä ovat niitä oikeita joulun, ja mansikan, punaisia ja loput helmet jäävätkin odottelemaan sitten ehkä syksyä. Helmet ovat muutenkin hiukan erikoisia, ne on pinnaltaan viistehiottu, mikä ei makeanvedenhelmille välttämättä tee oikeutta, mutta värjättyinä ne ovat hauskat.

Tarkoitus olikin tehdä epäpariset korvakorut, joten pieni kukkanen pääsi mansikkaheinän seuraksi.

 ***

I know, it is this time, when I just have to gather my courage and write some english! It is the BeadSoupBlogParty -time, organized by amazing Lori Anderson! I have a very interesting and talented swap partner and I'll tell more about her in my next post!

Ilmoittauduin taas uusimpaan uskomattoman energisen Lori Andersonin organisoimaan helmivaihtoon ja kerron jännittävästä ja lahjakkaasta paristani hiukan lisää seuraavassa blogipostauksessa.

Sarjassamme 'miksi'

Miksi korvakoruja on niin vaikea kuvata? Miksi juuri se vaikutelma, jonka itse saan, ei tule kuviin millään?
No, niin kuin Akvamarin totesi: 'siksi'. Siksi, etten ole valokuvaaja.

Nämä korvakorut näyttävät korvissa kevyesti keinahdellessaan kuin syvän veden meduusoilta, mutta eiväthän ne kuvassa epätasaisesti pysähtyneenä näytä siltä.

 

Tyytykää siis kuvittelemaan, jälleen kerran. Helmet ovat muuten kooltaan n.10x13mm ja niiden seurassa on suloiset vuorikristallirondellit, hopeista figaro-ketjua sekä hopeisina myös ovaalit helmet ja korvanapit.

Niitä hetkiä

Huu-uu-ii! 

Joko blogini kasvaa sammalta? 

No ei tietenkään. Täällähän minä, 

olen enimmäkseen hiplaillut helmiä :-D 

Myös makeanvedenhelmiä.

Rannekoru on lähdössä juhliin, niitähän kesäaikaan riittää.

Onkos noloa esitellä korvakorut, kun toinen koukku puuttuu? No, nolostelen täällä kovasti siinä tapauksessa. Mutta nätit nämä on, tai, nätit näistä tulee - materiaalit hohtavia makeanvedenhelmiä isoina riiseinä ja pieninä keisheinä, viistehiottua säihkyvää vuorikristallia ja sterling-hopeaa kuten rannekorussakin.

Juu, korvakoruja

Joskus 'kauan sitten' tein kaulakorun, johon nyt sitten sain aikaiseksi korvakorutkin. Tein kaksi paria, kun herkullinen Swarovskin rubiini-sävy vei mennessään. Ja nyt tuli varmaankin vähäksi aikaa tarpeeksi sekä swaroja että näitä hehkuvia punaisia. Vaikka, eikös sitä sanota, että vannomatta paras!

Osaset pronssinsävyisiä kuten oli kaulakorussakin, koukut ihanaa allergisoimatonta niobiumia.

Laitan tänne vielä sen kaulakorunkin kuvaan, tuli mukava setti :-)