Mitäs tein tänään?

No ihan vaikka mitä ja jos otetaan mukaan koko kulunut viikko, niin vielä enemmän. -Äitini kyllä on opettanut, että laiska se töitään luettelee, mutta siinä oon eri mieltä, minä oon ollut ahkera!

Tässä on kurkistuskuvaa muutamasta materiaalista, joita on käsissäni kulkenut.

Makeanvedenhelmiä solminkin yllättäen Tohon Amiet-langalla. Se on helmisilkkiin verrattuna napakkaa ja lähes joustamatonta, joten ehkä se kestää isompiakin helmiä. Yllättäen se tosiaan meni makeavetisten rei'istä vaikka reiät olivat normaalikokoisia (eli pieniä). Solmiminen sujui vahvemmalla langalla yllättävän sutjakkaasti, yhden langan tekniikalla.

Ja jihuu, minäpäs punoin ketjuakin, kuparilenkkejä kului jonkin verran tuohon Jens Pind -ketjuun. Oli ihan älyttömän mukavaa istua punomassa ulkosalla, linnunlaulussa. Aurinko lämmitti niskaa ;-) ja pääsin ihmeen äkkiä tuohon ketjun rytmiin kiinni - ohjeen kyllä kertasin Yukiolta.

Myös sterling-hopeaa ja vermeil-osia (vermeil on arvokasta kullattua hopeaa) olen hypistellyt, kun olen valmistanut koruja niistä kansainvälisen vaihdon helmistä. Kolme, ei kun neljä, kaulakorua on valmiina, yksi rannekoru. Taidan olla aikaisempiin vaihtoihin verrattuna etuajassa, sillä luulen, että olen valmis (ellen nyt enempää innostu tekemään) ja kuvatkin on otettu.


***

No sitten parit muutkin valmistuneet, ensimmäisissä korvakoruissa Swarovskin etsatut sydämet pikku kristallikoristeilla, hopeaa, vapaat.

Toinen pari niitä, tiedättehän, lamppuhelmiä, siskolle.

Mukavia hetkiä jokaiselle piipahtajalle!

"A night at the Opera"

Voi, miten haikeansuloisia muistoja herahti pintaan, kun Teemalta katselin Savonlinnan Oopperajuhlien 100-vuotisjuhlagaalaa, suorana lähetyksenä. Ja niin tuttu on tuo Olavinlinnan ooppera-näyttämö, että tunsin lähes olevani paikalla, haistoin kivimuurit, kuulin pääskysten kirahtelun kesäillassa! Olinhan Savonlinnassa asuessani jokakesäinen oopperankävijä.
Kuin vahingossa satuin television avaamaan juuri esityksen alkaessa. Sain nauttia suosikkioopperoideni aarioista, heti alkajaisiksi Don Carlosista ja Viimeisistä kiusauksista. Viime mainittu oli ensimmäinen näkemäni ja kuulemani ooppera, joten sillä on rakas paikka sydämessä.

Jotenkin nuo tutut oopperasävelet saivat tarttumaan hiukan poikkeuksellisiin korumateriaaleihin. Daa! Prameaa kultaa! Aika kultaa muistot, niinhän sitä sanotaan, ja teinkin itselle juhlakorun, kauniista muistoista, upeista makeanvedenhelmistä, ja, 'kultakimpaleina' Savonlinnan vuosistani kaksi rakasta poikaani, heitä kai nuo sitriinimurikat rannekorussa kuvaavat :-)

 

Korvakoruista tuli ehkä vähän vaisut, Swarovski-korupiikeistä huolimatta. Katsotaan, ehdinkö miettiä niihin jotkut pikkulisät ennen lauantaita. Ihanaa hääjuhlaa odotellessa.

Ähh'istely jatkuu

Hei - Lisään tähän alkuun anteeksipyynnön, kun blogilista jatkuvasti erehtyy mun päivittäneen vain siksi, että poistan joitakin vanhoja kuvia! Sori!

****

Pilvinen ja 'viileä' oli viikonloppu, luojan kiitos, mutta tälle viikollehan on luvassa lisää hellettä. Otetaan siis vastaan se mitä annetaan.

Valokuvaaminen on taas ollut niin köpelöä, jospa säihkeestä hiukan silti välittyy sillekin puolelle!

Rannekorussa Swarovskin kristalleja ja pari lasihelmeä sekä ainokainen kaiverrettu akvamariini-lehti, pääosassa tuo Swarovskin ihana meritähti.


Välipala-korviksina ruusukvartsia ja aqua terra -jaspista, hopeaa ja siniset niobium-koukut.

Seuraavaa settiä lähdin tekemään gf-osin, eli 14 karaatin kullatusta korumetallista. Kuinkas ollakaan, myös vermeil-palasia oli käsillä; vermeil on 24 karaatin kultauksella pinnoitettua hopeaa. Koska ketjua oli vain vermeil-versiona, niin koko setti rannekorun rengasta lukuunottamatta on nyt sitten tuota arvokkaampaa materiaalia.

Setissäkin on kivihelminä noita söpöjä aqua terra -jaspistyynyjä, joita raikastamaan laitoin väliin upeasti viistehiottuja vuorikristalleja. Enkä sitten vermeil'ssä säästellyt, kun kerran aloitin.


Tuo ihanainen möllykkä tuolla kuvissa on rutiilikvartsia, josta ehkä joskus tulee kaulakoru tai sitten hän viihtyy vain kuvien rekvisiittana.

**

Kerrankin kullanhohdetta

Välillä pelkään, että kullatut korunosat 'suuttuvat ja mustiksi muuttuvat', kun joutuvat niin pitkään säilytysrasioissa lillumaan. Siispä oli aika edes muutamaa pikkuruista tuulettaa.


Kuvat eivät nyt kovin selkeästi kerro tuota omaa silmää miellyttävää kiiltävän ja matan kontrastia saati sitten syvän mustan ja hohtavan kullan liiton viehkeyttä.

Mustissa obsidiaaneissa näkyy kyllä tuo valon 'silmä', jota parissa mataksi hionnaltaan jätetyssä akaattihelmessä ei näy, kun tarkkaan kuvia katsoo.
Kultaosat ovat vermeil'tä (eli 24K kullattua hopeaa) ja niin ylellisen tuntuisia kuin kuuluukin. Mustana kiiltävä lukko on hopeisesta patinoitu. Toisessa kuvista näkyy oikein, miten musta se on!
Pienet riipukset ovat mustia spinellirondelleja vermeil'llä kehystettyinä.