Helmeilevän aurinkoinen päivä

Tilasin ennen joulua joitakin mielenpiristys-riipuksia kuten tämän päivän korun Mary Hardingin kuparisaviriipus. Se löysikin helposti paikkansa pikku sitriinien ja kaiverrettujen kultakivi-helmien rinnalle, muutama kaunis savukvartsikin mukaan.
Yksilöllisessä, käsintehdyssä riipuksessa on kuvattuna ihana kesäinen kukkanen, kuparia kullalla silattuna. Kyllä tuli hyvä mieli tätä korua tehdessä, taas niitä sitriinien iloisuus-energioita :-) ja savukvartsihan tasapainottaa levotonta mieltä.

Iloista päivää kamuset!

Huomatkaahan Korukoplan aivan uusi haaste!

Kuinka paljon mahtuu pieneen sydämeen...

"Kaikuvat sävelet yössä...", juu, kaikuu päivisinkin välillä erilaiset laulujen sanat... tällä kertaa tämä...


Jotenkin taas vastaansanomattoman helposti syntyi tämä koru, eipä siitä enempää kuin nämä kuvat, keramiikkasydän tuli Norjasta :-) Siinä on 'arkipuoli' ja 'juhlapuoli' jossa hivenen kultaa!

Herkullisia sitriinejä, silkkinauhaa, yksi paua-pisara, muutama musta lasihelmi.

Aurinkopäiviä

Aurinkopäiviä on varsinaisten aurinkoisten lisäksi sellaiset, kun saan käyttää koruun sitriini-korukiviä ja muutenkin keltaista väriä, joista monet muut eivät kovin tykkää. Minä kyllä!

Kun siis sain sähköpostiini kuvan matkamuistoksi kerätystä simpukankuoresta ja toiveen sen yhdistämisestä rutiilikvartseihin korussa, innostuin kovasti!

Minulle tuli heti mielikuva hiukan boheemista ja vallattomasta korusta ja annoin tilaajalle vaihtoehdoiksi ruskeamman tai keltaisemman värimaailman. Ihana, ennakkoluuloton koru-entusiasti valitsi ilokseni keltaisen :-D

Koruun löytyi etsimättä hiukan lisää merihenkeä kierteisen simpukankuoren ja merisiilin piikkien muodossa. Nahkanauha-ripustukset antavat korulle sitä huoletonta ilmettä ja nauhanpäät on aivan tietoisesti jätetty sellaisiksi kuin sattuivat 'Sole-renkaiden' ympärille luontumaan.

Rutiilikvartsit ja sitriinit kaipasivat silti hiukan ryhtiä ja siihen nuo merellisiin elementteihin sointuvat jaspikset sekä korumetalliset helmihatut olivat paikallaan. Pitkän korun takaosa onkin sitten 'kilttejä' makeanvedenhelmiä hyvässä järjestyksessä ;-D
Jäikö jotakin mainitsematta? Yksi helmihattujen kätkemä helmi on punaista korallia, jonka luomalle väriläiskälle on pari kierteisen simpukan värityksessä.

Pitkä koru on aina niin vaikea saada kokonaan kuvaan, mutta yritin ainakin.

Hyviä pyhiä!

Ihan pari luukkua vain olen etukäteen availlut... koska nyt on raivattava pöydiltä korutarvikkeet pyhäpäivien alta - tein siis hiukan etukäteen :-D

Pussukoista numeroilla 3 ja 6 (lähettäjinä Meke ja Sole, kiitos-kiitos :-D) löytyi monia ihanuuksia... Kaulakorussa sitriinejä, amatsoniitteja, bodhi-helmiä, Sole-osasia, taidehelmi. Riipuksena miellyttävä poikkeus lamppuhelmien ihanassa maailmassa, mattapintainen kuviollinen lamppuhelmi (Ikuyo Yamanaka), joka sai seurakseen pitkään varastossa odotelleen labradoriitin; sekin on lahja jolta kulta korukamulta, mutta en enää tiedä keneltä, ei pysy nuo lappuset aina matkassa, joita sinne laittelen. Kiitos siis tuntemattomalle lahjoittajalle ;-)

Lamppuhelmen kuvioita ja värejä halusin toistaa tuolla vihreällä Swarovskin kristallilla ja kuparisella kukkasella, omaa sydäntä tällaiset pienet yksityiskohdat lämmittää.
Solen tekemässä 'tikussa' on riimu Gebo (=lahja; siis sopii mainiosti tällaiseen lahjamateriaali-koruun!) ja viimeisissä kuvissa näette, että se sai vierelleen vielä ketjun pätkän.

Tästä tuli taas kaulakoru, josta en ilmeisesti raaski luopua, vaikka koruvarasto onkin aika täynnä :-D Mieltä kohottava sitriini tuntuu nimittäin niin lohduttavalta ja seesteiseltä.

Samanhenkinen rannekorukin syntyi, lukkoa lukuunottamatta, lahjahelmistä, joista osa jo aiemmin saatuja Kommervenkkilästä. Kiitos myös Niina!

Huomasitteko eilen julkaistun uuden Korukoplan haasteen, pikaisen sellaisen ?

Huomenna en postaile, joten

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Kiitos juuri nyt

Vuodenaikojen vaihtelu on rikkaus. Olen sanonut ennenkin, minä pidän etenkin syksystä. Kun  aamu-usvaisissa ja kosteissa, mehevien tuoksujen täyttämissä ulkoiluhetkissä saa kaikki aistinsa niin täyteen Luontoa ja puiden asujenvaihtoa tarkkaillessa täyttyy itsekin väreistä - onko suurempaa rikkautta!

Sain postissa (siis tilasin, mutta kun kamulta tilaa, niin tuntuu kuin saisi lahjoja!) upeita, upeita sitriinejä!
Olin juuri ihaillut pieniä vaahteroita polkuni varrella, niiden syysvärin saaneita lehtiä halusin jotenkin toistaa korussa.  Siispä etsin nuo ihanan pulleat lasihelmet - ovatko ne tulevien lehtien silmuja vai vielä viime hetkiään pullistelevia värinvaihtajia? - yhden lehden verran vihreää, pientä hohtavan sinistä kastetta sekaan. iso punainen marja tai hedelmä...

-Syyshetki-rannekoru

***

Posti tuo joskus myös sellaista, mitä ei tiedä tilanneensa ;-D  Noo, tietää kyllä, mutta sormi on lipsahtanut ruksaamaan viereisen ruudun mitä piti... Silloin tulee pinkkiä! Mutta, no hätä! Pinkki sydänkoristeinen lukko auttoi kaivamaan nerik-lootaa, siellähän nuo pinkki-lila-kalsedonikaunottaret vain odottivat sopivaa seuraa! Onkohan meillä koruilijoilla tosiaan sellainen Muusa, joka ohjaa sormet 'väärille' nappuloille tarkoituksella!? Ehkä. Nämä nyt ainakin olivat luodut toisilleen ja samoja värimaailmoja on vielä tuo enkelikuvioinen riipuskin. Muhkeat vuorikristallihelmet antavat tällä kertaa hiukan raikkautta ja ilmaa 'imelään' pinkkiin. Kaikki helmet ovat isohkoja, 12-13 mm läpimitaltaan ja käytin hopeoitua lankaa.

 -Pink Angel -rannekoru

***

Päivän kolmas rannekoru on noiden runsauksien jälkeen selkeä ja yksinkertainen, kauniit isot makeanvedenhelmet pääosassa. Tai no, valitsin katseenvangitsijaksi hienon hopeisen lehdenmallisen salpalukon. Koru sai nimen 'kahvitunti' noista herkullisen tumman suklaan ja kahvinruskeista helmistä; eivät siis ole luumun tai viinin värisiä vaikka jostakin kuvasta sellaista voisi ajatella. Tässä korussa käytin hopeaa.

-Kahvitunti-rannekoru

 ***

Sen lisäksi, että kiitän tänään-kin syksystä, kiitän aivan jokaista blogiini kommentoijaa! 

Kiitos sinulle! 

Jokainen kommentti saa sydämeni läikähtämään ilosta :-) 

Kiitos!

"A night at the Opera"

Voi, miten haikeansuloisia muistoja herahti pintaan, kun Teemalta katselin Savonlinnan Oopperajuhlien 100-vuotisjuhlagaalaa, suorana lähetyksenä. Ja niin tuttu on tuo Olavinlinnan ooppera-näyttämö, että tunsin lähes olevani paikalla, haistoin kivimuurit, kuulin pääskysten kirahtelun kesäillassa! Olinhan Savonlinnassa asuessani jokakesäinen oopperankävijä.
Kuin vahingossa satuin television avaamaan juuri esityksen alkaessa. Sain nauttia suosikkioopperoideni aarioista, heti alkajaisiksi Don Carlosista ja Viimeisistä kiusauksista. Viime mainittu oli ensimmäinen näkemäni ja kuulemani ooppera, joten sillä on rakas paikka sydämessä.

Jotenkin nuo tutut oopperasävelet saivat tarttumaan hiukan poikkeuksellisiin korumateriaaleihin. Daa! Prameaa kultaa! Aika kultaa muistot, niinhän sitä sanotaan, ja teinkin itselle juhlakorun, kauniista muistoista, upeista makeanvedenhelmistä, ja, 'kultakimpaleina' Savonlinnan vuosistani kaksi rakasta poikaani, heitä kai nuo sitriinimurikat rannekorussa kuvaavat :-)

 

Korvakoruista tuli ehkä vähän vaisut, Swarovski-korupiikeistä huolimatta. Katsotaan, ehdinkö miettiä niihin jotkut pikkulisät ennen lauantaita. Ihanaa hääjuhlaa odotellessa.

Kaikessa rauhassa

Poljen pyörällä hiljakseen, polun vierellä solisee kevätpuro, muutamia pisaroita satelee kasvoille, leskenlehti-yksinäinen työntää keltaista iloaan ylöspäin, peipponen hypähtelee metsän puiden ja polun laidan välillä ylös alas, mikäpä kiire minullakaan minnekään, kesään ja kuumiin aurinkopäiviin, nautin kaikessa rauhassa kevään hienoista tunnelmapalasista, antaa sadella, vaihdan kuivaa sitten kotona.

***

Korunteossakin olisi kova kiire saada tehdä jotakin alusta alkaen omin käsin, mutta niin vaan ovat jääneet luonnoksiksi ja keskeneräisiksi juotoksiksi ja palasiksi monet, monet...

Nyt pitää hidastaa, antaa keskeneräisten ajatusten valmistua, kaikessa rauhassa. Tehdä sellaista, mikä muuten tuntuu hyvältä.

Siispä, valmisosasista, hiukkasen keltaistakin mukana, jostakin syystä nyt viime viikkoina kovasti puhutellut, ilon ja älyn väri!

Kaulakorussa on kreikkalainen pronssinsävyinen metalliriipus, edelleen sitä ihanata kulmikasta pitsistä vintage-ketjua, pikkusitriinejä, isot vaaleat 'turkoosit' ja voi-harmillista, vain neljään vihreään granaattiin sain tuon vintaj-langan mahtumaan, ihan hassun pieniä reikiä koko nauhallisessa. Ovat muuten sävyltään ja olemukseltaan kuin meripihkaa.
Tähän koruun onnistui tulemaan juuri ne metsäpolkuni värit, maakin ruskeana, vain vähän tuota hentoa viherrystä.


Pienet söpöset korvakorut sopivat kaulakorun seuraan, mutta tein ne kyllä eri aikaan, tätä sopivuutta ajattelematta, nyt huomasin. Niissä on Swarovskin kristallit pronssinsävyn keskellä, koukut mustaa niobiumia.

Tuo iso pyöreä riipus on oikeastaan nurinpäin, tavallisestihan noissa pikkulenkeissä on kaikenlaista ripustusta, mutta itse tykästyin tähän asetteluun - melkein kuin riipus näyttäisi kieltä kaikelle suunnittelulle ja hätäilylle ja 'pitäisi'-oloille.







***
Korukaupassa pieni ale.

Söpöstellen

Vaikka mieluusti käytän vahvoja värejä ja pidän erityisesti rouheistakin kivistä ja helmistä, niin varastossani on runsaasti myös romantiikkaa ;-D

Muusanikin kuiski tänään jo aamusta vienosti! Niinpä olikin niin ihana tehdä aiempaan hempeän hoivaavaan kaulakoruun kaveriksi rannekoru ja korvakorut, suloisista ja hempeistä kivihelmistä, hennon naisellisista sävyistä.


Rannekorussa sädehtii ja loistaa ruusukvartsia, akvamariinia, vuorikristallia, sitriiniä ja ametistia; osa viistehiottuina ja osa sileinä kaunottarina. Tähän koruun piti ehdottomasti saada mukaan sydän, enkeli ja hiukan naisellista jujua, siis tuo tupsu :-) Tupsu asettuu hauskasti kämmenselälle pienine ruusukvartseineen ja akvamariineineen.

Korvakorut ovat pienet ja kevyet, vaikka kuva saa ne näyttämään niin isoilta. Helmet ovat niissä kuitenkin vain 2-3mm:n kokoisia.


Korukamut ovat varmaan jo siinä 101 korvakorut -projektissa loppusuoralla, minä taidan olla nippanappa puolivälissä...

Uudet kujerrukset

Hassua kyllä, mieleeni tuli kirsikankukkien lisäksi tästä linturiipuksesta turturikyyhky, vaikka riipusta tuskin on tehty mitään lajikuvausta vastaamaan.
Lintunen on samaisesta Marthan studiosta kuin Niinan perhonenkin, ja molemmilla meillä on lisääkin samaa varastoa ;-D
Riipus on polymeerisavea, jonka pintaa on sitten muokattu erilaisin pinnottein.

Löysin varastostani pari erikoisen väristä valkoturkoosia, joissa nyt sitten 'sattui' olemaan samoja punasävyjä ja kraklee-kuviota kuin kyyhkyssäni. Kunnon punaiset ovat korallia ja mielestäni iloiset pikku sitriinit nyt löysivät paikkansa tähän porukkaan.
Uusi tuttavuus korussa oli vintage-lanka, jota Niina oli houkutellut käyttämään, esimerkillään ja meileissään; nyt sitten meni se neitsyys ;-D
Korun nauhaosuuden takaosassa sekä kupariketju että silkkinauha ovat kaksinkertaisina.

Olen erityisen iloinen, että korusta tuli näinkin punasävyinen ja hento keltainen ei mitenkään liian äänekkäästi huutele.

Kuvissa on kömpelö asettelu, sori vaan, yrittelen vielä kaulakuvaa myöhemmin.


**
Lisäsin sitten tähän alle tuon kaulakuvan; kyllä siitä nyt selvemmin näkee, miten ketjut ja nauhat asettuvat :-)
Kuvittelen vielä kevään kuluessa askartelevani kartongista/pahvista kaulamallin luonnollista kokoa, kuvan torsohan on pienempi, joten pidemmät korut siinä asettuu liian lähelle kaulaa.