Showing posts with label siemenet. Show all posts
Showing posts with label siemenet. Show all posts

16.9.12

Hetken taika


Olen lukenut kirjaa nimeltä 'Magic' ja olen jokseenkin lumoutunut. Kirja muistutti minua yksinkertaisista asioista, luonnollisista, jokapäiväisistä. Siitäkin, että ulkoasu usein pettää, oudon kuoren alta voi puhjeta jotakin merkittävää. Niin, oikeastaan, taika on jokaisen ulottuvissa joka hetki niin halutessamme.
Tämän päivän metsäpolulla näin kiehtovia värejä, kosteat lehdet, sammalet ja oksat muodostivat kauniita sommitelmia katseltavikseni.


Olen vakuuttunut siitä, että en pelkästään hyvällä tuurilla löydä kauniita tai kertovia kiviä. Minähän tietenkin hyvin usein aivan tarkoituksella etsin niitä. Nettikauppojen kuvia katsoessani annan kivien puhua minulle, niiden jotka kohdalleni sysätään. "En ehkä näytä tässä kuvassa parhaita puoliani, mutta ota sinä tehtäväksesi esitellä minut oikein!" "Tiedän, en ole mielestäsi juuri oikean värinen, mutta ehkä saat muutoksen aikaan." "Ai olen tylsän mallinen? Kehystä minut edustavammaksi!"
Myös kotona yksittäiset kivet kehottavat katsomaan lähemmin, pyörittelemään ja katsomaan valoa kohti, miltä kuviointi näyttäisi näin päin, kävisikö joku aivan toinen laji juuri tähän koruun. Tai voisiko nämä muka-kummalliset värit yhdistää.



Kaulakorun 'Taikaa' riipuksessa on punainen akaatti ja keraaminen käsintehty helmi sekä pieni avain etsatussa kuviotaotussa Sole-renkaassa, josta nauhaosuus lähtee kauniiden sileiden vuorikristallien kautta. Nauhan toisena osana puuhelmet pienillä välihelmillä, toisena osana musta banaanikuitu-lanka. Kaulakorun toisella puolella on jono sinimustia kyaniittirondelleja. Metallilinkit vintaj-lankaa.



Rukousnauha-mallisessa korussa on silver quartz -helmiä viistehiottuina sekä jobin kyynel -siemeniä. Ristinä tuollainen ihastuttava, hopeoitu sydänmedaljonki risti-kuviolla.




20.4.11

Luontoretkiä


Muistanko oikein... tuon niemen takana on se pieni saari, se, jonka toinen pää on paljasta kalliota ja toinen pää tiheää lepikkoa jonka seassa muutama sitkeä havupuu? Oi, nyt se näkyy! Muistan toki, että saarelle päästäkseen pitää veneellä pujotella parin viereisen luodon välistä.

Ja ne luodot - mikä näky jo pesänsä jättäneiden lokkien jäljiltä. Jaksan ihmetellä miten ne suosivat lähes paljasta kallioluotoa eivätkä hakeudu suojaisammalle naapurisaarelle. No, minun voittoni, minun saarellani on ehkä pesinyt vain yksi pari, niin vähän sen kalliolla on valkeita merkkejä.

Istuskelen rauhassa, nautin kesäkuisesta lämmöstä. Katse kulkee myös viereiseen niemeen, sen rantakaislikkoon. Kuin vahingossa tuijottelen ruokojen sekaan pujahtavaa kuikkaa, voisiko sillä olla siellä pesä, tai ehkä pian jo poikaset. Jään tarkkailemaan, aurinko lämmittää niskaa.

Luodolla-korussa makeanvedenhelmiä, ihanan kirjava iso jaspishelmi, ruskea 'piikkinen' siemen, lasihelmi, hopeapesä... Riipus on rodoniittia, kerrassaan hurmaava yksilö!


********************************************


Pohjoinen Jäämeri. Haaveilen joskus pääseväni katsomaan sen syvää sinistä, jossa on kuulemma aivan oma sinivihreä sävynsä.

Ruija-korun tilaaja sanoikin tämän korun apatiittien olevan juuri jäämeren värisiä! Riipuksena iki-ihana sininen opaali, jonka kuvioissakin on kuin pohjoisen Norjan vuonojen ja saarien karttaa, vuoropuhelua mantereen ja meren kesken. Silkkinauha keventää korua, riipus on iso ja lyhyeen koruun ei haluttu liikaa elementtejä.

12.4.11

Sama maisema

Samassa maisemassa ollaan kuin Lintukodossa... Ranta, hiekka, kaislat ja leppeä tuuli.

Viereiselle kalliolle on juurtunut kaksi mäntyä.
Siinä ne paistattelevat ilta-auringossa ja luovat varjonsa jäkälän peittämälle kalliolle. Jäkälän seassa on kuivia neulasia ja ruskeiksi haalistuneita mennävuotisia käpyjä. Paljain varpain liikkuessa pistelee tai sitten kesätossun alla narisee.


Uskollinen puukaksikko sinnittelee vuodesta toiseen, vierekkäin, tuulet ja sateet kestäen...

-korukivet: jaspis-riipus, fossiilikivi, opaali, siemenet

Juha Tapion laulussa ne 2 puuta kait katsoo kevääseen, mutta sitä laulua ajattelin tämän riipuskiven nähdessäni.


(...kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan...)


*******************

Tänne piti vielä laittamani tää pätkäkoru-haasteen viimenen kurkistus, Niinan koru siis viimeisenä käsissäni; valtamerijaspis, Botswanan akaatti, silkkinauhaa, vintaj-lankakiekuraa...