Kiltisti kotona

Eipä tämä koruilija malta pysyä helmistä erossa, ei vaikka helmien etsiskely on nyt hiukkasen työläämpää, kun kaikki täytyy nostaa nenän eteen. Kärsivällisyys toki vaan kasvaa.


Otin sitten eilen kuitenkin joitakin kuvia kaulakoruista ja kun ei tämä päivä juuri kirkkaammalta näytä, sään puolesta, niin laitetaan sellaisina tänne. Ja nämähän ovat tällaisia musta-valko-harmaita koruja molemmat.

 

Ensimmäisessä korussa on keveyttä ja ilmaa, isoja helmiä ja säihkyviä kristalleja. Nuo pitsikuvioidut puuhelmet ovat hurmaavan keveitä, isoja myös, yli 3,5 cm! Kristallit tuntuvat pieniltä, vaikka nekin tosiasiassa ovat reilun kokoisia.
Ketjuosiin valitsin kristallin pariksi pyöreälenkkistä hauskasti viistekuvioitua ja todellisuudessa kiilteleväistä ketjua, pitsihelmien pariksi kuviotaottua soikeaa, himmeämpää ketjua. Koru on lukoton, metrin pituinen ;-)
Ketjut ovat hopeoitua, tummaksi patinoitua korumetallia.

Toisesta korusta näin untakin ajat sitten, ennen kuin olin helmiäkään siihen saanut. Enkä sitä paitsi edes saanut niitä mustia makeanvedenhelmiä, joita havittelin, ei sellaisia taida olla kuin unessa :-D
Riipus on Othelin käsialaa, ihanaa rouheaa keramiikkaa, näitä riipuksia täytyy nähdä läheltä voidakseen arvostaa kaikkia yksityiskohtia.

Valitsin sitten niiden unen mustien 'tilalle' valkoiset makeanvedenhelmet, ihanat kiiltäväiset, ja lisäksi kuvioituja luuhelmiä sekä hopeaupotuksin raidoitettuja puuhelmiä. Puuhelmissä toistuu mainiosti tuon keramiikka-riipuksen mustanruskea väritys. Helmet (kaikki tietenkin isoreikäisiä) on pujotettu nahkanyöriin, joka jatkuu jämäkällä ketjulla.

En tiedä, arvostaako kukaan, mutta itse saan melkein sisäisiä väristyksiä, kun havaitsen toisiinsa sopivia osasia työpöydältäni - sellaisia, joita en ole etukäteen mietiskellyt, jotka vaan löytävät toisensa! Niin kuin nyt tuo naamion yllä oleva pitkulainen luuhelmi ja hopeoitu koukkulukko, joiden kuvakieli on yllättävän samankaltainen. Ai, täytyyhän sitä hiukan itseään kehuskella edes joskus!

Vappupalloja?

Näinpäs äsken hauskan kulkueen, ei se nyt aivan vappukulkue ollut. Asun metsän laidassa, oon kai kertonut, ja ikkunastani näkyy mukava mäntymetsä ja sen reunuspolku oikein hyvin. No siinäpä äsken katseeni viipyi ja ensimmäisenä polulla asteli ryhdikäs katti, sen vanavedessä kuono maassa saksanpaimenkoira. Nämä molemmat kulkivat vapaina, ei pantoja ei talutushihnoja, selvästi yhdessä etenivät. Muutaman askeleen päässä ensimmäisestä parista tuli vanhahko mies pikku bokseria hihnan päässä taluttaen. Ja näitä molempia pareja myötäili herra varis mäntyjen alimmilta oksilta toiselle leyhähdellen, koko ajan muun kulkueen vanavedessä.
Olipa mukavaa seurattavaa :-D

Joskus takavuosina tuli kyllä vapunviettoon osallistuttua puheita kuunnellen ja kulkueita seuraillen, pienten lasten kanssa tosin agressiivisimpia krääsänmyyjiä väistellen. Nykyään välttelen noita väkijoukkoja visusti, harvemmin edes vappunaposteltavia nautin.

Mutta, vappupallot ostin sentään!

Isot puuhelmet ovat kauniit ja kevyet! Vain pronssilenkeistä solmusia saivat seurakseen, lukko on vaihteeksi kauniisti taottua thai-pronssia.  Ja helmet ovat todella herkullisen isoja, 20 mm, nam nam kesäkoru :-)

Oho, heihei lumelle!

Are you looking for BSBP7 reveal? You'll find my post  -here- !


Eilen satoi todella kovasti, onneksi ehdin ulkoilla aamusta - kävin kastelemassa reissussa olevan äitsyn kukkaset ja paluumatkalla näin, tai oikeastaan ekaksi kuulin, joutsenpariskunnan. Liekö kuuloni alentunut, mutta niiden keskinäinen keskustelu kuulosti suorastaan kujertelulta ;-D Kevättä ilmassa...
Eräs kanssapyöräilijä oli seisahtanut rantaraitilla ja lainasi minullekin kiikareita toviksi. Sain linssiin joutsenten lisäksi myös tukkasotkaparin ja haapanoita ja lokkeja, varmaan muutakin, mutten tunnistanut.
Jotenkin tuo joutsenten bongaaminen keväisin  (ja sitten taas syksystä) on sellainen onnellinen ennusmerkki siitä, että mukavia asioita on edessäpäin.


Onnellista aikaa vietetään myös "Kuusamakujalla", ruusun tuoksussa, kukkaispuutarhassa. Liekö punainen mökki rakennettu kalliolle vai olisiko siinä noin ruhtinaallisen kokoinen terassi, jossa loikoilla ja ihastella kesäluontoa. Vain poutapilviä tämän tontin yllä.

Rannekorussa on keraamisen talon seurana valkoisia jaderuusuja, iso keraaminen kukkaishelmi, lasikukkaset, ihastuttava puuhelmi sekä pilvinappi, hopeisessa korusalvassa lentelee perhonen.

***

Seuraava koru alkoikin näistä keramiikka-'kaunokaisista'. Hmm... sellaisia rustiikkisen rouheita helmiä, jotka itseäni miellyttää suunnattomasti. Ne ovat skotlantilaisen tekijän käsistä. Jos säntillisistä ja sileistä tykkää niin ei varmaan ymmärrä, että kiljahtelin ja ynähtelin ja sydämestä otti kun nämä kääröstään ilmaantuivat.

Minusta keramiikkahelmien kuviot ja vain himmeästi värjätyt pinnat rauhoittavat mieltä.  

Nämä koruun valikoituneet toivat mieleeni japanilaiset kivipuutarhat, joten korun nimikin sitten sieltä lainattu. (Mizutamari = lampi) Ja nuo hitusella kultaa silatut vintage-helmet sopivat niin tähän joukkoon, japanilaisia kun ovat, jo ammoisia etsy-hankintoja.

Valkoisen talon, Willa Mizutamari'n, porras on iso kivipaasi, sen vierellä puutarhaa ja marjapensaiden takaa alkaa japanilainen puutarha; kivilaattojen polku lammelle, jonka reunuksilla herkkiä (ruusukvartsi) kasveja.

Tra-laa! Valkoinen oli viimeinen talo-rannekoru tällä erää ;-)

Joskus vaan tapahtuu

Olipa mekko.

(kuva on Kekäleen sivulta otettu, mutta sieltä ei sitä enää löydy, niin en voinut linkittää)


Löytyi helmiä... isoja pitsikuvioisia herkkuja...

...ja lisää helmiä, niin sopivanvärisiä, sopivankuvioisia Preciosan kristallihelmiä, sekä Miyukin hopeanharmaita pikkuhelmiä.

Lisäksi vielä ketjuja, vintaj-lankaa, hopealenkkejä...
Syntyi kaulakoru Pitsiä, romantiikkaa.

Nuo pitsihelmet on nii-iin nii-iin ihanat! Ne ovat puisina myöskin kevyet, joten pitkänäkään tämä koru ei ole painava.
Miinusta: harmaa päivä, harmaat kuvat (ja onneton kuvien räpsijä).

***

Iloa!

Taidan aika usein meileissäni toivotella iloa. Se on itselleni aika tärkeää, löytää iloa pienistäkin asioista. Esimerkiksi tietenkin taas koruissakin! Ilahduin kun riipus mukautui toiveisiini.

Tein metallilangalla ja nahkanauhalla tuota 'square knot' -punontaa ja asettelin korallitikut sinne lomaan. Riipus on siis napakka, kun taas muu koru on ihanan 'pehmeä', punottu hamppunyöriin. Helminä on kauniita, aivan tumman ruskeita puuhelmiä, leppää sanoi kauppias. Iloiset helmet niitä aiemmin nähtyjä lamppulasihelmiä. Koru on aivan lyhyt ja asettuu kivannäköisesti kaulalle hukkumatta rinnuksiin.

Hyvää tyttöjenpäivää!

Ja sunnuntaina tulossa haastekorujen viimeinen osa sekä arvontaa!

*

Vaihtorinki viidelle, osa I

Ihana päivä! Juuri nyt jo taas tihuuttaa, mutta kävin pyörälenkin kastumatta pahemmin. Ilma tuntui lämpimältä eikä tuulikaan ollut liian kova, se oli melkein ystävällinen :-)

Ystävällinen tuuli onkin oiva aasinsilta tämän päivän koruihin. Oli äärettömän vaikea valita, mitkä viiden korukamun vaihtoringin haastekorut esittelen ensin.
Olin kuitenkin päättänyt, että ensimmäisessä korussa täytyy toteutua tuon haasteemme (katso täältä osallistujat ja säännöt) ensimmäinen kohta: tarvikkeita jokaisesta viidestä satsista.

Otin myös kaikille omille koruilleni yhteisen teeman: värit.

Vihreä

Tämä koru syntyi tällaisena heti, vaikka jotakin toista korua on täytynyt muutella monesti...
Riipuksena on Niinalta vintaj-laatta, johon embossasin linnun. Ajattelin ensin tämän laatan värjäämistä, mutta eipäs nyt liioitella värejä.

Niinalta ovat myös vihreät kaiverretut 'kurpitsat' sekä suloiset vaaleat simpukankuorihelmet, joita on Saralta saatujen herkullisen vihreiden jaspisten lomassa. Sara lähetti aivan upean kokoelman itse tekemiään lamppuhelmiä, joista yksi ihanus pääsi tähän koruun.
Nuo hauskat metalliset ovaaliriipukset sitten ovat Othelilta, antavat kivaa naisellista runsautta ja helinää tähän koruun :-) Inkulta tuli hurmaavia kivihelmiä, joista löytyi nuo upeat syvänvihreät jaspikset ja pikkuruinen punainen 'marja' linnun vierelle. Inkku lähetti myös suloista samettinauhaa, jota kiedoin oman satsini puurinkulan ympärille lukon toiseksi puolikkaaksi, salpana vintaj-osa.

Itselle koru tuo mieleen raikkaat aamuiset kävelyt läheisessä metsässä, lintuset ja muutkin metsän elävät vielä ahkeraan tiukuttelevat ja etsivät evästä ennen kylmien kelien saapumista.

 

Punainen

Tietenkin piti korvakorutkin jo yhdet kokeilla. Niissä siivet Inkulta ja punaista korallia Saralta, niobium-koukut niitä omia.

 Ruskea

 

Ruskeassa kaulakorussa ajatus lähti Saran paketin uskomattoman kauniista ja isoista savukvartsikiekoista. Niiden seuraan hakemattakin sopi omasta satsistani viistehiottu suuri savukvartsikolikko, jonka ripustin itse hopealangasta juotettuun ja taottuun renkaaseen. Spiraalikuvioinen puuhelmi on viimeinen siskon Liettuan tuomisista. Sen yläpuolella on yksi kaiverretuista ruusupuisista helmistä, joista pidän paljon.

Korun suuressa hopealukossa toistuu tiimalasin spiraalikuvio ja isot kaiverretut kookoshelmet ovat samaa värimaailmaa kuin  kaikki muukin pitkässä korussa, herkullista ruskeaa. Niskaan hopeaketjun keskelle sijoittuvat pyöreät savukvartsit löytyivät nekin Saran paketista. Kaikki puuhelmet omasta varastosta. Koko korun riipus tuo mieleeni seinäkellon heilurin, spiraali kuviona kuvastaa sekin jollain tasolla aikaa ja kasvua, muutosta; puuhelmet ovat joskus olleet osa elävää puuta ja muutettu monien käsien kautta kauniiksi helmiksi. 

Korun nimeksi tuli yksinkertaisesti 'Ajan kulku'.

Valmiita haastekoruja on jo aika monta. On vaikeaa olla esittelemättä kaikkia nyt, mutta näissä merkeissä tavataan taas ensi sunnuntaina, ja sitä seuraavana!

Hetken taika

Olen lukenut kirjaa nimeltä 'Magic' ja olen jokseenkin lumoutunut. Kirja muistutti minua yksinkertaisista asioista, luonnollisista, jokapäiväisistä. Siitäkin, että ulkoasu usein pettää, oudon kuoren alta voi puhjeta jotakin merkittävää. Niin, oikeastaan, taika on jokaisen ulottuvissa joka hetki niin halutessamme.
Tämän päivän metsäpolulla näin kiehtovia värejä, kosteat lehdet, sammalet ja oksat muodostivat kauniita sommitelmia katseltavikseni.

Olen vakuuttunut siitä, että en pelkästään hyvällä tuurilla löydä kauniita tai kertovia kiviä. Minähän tietenkin hyvin usein aivan tarkoituksella etsin niitä. Nettikauppojen kuvia katsoessani annan kivien puhua minulle, niiden jotka kohdalleni sysätään. "En ehkä näytä tässä kuvassa parhaita puoliani, mutta ota sinä tehtäväksesi esitellä minut oikein!" "Tiedän, en ole mielestäsi juuri oikean värinen, mutta ehkä saat muutoksen aikaan." "Ai olen tylsän mallinen? Kehystä minut edustavammaksi!"
Myös kotona yksittäiset kivet kehottavat katsomaan lähemmin, pyörittelemään ja katsomaan valoa kohti, miltä kuviointi näyttäisi näin päin, kävisikö joku aivan toinen laji juuri tähän koruun. Tai voisiko nämä muka-kummalliset värit yhdistää.

 

Kaulakorun 'Taikaa' riipuksessa on punainen akaatti ja keraaminen käsintehty helmi sekä pieni avain etsatussa kuviotaotussa Sole-renkaassa, josta nauhaosuus lähtee kauniiden sileiden vuorikristallien kautta. Nauhan toisena osana puuhelmet pienillä välihelmillä, toisena osana musta banaanikuitu-lanka. Kaulakorun toisella puolella on jono sinimustia kyaniittirondelleja. Metallilinkit vintaj-lankaa.

Rukousnauha-mallisessa korussa on silver quartz -helmiä viistehiottuina sekä jobin kyynel -siemeniä. Ristinä tuollainen ihastuttava, hopeoitu sydänmedaljonki risti-kuviolla.

Piti kyllä siivota

Niin, piti - kyllä kai siivoamiseksi lasketaan myös se, että helmipöydältä helmet vähenee?

Kaipaan jatkuvasti kevyempiä korumateriaaleja, koska teen mielelläni ja pidän itsekin pitkähköjä koruja. Pelkistä kivi- tai lasihelmistä ja metalliosista tehtynä pidemmät korut ovat joskus aavistuksen painavia.

Kun löydän kauniita puuhelmiä, käytän niitä ja myös nauhat ovat todellisuudessa erittäin kivoja, kuvissani ne kyllä näyttävät usein jotenkin kömpelöiltä tai epäsoveliailta. Eivät siis ole :-) ja otan tästä kaulakuvaa jos
kaulamallini huomenna on suosiollinen...

Puuvillainen pitsinauha jatkuu korussa ensin kookoksella ja muilla puuhelmillä, riipusosuudessa on kaksi erikokoista kuparista Sole-rengasta, pari puuhelmeä ja hännänhuippuna dzi-akaatti. Kuparirenkaat on taottu ja etsattu yksilöllisiksi.

Mustan puuhelmikolikon toisella puolella on yllätys :-D

Noitanainen

Tilasin taikanäppiseltä Othelilta pari keramiikka-riipusta sekä tämän, jota tekijä kutsui 'saviherraksi', materiaali mustaa savea.

(kuva Othelin) 

Meillä hän joutuikin yllättäen sukupuolenvaihdoksen uhriksi!

Silti hän vaikuttaa aika coolilta, aivan kuin ei välittäisi ympäristöstäänkään tuon taivaallista,

helisyttelee taikakuutioitaan, mumisee itsekseen tai uskolliselle korpilleen, miettii uusia taikajuomasekoituksia kerättyään sisiliskon häntiä ja aamukastetta pulloonsa.

Mut ehei, katsokaa noita silmiä alakuvassa! Mikä terävä katse salamyhkäisen otsatukan alla :-D

Ja mitä kaikkea koruun tulikaan käytetyksi: mustaa korallia hiuksina ja kieputeltuina ketjunosina; lasi-, puu- ja kivihelmiä; patinoituja hopealenkkejä ja taas kokeeksi sitä silverfilled-lankaa kieputuksiin. Korppi vaihtoi käyttämättä jääneestä 'karhun synty' -korusta tänne noitanaisen seuraksi. Pienessä lasipullossa ei ole suinkaan eläimen osia vaan kuivattuja kukkasia.
Mietin pääni puhki tuota korallihiuspehkoa, mikä oli aluksi aika villi. Pehmensin vaikutelmaa mustalla pitsinauhalla, mikä kyllä myöskin suojaa ihoa riipuksen karhealta taustalta. Nauha on tullut kamulta materiaalivaihdossa ja kaikki aikanaan tulee käyttöön :-)

Kaulakoru on lyhyt ja täällä sitä taas kerran kehutaan itseä: tykkään, että onnistuin saamaan sen tunnelman, mitä hain, ilman että olisin ympännyt mukaan liikaa elementtejä.

***

Kesä on kukkien aikaa, ootteko muistaneet haistella ja ihastella!? Minä kiersin pyörälenkillä ylimääräisen kierroksen, että sain haistella ihanaa mesi-kukkaisten tuoksua kahteen kertaan :-D Huvinsa kullakin!

Mut sehän mun piti sanoa, että Korukoplassa on uusi, kesäinen ja kukkainen haaste!

***

Lämmön lähteitä

No mulla ainakin mielikuvitus voi viedä vaikka kuinka kaukaisiin lämpimiin näin pyryn keskellä.

Tosin joskus käy niin, että vaikka visio lämmöstä tai korusta, on selvä, niin toteutus vie aikaa, kuten moni muukin on viime aikoina todennut!

Joten en ole aivan varma, lähtikö tämä koru muotoutumaan tästä siskon syksyn Liettuen reissulta tuomasta tuliaishelmestä, printtimaalattua puuta...

...vai jo sitä ennen loppukesästä tulleesta maxi-kokoisesta ketjusta, puuta sekin!


Alun alkaen oli mulle selvää, että turkoosi värinä pääsee edellisten seuraan, nämä 'kivimunat' on toisen helmeilijän myynnistä ;-)


Mutta kun hokasin Helmiliinan myymät hienon sävykkäät 'maatiaisopaalit' männä viikolla, niin aloin viimeinkin saada kokonaisuutta haluamanilaiseen kasaan. Sanon maatiaisopaalit, koska näissä ei ole sitä opaleiden hehkua, mutta kaunista kiveä joka tapauksessa.

Vielä löysin mukavansävyiset puukiekot omasta purkukorupussista ja kiusallani laitoin hiukan keltaista howliitti-aurinkoa mukaan :-D Se on melkein piilossa niin kuin aurinko meillä nyt, mutta mehän tiedetään, että se ON!!


Koru on siis massiivinen, pidin sen kuitenkin lyhyehkönä ja etuosan puuhelmien ansiosta se ei paina juurikaan mitään. Metalliosat ovat vintaj-lankaa.

Vielä mittojen hahmottamiseksi, kuviollinen puuhelmi on kooltaan 3 cm ja puuketjun lenkit 2,5 x 3,5 cm!

muoks.Poistin sittenkin edestä sen roikkuvan lasihelmen
ja korun ilme muuttui miellyttävämmäksi ;-)

Omat ajatukset tämä vei hiukan Afrikan suuntaan, mutta kaikki muukin mielikuvittelu on luvallista!

Aarteiden vaihtoa I

Kamun kanssa vaihdettiin pussillinen helmiä; niitä, jotka ei itselle niin haastelleet, lähetettiin toiveikkaina toiselle kuiskimaan. Eihän ne kaikki hurjasti huudelleet, mutta kyllä pieniä hihkaisuja purkautui ilmoille!


Nämä käsintehdyt kaunottaret, ihanaiset lamppuhelmet, olivat kyllä aivan suosikkini!
Lamppuhelmien kuviot ja värit olivat kuin suoraan tästä aiemmin tekemästäni riipuksesta, sen japanittaren kimonosta. Lisäsin vielä laatan alareunaan mustaa onyksia tehosteeksi kera lankakiekuran.


Haeskelin ensin seuraksi vihreäsävyisiä helmiä, mutta mustahan tähän kuului. Tammenterhon malliset (oikeastaanhan ne ovat tuon japanittaren hiusnutturan mallisia?) lasihelmet ovat odotelleet tätä korua ja niskaosuuden helmet ovat ihanan 'pehmeitä' Miyukin mattapintaisia pisaroita. Patinoitua hopeaa lukossa ja renkaissa.

Voima, rohkeus, terveys

Otsikon ominaisuudet sisältyvät tämän kaulakorun riipuksen riimu-symboliin, joka on korukamu Solen taitavista käsistä lähtenyt, 'ur', kupariin etsattuna. Korun värimaailma puolestaan lähti korukoplan haasteen inspiraatio-kuvasta, vaikka tietenkin muuttui matkalla tuohon kupariseen suuntaan.

Kaulakorussa on reippaasti sekoiteltu aineksia, täysin epäortodoksisesti, omaa silmääni miellyttävällä tavalla. Pyrin myös tekemään korusta mahdollisimman kevyen, tarkoitan tosiaankin painoltaan - itse en jaksa painavia koruja koko päivää kaulalla kantaa. Tämä on melkein painoton ;-)

Puuhelmikuutioiden sävyt osuivat niin kivasti noihin Solen rinkuloihin, ne olivat heti innolla mukaan tulossa. Muina helminä käytin valkoista korallia ja lasipyramideja, riipuksesta löytyy karneoliruusu ja isojen vintage-helmihattujen sisältä Swarovskin kimmellystä.

Metalliosat ovat tällä kertaa suurimmaksi osaksi kuparia, muutama välirengas patinoitua hopeaa.


**