Suloinen Suomen talvisää!

Tänään on ihastuttava sää, kunnolla pakkasta ja aurinko paistelee; viime yönä kai olisi nähnyt revontulia, mutta en muistanut pysytellä valveilla ja tarkistaa ;-D

Koko loppuvuosi meni korunteon suhteen aikoessa ja miettiessä; mikään mitä aloittelin ei halunnut valmiiksi. Niinpä sitten annoin olla ja odottelin inspiraatiota, valoisampia päiviä, tekemisen iloa. Ja saivatpa ranteenikin sitten kunnolla levätä, ei ole nyt kipujakaan tekemistä häiritsemässä.

Ehkä se tästä jo pikkuhiljaa alkaa... en kyllä aio pakottaa mitään, katsotaan.




***

Mutta uusi korvakorumalli kiinnosti niin paljon, että tein muutaman version, omissa korvissa eka kuvan korut ovatkin killuneet joulusta asti!
Kuvaaminen tuntui taas niin hurjan hankalalta, yritin ottaa omista korvistakin kuvia, mutta ei nyt vaan onnaa. Tuo päätorso on sellainen jäykkis, että koru kääntyy hassusti ;-o

Olkoonkin, että tämä on niin helposti liimattu tai noiden pienten kristallien osalta valmispohjaan 'napsautettu', niin erilaisten kapussien yhdistelymahdollisuudet ovat rajattomat! Klassinen vaalea helmikään ei tunnu niin vanhanaikaiselta tässä uudessa mallissa. Kuvissa näkyvät isommat helmi- ja kristallikapussit ovat kooltaan 10mm ja pienemmät 6mm, Swarovskin kristallinapit 3mm.

***

Etsiskelin tuolta vuosien takaa tämän kirjoitukseni, jonka sisällöstä edelleen itseäni muistuttelen - että muutoksen kohteeni olisin minä eikä 'ne muut'.

Moni antaa uuden vuoden alkaessa lupauksia parempaa ja onnellisempaa elämää tavoitellen;
aloitan sitä, lopetan tuon, muistan sen...
liikun enemmän, laihdutan, muutun paremmaksi...

Monella on myös paljon toiveita oman onnensa ehdoksi;
voi kun voittaisin lotossa,
kunpa voisin olla sellainen tai tällainen,
kunpa se-ja-se olisi toisenlainen,
olisipa se ja tuo asia toisin, niin silloin...

Jo vuosia sitten eräs viisas elämäntaidon opettajani kehotti meitä kuuntelijoita:

"Ei onnellisuudessa ole kyse siitä, että toiveet toteutuisivat tai että muuttaisimme lähimmäistämme. Tärkein avain onnellisuuden tavoittamisessa on omassa itsessämme; ajatus kiteytyy kahteen sanaan, 'toivomuksista pyrkimyksiin'.
Toivominen on passiivinen olotila, jossa odotamme 'pelastajaa' ulkopuolelta, mutta pyrkiminen tekeekin itsestä toimijan."

Tavoitteisiinsa voi pyrkiä aivan pienillä askelilla, mutta muistapa se pyrkiminen joka päivä, joka hetki. Sellainen aktiivinen, muutoksille avoin olotila on kuitenkin ihanteeni.

Toivottelen tänne kurkistaville oikein hyvää alkanutta vuotta!

.

Pääsiäistunnelmaa

Pääsiäistipuja en ottanut esille lainkaan, kukkia on tietenkin tunnelmaa luomassa.

Herkät narsissit, virpomavitsa ja muita oksia. 

 

Helmihyasintti-istutukseni keskellä oli tuo keltainen hyasintti, mutta taisin kastella liikaa, se venyi ja kallistui ikävästi. Tuoksuvainen terttu pääsi nyt maljakkoon hennosti vihertävän lehtikuusen oksan kanssa.

***

 

Hyvää Pääsiäistä!

***

Kiva kun

... on mukavaa! Siskontyttöni Kaisli oli pitkästä aikaa luonani yökylässä ja eilen ehdimme monenlaista. Pelasimme Aku Ankka peliä, jonka akkis-tietoa vaativiin kysymyksiin neito vastasi suvereenisti, minen tiennyt mitään. Silti voitin, kun onnistuin valtaamaan kultarahan loppumetreillä :-)
Kävimme myös mummon kanssa pienellä kävelyllä ennen kuin sitten rauhoituimme koruntekoon, sehän se on meidän yhteinen juttu! Toki katselimme illasta telkkaa, pingviinit piilokamerassa ja voice of finlandia, meillä oli samat suosikitkin siellä.

My niece, Kaisli, visited me for weekend and we always have so fun!  Our favourite passtime is to make jewelry :-D We have different styles but, hey! she is 10 years young and more open to new colour combinations than her older (not old!) aunt.
Time flies, usually we don't have time for taking photos but now we decided we just have to.


No koruihin!

Kaisli tekee mieluiten korviksia, kun ne on niin nopeita :-D
Kaisli prefers to make earrings, they are so quick :-)

Taustakuvan kukkien päälle sommiteltiin Afrikantähdikki-leikkokukan pudokkaita. Sö-pö-ä! Korvakoruissa on isot lasilehdet ja Swarovskin bling-tähtilinkit.

Large glass leaves were paired with Swarovski star-links, quite bold or what!
For the bracelet she chose a big glass heart she has been saving for quite a long time. Earlier her favourite colours were pink and lilac, this time she wanted to use more green and blue shades.

Ranekoruun tekijä valitsi omista helmisekoituksistaan mahdollisimman keväisiä värejä ja sai viimeinkin sijoitetuksi oman nerikkinsä, ihanaisen lasisydämen. Tähän saakka lilasta ja pinkistä pitänyt neiti on kuulemma kallistumassa siniseen ja vihreään. Teini-ikä lähestyy.

***

My starting point for the bracelet was an orphan lampworked flower in plum colour. I found some japanese lampwork beads in my stash to go with it. They had the turqoise pattern in them, so fresh, always pleasant to my eyes. The other half of the bracelet is sterling silver chain.

Minä taas halusin tehdä rannekorun yksinäisen lamppuhelmi-kukkasen ympärille. Onneksi oli samaa luumunpunaista noissa japanilaisen tekijän lamppuhelmissä ja niiden turkoosi oli tietenkin ihanan pikantti lisä koruun. Vuorikidehelmissä on miellyttävä harmaasävy-pinnoite, ei sellainen ylen kirkas ja kimaltava vaan rauhoittava.
Ketjuosuus on vankkoja juotettuja lenkkejä ja pituus sen avulla säädettävissä, myös lukko on hopeaa.

 

Tänään aurinko

Tänään paistaa aurinko ja koko maisema hehkuu, vielä hetken siis ennen niitä loskakelejä, lumiräntäsateita ja tuulentuiverrusta. Mutta juuri nyt, tänään, läheisellä metsäpolulla nautin syksyn ihanuudesta.

Eilen ja tänään syntyi korusetti Fairy Garden, taas ollaan niin unelmoivalla mielellä, mutta sopii ajankohtaan ja olotilaani! Tällaisina päivinä pitää nauttia luonnosta!

Huomaatteko mitä aurinko tekee noille hurmaaville tsekkiläisille kukkahelmille! Korusetissä on käytetty linkityksiin hopealankaa ja ketjut ja lukot ovat myöskin kirkasta hopeaa. Ihanaiset lamppuhelmet ovat näiden lasikukkien keskellä kuin kotonaan.

Toinen rannekoru on aivan yhtä haaveilevainen vaikka onkin yksivärinen; siinä on korukivihelmiä hopeassa: savukvartsia himmeäpintaisella hionnalla ja Botswanan akaatteja, kiiltäviä palleroisia, säätöketjun päässä kaiverrettu savukvartsilehti.

Korukoplan haaste, vastavärejä

Vastavärit oli Korukoplan haasteen aiheena tällä kertaa ja väriympyröitä tuli tutkiskeltua jonkin verran.

Mulle oli vissiin jäänyt tuo vaalea punainen väri jotenkin päälle, tai, oikeastaan tämän korun kunziitti-riipus saapui sellaisena hetkenä, että se nyt vaan joutui tähän haasteeseen. Onkin hassua, että vaaleanpunaisia on todella erilaisia; on vaikkapa herkkää ja imelääkin ruusukvartsinpunaista ja sitten toisaalta tätä kunziitin utuista, valkeansekaista, silkinkiiltoista väriä.
Kunziitti ja sinisävyinen kyaniitti ovat jollakin lailla (ehkä vain minun mielessäni) sisaruksia, yhteistä niille on tuo värilliseen kiviainekseen sekoittunut vaalea silkinhohto, samankaltaisia silikaattimineraaleja ne kyllä ovatkin. Tämä oli vain välihuomautus kiinnostuneille... Ja vielä sekin tieto, että kunziittia on hyvin vähän tarjolla.

Kunziitille vastaväriä etsiessä haeskelin monista monista turkooseista kivistä sopivinta. Ehkä joku vihreämpi olisi ollut täydellisen oikea vastaväri, mutta tähän koruun valikoitui sopivammaksi enemmän sinivihreä turkoosi, jossa on tuota mustaa hämähäkinseittiä sekä pari laikkua ruskeaakin.

Kunziitti-riipuskivi on iso ja täydellisen hurmaava! Pidän siitä, että siinä on noita mustia vierasaineviiruja mukana, eihän elämäkään ole täydellisen silkoista, yksiväristä, vaan mukaan mahtuu monenlaisia hetkiä. Korussa on lisäksi pienempiä kunziitti-helmiä, kaksi ihanaa-ihanaa hopealla silattua lamppuhelmeä, noita mystisiä aurora borealis -käsiteltyjä vuorikiteitä ja tietenkin tuo turkoosi sekä pari pikkuhelmi-riipusta ison riipuksen vierellä. Metalliosissa hopeoitua, tummaa sävyä.

Koru sai nimekseen "Utua" ja löysin siihen mätsäävän kuvankin, yhdestä suosikkiblogistani, jonka kuvien aiheet ja kokonaisuus saa aina valtoihinsa, tutustukaahan Kaarnikan otoksiin.

Haasteista

Erilaisiin haasteisiin, siis koru-haasteisiin, osallistuminen on kohdallani hyvin kaksijakoinen prosessi. Innostun aina välittömästi nähdessäni tarjolla olevia haasteita. Ilmoittaudunkin näihin kansainvälisiinkin koitoksiin ja aina välillä käy tsägä ja antautuu mahdollisuus kokeilla toisten valitsemia palasia koruihini.

Kun osallistuminen sitten varmistuu, iskee kylmä hiki. Voi apua, entäs jos en keksikään mitään! Joskus iskee suoranainen paniikki, kun saa ne toisen/toisten valitsemat korunosat, määräaika lähestyy ja ei ole edes ideanpoikasta! Vaan aina on selvitty ja aina vaan innostun uusista koitoksista.

Seuraavaksi onkin vuorossa tällainen haaste, jonka julkaisupäivä sekin lähenee, 2.lokakuuta:

Haastajina Caroline ja Lesley , joiden molempien etsy-kaupat ovatkin mulle jo ennestään tuttuja ;-D Esimerkiksi eilisen korun lintu oli Carolinen käsistä.
Haasteen osallistujat arvottiin pari viikkoa sitten ja ilmoittautuneet saivat tilata hyvin edullisen tarvikelähetyksen (sisältö oli ylläri).



Ja tässä heiltä tullut satsi mainioita osasia. Hmm... pinksu ei ole 'right to my alley' eikä ehkä ihan niin syksyinenkään, kun haasteena on "the challenge of creating some Autumn jewellery designs with them". Mutta aivan varmasti syntyy koruja näistä ihanuuksista, koska sekä pronssiosat että keramiikka puhuttelevat minua suuresti. Nyt täytyykin katsella luonnon väritystä tarkkaan, tulipas mieleeni eräs tietty pensas... eräällä lähipihalla...

Onneksi aikaa on vielä reilusti. Ja toki tässä välillä syntyy vielä muitakin koruja.

Mukavaa uutta alkanutta viikkoa blogissani piipahtajille!