Korukoplan haaste, vastavärejä

Vastavärit oli Korukoplan haasteen aiheena tällä kertaa ja väriympyröitä tuli tutkiskeltua jonkin verran.

Mulle oli vissiin jäänyt tuo vaalea punainen väri jotenkin päälle, tai, oikeastaan tämän korun kunziitti-riipus saapui sellaisena hetkenä, että se nyt vaan joutui tähän haasteeseen. Onkin hassua, että vaaleanpunaisia on todella erilaisia; on vaikkapa herkkää ja imelääkin ruusukvartsinpunaista ja sitten toisaalta tätä kunziitin utuista, valkeansekaista, silkinkiiltoista väriä.
Kunziitti ja sinisävyinen kyaniitti ovat jollakin lailla (ehkä vain minun mielessäni) sisaruksia, yhteistä niille on tuo värilliseen kiviainekseen sekoittunut vaalea silkinhohto, samankaltaisia silikaattimineraaleja ne kyllä ovatkin. Tämä oli vain välihuomautus kiinnostuneille... Ja vielä sekin tieto, että kunziittia on hyvin vähän tarjolla.

Kunziitille vastaväriä etsiessä haeskelin monista monista turkooseista kivistä sopivinta. Ehkä joku vihreämpi olisi ollut täydellisen oikea vastaväri, mutta tähän koruun valikoitui sopivammaksi enemmän sinivihreä turkoosi, jossa on tuota mustaa hämähäkinseittiä sekä pari laikkua ruskeaakin.

Kunziitti-riipuskivi on iso ja täydellisen hurmaava! Pidän siitä, että siinä on noita mustia vierasaineviiruja mukana, eihän elämäkään ole täydellisen silkoista, yksiväristä, vaan mukaan mahtuu monenlaisia hetkiä. Korussa on lisäksi pienempiä kunziitti-helmiä, kaksi ihanaa-ihanaa hopealla silattua lamppuhelmeä, noita mystisiä aurora borealis -käsiteltyjä vuorikiteitä ja tietenkin tuo turkoosi sekä pari pikkuhelmi-riipusta ison riipuksen vierellä. Metalliosissa hopeoitua, tummaa sävyä.

Koru sai nimekseen "Utua" ja löysin siihen mätsäävän kuvankin, yhdestä suosikkiblogistani, jonka kuvien aiheet ja kokonaisuus saa aina valtoihinsa, tutustukaahan Kaarnikan otoksiin.

Sanatonta viestintää

Tänään vaan sanoo Bling!

Kristallien koko 13x18 mm.

Olipa kerran...

Olipa kerran pikku tyttö, joka viihtyi kirjojen maailmassa. Eipä kiinnostaneet prinsessat ja keijukaiset vaan erityisen mielellään hän luki seikkailukertomuksia hurjista merirosvoista, aarteista, hirmuisista valaista ja myrskyisistä taisteluista luonnonvoimia vastaan. Omissa kuvitelmissaan hän oli mukana kaikessa, pääosassa, milloin pelottomana kapteenina, milloin merten syvyyksiin sukeltajana.
Ei tarvittu elokuvia, oma mielikuvitus loi maisemat. Karttakirjoista löytyi lisää mieltä kiehtovia meriä ja saaria, joskus piti salaiseen pikkukirjaan kirjoitella omia kertomuksiaan.

Korussa on pärskeitä ja kaukaisia aarteita, ripaus romantiikkaa ja naisellista kimmellystä.
Materiaaleina jälleen kauniita sileitä sinisiä ja vähän rouheampiakin helmiä.
Mustathopeiset helmet ovat afrikkalaisia käsintehtyjä puuhelmiä, joihin on upotettu hopeaa, nämä ovat erityisesti omaa silmääni miellyttäviä! Iso hopeanharmaa aito helmi, "merten syvyyksistä sukellettu aarre", tummaksi patinoitu hopeinen 'courage'-helmi muistuttaa tietenkin kohdatuista vaaroista ja tuohon sinikantiseen kirjaanhan ne kaikki seikkailut on tallennettu ;-D


Lukeminen on yhtä ihana harrastus kuin korujen tekeminen!!

Girlie, uusi väri

Girlie-sarjani (-klik-) saa täydennyksekseen sinisävyisen setin: rannekorun ja korvakorut. Kuten aiemminkin, mukana on hopealenkeistä punottua ketjua, mystistä kvartsia palleroina, lukon vierellä pieni riipus.
Korvakoruissa samanlaiset ihanat, ylelliset, viistehiotut siniset kvartsit kuin rannekorun rusetissa.


Tämä taisi nyt olla viimeinen Girlie-versio, ehkä noista kolmiohelmistä syntyy jotain uutta seuraavalla kerralla.

***

Huomenna alkaa naistenviikko; kalenterissa on vain naisten nimipäiviä koko viikon - myös minun ;-) Taidan laittaa kauppaan jonkun kivan nimipäivätarjouksen...
Onnea siis:
ma Riikka
ti Sari, Saara, Salla
ke Marketta, Maarit, Reeta, Margareeta
to Johanna, Hanna, Jenni, Hannele
pe Leena, Matleena
la Olga, Oili
su Kirsti, Kirsi, Kristiina, Tiina
Ja Jaakko heittää sitten sen kylmän kiven...

***

Noo, korviksia

Korvakoruja, vielä on paljon matkaa 101:een pariin, mutta hiljalleen. Ja kesällä tietenkin perhosia, swarovskeja sävyä silver night.
Rubiininpunainen barokkipisara on suosikkini, tällä kertaa nappeina hopeakuutiot.
Kristalleista olisi pitänyt ymmärtää pyyhkiä pölyt ;-)


Vimppa pari on mystillistä kvartsia, siis sitä pintakäsiteltyä vuorikristallia ;-D Aivan ihanan tumma sävy tällä kertaa näissä palleroissa!
Oli kyllä aivan pakko tehdä rannekorukin. Siinäkin on mystisten kvartsien mausteena yksi pikku swaro-perhonen ja iso käsittelemätön vuorikristalli. Valkoisen akaattihelmen sisus on hopeaa kuten välihelmet, helmihatut, käsin punottu ketjunpätkä ja lukkokin.



*****
Jos nyt joku helmikamu halajaa mystistä kvartsia, niin luovun muutamasta helmestä, koska jouduin ostamaan koko nauhallisen.
Tämä tarjous ei enää voimassa.

Koruja kesäkorviin

Sadepäivä, harmillisen harmaita kuvia, kukkasia kumminkin ;-D

Kesän kukkia, ametisti, hopeisissa koukuissa kuutiollisia zirkonia-kiviä


Kesän kukkia, mystinen kvartsi, hopeiset tapit, lehtikoristeissa kuutiolliset zirkoniat


Nerikin kätköistä...

Mistä rakkaus alkaa...

Äh, eihän kukaan kuvittele, että minä sellaisia osaisin kertoa ;-D

Tarkoitan siis valottaa niille, jotka eivät tee koruja, mitä kaikkea tapahtuu ennen kuin jonkin korun esittelen täällä blogissa. Älkää pelätkö, lyhennelty versio tulee, sellainen 'pääpiirteittäin näin'.

Uskotteko, että aina on ensin inspiraatio!
Inspiraatio = innoitus, taiteellinen luomisvire, vaikute, innostus, kipinä (sivistyssanakirja)

Kipinänä on kohtuullisen usein minulle esitetty pyyntö: haluaisin tiettyyn tilaisuuteen/ tiettyyn asuun korun/ korut. Lisäksi tarvin vain pienen vihjeen korun käyttäjästä, kun päässä alkaa jo surrata!

Tällä kertaa oli toiveena tiettyyn mekkoon sopiva kaulakoru, pienelle nuorekkaalle naiselle. Värit sovimme tilaajan kanssa. Kaikki tarvittava minulla oli jo kotona, siispä jäi tarviketilailu ja odotteluvaihe pois tällä kertaa.

No, aluksi valitsen hopealangat...
... minkä jälkeen leikkaan sivuleikkurilla 'muutaman' pätkän, joista tohon kanssa teen korupiikkejä ja vähän vahvemmasta langasta otan pätkiä ja teen valmiiksi riittävästi linkkejä nauhaosuuden helmiä varten. Kas tässä. (Korupiikithän pallopään tohottamisen jälkeen kylvetetään sitruunahapossa, huuhdotaan, kiillotetaan...)

Seuraavaksi yhdistetään helmet piikkeihin ja linkkeihin.

Jokainen pikkuhelmi ei suinkaan sovi tekemiini korupiikkeihin, usein helmissä on liian pienet reiät ja sitten on vain tyydyttävä soveltamaan aikomaansa korumallia, jos helmet eivät riitä alkuperäiseen. Niin kävi nyt, pussiin jäi kaksi kolmasosaa pienistä mystisistä kvartseista, odottamaan jotakin vaijerikorua kaiketi.


Teen helmilinkit sitten valmiiksi asti samalla kun koru syntyy, mittailen ja mallailen ennen kuin päätän lopulliset paikat.

Nippelitietoa, koruihin meni hopealankaa (kahta eri vahvuutta) yhteensä n.2,5 metriä, helmiä kolmea lajia yhteensä vajaa 50kpl, lisäksi hopeista valmisketjua, lukko, korvakorukoukut :-D

Koru valmistuu, otan kuvia. Valitsen sitä varten kirjahyllystä kirjan tai lehden, jossa arvelen olevan korun aiheeseen tai väreihin sopivan taustan. Korulla on jo nimi.

Ensimmäiset kuvat otin suorassa auringossa vangitakseni viistehiottujen kaunottarien säihkeen.
Huono päätös, uudet kuvat ilman suoraa aurinkoa. Näihin joudun tyytymään, sillä aikaa ei juuri nyt ollut enää uusiin yrityksiin, huomiselle en halunnut jättää, koska luvassa on sadetta, siis harmaa päivä.

Ja viimeiseksi avaan tietokoneen, lataan kuvat ja kirjoitan hiukan taustatietoja tänne blogiin/ lähetän kuvat tilaajalle sähköpostissa.

****************

Jos laskisin korun hintaan todellisuudessa käytetyn ajan, hinta olisi jopa kaksinkertainen siihen, minkä tilaajalle ilmoitan.
Koska kuitenkin rakastan korujen tekemistä niin suuresti ja koska arvelen, että ammattilainen olisi minua nopeampi ja näppärämpi, tyydyn tätä nykyä pienempään tuntikorvaukseen ja iloitsen siitä, että koru on tilaajalle mieleinen.
Korujeni hinnassa ei siis tällä hetkellä viime aikojen hopean hinnan nousu näykään, vaan olen päättänyt kompensoida sen omasta osuudestani!
Nyt taitaa tulla noottia toisilta koruntekijöiltä! Tämän tien olen kuitenkin itse valinnut.

Etsattu, mystinen

Olen välillä aivan sekaisin näistä lamppulasihelmistä! Minulle on käsittämätöntä, että lasitikkuja sulattamalla saadaan tällaisia taideteoksia aikaan!

Tässä lamppuhelmi-setissä vielä väritkin sattuivat niin omaa silmääni miellyttäviksi: farkkusinistä, vaaleaa harmaata ja luonnonvalkoista sekä vielä hiukan hiekansävyä. 'Normaalit' kiiltäväpintaiset helmet ovat kaunottaria, mutta etsattuna helmen pinnasta saadaan jotenkin niin ihastuttavan salaperäinen ja hienolla tavalla vaatimaton. Oijoi!


Käytin jokaisen lamppuhelmen ympärillä kauniita pieniä hill tribe -hopeahelmiä, joissa on taottu kuvio, osa linkkilangoista on patinoitu, osa jätetty kirkkaaksi. Isot välirenkaat ovat paksusta hopealangasta. Viistehiotun mystisen kvartsin ympärillä on isot sileät helmihatut ja ab-käsitelty Swarovskin kristalli hohtelee itsekseen ;-)

Tässä korussa riittää katselemista joka puolella. Taidan haluta etsattuja helmiä lisää, tästä tuli hiukan pitkä omaan ranteeseen.


**
j.k. Tällä viikolla osa kaupan koruista tarjoushintaan!

Toiset 'kuninkaalliset'

Innostuin niin, kun löysin noille edellisen postauksen säihkyville ihanuus-renkaille käytön ja tein eilen sitten toisetkin korvakorut samalla tyylillä, nimeksi virallisen Catherinen sijaan tuttavallisemmin Kate ;-)

I made another pair of lovely earrings in honour of yesterday's royal bride, Catherine! These turned out so lovely!

Pienet siniset viistehiotut mystiset kvartsit kimmeltävät kilpaa noiden kuutiollisten zirkonioiden kanssa, kivi-istutukset myös suloisissa koukuissa!
Kuvat on isot, mutta korut pienet söpöliinit, vain 2,5cm.


***
Aivan ihana päivä! Olen kait ennenkin kehunut ihanaa siskonmiestä? No, oikeesti heitä on kaksi ihanaa, molemmilla siskoilla, mutta nyt nuoremman sisaren mies kävi vaihtamassa autooni kesärenkaat, joo, nyt vasta ;-D Mut oon niin kiitollinen <3

Me naiset sillä aikaa pengottiin työpöytääni. Olin olevinaan enimmät rojut järjestellyt säilytykseen, mutta kun tuo pöytä on iso ja valikoima laaja...

Ihasteltiin uusimpia riipuskiviä, jotka vielä odottavat seuraa. Ja jotenkin kummassa sisko löysi tarvikkeiden seasta itselleen korvikset ja kaulakorun. Tunnustan, että korusta puuttui lukko, kun olin tarvinnut sitä muualle, mutta äkkiäkös siihen uusi lukitus keksittiin.

Kyse on nahkanauhavillitykseni aikaan tekemästäni Aika-korusta (klik) ja keveääkin keveämmistä polymeerisavi-harjoitelmista korviin. Molemmat kävivät siskon uuteen melkein-mustaan tukkaan ja muuhun asuun tosi kivasti.

Olisipas kiva, jos olisi tällainen mannekiini aina käytössä! Kaulakuvista näkisi paljon enemmän kuin vaakatasossa otetuista.


My younger sister visited me today and she found herself a necklace and earrings, yes! among all the bits and pieces on my bead table, I had 'hidden' these... They suit so well to her new darkdarkdark blackish brown short hair. I'd just love to have her lovely neckline here always for taking these jewelry photos ;-)

Mitä vanhaa, mitä uutta?

Vuosi vaihtuu. Silloinhan on tapana tehdä jonkinlaista inventaaria kuluneesta, mitä jäi käteen, ja katsella avoimin silmin tulevaan, onko jotakin uutta nurkan takana... Lupauksia yritän olla tekemättä tai suureellisia toiveita esittämättä.
Unelmia ja pyrkimyksiä sen sijaan kannatan ja harrastan ;-D

Pyrin ensi vuonna siis: säästämään, kokeilemaan uutta ja aivan varmasti unelmoin ja yritän jotain hullunhauskaa ja omintakeista.

Säästämisajatuksesta ja uuden kokeilusta tulee tässä pieni näyte. Tosin tätä hopean vesivalu-tekniikkaahan 'kaikki muut' ovat kokeilleet jo ennen minua, mutta läpysköistä tulee onneksi joka kerta samankin tekijän jäljiltä erilaisia!

Siispä, ihka ensimmäiset vesivaluni!


Vesivalu-tekniikassa hopealangan pätkät sulatetaan ja kaadetaan kuin uuden vuoden tinat kylmään veteen ja lopputulosta ei voi juurikaan ohjailla.
Hauskinta näissä teelmissäni oli, että hapotuksen jälkeenkin osaan kappaleista jäi kuparia pintaan, mikä näyttää suorastaan koristeelliselta enkä hennonut sitä rapsuttaa pois. Ilmiö johtuu kaiketi epätasaisesta lämmöstä ja hapen pääsystä sulan massan pinnalle kaatovaiheessa. Suomeksi sanottuna, virheestä ;-0

Kaikki nuo eri muodot ovat syntyneet sulaneista langan pätkistä, joita koruja tehdessä jää hurjan paljon. Ihana asia, että nykyisillä hopean hinnoilla voi jossakin säästää - aion kyllä käyttää näitä koruihini riipuksiksi ja riipusten osiksi; kooltaan kappaleet ovat sormenpään kokoisia, pienemmät aivan minejä.

Yhden riipuksen teinkin valmiiksi asti. Siinä on mystistä kvartsia seuranaan hauskat 'kipot' tai kärrynpyörät vai mitkä nuo nyt oiskaan?! En valitettavasti tiedä, millä ranneheilautuksella tuo muoto saadaan aikaan, mutta ehkä se selviää jatkoharjoituksissa - punnitsin juuri, että jätehopeaa on lähes 150 grammaa. Siitä syntyy vielä hurrrjan monta riipusta ;-D

***

Kiitän lämpimästi
kuluneesta vuodesta
kaikkia blogissani vierailleita
sekä armahaisia blogi-kollegoita !

Toivotan teille idearikasta ja onnellista luovuuden vuotta 2011 !

***

Have A Happy New Year 2011 !

***

Sävyjä

Tummat sävyt vain hiipivät koruihin, toivottuina ja muuten vaan...

Minulla on pieni kori, jossa on orpoja makeanvedenhelmiä, eri kokoisia ja muotoisia, yksittäin, kaksittain. Shady-rannekorussa on noiden orpojen lisänä muutama korukivi, ametistia, granaattia, hypersteeniä (hohto näkyy hiukkasen kuvissa).
Aivan yksinkertainen rannekoru, mutta värisävyjä on herkullisesti kymmenkunta. Kyllä, samassa korussa violettia, ruskeaa, sinistä, vihreää, punaista - taidan olla sekaisin!


***
Seuraavaan koruun on pakko pyytää mielipiteitä.

Luulin (hämärässä, oli iltamyöhä), että helmimatollani oli nauha onyksia, olin sen ottanut onyksien loodasta. Korun pujottelu sujui hyvää vauhtia ja jätin sen odottamaan aamua, kuvaamista.

Kuinkas ollakaan, aamulla esille ottaessani tajusin, että pikkuonyksit olivatkin, hmm... purppuransävyä. Mitä ilmeisimmin tummaakin tummempi granaatti-nauha oli joutunut vikapaikkaan ja päätyi onyksi-koruun. Kuvassa helmet näyttävät violeteilta, mutta ovat luonnossa siis erityisen tummat punaiset.

Tämä ei häiritsisi minua muuten lainkaan, mutta tulin koruun laittaneeksi tehosteeksi yhden sinisen mystisen kvartsin. Hurmaavia onyksi-vauvantossuja on mulla nääs toinenkin ja olin tosiaan kuvitellut tekeväni tyttö- ja poikaversion, toisen pinkillä kvartsilla.

Pitääkö purkaa? Häiritseekö punaisen ja sinisen sekoittaminen sinun koru-silmääsi? Luulen kyllä, että purkamiseksi menee vaikkei millään viitsisi.

Sayuri ja Geiko

Sayuri-kaulakoru / Geiko-rannekoru

-onyxiin istutettu jaspis-riipus, onyx, taidelasihelmet, japanilaiset vintage-helmet, makeanvedenhelmet, kvartsihelmet, turmaliinirondellit, spinellirondellit, hopeiset välihelmet ja lukot

Innoittajana korussa oli tällä kertaa elokuva 'Memoirs of a geisha', siitä etenkin kohtaus, jossa Sayuri esittää huikean tanssin 'lumisateessa', juhlassa, jossa hän muuttuu 'maikosta' 'geikoksi', harjoittelijasta täysivaltaiseksi geishaksi.

**

Tyttömäistä, taas, Girlie-girlie

Ankarasti hillottuja viistehiottuja ametriineja! Malli on sama vanha Girlie, pienin muunnoksin. Tällä kertaa lisäsin rannekorun keskelle palasen kaunista kuvioitua hopeaketjua. Mystistä kvartsia entiseen malliin ja pienet riipuksen lukon vierellä multi-akvamariinia.

Seriously hoarded, lovely and sparkly faceted ametrine triangles! I made this bracelet-design, Girlie, several times, now I added a piece of chain in the middle. The other beads are mystic quartz and multi aquamarine (in dangles besides the toggle).


Ja tietenkin ne korvakorut, kun kerran ähh'istellään.

The earrings to go with the bracelet have cz-nuts to add the sparkle, and, to empty my treasure-chest.


Kuvista näette miten ametriinien sävy vaihtelee samassakin valaistuksessa ja luonnossa nämä säihkyjät ovat kyllä vaaleampia, en osannut käsitellä kuvaaa täysin oikeansävyiseksi.

The ametrine triangles are a bit too dark in the photos, I did not manage to get the shade right.

Ladybird

Kävin eilen Retretissä. Paljon nähtävää, paljon mielenkiintoista katseltavaa, vanhaa arvotaidetta lukuisilta suomalaisilta naistaiteilijoiltamme; oheisnäyttelyssä raikasta ja erilaista uudempaa otetta, haluan mainita Teemu Saukkosen ja Merja Haapalan 'hidas katse'-kokoelman. Retkeilkää Retrettiin!

En muista nähneeni etukäteismainintaa Oiva Toikan lasitöistä tuolla luolaston näyttelyssä, mutta siellä niitä ihanuuksia oli! Niinpä sitten, Oiva Toikan innoittamana tämänpäiväinen koruni, Ladybird, joka rakentui tuon hurmaavan käsintehdyn taidelasihelmen ympärille!


Oikeastaan kuvittelen, että tähän rakentuu vielä koko kaulakorukin, mutta riipus nyt ainakin alkajaisiksi näistä tarkoin varjelluista herkuista - katsokaa tuota makeanveden keishi-helmen värikirjoa ja kiiltoa! Samat sävyt löytyvät lasihelmessä ja pikkuherkkuina apatiitti, ametisti ja punainen spinelli.
En saanut kuvaan tämän riipuksen herkkyyttä, se näyttää pelkältä möykyltä :-(