Vanha rakkaus

Tykkään kuluneista esineistä. Sellaisista, joista näkee, että niitä on käytetty, ehkä jopa rakastettu.

Tässä kuvassa on vanha vasara, joka sekin löytyi siitä usein mainitsemastani vanhasta mummonmökistä, sieltä talon alta.
Käytin vasaraa taaskin varsinaisen korukäyttöön tarkoitetun työkalun tilalta (sellaistakin löytyy kotoa). Vain sen takia sillä naputtelin pehmeää hopealankaa, että vasara ei tuntisi itseään hylätyksi. Katsokaa nyt sen varren ihania uurteita! Pakko siitä on tykätä ja sitä silloin tällöin hivellä.

Turkoosi-kivi on myöskin sellainen mun vanha rakkaus. Ensimmäiset turkoosit olen nähnyt kait äidin kultasormuksessa aivan aivan taaperona. Ja koruihini olen varmasti käyttänyt niitä vähintään kerran kuussa tämän yli seitsemän vuoden aikana.

Kaulakorussa on iso riipuskivi, turkoosit herkullisina läiskinä tummassa 'raakakivessä', sanon raaka siksi, että riipuksen reunukset on vain kevyesti muotoiltu ja hionta jätetty hyvin karkeaksi. Kiven toinen puoli on yhtä komea. Korussa on lisänä sileää onyksia, hopearenkaita ja pari turkoosimöllykkää sekä korumetallinen ketjuosuus.
Rannekoru on viimeistellymmistä helmistä, lamppuhelmi-ihanaisia, isoja sileitä obsidiaaneja ja viistehiottua onyksia, pari turkoosinugettia. Lukko ja säätöketju hopeaa, samoin jännät ruttuhelmet.

Ensin syntyi rannekoru, siihen tein sille sopivat korvakorut, onyksia ja Swarovskin helmihatut. En aikonut tehdä tuota kaulakorua nyt, mutta se vain vaati päästä tehdyksi.

Kauppaan menevät kaikki, kunhan ehdin... Hyvää sunnuntaita!

Korukoplan haaste, vastavärejä

Vastavärit oli Korukoplan haasteen aiheena tällä kertaa ja väriympyröitä tuli tutkiskeltua jonkin verran.

Mulle oli vissiin jäänyt tuo vaalea punainen väri jotenkin päälle, tai, oikeastaan tämän korun kunziitti-riipus saapui sellaisena hetkenä, että se nyt vaan joutui tähän haasteeseen. Onkin hassua, että vaaleanpunaisia on todella erilaisia; on vaikkapa herkkää ja imelääkin ruusukvartsinpunaista ja sitten toisaalta tätä kunziitin utuista, valkeansekaista, silkinkiiltoista väriä.
Kunziitti ja sinisävyinen kyaniitti ovat jollakin lailla (ehkä vain minun mielessäni) sisaruksia, yhteistä niille on tuo värilliseen kiviainekseen sekoittunut vaalea silkinhohto, samankaltaisia silikaattimineraaleja ne kyllä ovatkin. Tämä oli vain välihuomautus kiinnostuneille... Ja vielä sekin tieto, että kunziittia on hyvin vähän tarjolla.

Kunziitille vastaväriä etsiessä haeskelin monista monista turkooseista kivistä sopivinta. Ehkä joku vihreämpi olisi ollut täydellisen oikea vastaväri, mutta tähän koruun valikoitui sopivammaksi enemmän sinivihreä turkoosi, jossa on tuota mustaa hämähäkinseittiä sekä pari laikkua ruskeaakin.

Kunziitti-riipuskivi on iso ja täydellisen hurmaava! Pidän siitä, että siinä on noita mustia vierasaineviiruja mukana, eihän elämäkään ole täydellisen silkoista, yksiväristä, vaan mukaan mahtuu monenlaisia hetkiä. Korussa on lisäksi pienempiä kunziitti-helmiä, kaksi ihanaa-ihanaa hopealla silattua lamppuhelmeä, noita mystisiä aurora borealis -käsiteltyjä vuorikiteitä ja tietenkin tuo turkoosi sekä pari pikkuhelmi-riipusta ison riipuksen vierellä. Metalliosissa hopeoitua, tummaa sävyä.

Koru sai nimekseen "Utua" ja löysin siihen mätsäävän kuvankin, yhdestä suosikkiblogistani, jonka kuvien aiheet ja kokonaisuus saa aina valtoihinsa, tutustukaahan Kaarnikan otoksiin.

Kesämuistoja

Terveisiä Aigeianmeren rannoilta, vaikken juuri nyt olekaan siellä itse käynyt ;-) Silti se turkoosinsininen värimaailma aina vaan houkuttaa helmisivuja selatessa ja sieluni sopukoihin löytää! Väri tuo mieleen paljon muistoja matkoista aiemmilta ajoilta.

Metalliosat ovat kreikkalaisia, kauniisti patinoituja osasia ja helmiryppäässä avaimen yläpuolella on hurmaavia lasikukkasia.

Koruissani on nyt vuoden verran esiintynyt tätä sarisilkkinauhaa ja tänä kesänä tuntuu siltä, että se on löytänyt myös muiden kuin itseni suosioon; siskoni ovat molemmat halunneet nauhallisen korun, äitinikin on jo muutamaa kehaissut ;-) Ja yhden nauhakorun tilattuaan moni on innostunut lisää, ehkä se nauha täytyy itse kokea, kuva ei kerro kaikkea sittenkään.

Nuo sarisilkkiset nauhathan ovat myyjän ilmoituksen mukaan tehtaan jäännöspaloista revittyjä suikaleita ja kaikki eivät ole täyttä silkkiä vaan niissä saattaa esim. koristeena olla myös muita kuituja. Yhtä kaikki, itseäni ihastuttaa erityisesti nauhojen värit, pehmeys ja keveys.

Keramiikkahelmet ovat namuja!

Äsken huomasin, että vehreys on kiivennyt lehtipuissa sellaiseen korkeuteen, että järvinäkymäni on mennyttä! Taas syksyyn asti. Jotenkin se pieni sininen kaistale maisemassa hivelee sielua. Näinä päivinä onneksi sinitaivas on kaunista katsella.

Pari tilattua korua on syntynyt. Onneksi muutkin on ihastuneet hankkimiini keramiikkahelmiin. Luulen, että ne livenä ja omissa käsissä vasta antavat koko upeutensa ihailtaviksi.

Korento-kaulakorussa on noita Golemin ihanuuksia useammanlaisia, suloisin sinisävyin, hopeoiduissa materiaaleissa. Korento on Hill tribe -hopeinen, silminään sininen lasihelmi. Amatsoniittihelmien tasainen väri rauhoittaa keramiikan kirjavuutta. Tuota lehtiketjua olen hiukan säästellyt, mutta tähän se sopi mielestäni mainiosti, tuon riipuksen kukan terälehtien kaveriksi.

Punainen mökki oli varattu jo ennen kuin se oli minulla! Hiukan paineita vai? Punavalkoiset keramiikkahelmet olin tilannut melkein tätä ajatellen ja sävy olikin just eikä melkein. Vähän piti leikitellä lisäväreillä ja turkoosi kukkanen näytti mukavalta valinnalta. Olen nyt suosinut magneettilukkoja, ne ovat helppoja käytössä ja valitsemani mallit ovat olleet hyvinkin napakoita.

"Sydämeni Punatupa"

Eilinen päivä meni päänsäryn kanssa, mutta nythän elämä taas näyttää kirkkaalta ja mukavalta!
Korukoplan pätkäkorut ovat taas liikahtaneet seuraaville ja melkein kaikki jo saaneet lisäpituutta taas seuraavaa lähetystä varten, mukava projekti!

Mukavia hellepäiviä, älkää käräyttäkö nahkaanne!

Korukopla tuunaa

Haasteena oli päivittää vanha, käyttämätön tai käytetty, koru uuteen asuun.

Tuunattava koruni vihreistä akaateista

Kuultavista vihreistä akaateista tehty lyhyt kaulakoru oli jäänyt unohduksiin. Kauniit helmet ansaitsivat mielestäni uuden elämän.
Juuri tämä vihreä vaikutti ensin hyvin vastahakoiselta millekään kumppanille. Akaatit sanoivat 'ei' sekä vihreille makeanvedenhelmille että ruskeille savukvartseille. Eivät myöskään kelvanneet suosikkini turritella saati metsänvihreä jaspis.
Voivoi. Katselin noita viime kerralla esittelemiäni inspiraatiokuvia ja siirsin Akvamarinin tekemän neulotun massasydämen akaattien lähelle. Oho! Rusetissa olikin juuri akaattien sävyistä vihreää!

Samasta turkoosien seurueesta tulivat mukaan myös ihanaiset turkoosipisarat! Ja ettei liian yksitoikkoiseksi kävisi, lisäsin tuonne kauemmaksi muutaman hennonvihreän, lähes valkoisen makeanvedenhelmen.

 

Korusta tuli omasta mielestäni aivan uudella tavalla raikas ja se innoitti seuraavaankiin koruun kokeilemaan hiukan epätavallisempaa väriyhdistelmää.

***

Tästä Korukoplan sivulle, jossa linkit osallistujien blogeihin!

***

Haikeus

Syksyssä on aina hieman haikeutta. Täytyy sanoa monia hyvästejä; kesän lämpimille (?), luonnon kukoistukselle, muuttolinnuille, ehkä myös konkreettisemmin, opiskelemaan lähteville lapsilleen, haikeaahan se on. Haluaisi pitää hiukan kiinni myös valoisista öistä, veden liplatuksesta, lämpimästä maasta varpaiden alla.

Hei, enhän mä melkein kuukauteen koskenutkaan silkkiin! Eikä silkkinauha tähänkään koruun ollut heti tulossa, mutta vuorikristalli ja hempeän siniset akvamariinit alkoivat näyttää liian valjuilta keskenään! Se kuuluisa sattuma tai vahinko oli jättänyt pöydälle turkoosimollukan ja sen napattuani muistin juuri tuon sarisilkin palasen ;-) Riipuksessa on vahvatahtoinen vuorikristalli-puikko ja sillä seurana satiinipintainen hopeahelmi sekä amatsoniittinugetti. Ja niin, tein tämän hopealangalla, koska en sitten millään tule sinuiksi sen hopeoidun langan kanssa.

Lisää jälkiä

- Bead Soup Blog Party 6 / reveal 2, my post here -click  -
- Bead Soup Blog Party 6 / reveal 3, Pretty things -

Hiukan samanlainen, silti omanlaisensa... aivan niin kuin näennäisesti samoja polkuja kulkevilla on kuitenkin oma tiensä ja kukin jättää erilaisia jälkiä.

Tässä korussa on messinkiä etsattuna, hopeaa lenkkeinä, vintaj-lankaa nauhanpäissä. Helminä tällä kertaa valkoista turkoosia, ammoniitteja, himmeäpintainen savukvartsi, makeanveden  hohtava keishi, vuorikristalli ja merisiilin piikki; kuten esikuvassa 'Jälkiä ajassa'; lisänä vielä yksi turritella ja pari vaaleaa simpukkaa. Nauhaosuuteen tuli nahkanauhan rinnalle sarisilkkisuikale, samaa silkkiä on myös riipuksen reunalla.

 

Vieläkin se tykkää!

... tyttö turkoosista nimittäin ;-)

Kansainvälisyys on niiiiin kivaa, kun näkee niin monenlaista uutta ja usein myös mieltä kiehtovaa korutekniikkaa ja koruntekijää. I write a short 'translation' of this post in the end of text :-)

Tuo helmikeitos-haaste on jo niin laaja, että se tosiaan on jaettu kolmeen osaan, viimeiset korut esitellään kahden viikon päästä. Ensimmäinen kierros oli jo heinäkuussa ja silloin bongasin tällaisen idean

jota oli tehnyt Renetha S. blogissaan Lamplight Crafts.
Sen jälkeen olen nähnyt pari muutakin korua tuolla 'sik-sakilla'. Oman harjoitelmani tein vaijeriin, mutta varsinaisen korun kuitenkin solmin nahkanauhaan tuolta sik-sakin osuudelta. Tässä on jälleen myös uutta rakkauttani sarisilkkiä, jotenkin tuo tehtaan jäännöspaloista revitty risareuna-nauha kiehtoo pehmeydellään, kiillollaan, hienoilla väreillään.
Avainriipus on nytkin värjätty helmien sävyyn; helminä 'afrikan turkoosia' ~ turkoosin sävyistä jaspista; yksi mosaiikkiturkoosi, yksi siniopaali, yksi mystinen kvartsi. Jotenkin halusin koruun lisätä muutakin kuin sävy-sävyyn väriä, mutta mystinen kvartsi sitten valikoitui ainoana poikkeavana helmenä.

 

 

I found the zic-zac pattern by Renetha at Lamplight Crafts blog on the first reveal of the Bead soup party blog hop. I wanted to give a try to that technique and made a rehearsal piece with stringing wire and freshwater pearls. 

It will be a bracelet later but for the necklace of today I took the thin leather cord. I also found a piece of my new love, sari silk ribbon, in a perfect rich colour matching to the turquoise jasper beads, as well as one mosaic turquoise bead and one peruvian blue opal. To break this too harmonious company I thought first to look for some bright coloured parts. Well, the mystic crystal bead was the only one volunteering for the job. The key is again patinated with vintajpatina.

Tyttö tykkää turkoosista!

Joku ihastuu. Joku jahkailee ja viimein tilaa aitoja oikeita, kalliitakin, turkoosikiviä. Joku rakastaa ja pitää piilossa katseilta 5 vuotta, kurkistaa välillä nerik-laatikkoon onko aarre tallella. Joku ottaa viimein kauniinväriset helmensä korupöydälle ja tekee koruja. Joku? Minä.

Olen vuosien saatossa käyttänyt nauhasta ehkä kolmanneksen. Tämän setin jälkeen ihanaisia muhkuraisia turkoosihelmiä jäi vielä kymmenkunta. Ehkä niitä ei tarvitse enää vuosia piilotella. Suhteeni kaikkiin kiviin, niihin suuriin rakkauksiinkin, on muuttunut. Korukokoelmani on aikamoinen ja raaskin jo helpommin luopua myös omista suosikeista. Kiviä on myynnissä aina vaan, uusia ihastuksiakin syntyy. Siispä helmet koruiksi ja käyttöön, eikö vaan?

Ennenkin todettu. Kauniit ja laadukkaat helmet eivät seurakseen paljoa kaipaa. Lyhyen kaulakorun linkitin hopealangalla, koru asettuu aivan kaulan juureen (varsinainen anatominen termi ;-D) ja on kyllä hyvännäköinen juuri siinä, jopa minun kurttukaulalla.
Korvakorujen avainriipukset käsittelin kirjaviksi, niobium-koukut ovat aika tismalleen samaa sävyä.

Olen viime päivinä tehnyt aika monta korua. Niin. Ensi lauantaina niitä vasta voin esitellä, sillä ne kuuluvat siihen suureen helmivaihtohaasteeseen :-D  Ehkä saan jotakin muutakin vielä esille ennen sitä.
Korukaupassani muuten viimeinen ale-päivä!

Linnulla pesä, tuunaus

Taas tulin tuunanneeksi yhden korun. Joskus jää häiritsemään pienikin asia, tällä kertaa se oli väärän värinen lintu, muuten olen koruun edelleen ihan tyytyväinen :-D

1. Koru 'Linnulla pesä' entisessä asussaan, hiukan vääränsävyinen oli lintu.

2. Tässä uusi ja vanha lintu vierekkäin.

3. Ja tässä koru uudella linnulla :-) Näkyneekö kuvasta, mutta oikeesti sävy on nyt just eikä melkein.

Tuli sitten 'paistettua' pari muutakin lintua, katsotaan pääsevätkö minnekään, ainakaan tänään. On niin ihanata pihalla, tuomet tuoksuu liiankin huumaavasti, ensimmäiset kielot puhjenneet nupulle... ulos siis!

Iloa!

Voimaeläimenä valpas susi

Huomaan usein ajattelevani varsin stereotyyppisesti eri asioista, käsitteistä, ihmisryhmistä... Tosin, esimerkiksi monet opettavaiset sadut ja tarinat ovat luoneet pohjan ihmisten mieliin syöpyneisiin ennakkokäsityksiin, esimerkkinä vaikkapa Aisopoksen eläinsadut puhumattakaan niitä vanhemmista tai uudemmista kansantarinoista. Mikä voima onkaan ollut omalla perheellä, koululla, elokuvilla...

Ja aasinsiltaa saavumme käsityksiini intiaaneista, mielikuviin tai esineisiin, joita pelkkä sana 'intiaani' nostaa mieleen. Niitä ovat sulkapäähine, toteemipaalu ja voimaeläimet, hevoset, viuhuvat nuolet, vuoristo, nuotiot, tiipiit, koruissa linnunkynnet ja turkoosi-kivet... Oho, mielikuvitukseni tuottaisi enemmänkin, mutta lopetanpa jo.


Kun näin nettikaupassa kivestä kaiverrettuja koiraeläimen päitä, en mitenkään innostunut niistä. Kuitenkin tilasin pari kappaletta. Ne ovatkin yllättäen hyvin puhuttelevia!
Tästä korusta sitten tuli 'intiaanikoru', voimakoru, johon käytin noita huurrettuja (luulen, että etsattuja) vuorikristalli-nugetteja, upean oranssinsävyisen kivisulka-riipuksen, karneoli-nugetin ja pari kirjavaa turkoosihelmeä. Pääosassa, vaikkakin kaulalla sivuun asettuen, on voimaeläin susi, kivenä siinä iki-ihana fossiilikoralli (laitan kuvan myös nurjalta).
Koskapa nuo susi ja sulka sekä käytetyt helmetkin, ovat arvokkaita, niin valitsin linkkilangaksi ja ketjuksi pronssinsävymetallit hopean sijasta.


Mulla oli kova kiusaus lisäillä tähän koruun enemmänkin elementtejä, mutta päädyin tähän rauhallisempaan versioon, koru sai nimen 'valpas susi' ;-)

Lämmön lähteitä

No mulla ainakin mielikuvitus voi viedä vaikka kuinka kaukaisiin lämpimiin näin pyryn keskellä.

Tosin joskus käy niin, että vaikka visio lämmöstä tai korusta, on selvä, niin toteutus vie aikaa, kuten moni muukin on viime aikoina todennut!

Joten en ole aivan varma, lähtikö tämä koru muotoutumaan tästä siskon syksyn Liettuen reissulta tuomasta tuliaishelmestä, printtimaalattua puuta...

...vai jo sitä ennen loppukesästä tulleesta maxi-kokoisesta ketjusta, puuta sekin!


Alun alkaen oli mulle selvää, että turkoosi värinä pääsee edellisten seuraan, nämä 'kivimunat' on toisen helmeilijän myynnistä ;-)


Mutta kun hokasin Helmiliinan myymät hienon sävykkäät 'maatiaisopaalit' männä viikolla, niin aloin viimeinkin saada kokonaisuutta haluamanilaiseen kasaan. Sanon maatiaisopaalit, koska näissä ei ole sitä opaleiden hehkua, mutta kaunista kiveä joka tapauksessa.

Vielä löysin mukavansävyiset puukiekot omasta purkukorupussista ja kiusallani laitoin hiukan keltaista howliitti-aurinkoa mukaan :-D Se on melkein piilossa niin kuin aurinko meillä nyt, mutta mehän tiedetään, että se ON!!


Koru on siis massiivinen, pidin sen kuitenkin lyhyehkönä ja etuosan puuhelmien ansiosta se ei paina juurikaan mitään. Metalliosat ovat vintaj-lankaa.

Vielä mittojen hahmottamiseksi, kuviollinen puuhelmi on kooltaan 3 cm ja puuketjun lenkit 2,5 x 3,5 cm!

muoks.Poistin sittenkin edestä sen roikkuvan lasihelmen
ja korun ilme muuttui miellyttävämmäksi ;-)

Omat ajatukset tämä vei hiukan Afrikan suuntaan, mutta kaikki muukin mielikuvittelu on luvallista!

Jumppaa

Hui! Aloitetaanpa nyt sillä, että jouduin äskeisellä kävelylenkillä tahattomasti harjoittamaan jumppaliikkeitä, joihin ei ole edes selkeitä ohjeita! Ja toinen hui! Spagaatit ja ukemit eivät todellakaan kuulu harjoitusohjelmaani, mutta liukkailla jalankulkuteillä niitä joutui kokeilemaan! Peffalleni kaaduin heti kotipihalta kääntyessä ja polvilleni kauppakeskuksen pihassa. Välimatkat sujuivat noissa venyttelyharjoituksissa. Hui vielä kertaalleen; en ollut ainoa kaatuilija.

***

Toisenlaista jumppaa, sorminäppäryyttä vaati eilen korunteko. Tykkään silti hurjasti tehdä noita pikkuisia korupiikki-viritelmiä ja helmilinkkejä :-)


Sain eilenaamulla puhelun, uskollinen korutilaaja oli ostanut uudet aika erikoisenväriset (violetti+turkoosi) pokat ja toivoi niihin sointuvaa korusettiä.
Kuin olisin aavistanut toivomuksen, pöydälläni oli jo muutama upea impression jaspis -kolikko ja myös noita pienenpieniä turkooseja. Loput jaspikset löytyivät äkkiä seuraan ja päädyin käyttämään korumetallisia osasia, vintaj-lankaa pronssinsävyisinä. Ja löysipä paikkansa korun riipukseen myös kaunis käsintehty lamppuhelmi, siinä on hauskasti aavistus turkoosia violettien sävyjen keskellä.

Long time, no...

***

Aivan niin, eipä ole vähään aikaan nähty vetisen sumuisen sinertäviä sävyjä täällä. Ihastuin tavattomasti kun korukamu myi 'ylijäämiään', tilasin häneltä kaksi nauhaa namusia labradoriitteja! Lähes jokaisessa helmessä on tuota ihanaa sinisäihkettä :-) joka tunnetusti vastahakoisesti suostuu kuviin.


Kun joku koru ei löydä omistajaansa, se toisinaan tulee puretuksi. Sellaisesta korusta pätkä hakeutui labradoriittien seuraan ja heistä tuli oivat kumppanit vuorikristallilla ryyditettyinä; nuo pikkurondellit vintage-ketjussa ovat hemimorfiittia ja korun takaosan nugetit 'maitoista' akvamariinia. Etuosan kaksirivisyydestä huolimatta koru on malliltaan lyhyt ja kevyt, sillä kauniisti viistehiotut labradoriittityynytkin ovat kooltaan vain 7x7mm.

Labradoriitin ominaisuuksista kerrotaan: se auttaa luopumaan vanhasta ja siirtymään kohti uutta, kuuntelemaan sisimmästä kumpuavia viestejä.

***

Toiselta jäänyt on toisen aarre. Sama teema toistuu hiukan seuraavassakin korussa, kun sarjaan 'Menneisyyden taika' kaivattiin uutta yksilöä. Onneksi olin tilannut lisääkin ihania turritelloja ja melkein entisellä kaavalla toteutui uusi, Salattu maa.
Sen tilaaja kertoi pitävänsä kaulakoruista, jotka "eivät ole aivan mitättömiä" :-D Tulikin tietenkin todella näyttävä ja pitkä koru tästä.
Tälläkin kertaa turkoosin ja turritellan seurassa savukvartsia, ihanat isot pallerot sekä paljon, paljon pienehköjä.

Suorakulmainen turkoosi-riipus oli aiemmassa korussa vaihdettu isoon turritellaan, mutta tämän korun tilaaja oli nimenomaan ihastunut riipukseen :-D -Kuten minäkin, etsiskelen nyt itsellekin yhtä upeaa riipuskiveä, taas...


Turkoosi on monipuolinen parantava kivi, sitä kutsutaan 'mestariparantajaksi'.

***

Ja vielä toinenkin toisinto aiemmin tehdystä korusta. Avaimet ovat jotenkin salaperäisen mainioita riipuksia ja korunosia, hopeiset vaan ovat kovin harvassa. Tässä korussa kuitenkin reilunkokoinen hopeinen sydänmedaljonki-avain, jonka sisus on tyylikkäästi emaloitu. Siinä aiemmin tehdyssä kaksosessaan oli hiukan vähemmän vuorikristallia ja tästä tuli asettelultaan muutenkin pikkuisen erilainen, tietenkin.

Jälleen kerran huomasin myös, että onpas amatsoniitti ihastuttava kivi!

Amatsoniitti hoitaa ja tasapainottaa ja pitää energiatason korkealla. Vuorikristalli kirkastaa ajatuksia ja vahvistaa toisten kivien ominaisuuksia.