Home is where your heart is

Otsikko taas tätä lajia - en halua kääntää tuota suomeksi, kun se enkuksi kuulostaa niin sujuvalta ja mukavalta.
Mullahan on monta lempikiveä, tiesittekin. On valtamerijaspis, on savukvartsi ja kyaniitti, sitten tietysti larimar, mutta aivan ykkönen on syntymäkuukautenikin kiveksi sanottu opaali. Minä en halua sitoa mitään kiviä kuukausiin tai horoskooppeihin, luulen että kivimieltymykset syntyvät muualta. Ja kivillä on paljon kerrottavaa, muillakin kuin nimikkokiviksi valituilla.

No, opaalejakin on vaikka minkälaisia, on vaaleanpunaisia ja jännittävän siniturkooseja Perun opaaleja, vaaleita ja hehkuvia jalo-opaaleja ym. Mulle rakkaimpia ehkä ovat ruskeaan emäkiveen sitoutuneet boulder-opaalit ja samoissa sävyissä tämäkin puuopaaliksi, fossilisoituneeksi puuksi kutsuttu, ehkä suomeksi mukavin käännös on kivettynyt puu, siltä se näyttääkin, vuosirenkaineen. Huikeaa ajatella, miten kauan on kestänyt, että puuaines on muuttunut kiveksi!

Ei kai voi olla kauniimpaa? Tämä sydänriipus on todella iso ja muhkea, hiukkasen on painoakin. Laitoin sen tosi simppelisti silkkinauhaan, jonka voi solmia haluamaansa pituuteen. Oijoi, niin puhutteleva kivi!

Tein nyt sydänteemalla yhden talokorunkin! Tein sen melkein kokonaan entisen purkaen ja uusin ajatuksin. Se oli aiemmin muilta helmiosuuksiltaan liian raskas, joten nyt keramiikkaisen riipusosuuden seuraksi valitsin risasilkkiletin väreihinkin sointuvaa violettia ametistia ja kimmeltävää sugiliittia, vihreät helmet jaspista ja kaikki hopealangalla linkitettynä. Ai niin, sydämenä hohtelee paua-simpukkaa.

 Pikku mökillä on suloisen ihmettelevä ilme :-)

Enhän nyt suurta rakkauttani vielä hylännyt. Opaalia piti toisenkin korun verran hypistellä.

Huomaattekos eron yllä ja alla olevien kuvien välillä?
-No oikeanpuoleisin soikeista helmistä väläyttää ihanan sinisen opaalihohteen!

Juuri tämä on yksi syy rakkauteeni: Tehdessä, edes helmiä valitessa, juuri tuo helmi ei kääntynyt kädessäni sellaiseen suuntaan, että olisin hoksannut tuota pistettä! Vasta korun ollessa valmis ja ryhtyessäni kuvaamaan, satuin asettelemaan korun sellaiseen kulmaan valoon nähden, että tuo salaperäinen aarre paljastui! Näin ne kivet puhuvat.

Ruskeassa löytyy niin monia upeita sävyjä. Melkein harmittaa, että se oli lähes 20 vuotta paitsiossa vaatteissani, asusteissa sentään joku laukku ja kengät oli (harvoin) ruskeaa.
Tämänkin on kivet opettaneet, kaikki värit ovat kauniita oikeassa yhteydessä, tai, oikein katsottuna. Ja myös kuhmuiset kivet ovat niin ihania - tuossa alakuvan kiven kuhmussa asuu opaali ;-) siinäkin.

Ilonen Maja

Väriä, aina välillä :-)

Ilosessa Majassa asustaa Rouva Pirtsakka. Hän hääräilee kesäisin kukkatarhassaan ja sisustuksessaankin suosii kirjavia eläinkuoseja ja kukkasia, myös hitunen blingiä viehättää tätä Iloista Ihmistä :-)

.

Ilonen Maja: elukan keramiikkamökki ja -kukka, pari hauskasta kivihelmeä, ihanaisia Marysen lamppuhelmiä (huomaattehan tuon, joka kimaltelee opaalin lailla). Käytin tummaksi patinoitua hopeoitua linkkilankaa ja kirkkaita hopealenkkejä, myös tuo suloinen kristalliupotusrengas on mustaksi patinoitu.
Tiedän, että kirkkaanväriset sarisilkit eivät kaikkien pirtaan sovi, mutta itse tykkäilen nauhaletin pehmeästä, hyväilevästä tunnusta kaulalla. Ainahan nauhan tilalle voi vaihtaa ketjun...

Iloista päivää!

*
Huom... laitan silloin tällöin kommenttien valvonnan päälle, kun spämmiä pukkaa...

Tähtien takaa

En meinaa itsekään uskoa, että niin kauan lähes pannassa olleet valkeat makeanvedenhelmet levittäytyivät työpöydälleni vaatien esiinpääsyä.
En voi mitään sille, että valkeat säännöllisen muotoiset makeanvedenhelmet ovat kuvitelmissani ja silmissäni vanhahtavia, mummomaisia. Ainakaan ne eivät sytytä minussa tekemisen tarvetta ja innostusta. Ja en ole ikärasisti, mutta jostain syystä tahton tehdä enempi nuorekkaita koruja, kaikenikäisille! Enimmät makeanvedenhelmeni kyllä ovatkin muuta kuin 'täydellisiä'.

Valkea keramiikkatalo keväältä oli vielä korua vailla ja ensin sille syntyi oma tähtiplaneetta näistä kolmesta komponentista: keramiikatähti, hopeinen tähti ja hopeasisuksinen iso makeanvedenhelmi. Makeanvedenhelmi on niin nerik, niin nerik, mutta onneksi yksi vielä jäi.

Ja kun riipus oli valmis taloineen, tähtineen, etsimättä löytyi sen ympärille tähtisumua (Swarovskin kristalliketjua) ja kirkkaita öitä (vuorikidesydämiä); salaperäisesti hohtavia makeanvedenhelmiä linkitin tummaksi patinoidulla langalla oikean tunnelman vuoksi, linnunradaksi, naapuritähdiksi.

 

Samoista keramiikkatähdistä (Nancy Schindler) tein jo aiemmin nämä korvakorut mustavalkoisten luuhelmien kera - yllättävän kevyet, ja tietysti niobium-koukuissa.

Mukavaa viikonloppua! Voi kun löytyisi sieniä!

Eipä uskois

Ou nou! Mikä bling-vaihe minuun iski?

No mutta samalla boostilla jatkoin (kun olin tehnyt roosan korun, Katveessa päärynäpuun) niin annoin sitten mennä samaa linjaa tämän violetin kanssa :-D

Roosassa korussa keramiikkatalon kaverina oli hieno kukkaruutu-lamppuhelmi. Pidin siitä ja niinpä tähän violettiin valikoitui erikoisen suloinen orvokki-helmi sekä varsin hurmaava violettihehkuinen, hopealla silattu 'möykkyhelmi'.
No, Swarovskin kristalliketjua olin hankkinut myös ametistinsävyisenä, sehän tähän kuului ilman muuta, vielä makeanvedenhelmet ja pikku lasihelmet, isot metallirenkaat, sarisilkistä lettiä niskaosuudelle...
Sujui melkein kuin tanssi. Paitsi tuli nyt sitten varsinainen mixed media, kun makeanvedenhelmiin ei tunnetusti paksut langat mene, niin niiden linkeissä hopeaa, patinoituna.

Otin sekä aurinkokuvia, joissa näkyy kristallien säihke, että myös varjossa, siinä värit paremmin kohdallaan. Orvokkihelmen sävy taittaa siniseen, jota löytyy myös risasilkin siniharmaasta.

Koru sai nimensä orvokkihelmestä, Villa Viola, tai Villa Orvokki, kuten haluatte :-D


Jos tuntuu siltä, että haluaisit talokorun omaan kaulaan tai ranteeseen, niin yksi talo, valkoinen, on vapaana! Ja muuten, olen aikeissa viettää blogi-lomaa, mutta siitä tarkemmin seuraavalla kerralla.

Pim! Olet herätetty!

Kulki Luontoäiti koko viime viikon taikasauvoineen kertomassa metsän ja kedon kukille sekä puutarhojen istutuksille. Tämä tapahtui todella nopeasti tänä keväänä, vai luulenko vain? Jotenkin minusta tuntuu, että kukkiminen on aikaisemmassa kuin viime vuonna.
Luettelen nyt vaan muutamia havaintojani: lemmikki, puna-ailakki, metsäkurjenpolvi, ensimmäiset kielot!, tietenkin tuomi, puutarhoissa omena- ja kirsikkapuut täynnänsä valkeita kukkasia ja jo syreenikin availee terttusiaan. Pyöräillessä ehtii aistia kaikki tuoksutkin täysillä, mutta kun välillä täytyy hengittää suun kautta, niin niitä lentäviä ötököitä en välittäisi niellä... Onneksi on paljon, paljon lintusia nappaamassa varmaan suuren osan hyönteisiä poikastensa ravinnoksi :-)
Mistä muuten tulikin mieleeni, että siinä kertomassani linnunpesässä työntyykin tätä nykyä kolme ahnasta avonaista nokkaa emon ruokittaviksi! Hellyttävä ja ihmeellinen näky, jota valitettavasti en ilkeä jäädä kohdalle tuijottelemaan, koska kyse on rivariasunnon ulko-ovesta ja ikkunoitakin on tien suuntaan pari.

***

Ettei tule aivan kuvatonta postausta, laitan vilauksen keskeneräisestä korusta, se odottelee tilaajan tuomiota lopullisen asun suhteen. Keramiikkamökkeröinen, vihreää fluoriittia, kaunis lamppuhelmi ym.

"Katveessa päärynäpuun"

Keramiikkahelmet ovat namuja!

Äsken huomasin, että vehreys on kiivennyt lehtipuissa sellaiseen korkeuteen, että järvinäkymäni on mennyttä! Taas syksyyn asti. Jotenkin se pieni sininen kaistale maisemassa hivelee sielua. Näinä päivinä onneksi sinitaivas on kaunista katsella.

Pari tilattua korua on syntynyt. Onneksi muutkin on ihastuneet hankkimiini keramiikkahelmiin. Luulen, että ne livenä ja omissa käsissä vasta antavat koko upeutensa ihailtaviksi.

Korento-kaulakorussa on noita Golemin ihanuuksia useammanlaisia, suloisin sinisävyin, hopeoiduissa materiaaleissa. Korento on Hill tribe -hopeinen, silminään sininen lasihelmi. Amatsoniittihelmien tasainen väri rauhoittaa keramiikan kirjavuutta. Tuota lehtiketjua olen hiukan säästellyt, mutta tähän se sopi mielestäni mainiosti, tuon riipuksen kukan terälehtien kaveriksi.

Punainen mökki oli varattu jo ennen kuin se oli minulla! Hiukan paineita vai? Punavalkoiset keramiikkahelmet olin tilannut melkein tätä ajatellen ja sävy olikin just eikä melkein. Vähän piti leikitellä lisäväreillä ja turkoosi kukkanen näytti mukavalta valinnalta. Olen nyt suosinut magneettilukkoja, ne ovat helppoja käytössä ja valitsemani mallit ovat olleet hyvinkin napakoita.

"Sydämeni Punatupa"

Eilinen päivä meni päänsäryn kanssa, mutta nythän elämä taas näyttää kirkkaalta ja mukavalta!
Korukoplan pätkäkorut ovat taas liikahtaneet seuraaville ja melkein kaikki jo saaneet lisäpituutta taas seuraavaa lähetystä varten, mukava projekti!

Mukavia hellepäiviä, älkää käräyttäkö nahkaanne!

Rauhallisesti

Meinasin ensin laittaa otsikoksi laiskotellen, mutta enhän mä sellaista myöntäisi :-D Lokosesti kuitenkin olen aurinkopäiviä viettänyt, jopa lueskellut lepotuolissa.

Metsässä en ole törmännyt valkovuokkoihin, mutta ilokseni näin niitä useammalla omakotipihalla kauppareittini varrella. Viimeiset narsissit vielä kukkivat hohtavankeltaisina, ensimmäiset tulppaanit availevat ujosti punaisia terälehtiään. Valkeat lumikellot ja scillamatot peittävät pieniä rinnepihoja.
Lintujen äänet, varsinkin aikaisin aamulla, ovat mainiota kuunneltavaa. Olen nähnyt punakylkirastaan taas monta kertaa, minusta se on kaunis, mutta sen ääntä en tunnistaisi, serkkunsa räkätin liiankin hyvin.

Mutta erikoisin näky kohtasi tänä aamuna. Pieni lintunen lennähti rakentamaansa pesään rivitalon numerolampun päälle, aivan jonkun ulko-oven vierellä. Luulin tunnistavani. Ja kyllä, lähelle päästyäni, se oli punarinta! Tarkistin vielä lintukirjasta kotona, ja toden totta, erikoisen ja epätyypillisen paikan se oli pesälleen valinnut, lieköhän pesintä onnistuu. Ajotiekin siis vain viiden metrin päässä! Englannissa punarinnat ovat melkein kesyjä, pidettyjä pihalintuja, meikäläiset ovat yleensä paljon arempia.

Taidatte jo hermostua näihin luontojaaritteluihini ;-) Mennään siis koruihin.

Teinpä heti punarinnan nähtyäni valmiiksi työpöydällä odotelleen talo-rannekorun, roosa talo ruusuineen ja tässä hopeinen lintu pesiikin ruusupensaassa. Kauniita lamppuhelmiä ja 'porraspuuna' jälleen käsinmuotoiltu rustiikkinen keramiikkahelmi. En maltttanut odotella tilaamiani magneettilukkoja, vaan laitoin tähän patinoidun hopealukon.

Huomenna on äitienpäivä, toivottelen mukavaa sunnuntaita ja iloisia hetkiä läheisten seurassa!