Hempeitä tuulia

Kyllä vaan, hempeitä ja lempeitäkin tuulia on ollut, mutta viime päivät ehkä hiukan tukaliakin hetkiä. Olen yrittänyt keskittää ne tärkeät asioinnit aamun ja illan viileämpiin hetkiin. Keskipäivän tienoot olen pyhittänyt sitten sekä oleiluun että erinäisten kaappien järjestelyyn, roinan poisheittämiseen ja siinä samalla olen kuunnellut kirjoja. Olen aika ihastunut lukemisen sijasta kuunteluun - näppärää!

Olin aikonut selvitä vain yhdellä kukka-amppelilla parvekkeella, ettei tarvisi harmitella reissaamisia kukkien kastelun kannalta. Pari päivää sitten kuitenkin hain kuin hainkin hiukan kesäkukkia silmien iloksi. Yllätyksekseni törmäsin vuosien takaiseen haaveeseeni!

Olkoonkin perenna, mutta halusin tämän taimen ilokseni! Tosin tämä yksilö selvästi vasta opettelee olemaan 'oikea' sinivaleunikko, jospa se luulee olevansa iiris... Ainakaan tämä eka kukka ei vielä jaksanut levittää terälehtiään täyteen leveyteen, mutta minulle tuo väri on kaikki kaikessa, mielettömän kaunis!

Jeps.
Sitten koruihin. Rannekorujakin pari näytille.

Ensimmäisessä kaikki osat hopeaa, pieniä lamppuhelmiä, makeanvedenhelmiä ja kauniisti hohteleva pikkukristaillen päällystetty helmi keskellä. Löysin nääs pussukan, jossa oli pari linkkiä valmiina ja samoja helmiä nätisti varattuna, sopivasti rannekoruun.

Hopeaosiakin on jonkin verran varastossa, mutta lukkoja ei hurjan paljon ole säästynyt, silti
seuraavankin rannekorun lukko on hopeinen.

Nuo kasmir-helmien 'hatut' ja kiva 'oksa' ovat hopeoitua korumetallia eli kokonaisuus on kyllä sellainen mixed-media. Kasmir-helmethän syntyvät niin, että helmien sisus on korumetallia, johon pikkuruiset lasihelmet on kiinnitetty polymeerisaven ja hartsin sekoituksella. Helmistä tulee näin yksilöllisiä ja persoonallisia - tekisi mieli lisää värejäkin niitä - ehkä nyt kummiskin pidättelen hinkumasta lisää ;)  Helmet ovat aika isoja, 15mm, mutta keveitä.

Sitten vielä yksi mun tyylinen korvispari, lamppuhelmet, niobium-koukut. Upeat värit ja nyt täytyy löytää itsellekin sopivampi väri, koska nämä on niin kesäisen ihanaiset, mutta menevät värinsä vuoksi jolle kulle toiselle.

Lempeitä tuulia ja kevyttä sadetta blogiin poikkeaville!

Uutta, vanhaa

Jatkan vielä edellisen postauksen aihepiirissä, ajasta ja sen tuomista muutoksista.

Kauan sitten, nuoruudessani, siinä 12-13 -vuotiaana, oli hyvin suosittua koulun kautta hankkia kirjeenvaihtokavereita. Jep, etanapostia :) Luulen, että harva nykynuori osaa edes kuvitella miten jännittävää oli ensin odotella kuukauden verran, että mistähän maasta sen penpalin saa, onko se tyttö vai poika... Ja sitten ensin kirjoittaa kirje ja ruveta odottamaan vastausta, viikkojahan siihen saattoi kulua. Kun nykyään instassa, facessa, whatsappissa ym. yhteydenottoon kuluu minuutteja tai sekunteja!

Pisin kirjeenvaihtokaveruus oli minulla aivan aikuisikään saakka, tapaamisiakin oli tämän yhden ihanan ihmisen kanssa. Mutta lasten syntymien jälkeen kirjoittelu harveni, hän sairastui... En saanut viimeisiin kirjeisiin vastausta.

Viime kesänä korukamuni Kaisli vinkkasi kansainvälisestä postikorttien lähettämisestä. Wau! Saat osoitteita ja lähetät kortteja tuntemattomille, aina uusille ihmisille ja kun oma kortti on perillä, se rekisteröidään ja sen jälkeen oma osoitteesi annetaan jolle kulle sivustoon liittyneelle.
Siis oikeesti, wau! Ei sitoutumista kirjoittelemaan jatkuvasti kenellekään, uuden osoitteen saa, jos haluaa, voi pitää taukoja, jos ei huvita ja ennen kaikkea, mitä mahtavia kortteja ja tekstejä onkaan tullut vuoden sisällä!
Omassa profiilissa (nimimerkillä) voi kertoa itsestään ja toiveistaan. Ja miten nautinkaan kortin valitsemisesta juuri sille henkilölle, jonka tiedot ruudulle pompsahtaa!
Tässä linkki sivustolle
ja tässä kuva viimeisimmistä postiluukusta ilmestyneistä korteista - Armeniasta, Kiinasta, Malesiasta, Usasta, Ruotsista ja vaikka mistä :)

Kaislista löytyy aasinsilta tähän eka koruun. Neiti on jo rippikouluiässä ja varmaankin teen hänelle sitten loppukesästä jonkun korun.
Tässä on ihanaisia makeanvedenhelmiä, mustia pikkuruisia spinellejä sekä musta korumetalliketju ja hopeiset pikkuhelmet, lukko ja risti. Erityisen sopiva aikuisuuden portilla olevalle, mutta aikas hurmaava myös aikuisemman naisen kaulalla. Risti on kooltaan vain reilun pari senttiä, sellainen yksinkertaisen vaatimaton, mutta sileä ja kaunis.

Tein myös yhden rukousnauhan viime viikon helteillä, kun löysin nuo vilvoittavat siniset :) akaatit. Tuntui aivan upealta kierittää hopeisia linkkejä. Ajatelkaas, että sormet vielä muistivat linkkien tekemisen parin vuoden tauon jälkeen.
Rukousnauhasta tuli raikas, taivaansininen, sen viimeviikkoisen aurinkopäivän, ei tämänpäiväisen sateisen värinen. Ehkä tätä sormeillessa muistaa, että murheiden ja huolien jälkeen sinitaivas taas pilkottaa, pilvet väistyy.
Risti ja ruusulinkki ovat hopeoituja, helmien linkkilanka ja välirenkaat hopeaa. Tämäkin on niin keveä ja raikas, että sopinee monenikäiselle.

Aika, meitä muuttaa...

Aika, sitä jaksaa ihmetellä, ajan kulua ja sen vaikutuksia. Ainakin peiliin katselessa, eikö niin ;)

Mutta iän karttuessa sitä huomaa myös, että moni asia tarvii aikaa. Kypsyminen, ymmärtäminen, mukautuminen.

Pari, kolme viimeistä vuotta ovat kuluneet vauhdilla; ehkä aika muutenkin kuluu huomattavasti nopeammin kuin joskus nuorena, kun sitä malttamattomana odotteli, uusia kokemuksia, uusia alkuja... Ja paljon muuta.


***


Aika on auttanut minua muuttamaan tärkeysjärjestyksiä, hiukan päästämään irtikin. Seuraavissa kuvissa on ihanuuksia, joista nyt päästän irti, ne löytyvät halukkaille korukaupasta (jos tänne blogiin joku eksyy ja huomaa).

Kyllä vaan, helmivarastoni ovat aivan liian runsaat, jotta kykenisin niitä kaikkia käyttämään, ikuna! Alan siis luopua monista hellimistäni aarteista ;)  Ja minulta voi vapaasti kysellä, josko varastostani löytyy sitä tai tätä, lähinnä korukivihelmiä, tavallisempia ja erikoisempia, olen valmis myymään niitä!

*

Silti, haluan vielä hypistellä ja nauttia helmien ja korujen tekemisen tuomasta onnesta - joitakin koruja olen pitkästä, pitkästä aikaa myös tehnyt. 

Päätin aloittaa simppelisti, koruvaijeriin, kaunista apatiittia ja amatsoniitti/ammoniittiriipus, jonka voi kiinnittää hopeiseen sydänlukkoon tai halutessa jättää pois.

Voi, jaksan aina ihmetellä ja ihailla apatiitin kaunista, omanlaistaan sinivihreää väriä! Siruinakin kiehtovaa.