Hempeitä tuulia

Kyllä vaan, hempeitä ja lempeitäkin tuulia on ollut, mutta viime päivät ehkä hiukan tukaliakin hetkiä. Olen yrittänyt keskittää ne tärkeät asioinnit aamun ja illan viileämpiin hetkiin. Keskipäivän tienoot olen pyhittänyt sitten sekä oleiluun että erinäisten kaappien järjestelyyn, roinan poisheittämiseen ja siinä samalla olen kuunnellut kirjoja. Olen aika ihastunut lukemisen sijasta kuunteluun - näppärää!

Olin aikonut selvitä vain yhdellä kukka-amppelilla parvekkeella, ettei tarvisi harmitella reissaamisia kukkien kastelun kannalta. Pari päivää sitten kuitenkin hain kuin hainkin hiukan kesäkukkia silmien iloksi. Yllätyksekseni törmäsin vuosien takaiseen haaveeseeni!

Olkoonkin perenna, mutta halusin tämän taimen ilokseni! Tosin tämä yksilö selvästi vasta opettelee olemaan 'oikea' sinivaleunikko, jospa se luulee olevansa iiris... Ainakaan tämä eka kukka ei vielä jaksanut levittää terälehtiään täyteen leveyteen, mutta minulle tuo väri on kaikki kaikessa, mielettömän kaunis!

Jeps.
Sitten koruihin. Rannekorujakin pari näytille.

Ensimmäisessä kaikki osat hopeaa, pieniä lamppuhelmiä, makeanvedenhelmiä ja kauniisti hohteleva pikkukristaillen päällystetty helmi keskellä. Löysin nääs pussukan, jossa oli pari linkkiä valmiina ja samoja helmiä nätisti varattuna, sopivasti rannekoruun.

Hopeaosiakin on jonkin verran varastossa, mutta lukkoja ei hurjan paljon ole säästynyt, silti
seuraavankin rannekorun lukko on hopeinen.

Nuo kasmir-helmien 'hatut' ja kiva 'oksa' ovat hopeoitua korumetallia eli kokonaisuus on kyllä sellainen mixed-media. Kasmir-helmethän syntyvät niin, että helmien sisus on korumetallia, johon pikkuruiset lasihelmet on kiinnitetty polymeerisaven ja hartsin sekoituksella. Helmistä tulee näin yksilöllisiä ja persoonallisia - tekisi mieli lisää värejäkin niitä - ehkä nyt kummiskin pidättelen hinkumasta lisää ;)  Helmet ovat aika isoja, 15mm, mutta keveitä.

Sitten vielä yksi mun tyylinen korvispari, lamppuhelmet, niobium-koukut. Upeat värit ja nyt täytyy löytää itsellekin sopivampi väri, koska nämä on niin kesäisen ihanaiset, mutta menevät värinsä vuoksi jolle kulle toiselle.

Lempeitä tuulia ja kevyttä sadetta blogiin poikkeaville!

Piiiit-käs-tä aikaa!

Heh, en tarkoita että postailen pitkästä aikaa, jatkuvastihan minä tänne kirjuuttelen :-D

Mutta pitkästä aikaa tein hopeaketjua! Tosin hyvin yksinkertaista siitä yksinkertaisesta syystä, että lenkkejä sattui olemaan juurikin kahta kokoa riittävästi rannekoruun. Innostuin ketjusta, kun MiunMaun oli tehnyt hauskannäköisen ketjukorun.

Minä kukkahullu laitoin ketjun lukkokoristeeksi tuollaisen pienistä makeanvedenhelmistä tehdyn sykerön, liekö se hortensia vai mikä?  Tulipas "yksinkertainen" koru, mutta vaihtelu virkistää.

Ketju siis ihan perus-muinaisketjua, lenkit tehty nollakasin ja ykkösen hopealangasta. Keishihelmien korupiikit on jokainen persoonallisia, omin käsin juotettuja ;-)

Eipä uskois

Ou nou! Mikä bling-vaihe minuun iski?

No mutta samalla boostilla jatkoin (kun olin tehnyt roosan korun, Katveessa päärynäpuun) niin annoin sitten mennä samaa linjaa tämän violetin kanssa :-D

Roosassa korussa keramiikkatalon kaverina oli hieno kukkaruutu-lamppuhelmi. Pidin siitä ja niinpä tähän violettiin valikoitui erikoisen suloinen orvokki-helmi sekä varsin hurmaava violettihehkuinen, hopealla silattu 'möykkyhelmi'.
No, Swarovskin kristalliketjua olin hankkinut myös ametistinsävyisenä, sehän tähän kuului ilman muuta, vielä makeanvedenhelmet ja pikku lasihelmet, isot metallirenkaat, sarisilkistä lettiä niskaosuudelle...
Sujui melkein kuin tanssi. Paitsi tuli nyt sitten varsinainen mixed media, kun makeanvedenhelmiin ei tunnetusti paksut langat mene, niin niiden linkeissä hopeaa, patinoituna.

Otin sekä aurinkokuvia, joissa näkyy kristallien säihke, että myös varjossa, siinä värit paremmin kohdallaan. Orvokkihelmen sävy taittaa siniseen, jota löytyy myös risasilkin siniharmaasta.

Koru sai nimensä orvokkihelmestä, Villa Viola, tai Villa Orvokki, kuten haluatte :-D


Jos tuntuu siltä, että haluaisit talokorun omaan kaulaan tai ranteeseen, niin yksi talo, valkoinen, on vapaana! Ja muuten, olen aikeissa viettää blogi-lomaa, mutta siitä tarkemmin seuraavalla kerralla.

En keksi otsikkoa.

Lumen ja jään sulaessa, hiekan alkaessa sulapaikoissa ratista kengän alla, ajatus lentää, lentää... Melkein ei malttaisi pysyä paikallaan ja korut muuttavat aiottua suuntaansa aivan omin päin. Tänään kaulakorun riipusosasta tuli luultavasti aivan erilainen kuin olin ajatellut; luultavasti, koska en muista :-D


Tsaroiitti on varmaan yksi taianomaisimmista kivistä, mitä vastaani on tullut. Samassa kivessä violettia ja suklaanruskeaa, oikeastaan kummastakin väristä lukuisia eri sävyjä ja, jotakin kiillettä on tähänkin kiveen eksynyt. Kivilajin löytöpaikka on muuten Siperiassa.

Enpä ihmettele, että tsaroiitista on tullut useita korutoiveita. Kun sitä kerran on nähnyt, ei sen salaperäinen hohde ja kiehtovuus päästä otteestaan.
Kaulakorussa on pronssinsävyisiä ketjupalasia, helminä hypersteeniä, tsaroiittia pyöreänä, yksi Swarovskin mokanruskea kristalli ja riipuksen alapuolella herkullinen savukvartsi, sileä, kuultavankaunis.
Itse tsaroiitti-riipus on vain aivan uskomattoman mystinen, siksi monta kuvaa.

Omia suosikkejani

Vaikka bad hair day yllättäisi (minulle tapahtuu usein), niin joka päivä käytän korvakoruja. Ikiaikaisista suosikeistani esittelen tässä vain kahdet.

Ensimmäiset ovat mahtavat, raskaat ja arvokkaatkin prasioliitti-pisarat. Voisi luulla, että pidän näitä ylltiönaisellisia hopeakoruja vain juhlapäivinä, mutta ei. Ne ovat korvissani varmasti parikin kertaa viikossa, kesät talvet. Ja kohottavat itsetuntoa mukavasti ;-)
Tehty kesäkuussa -08!


Toinen suosikkiparini on hintahaarukan ja helmikoon toiselta laidalta; lasihelmet, korumetalliosat, paitsi koukut ovat sinisävyistä niobiumia. Nämä korvikset käyvät asuun kuin asuun, ovat pienehköt ja neutraalit, kevyet kuin unelma. Parasta niissä ovat koukut, sillä niobium-metalli on taatusti allergisoimaton, näin ovat vahvistaneet muutkin käyttäjät.
Valmistettu kesällä -10

Ja uusia korvakorukoukkuja varastoon haeskellessani taas sattuikin silmiin niobium; sitä sävytellään lähes kaikkiin väreihin ja kun niin moni on allerginen sekä korumetalleille että myöskin kuparille, niin jatkossa käytän näitä erinomaisiksi koettuja kirkkaan hopean rinnalla. Ja yksi lisäbonus niobiumissa on tosiaankin sen keveys.

Miltäs siis näyttää pinkki niobium yhdistettynä Swarovskin uuteen väriin, amethyst blend

tai sininen niobium ja swarot suosikkisävyssä air blue opal?


Ja näissä nyt ei saa koukuista selvää, mutta ne ovat kuparinsävyyn värjättyä niobiumia, helminä tsekkiläisiä herkkuja.


J.k.
Wikipedian selostus niobiumista -klik- Kuriositeettina kerrottakoon, että niobiumia käytetään mm. sydämen tahdistimissa!
Lisähuomiona kommentteihinne: lankanakin varmasti jossakin niobiumia myydään, itse olen nähnyt vain näitä valmiita osia ja materiaali onkin lujuudeltaan kovan hopealangan luokkaa, joten en välitä lankahommista ;-)
*

Jumppaa

Hui! Aloitetaanpa nyt sillä, että jouduin äskeisellä kävelylenkillä tahattomasti harjoittamaan jumppaliikkeitä, joihin ei ole edes selkeitä ohjeita! Ja toinen hui! Spagaatit ja ukemit eivät todellakaan kuulu harjoitusohjelmaani, mutta liukkailla jalankulkuteillä niitä joutui kokeilemaan! Peffalleni kaaduin heti kotipihalta kääntyessä ja polvilleni kauppakeskuksen pihassa. Välimatkat sujuivat noissa venyttelyharjoituksissa. Hui vielä kertaalleen; en ollut ainoa kaatuilija.

***

Toisenlaista jumppaa, sorminäppäryyttä vaati eilen korunteko. Tykkään silti hurjasti tehdä noita pikkuisia korupiikki-viritelmiä ja helmilinkkejä :-)


Sain eilenaamulla puhelun, uskollinen korutilaaja oli ostanut uudet aika erikoisenväriset (violetti+turkoosi) pokat ja toivoi niihin sointuvaa korusettiä.
Kuin olisin aavistanut toivomuksen, pöydälläni oli jo muutama upea impression jaspis -kolikko ja myös noita pienenpieniä turkooseja. Loput jaspikset löytyivät äkkiä seuraan ja päädyin käyttämään korumetallisia osasia, vintaj-lankaa pronssinsävyisinä. Ja löysipä paikkansa korun riipukseen myös kaunis käsintehty lamppuhelmi, siinä on hauskasti aavistus turkoosia violettien sävyjen keskellä.

Helmiplaneetan haaste 3

Olinpa kyllä aika hajamielinen, vasta eilen tajusin, että määräaika Helmiplaneetan uudelle haasteelle oli jo melkein ummessa, aiheena tällä kertaa vastavärit.


Eihän siinä auttanut kuin ruveta töihin. Helmimatolla yksinäinen orpo violettinen kivihelmi (värjätty aventuriini) tarjoutui vapaaehtoiseksi. Tarkastelin väriympyrää ja tulin siihen tulokseen, että sen vastaväri on hento kellanvihreä, eli korukivistä prehniitti.

Ammoin punotut ketjunpätkät pääsivät helmien jatkeeksi. Välihelminä käytin pikkuruisia printattuja hill tribe -hopeahelmiä, joiden sukulainen oli tuo myös orvoksi jäänyt suuri kukkakuvioinen hopeahelmi, hill tribe -hopeisia siis. Viimeiset sievät kukkahatutkin tulivat mukaan pareiksi noille hopealenkki-kuvioille


Aventuriini on livenä violetimpi, ei aivan noin sininen...

Viola, orvokki

Enpä voinut vastustaa, suloisia pieniä käsintehtyjä orvokeita! Orvokki-lamppulasihelmet ovat kooltaan n.13-14mm eli pikkuisia ja niin herkkiä, että paljon seuralaisia niille ei voinut ajatella.
Kaulakorussa on kukkahelmien kanssa samansävyisiä ametisteja viistehiottuina rondelleina ja hentoja hopeaosia.
Rannekorussa on kaksivärisen orvokin vierellä upeakiiltoisia makeanveden keishihelmiä, pieni Swarovskin perhonen ja hopealenkeistä käsinpunomaani Jens Pind -ketjua.

Rakkauskirje, onnellisena aamuna

Fluoriitit olivat odottamassa, leveä samettinauha oli lähtövalmiina, rakkauskirje oli Akvamarinin aarteista pöydälleni lennähtänyt, pronssinen sydänkin oli melko varma mukaan pääsystään. Jotakin puuttui.
Yllärikirjeessä korukamu Niinalta tuli hienot ruusut, no, siinähän se puuttuva palanen olikin :-) Erään taitavan ystävän tekemistä keramiikkakuutioista oli vielä yksi jäljellä, siinä oli niin tähän samettinauhaan ja kirjekuoreen mätsäävät värit, että melkein tärisin!

Olen erityisen ihastunut tässä korussa violetin ja vihreän vuoropuheluun. Innostuin linkkeihin kieputtamaan kiekuroita, löysin ilokseni hiukan vahvempaa vintage-lankaa, nollaysiä. Kiekurat toistavat riipussydämen kuviointia. Lukonkin kieputtelin itse ja se onnistui ihme kyllä eka yrityksellä, joskus pitää kokeilla montakin kertaa.






********************

Onnellisena aamuna, tästä tuli sisarkoru aiemmalle Viestille. Tyyli on sama, mutta aivan eri ilmeen antoivat valitut kivet, hennon kellertävät sitriinit ja kauniit, enkelinhiuksia sisälleen sulkeneet rutiilikvartsit.

Onnellisena aamuna -korun tilasi sitä voimakorukseeen tarvinnut 'pohjoisen tytär'. Viesti-koru meni 'etelään' ja kauniita kuvia korustani, monin verroin itse ottamiani laadukkaampia, näet täällä!

On hypättävä

Joskus on hypättävä; kuunneltava sisintään ja otettava kunnon loikka!



'Mitä sydän tahtoo' -kaulakorussa on riipuksena yksi Kiinan matkaajani tuomista aarteista, värjättyä akaattia, johon on hionnassa jätetty tuollaiset 'raakakivi'-reunukset, molemmat puolet kivestä on hiottu tasaiseksi ja kiiltäväksi, hiotussa osassa ehkäpä öinen kuutamo-maisema.

Korun muina helminä on himmeää mustaa akaattia, lepidoliittia ja sugiliittia, joiden uskotaan rohkaisevan, auttavan muutoksissa, vahvistavan oman tien etsinnässä. Kuukivirondellit sisältävät samoja ominaisuuksia.
Mukana nauhassa on myös yksi makeanvedenhelmi, yksi Swarovskin kristalli ja piiitkä hopeaketjuosa, koru riippuukin sitten aika alhaalla.




**
Minun loikkani on 'uskaltaa' pitää pieni rauhoittumistauko, jätän netin hyvin vähälle muutamaksi päiväksi, joten älkää ihmetelkö, kun yhteydenottoihin vastaukset tulevat viiveellä!
**

Välillä pikku rinkuloita

Huh, minä kyllä sanon, että jollen pian pääse jonnekin laiturinnokkaan, niin ylikuumeneminen on lähellä!!

Oon odotellut sellaista normaalia kesän iltaviileää, jolloin voisi tohon kanssa hiukan suihkia, mutta eipä ole tullut. Siispä juotokset ovat pieniä niinkuin tuotoksetkin ;-)

Edelleen harjoittelen sormuksien tekoa, lähinnä kivien istumista kauniisti renkaaseen. Vaihtelevin tuloksin.
Taannoinen lapis lazuli (sininen) -sormus onnistui hyvin ja itse asiassa samaan aikaan tein nämä kaksi pikku sormusta, joille on molemmille rinnalle myös kapeat paljaat renkaat. Toisessa kivenä turkoosi ja toisessa aivan käsittämättömän kaunis jalo-opaali, en taas tajua miten satuin saamaan noin kauniin yksilön! Kuva on otettu auringossa, jotta tuo opaalin 'palo' näkyisi oikein hyvin.
Saman istunnon satoa on myös luumunpunainen, paksuun kuvioituun lankaan istutettu mokaiitti-sormus. Kuvasta ei niinkään rinkula näy, mutta kivi ainakin on parhaimmillaan.
Tänään sitten ajattelin viimeinkin toteuttaa suunnittelemani 'kuppisormuksen', se on ollut ajatuksissa siitä lähtien, kun muinoin kurssilla niitä prikkoja tuli leikattua ja kuvioitua. Tänään posti toi sitten juuri sopivat granaatit, todella kauniit yksilöt, joten eikun hopealankaa pätkimään ja tohon ääreen.
Hmm... eihän se kuppi tietty ole suorassa eikä kivi siellä aivan keskellä, mutta voinhan yrittää väittää, että 'just noin mää sen ajattelin'. No en. Tuli siis sellainen taiteellinen, mutta tuo yksinkertaisempi versio onnistui kyllä paljon paremmin ja siinä näkyy kuvassakin tuo granaatin hurmaava sävy, ei niitä liian tummia, melkein mustia, vaan kauniskaunis punainen.


**
Tunnustetaan nyt vielä se yksikin hullutus; odotin näitä järkevämpiä sormuksia, että voin kertoa sen 'oi ihana toukokuun' -korukilpailun Anemonen olevan minun tekosia.
Täysin taiteen sääntöjen vastaisesti muotoiltu, mutta kun kerran sain päähäni vähän rypyttää hopeaa :-) Kivenä on todella muhkea tsaroiitti (18mm), jossa hieno violettia anemonen kukkaa muistuttava kuvio.

**
Pari näistä harjoitussormuksista myyn hyvin edullisesti 'koekäyttöön', tietenkään en itse ehdi kaikkia pitää :-)
Turkoosisormus onkin jo pikkusiskolla ja opaali omassa käytössä, lähinnä mietin näissä miten hyvin tuo ohut rengas kestää jokapäiväistä käyttöä.