Hempeitä tuulia

Kyllä vaan, hempeitä ja lempeitäkin tuulia on ollut, mutta viime päivät ehkä hiukan tukaliakin hetkiä. Olen yrittänyt keskittää ne tärkeät asioinnit aamun ja illan viileämpiin hetkiin. Keskipäivän tienoot olen pyhittänyt sitten sekä oleiluun että erinäisten kaappien järjestelyyn, roinan poisheittämiseen ja siinä samalla olen kuunnellut kirjoja. Olen aika ihastunut lukemisen sijasta kuunteluun - näppärää!

Olin aikonut selvitä vain yhdellä kukka-amppelilla parvekkeella, ettei tarvisi harmitella reissaamisia kukkien kastelun kannalta. Pari päivää sitten kuitenkin hain kuin hainkin hiukan kesäkukkia silmien iloksi. Yllätyksekseni törmäsin vuosien takaiseen haaveeseeni!

Olkoonkin perenna, mutta halusin tämän taimen ilokseni! Tosin tämä yksilö selvästi vasta opettelee olemaan 'oikea' sinivaleunikko, jospa se luulee olevansa iiris... Ainakaan tämä eka kukka ei vielä jaksanut levittää terälehtiään täyteen leveyteen, mutta minulle tuo väri on kaikki kaikessa, mielettömän kaunis!

Jeps.
Sitten koruihin. Rannekorujakin pari näytille.

Ensimmäisessä kaikki osat hopeaa, pieniä lamppuhelmiä, makeanvedenhelmiä ja kauniisti hohteleva pikkukristaillen päällystetty helmi keskellä. Löysin nääs pussukan, jossa oli pari linkkiä valmiina ja samoja helmiä nätisti varattuna, sopivasti rannekoruun.

Hopeaosiakin on jonkin verran varastossa, mutta lukkoja ei hurjan paljon ole säästynyt, silti
seuraavankin rannekorun lukko on hopeinen.

Nuo kasmir-helmien 'hatut' ja kiva 'oksa' ovat hopeoitua korumetallia eli kokonaisuus on kyllä sellainen mixed-media. Kasmir-helmethän syntyvät niin, että helmien sisus on korumetallia, johon pikkuruiset lasihelmet on kiinnitetty polymeerisaven ja hartsin sekoituksella. Helmistä tulee näin yksilöllisiä ja persoonallisia - tekisi mieli lisää värejäkin niitä - ehkä nyt kummiskin pidättelen hinkumasta lisää ;)  Helmet ovat aika isoja, 15mm, mutta keveitä.

Sitten vielä yksi mun tyylinen korvispari, lamppuhelmet, niobium-koukut. Upeat värit ja nyt täytyy löytää itsellekin sopivampi väri, koska nämä on niin kesäisen ihanaiset, mutta menevät värinsä vuoksi jolle kulle toiselle.

Lempeitä tuulia ja kevyttä sadetta blogiin poikkeaville!

Välipaloja

Olen selvästi laiskistunut! Siis korujen teossa. Pakko tunnustaa, että harmaat säät on osasyynä.
Jotakin pientä sentään puuhastelen, kuten nämä korvakorut, pääosissa taas ihanat kivet.

Eka pari on opalisoitunut puuta, oijoi, en saanut vangittua sen upeutta, ehkä aavistuksen. Nämä kivinuolet ovat reilun kokoiset, nelisenttiset. Alla olevat suloiset ametistikvartsiovaalit ovat hiukkasen pienemmät, kaksi ja puolisenttiset. Ripustukset mahdollisimman yksinkertaiset: vain hopealenkit.

-Rehellisesti sanottuna, kyllä minä aloitan ja aloitan, kaulakoruja, rannekoruja, mutta aina se tyssää ajatukseen "ei tämä olekaan hyvä näin, ei tämä nyt toimi" ja sitten koru jää kesken vaikka kauniita helmiä ja riipuksia on tarjolla. No, omia koruja olen jonkin verran tuunaillut, ehkäpä niistä seuraavaksi...

Iloista päivää itse kullekin piipahtajalle!

Lukiessa, tai...

Kirjojen: romaanien ja novellien, runojenkin, lukeminen on aina, aina, ollut rakas harrastukseni. Välillä tahti on ollut hitaampi, juuri nyt kirjat vievät taas mukanaan.
Ja lukiessa syntyy koruajatuksia enkä tiedä tulisiko koruista erilaisia ilman juuri meneillään olevaa kirjaa!

Sattuneista syistä tilasin Emmi Itärannan kirjan sekä suomenkielisenä että englanninkielisenä versiona, ne ovat tietääkseni ilmestyneetkin aivan yhtä aikaa: Memory of water ja Teemestarin kirja. Luin noita rinnakkain vaan sitten suomenkielinen vei mennessään ja englanninkielinen on kesken, mutta ei jää lukematta. Kirjan juonesta vain sen verran, että se kertoo maailmasta, jossa on loppumassa vesi... Uskomattoman kaunista kieltä, kiehtovaa.

***

Ja jokin salaperäisen tekstin alkumetreillä jo nosti mieleeni ammoin tilaamani riipuksen. Se on jonkinlaista fossiilikorallia, värjättynä vaaleanlilalla sävyllä, käy mainiosti noiden ihmeellisten lepidoliittihelmien seuraan. Pyöreissä lepidoliiteissa on kyaniittien ja serafiniittien tapaan ihmeellistä välkettä, kerrassaan jännittävä kivi kuten tuo riipuskin. Lisäsäihkettä kaulakorulle antaa pätkä Swarovskin kristallein koristeltua ketjua ja herkkyyttä puolestaan purppuraiset biwa-makeanvedenhelmet.
Hopealangalla kaikki helmet linkitin, kun olin ensin langan tummaksi patinoinut. Kiviriipuksen alareunassa on helminyörillä kiinni lamppuhelmi, lepidoliitti ja yksi säihkyvä swarovski.
(Kuvista tuli omalla näytöllä katsottuna jotenkin tunkkaisia, ei paista aurinko tänään.)

No, myöhemmin aurinkopäivänä kuvattu:

Korvakorutkin tämä kaulakoru sai parikseen, niissä biwa-helmet ja lepidoliitit sopivanvärisissä niobium-koukuissa :-)

***

Mulla on surkeesti kurkku kipeenä ja lievää lämpöä, hyvä syy siis pysytellä kotosalla ja lueskella...

***

Saapuuko syys...

... ei aivan vielä ... Hiukan tuulee ja pilveilee, mutta on suloisen lämmintä. Ei tarvita vielä päähinettä ulkoillessa, joten korvakorut saavat heiluskella esillä.



Tänä vuonna olen käyttänyt aika lailla niitä hurmaavia lamppulasihelmiä korvakoruihin, joten päätin vaihteeksi ottaa työpöydälle kivihelmiä ja -riipuksia. No, itse asiassa nämä kaksi ensimmäistä paria tulivat tänään postissa ja pääsivät siis heti käsittelyyn!

Kotmaisesta kaupasta tilatut helmet ovat laadukkaita ja kauniita, olen näihin vallan ihastunut. Ylemmässä kuvassa serafiniitti-sydämet, siloiset ja suloiset, salaperäisiä helmiäishohteita täynnään. Ketjunpätkät antavat mukavaa ilmavuutta tälle parille. Sydämen koko puolitoista senttiä.
Alemmassa parissa on hurmaavasti mattapintaisiksi hiotut kulta-obsidiaanilehdet, aivan ihanan keveät ja kiehtovat nämäkin! Tausta on kaiverretuissa lehdissä sileä, pituutta lehdellä 3,5cm.

Itselle jää luultavasti tämä turritella-pari. Sen kiviriipukset ovat jonkin verran painavammat ja pituuttakin on kolme ja puoli senttiä per kivi. Ja lisäsin vielä nuo hienot hopeiset linkit lisäilmeeksi.

Kaikissa korvakoruissa jälleen koukut niobiumia, turvallista ja allergisoimatonta.

Ja sitten tiedoksi - sain pitkästä aikaa hankituksi korviskoukuille stoppareita, joita lähetän automaattisesti korujen mukana. Ehkäpä siskollakin alkaa korvikset pysyä tallessa ;-) Mutta oikeesti, hattujen ja huivien kanssa varsinkin kevyet koukkukorvikset ovat toisinaan vaarassa pudota ja kadota.

Onnea

***

Toivotan sydämestäni Onnea

kaikille tänään valmistuville

Uusiin Seikkailuihin kurottaville!

***

 Flower-blue: upeat lamppuhelmet, hopeaosat, niobium-koukut

***

Uusien alkujen innoittajiksi, vielä ensi viikon ajan korulähetykset Mags-koru 

-kaupastani postikuluitta. Paljon myös tarjoushintaisia koruja, löydä omasi!

***

Hullaantuminen

Se suorastaan pyörryttää! Hullaantuminen keväästä, auringosta, tuulen suhinasta, linnuista... Ja kirjan ja ruusun päivänä vähän myöskin kirjoista ja kukkasista :-D
Ja tämä helmeilijä on aivan hulluna taidokkaisiin lamppulasihelmiin! Niistä toivottiin tällä kertaa korvakoruja, näissä väreissä, Kevään ilosta ja iloksi! Ihanaiset!

Vielä pari värisarjaa, varattavissa, odottelevat malttamattomina - tai minähän se malttamaton olen, ei kai helmet, tahtoisin tarttua sinisiin seuraavaksi?!

Mallista

Lalitanpa sunnuntain kunniaksi kuvan uusista lemppari-korviksistani.
I just want to show my newest favourite pair of earrings!

Teen erittäin harvoin koruja minkään sortin ohjeen mukaan. Tämä on poikkeus. Malli on viimesyksyisestä 'Step by step wire' -lehdestä (loka-marras). Tämä malli oli oikeastaan syy miksi lehden hankin; kuva oli ennakkomainoksessa ja ihastuin heti. Eri juttu olikin sitten löytää mieleisiä kivihelmiä.
I seldom make any pieces of jewelry by someone else's design, but I saw a picture in the magazine 'Step by step Wire' pre ad and wanted to see it closer and give a try. So I then ordered my copy of the magazine.

Vihreät krysopraasityynyt ovat mun värisiä, pienet swarovskit niiden vyönä ja nuo harmaasävytetyt vuorikidehelmet siloisine poskineen neutraloivat liikaa säihkettä, vaikka en minä nyt sitä enää kammoksu. Koukut tietenkin niobiumia.

The green shade of these chrysoprase pillows is perfect for me; I incorporated the small i.e. tiny Swarovski crystals as was shown in the project of 'Step by step wire' Oct-Nov 2013 issue. The round beads are crystal quartz with a grey cover. Hooks are of niobium, which is my favourite metal in ear hooks.

Väriä valjuun oloon

Tänään. Aamulla herätessä satoi lunta. Tiesin sen jo ennen kuin avasin silmiäni, tai verhoja. Lumisade kuulostaa hiljaiselta, pehmeältä. Aina sanotaan lumenvalkoinen, mutta joko ikkunani on tosi likainen tai sitten ei-aurinkoisen päivän olemus on tuikiharmaa, lumisadekin näyttää harmaalta.

Lumisade ei mitenkään liity tämän päivän koruihin, muuten kuin siten, että harmaan keskelle kaipaa värejä. Värit korvakoruihin valikoituivat ihanista lasihelmistä, aluksi pinkkiä, aika maltillista pinkkiä. Pinkkien lamppuhelmi-lehdyköiden seurana kirkuvat viistehiotut kivihelmet, värjätyt tietty. Koukut niobiumia.

Pinkit eivät ole hurjan suuret, mutta päivän toinen pari räväyttää sekä värillä että koollakin. Näitä tehdessä tuli kyllä kerrasta virkeä ja hymyilevä olo. Oranssin sanotaan olevan vastalääkettä masennukseen. Minä kyllä uskon värien voimaan. Ihanaiset perhosensiivet ovat muuten eri taiteilijan kuin nuo pienet oranssit lamppuhelmet, mun onnea, että oli vielä noita jäljellä :-)

Palaillaan!

Hutista hurmaavaksi, kierros 2

Korukoplalla jatketaan - viime sunnuntaina esiteltiin ensimmäisiä ja tänään sitten lisää koruja ajatuksella 'hutista hurmaavaksi' - tilatut helmet tai osaset eivät kotiutuessaan olleetkaan sitä mitä odotin ja jäivät varaston unohduksiin...

Koko kuluneen viikon olin sen kumihimon kourissa... Eilen päätin tehdä jotakin muuta.

Tunnustan tässä, että korulehtiä on tullut tilatuksi paljon, mutta en osaa mallin mukaan tehdä, aina pitää saada omaa otetta koruihini. Onko lehdet siis huteja? En ole varma.
Makeanvedenhelmistä pidän todella paljon, mutta niiden saaminen koruiksi, oh no! Ja johonkin aikaan tilasin myös paljon ohutta hopealankaa kieputuksia varten, joo, suurin osa siitä on myyty eteenpäin, mutta pari pätkää vielä oli ;-)
Kuvan makeanvedenhelmet ovat mielettömän ihania ja kiiltäviä lehdykäis-keishejä. Niiden ylläri oli se, että reiät olivat vielä pienemmät kuin tavallisesti ja myös tuo reiän sijainti oli ei-niin-kätevä.

Uusimmassa Wire jewellery -lehdessä oli jälleen kerran eräs korvakorukoukkujen kaunistusohje ja päätin nyt sitten saada myös viimeiset ohuen hopealangan pätkät ja nuo lehtikeishit käyttöön.
Tällaiset tuli... Koukut ovat violettia niobiumia.

Toisessa parissa vähän hillitympi versio, jossa ei varsinaisia huteja olekaan muuten kuin tuo lanka.

Mukavaa sunnuntaita, iloisia ulkoiluhetkiä!

*

Vanha rakkaus

Tykkään kuluneista esineistä. Sellaisista, joista näkee, että niitä on käytetty, ehkä jopa rakastettu.

Tässä kuvassa on vanha vasara, joka sekin löytyi siitä usein mainitsemastani vanhasta mummonmökistä, sieltä talon alta.
Käytin vasaraa taaskin varsinaisen korukäyttöön tarkoitetun työkalun tilalta (sellaistakin löytyy kotoa). Vain sen takia sillä naputtelin pehmeää hopealankaa, että vasara ei tuntisi itseään hylätyksi. Katsokaa nyt sen varren ihania uurteita! Pakko siitä on tykätä ja sitä silloin tällöin hivellä.

Turkoosi-kivi on myöskin sellainen mun vanha rakkaus. Ensimmäiset turkoosit olen nähnyt kait äidin kultasormuksessa aivan aivan taaperona. Ja koruihini olen varmasti käyttänyt niitä vähintään kerran kuussa tämän yli seitsemän vuoden aikana.

Kaulakorussa on iso riipuskivi, turkoosit herkullisina läiskinä tummassa 'raakakivessä', sanon raaka siksi, että riipuksen reunukset on vain kevyesti muotoiltu ja hionta jätetty hyvin karkeaksi. Kiven toinen puoli on yhtä komea. Korussa on lisänä sileää onyksia, hopearenkaita ja pari turkoosimöllykkää sekä korumetallinen ketjuosuus.
Rannekoru on viimeistellymmistä helmistä, lamppuhelmi-ihanaisia, isoja sileitä obsidiaaneja ja viistehiottua onyksia, pari turkoosinugettia. Lukko ja säätöketju hopeaa, samoin jännät ruttuhelmet.

Ensin syntyi rannekoru, siihen tein sille sopivat korvakorut, onyksia ja Swarovskin helmihatut. En aikonut tehdä tuota kaulakorua nyt, mutta se vain vaati päästä tehdyksi.

Kauppaan menevät kaikki, kunhan ehdin... Hyvää sunnuntaita!

Korviin

Menipäs tovi tässä hiljaisuudessa ;-) Välillä on vedettävä henkeä, niinhän!

Melkein sormiverryttelyä ovat tämänkertaiset korvakorut, mutta valitsin oikein ihania helmiä, juhlavia tai muuten vaan kauniita. Kauppaan ovat menossa kaikki nämä. (Jatkoin kaupan synttärialea vielä Itsenäisyyspäivään asti.)

Ensimmäisenä kauniit viistehiotut vuorikidehelmet Swarovskin kristallihatuin, hopeisissa napeissa. Pienet ja suloiset.

Sitten kaksi eri sävyä Marysen lamppuhelmiä. Näissä on ihanasti värilammikoita, hopeahilettä ja 'kivinen' pohjasävy. En oikein tiedä, kumpi väri nyt itseä enemmän miellyttää, hurmaava sininen vai viehkeä violetti.
Molemmat ovat niobium-koukuissa, muut osaset hopeaa ja Swarovskin pikkukristalleja.

Violetissa parissa on toisella puolella helmeä hieman erisävyisiä väriläiskiä, mukavan eläväiset värimaailmat.

Ai niin, viimeisessäkin parissa on saman tekijän ihanuudet. Kuin lumipallot sokerikuorrutuksella? Niin hempeänsiniset ovat nämä helmet, hopeaosissa kylpevät, Swarovskin kirkkaat kristallit seuranaan.

Vielä pari kaulakorua ehtinee tällä viikolla valmiiksi, niin luulen. Luvassa ainakin kaunis labradoriitti-sydän...

Marraskuun kauneus

Tiedän, vaikeaa on joskus marraskuusta pitää. On tuulta ja räntää, sähkökatkoja myrskyn jäljiltä, liukastakin pakkasöiden jälkeen. Mutta taas vetoan hetkiin. Melkein pyllähdin metsäpolulla ja katse osui jään peittämään sammalpehkoon ojan vierustalla. Heti, heti muistin kotona olevan sammalakaatti-riipuksen!

Ja heti, heti kotiin päästyä otin sopivat helmet sen seuraksi ja yritin vangita tuon pyllähdykseni seurauksen, ihastumisen taas kerran luonnon tarjoamiin kauniisiin näkymiin.
Tuossa riipuksessa on toden totta kuin sammalta jään sisään vangittuna. (Kuvat ovat kylläkin tärähtäneitä niinkuin minäkin ;-D )

Ihanaiset palleroiset hopealankaan linkitettyinä ovat myös sammalakaattia niin kuin tuo riipuskin, valkokirjava helmi on valtamerijaspista ja pisarainen on jokin tunnistamaton kvartsi. Nauhaosuudessa on Miyukin lasihelmiä kirkkaina ja sammaleenvihreinä. Mahdollisimman huomaamaton jousilukko asettuu sivulle.

Tein eilen myös enkelikorvakoruja ja harmittelen, että en ole vuoteen löytänyt enää noita Swarovskin kirkkaita 'enkelihameita', vanhaa varastoa ei ole minulla enää montaa jäljellä. Lilan sävyisissä on hopeakoukut ja sinisissä niobium-koukut, lenkit ja korupiikit hopeaa.