Lukiessa, tai...

Kirjojen: romaanien ja novellien, runojenkin, lukeminen on aina, aina, ollut rakas harrastukseni. Välillä tahti on ollut hitaampi, juuri nyt kirjat vievät taas mukanaan.
Ja lukiessa syntyy koruajatuksia enkä tiedä tulisiko koruista erilaisia ilman juuri meneillään olevaa kirjaa!

Sattuneista syistä tilasin Emmi Itärannan kirjan sekä suomenkielisenä että englanninkielisenä versiona, ne ovat tietääkseni ilmestyneetkin aivan yhtä aikaa: Memory of water ja Teemestarin kirja. Luin noita rinnakkain vaan sitten suomenkielinen vei mennessään ja englanninkielinen on kesken, mutta ei jää lukematta. Kirjan juonesta vain sen verran, että se kertoo maailmasta, jossa on loppumassa vesi... Uskomattoman kaunista kieltä, kiehtovaa.

***

Ja jokin salaperäisen tekstin alkumetreillä jo nosti mieleeni ammoin tilaamani riipuksen. Se on jonkinlaista fossiilikorallia, värjättynä vaaleanlilalla sävyllä, käy mainiosti noiden ihmeellisten lepidoliittihelmien seuraan. Pyöreissä lepidoliiteissa on kyaniittien ja serafiniittien tapaan ihmeellistä välkettä, kerrassaan jännittävä kivi kuten tuo riipuskin. Lisäsäihkettä kaulakorulle antaa pätkä Swarovskin kristallein koristeltua ketjua ja herkkyyttä puolestaan purppuraiset biwa-makeanvedenhelmet.
Hopealangalla kaikki helmet linkitin, kun olin ensin langan tummaksi patinoinut. Kiviriipuksen alareunassa on helminyörillä kiinni lamppuhelmi, lepidoliitti ja yksi säihkyvä swarovski.
(Kuvista tuli omalla näytöllä katsottuna jotenkin tunkkaisia, ei paista aurinko tänään.)

No, myöhemmin aurinkopäivänä kuvattu:

Korvakorutkin tämä kaulakoru sai parikseen, niissä biwa-helmet ja lepidoliitit sopivanvärisissä niobium-koukuissa :-)

***

Mulla on surkeesti kurkku kipeenä ja lievää lämpöä, hyvä syy siis pysytellä kotosalla ja lueskella...

***

Paleleva lehti

Sekin oli yksi kysymys, mitä esikoiseni pienenä esitti koleassa syyssäässä: Paleleeko lehtiä? Sanoin muistaakseni että 'ei', mutta nyt rohkenen epäillä.

Onkohan lehdillä tunteita? Ainakin ne herättävät tunteita, vahvoja sellaisia, kuten tämän rannekorun pronssilukko. Miten hyvä olo tuleekaan kauniisti tehdystä osasesta (Lesley Watt)! Huolelliset rajat, kaunis kuviointi, erityisen herkullinen väri! Sellainen paleleva sinivioletti?

Lukon kuviot on nostettu esiin luonnollisen pronssin sävyisenä, senpä vuoksi lisäsin muuten selkeälinjaiseen koruun muutaman suloisen helmihatun upeiden ametistien vierelle. Erilaiset sinisävyiset ja violetit helmet muodostavat mukavan värimaailman, löytyy paljon katseltavaa. Sodaliittia kiiltävänä ja mattana, kyaniittia, ametistia, lepidoliitti, opaali... Naisellista helinää koruun toin pienillä tansaniittimurusilla, jotka ovat riipuksina ketjuosassa.

***

***

On hypättävä

Joskus on hypättävä; kuunneltava sisintään ja otettava kunnon loikka!



'Mitä sydän tahtoo' -kaulakorussa on riipuksena yksi Kiinan matkaajani tuomista aarteista, värjättyä akaattia, johon on hionnassa jätetty tuollaiset 'raakakivi'-reunukset, molemmat puolet kivestä on hiottu tasaiseksi ja kiiltäväksi, hiotussa osassa ehkäpä öinen kuutamo-maisema.

Korun muina helminä on himmeää mustaa akaattia, lepidoliittia ja sugiliittia, joiden uskotaan rohkaisevan, auttavan muutoksissa, vahvistavan oman tien etsinnässä. Kuukivirondellit sisältävät samoja ominaisuuksia.
Mukana nauhassa on myös yksi makeanvedenhelmi, yksi Swarovskin kristalli ja piiitkä hopeaketjuosa, koru riippuukin sitten aika alhaalla.




**
Minun loikkani on 'uskaltaa' pitää pieni rauhoittumistauko, jätän netin hyvin vähälle muutamaksi päiväksi, joten älkää ihmetelkö, kun yhteydenottoihin vastaukset tulevat viiveellä!
**

Tahtonaisille

Violetti on vahvan naisen väri. Lepidoliitti puolestaan on vahvan violetin väristä kiveä.
Sen sisällä on hienoa, välkehtivää alumiinisilikaatti-kiillettä, mikä mukavasti rauhoittaa vahvaa sävyä. Lepidoliitin sanotaan auttavan sopeutumisessa muutoksiin.

Juuri työpaikkaa vaihtanut kamu valitsi (vaikutuksista tietämättä) tätä kiveä koruunsa, johon lisäksi valikoitui kupariosat ja hiukan tuota huikeakuvioista käärmeennahka-jaspista.
Tuli sinne yksi 'tiikerirauta'-ovaalikin, kun on oikein tahtonaisesta kyse ;-D Tahtoi ja valitsi itse tuon riipuskiven, jossa hienosti toistuu lepidoliittien tumma violetti ruskealla ja vihreällä silattuna.
Koru sai nimensä saamelaisesta tarustosta, sillä mielestäni korun tilaajassa on jotain perin lappalaista, sitkeyttä ja luontoihmistä.
Uksákká







Samaa kiveä yhdistelin hiukan erilaisiin seuralaisiin ja hopeaan ja korusta tulikin aivan toisenlainen, Sueño (espanjaa, 'uni').
Tietoisesti tähän lisäsin hieman enemmän 'koristusta'. Riipuskivi on jännittävän kaksivärinen, liloja ja vihreitä sävyjä sisältävä viistehiottu akaatti, sen alapuolella pikkuruinen labradoriitti, mikä toistaa välkähten tuota vihreää.
Vihreää lisäsin myös tasapainon vuoksi yhden akaatin verran korun sivulle ja vielä pari pientä labradoriittia on myös lähellä riipusta. Muutama makeanvedenhelmi lisää tämän korun naisellista vaikutelmaa, niidenkin violetissa hehkussa vihreä hohde.