Saapuuko syys...

... ei aivan vielä ... Hiukan tuulee ja pilveilee, mutta on suloisen lämmintä. Ei tarvita vielä päähinettä ulkoillessa, joten korvakorut saavat heiluskella esillä.



Tänä vuonna olen käyttänyt aika lailla niitä hurmaavia lamppulasihelmiä korvakoruihin, joten päätin vaihteeksi ottaa työpöydälle kivihelmiä ja -riipuksia. No, itse asiassa nämä kaksi ensimmäistä paria tulivat tänään postissa ja pääsivät siis heti käsittelyyn!

Kotmaisesta kaupasta tilatut helmet ovat laadukkaita ja kauniita, olen näihin vallan ihastunut. Ylemmässä kuvassa serafiniitti-sydämet, siloiset ja suloiset, salaperäisiä helmiäishohteita täynnään. Ketjunpätkät antavat mukavaa ilmavuutta tälle parille. Sydämen koko puolitoista senttiä.
Alemmassa parissa on hurmaavasti mattapintaisiksi hiotut kulta-obsidiaanilehdet, aivan ihanan keveät ja kiehtovat nämäkin! Tausta on kaiverretuissa lehdissä sileä, pituutta lehdellä 3,5cm.

Itselle jää luultavasti tämä turritella-pari. Sen kiviriipukset ovat jonkin verran painavammat ja pituuttakin on kolme ja puoli senttiä per kivi. Ja lisäsin vielä nuo hienot hopeiset linkit lisäilmeeksi.

Kaikissa korvakoruissa jälleen koukut niobiumia, turvallista ja allergisoimatonta.

Ja sitten tiedoksi - sain pitkästä aikaa hankituksi korviskoukuille stoppareita, joita lähetän automaattisesti korujen mukana. Ehkäpä siskollakin alkaa korvikset pysyä tallessa ;-) Mutta oikeesti, hattujen ja huivien kanssa varsinkin kevyet koukkukorvikset ovat toisinaan vaarassa pudota ja kadota.

Hiljaisempaa

*
Kun aamulla herätessä ei avaakaan ikkunaa, ei kuule lintuja. Jos ei aukaise radiota, ei teeveetä, voi kuulla jotakin muuta, ehkä sisäistä ohjausta.

Rukousnauhassa on hopealla linkitettyinä mustia onykseja ja melkein mustia obsidiaaneja sekä tiikerinsilmähelmiä.

Hyvää sunnuntaita! 

Nyt voikin mennä monta päivää ennen seuraavia postauksia.

Luontopolulla :)

(Vaihdoin tähän lainatun kuvan tilalle linkin k.o. kuvaan!)

Minervan pöllöä (Athene noctua) pidetään viisauden vertauskuvana. Suomen luonnossa sitä ei esiinny, mutta Jyväskylässä yliopiston tiedemuseon kokoelmista moinen harvinaisuus löytyy, vuodelta 1901. Sitä luultiin alkujaan helmipöllöksi, niin harvinainen se oli ja on. Se on muuten tosi pieni, pikkuisen mun kämmentä pidempi.
Kuulkaahan, luontopolkua voi siis kulkea myös museoissa! Minulla on muutenkin museokäyntejä suunnitelmissa, paljon kivoja näyttelyitä tiedossa niin taide- kuin käsityöpuolella. Seurailkaahan kotikaupunkienne tarjontaa, voitte vaikka yllättyä!

Tuo 'Minerva' nyt sitten halusi korunnimeksi, kyllähän ametistia sanotaan joskus viisaaksi 'neuvon antajaksi'. Pyöreiden ja kolikonmallisten ametistien ohella helminä tässä korussa on vuorikidettä, obsidiaania ja violettiin sihtaavia kristalleja. Olin erityisen iloinen, kun tuo vuorikidesuikuloiden kanssa samanmallinen hopeahelmi putkahti esille, sopii tähän seuraan vallan mainiosti.

Kauppa- ja postireissulta eilen palatessa oli olo kuin maaliskuisen hiihtolenkin jälkeen; raikas ja lämmin samanaikaisesti -bongasin silmäkulmaan jopa keväisiä pajunkissoja! Aurinkoiset pakkaspäivät ovat ihania, nautitaan!

Vanha rakkaus

Tykkään kuluneista esineistä. Sellaisista, joista näkee, että niitä on käytetty, ehkä jopa rakastettu.

Tässä kuvassa on vanha vasara, joka sekin löytyi siitä usein mainitsemastani vanhasta mummonmökistä, sieltä talon alta.
Käytin vasaraa taaskin varsinaisen korukäyttöön tarkoitetun työkalun tilalta (sellaistakin löytyy kotoa). Vain sen takia sillä naputtelin pehmeää hopealankaa, että vasara ei tuntisi itseään hylätyksi. Katsokaa nyt sen varren ihania uurteita! Pakko siitä on tykätä ja sitä silloin tällöin hivellä.

Turkoosi-kivi on myöskin sellainen mun vanha rakkaus. Ensimmäiset turkoosit olen nähnyt kait äidin kultasormuksessa aivan aivan taaperona. Ja koruihini olen varmasti käyttänyt niitä vähintään kerran kuussa tämän yli seitsemän vuoden aikana.

Kaulakorussa on iso riipuskivi, turkoosit herkullisina läiskinä tummassa 'raakakivessä', sanon raaka siksi, että riipuksen reunukset on vain kevyesti muotoiltu ja hionta jätetty hyvin karkeaksi. Kiven toinen puoli on yhtä komea. Korussa on lisänä sileää onyksia, hopearenkaita ja pari turkoosimöllykkää sekä korumetallinen ketjuosuus.
Rannekoru on viimeistellymmistä helmistä, lamppuhelmi-ihanaisia, isoja sileitä obsidiaaneja ja viistehiottua onyksia, pari turkoosinugettia. Lukko ja säätöketju hopeaa, samoin jännät ruttuhelmet.

Ensin syntyi rannekoru, siihen tein sille sopivat korvakorut, onyksia ja Swarovskin helmihatut. En aikonut tehdä tuota kaulakorua nyt, mutta se vain vaati päästä tehdyksi.

Kauppaan menevät kaikki, kunhan ehdin... Hyvää sunnuntaita!

Kuuleeko avaruus!

Tautivuoteelta, hei!
No, ei nyt sentään ihan. Ei ole kyllä ollut voimia mihinkään vaikka aivan tavallisesta kesäflunssasta vaan on kyse.

Tämän korun helmet olivat jo pitkään esillä ja koru teon alla. Jotakin puuttui, tiettyjä punaisia sävyjä. Löysin sitten nuo korallinpalat ja korusta kehkeytyi tällainen aika rauhallinen kokonaisuus.
Silti joitain salaperäisiä kaukaisia maailmoja näistä ihmeellisistä akaateista tuli tälläkin kertaa mieleeni. Tummassa syvyydessä leijuu epämääräisiä planeettoja ja avaruussumuja. Akaatit eivät ole täydellisiä malliltaan eikä pinnaltaan, mutta ihanan namuja, kuin entisaikojen kovia karamellejä taisi joku sanoa samoista helmistä rannekorussa.

Riipuskiven molemmat puolet ovat hyvin kauniit, korun muina helminä vaaleita savukvartseja ja hohtelevaa obsidiaania.

Pinnan alla

Kaikki, kaikki uni on nähtävä valveilla silmin,
ja tästä ei ilma syvene:
tämä tuoksu olet sinä itse,
yletön ruohon kahina ja kaikki puut.

(Paavo Haavikko: Syksyyn 1963)

Pinnan alla; sydänriipus tummanvihreää fossiilikiveä, pyöreät helmet nefriitti-jadea ja sateenkaariobsidiaania; hopealisät.Joko? Eikö vielä?
"Syksy on siirtymäaika kesästä talveen, päivät lyhenevät ja viilenevät."
-ja wikipedia jatkaa-
"Lämpötilan avulla määritelty terminen syksy alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi (vähintään 5 vrk peräkkäin) +10 asteen alapuolelle ja päättyy, kun keskilämpötila laskee nollan alapuolelle"


Syyskausi; makeanvedenhelmiä,niitä hauskan harjanteisia ja persoonallisia, oranssin ja ruskean sävyistä granaattia, sitriiniä, tiikerinsilmää, hopeaosat.

Viisaat kivet

Tämän päivän koru jatkaa tätä kauniiden kapussikivien sarjaa, kertomuskivien, joita en halua liian siloisesti ja säntillisesti kahlita kehykseen vaan pyrin jättämään mielikuvitukselle tilaa.

Itselle tämä kivierikoisuus toi heti mieleen linnunsiiven, mutta voi siinä toki muutakin nähdä. Kuviin en kyllä millään saanut akaatin todellista kauneutta, pinta on täysin sileä ja kiiltäväksi hiottu, sellainen kivi, jota tahtoisi koko ajan silitellä.

En halunnut korkeaa ja kiinteää kehystä vaan jatkoin tuolla omalla tyylilläni, patinoin tällä kertaa keveämmin ja vain osittain muuta korua.
Jotenkin tuota lintumaisuutta ja keveyttä halusin vielä jatkaa muussakin korussa. Ketjun alaosa on keveää valmisketjua ja upeat viistehiotut kuukivi-'sulat' hiukan irrallisina, lentoon lähdössä. Pienet ruskeat helmet ovat lumihiutale-obsidiaania, antavat taas korulle sitä naisellista helinää ja jatkavat kapussikiven kuviointia. Lisävolyyminä on kaksi isompaa helmeä, kuukivi ja savukvartsi. Korun takaosa on vahvempaa ketjua, lukossa yllätys.

Turkoosikiitäjä

**
Muokattu myöhemmin: lisään tähän mitat, kun niitä on kyselty: turkoosikapussi on kooltaan n.24x33mm ja kiitäjä n.12x18mm, eli yksi siipi on vajaa 5x10mm. Riipus ei siis ole suurensuuri.