Vappukukkia, eiku, perhosia...

Tein muutaman filigraaniperhosen riipuksia varten ja kokeilin sitten aivan pikkuruisia. Nämä puolitoistasenttiset ovat jo aika pienet, mutta jotenkin jäi ajatuksiin kokeilla vieläkin minimpiä. Korukivinä on keltaiset multiakvamariinit.

Kyllä taas on kuvani niin harmaat, toivottavasti ehdin huomenna valoisan aikaan kuvata uudelleen.

Kaikille blogissa piipahtajille oikein reipashenkistä ja iloista Vappua!



***

x

**
(Vappuna osa perhosten kuvista vaihdettu.)

Tuhkapilven tuomia

No ei oikeastaan, mutta otsikon löytäminen ei aina onnistu ;-D Paremminkin nämä ovat tuhkapilven viivyttämiä.

Hurahdin kiviriipuksiin aika totaalisesti pari kuukautta sitten. Olihan niitä toki ennestäänkin varastossa, mutta näitä isompia unohduin niin usein ihailemaan tuolla nettikaupoissa, että useammasta paikasta niitä on sitten viime päivinä kotiutunut.

Parissakin kivessä kuviot ovat kuin kalligrafin siveltimestä, tai, toisaalta tunnelma herättää mielikuvan japanilaisesta puutarhasta. Ja silti tämän korun riipus on jotenkin kotoinen ja suomalainen 'designiltaan'.


Riipuskivi on nimeämätöntä jaspista ja sen seurana nahkanauhassa on herkullista kahvijaspista sekä turmaliinirondelleja. Kokonaisuus on omaan silmääni juuri oikean eleetön, selkeälinjainen.

**
Toinen tuhkapilvien viivyttämä uutuus onkin hopeaa ja sen koristeena olevat kuutiolliset zirkoniat määräsivät korun muut kivet. Avainriipus on keveä ja herkkä, joten seura on samanlaista. Viistehiotut vaaleanpinkit ametistit toistavat avaimeen kätkettyjen blingien sävyä ja hopeinen papuketju kiiltää kilvan avaimen kanssa.

Kiinnostuneille tiedoksi, että tätä Promise-korua on tulossa myös muunsävyisenä.

Keväinen pilkahdus

Kevätiltana. On viileää ja hämyistä, tuulenvire lennättää vanhan vuoden lehtiä ja viimeisiä talven hiekotuspölyjä. Sieltä täältä jalan alla pilkahtelee vihreitä tuppaita ja ylhäältä pilvistä pirauttaa isoja vesipisaroita. Lintujen äänetkin lupaavat luonnon olevan heräämässä.

Noita ajatuksia herätti tämän rannekorun ihana ja kerrankin kotimainen lamppuhelmi, tekijä on taitava Mymmeli alias Lea Varis (lupasin laittaa linkin hänen helmimyyntiinsä heti, jos ja kun sellaisen perustaa!)
Lamppuhelmi on väreiltään niin hykerryttävän hieno, se olisi huolinut kaverikseen moniakin eri kiviä, mutta päädyin fluoriittiin ja läpikuultavaan kvartsiin. Hopeat patinoin kokonaisuutta ryhdistämään. Hännänhuippuna korussa kaunis pieni viistehiottu prasioliitti eli vihreä ametisti.
Kevätiltana

Aika vaikeaa

Aika monta yritystä ja erehdystä tulee näiden hoppeiden kaa tehtyä!

Eikä lopputulos juuri koskaan ole sitä mitä alunperin aikoi, läheskään aina ei edes käyttökelpoinen.

Suhtautukaa siis ymmärryksellä ja huvittuneesti hymyillen tähän sormukseen, johon halusin tuollaisen pikku tulivuoren, siitä nimi Katla.

Tätä on muotoiltu osittain hopeasavesta, rengas sterling-hopeaa ja sitten vasaroitu, juotettu, hapotettu, kiillotettu, patinoitu, kiillotettu... Kyllähän te tiedätte, että niiden työvaiheiden aikana sormuksesta tulee rakas, vaikka se muiden silmiin ei sitten näyttäisikään yhtään miltään. Laitoin omaan sormeen ja joltain kantilta näyttää kyllä ruusulta ja sitten taas Katlalta :-)

Välipalaa

Ihan nopeasti, muutama tämän viikon koruista, kuvat eivät oikein tee oikeutta kauniille kiville...

Ensiksi Julie 2, sille vahvalle violetille hiukan rauhallisempi pikkusisko Botswanan akaateista, joita tulee käytetyksi aivan liian vähän siihen nähden miten kauniita ne ovat! Lisänä hopealankaa ja nahkanauha.

High heels on sitten yltiönaisellinen setti, upeita akaatteja (särö/tuli), ihanan kirkkaita vuorikristalleja ja pikkuisen hopeaa, kaulakorussa pieni salpalukko edessä ja riipuksessa hupsu tupsu :-D
Rannekorussa sitten noita isoja säröakaatteja, erittäin hieno värisävy, jota kirkas ja sileä vuorikristalli sopivasti rauhoittaa.

Hello

Välillä menee jo usko noihin ulkomaan lähetyksiin! Jotkut kaupat kyllä palvelee hurjan nopeasti ja tilaus on viikossa Suomessa, mutta sitten on niitä isompia tukkuja, joille pienen asiakkaan tilaus ei ole lainkaan tärkeä ja niinpä voi mennä kolme viikkoakin ennen kuin tilaus edes lähtee eteenpäin. Kyllä harmittaa, meileistäni tuntuu olevan enemmän haittaa kuin hyötyä.

Mutta onneksi tosiaan on niitä iloisiakin ylläreitä ja tällä kertaa ne olivat nämä värilliset koostetut turkoosit. Tein keveitä kesäisiä koruja. Ekassa Luminukan kuparia ja kivihelmissä valkoista sekä ruskeaa, myös pari vintage-helmeä. Sitten iloisia keltaisia. Enkä nyt lirkuttele enempää :-)


No, sokerina pohjalla Helmiliinan ihanat tiikerinsilmät heiluvaisina korviksina.

Wabi sabi

"Ring the bells that still can ring

Forget your perfect offering

There's a crack in everything

That's how the light gets in." (Leonard Cohen on laulanut)


Tätä, ylläolevan laulun sanojen esilletuomaa, kauneuden löytämistä epätäydellisyydestä, rikkinäisyydestä, iän, patinan ja kulumisen jäljistä, tarkoittaa japanin kielen ilmaus Wabi Sabi, mikä muutama vuosi sitten oli suuresti ’muodissa’.

Esimerkiksi iäkästä puuta, jonka kuori on halkeillut, pidetään Japanissa terveenä ja kypsänä vastustamaan erilaisten 'asukkien' hyökkäyksiä. Tätä ajatellen voisimme katsella vastaantulevan vanhuksen naurunryppyjä ihan toisella silmällä.
Täydellisinkään kauneus ei tee meihin niin pysyvää vaikutusta kuin kauneus, jossa on pieni erhe, särmää.

Pitkä esipuhe tämän päivän korulle, ja vielä jatkuu :-)

Varmaankin kymmenisen vuotta sitten ostin pienen, vanhan mummonmökin (josta nyt olen jo luopunut). Se oli varsinainen aarreaitta, jos sattuu tykkäämään epämääräisistä vanhoista tavaroista, paino sanalla epämääräinen :-D
Taloa kunnostaessa sen alta löytyi kaikkea pientä, muun muassa rikkonainen nukenpää. Monitaitoinen ystäväni teki kipsitöitäni varten tästä ihastelemastani arvoesineestä muotin, mutta eivät silloiset valuni oikein pelittäneet.

Päätinpä kokeilla hopeasaven kanssa ja syntyi tämä riipus,
Unohdettu xAjattelin tietenkin patinointia, mutta kun raasu on jo niin nuhjake ilmankin. On sitä varmasti nukkenakin rakastettu ja minä tykkään tällaisena. Riipuksen koko korkeus on kolmisen senttiä.

Julie

Voi. Kuvaaminen on jäänyt ja tänäänkin vain yksi valmis koru. Keskeneräiset korut odottelevat osiaan, miksi nyt tuntuu, että tilaukset viipyvät ja viipyvät maailmalla! No, kärsivällisyyteni siis kasvaa.

Tämä kaulakoru ei ole mitenkään vaatimaton. Jo väri on katseita keräävä saati sitten helmien koko. Vahvan violetit viistehiotut akaatit ovat kolmen sentin mittaisia! Ensin ajattelemani ketjun sijaan laitoinkin korun takaosan nahkanauhasta, joka sävyltään osuu akaatteihin mainiosti. Nauha myös keventää korua mukavasti eikä neljä isoa helmeä vielä paina liikaa vaan koru tuntuu kaulalla miellyttävältä.

Akaateissa on yksivärisen violetin seassa niin sanottua 'drusy'a eli kiteistä kvartsia, joka on siis tuollainen valkea kertymä. Ne antavat kiville aivan oman ilmeensä, helmet ovat jokainen omanlaisiaan.
**
Päivitykset ovat lähipäivinäkin harvassa, sillä valmistaudun parhaillaan esittelyyn.
Pahoittelen myös tuota tilaustöiden normaalia hitaampaa valmistumista; olen tavarantoimittajien armoilla.
**

Lauantain toivotut

Kaulakoruun tuon ihanana ammoniitin seuraksi valikoitui riipuksen sävyyn sopivia seuralaisia: käärmeennahkajaspista, ruskeaa antiikkijaspista, pari värjättyä howliittimöllykkää ja pari vihreää granaattia. Ammoniitti on kuvassa turhankin siloisen näköinen, luonnossa nämä fossiilit ovat aika 'rosoisia' ja ikäisensä, miljoonia vuosia vanhojen, näköisiä ;-D
Nautilus-koru näytti nuoren miehen kaulassa oikein mukavalta ja hän tykästyi siihen itse erittäin paljon.

Rannekoruun käytin (melkein) viimeiset isot ja sileät savukvartsi-nugetit, tiedätte-kyllä-mistä-laatikosta, ja savukvartsin lisänä on vain patinoitua hopeaa. Yhden pikkuperhosistanikin patinoin tummaksi tätä Edith-korua varten.