Mitäs sitten varsinaisesti liimailinkaan?

Loppu jo häämöttää! Nimittäin polymeerisavi-blokeissa on enää jämät, joku helmenvalkoinen taisi jo loppuakin ;-D
Se tietysti harmittaa, että kun kuus tekee, niin yks on kohtuullinen. Siihen nyt on vaan alistuttava. Että vasta harjoittelu tekis mestarin.

Sydämistä tuskin tulee mitään jatkossa.
Niiden kehnoudesta suivaantuneena tein samalla idealla ovaaleita. Hmph, se yksi kohtuullinen.
Ja sitten se, mitä olin varsinaisesti pyynnöstä tekemässä ja mihin eilen tuli liimauksia (ja sormet tarttu kun...).
Täti Monikan käsveskoja. Ensin kakkospuoli.
Ja sitten 'paraatipuoli'. Näistä tuli juuri sellaisia kuin osasin.

***
Kierrätys kunniaan! Katsokaahan Korukoplan uusin haaste!
Nyt kellarin ja ullakon pikkuaarteet uusiokäyttöön.
Oikein taas odotan, mitä kaikkea tällä kertaa syntyy! Ilmoittautumisaikaa ensi maanantaihin ja koruntekoaikaa kesäkuun 30:nteen päivään saakka.

Tässä on käytetty tuollaista vanhaa hakasta (kirpparilta) kassin kahvoiksi, mutta haastekoruksi muhii mielessäni jotakin muuta :-D

Välillä liimaillaan

Tein tässä pieniä askarteluja ja oli liimaputkilot esillä, joten sain viimeinkin 'tehtyä' nämä korvakorut.

Puoliporatut helmethän on korupohjiin ja tappeihin liimattava ja just niillä venyvillä ja tarttuvilla, ei mihinkään sievästi asettuvilla liimoilla. Ja mulla on isot sormet, jotka näissä helmien liimauksissa tuntuu todella kömpelöiltä!

Koruista tuli kuitenkin nätit ;-)


Vaikka rakastan akvamariini-kivien hentoja ja herkkiä sinisävyjä, niin valitettavasti ne eivät itselleni sovi. Tottakai silti tilaan suloisuuksia, tällä kertaa sydämenmalliset helmet, reilunkokoisetkin.

Omiin korviin, luullakseni, jäävät serafiniitti-'enkelinsiivet'. Saatan kyllä tulla siihen tulokseen, että vihreitä kovakoruja mulla jo on, mutta ei näin erikoisia, tummassa vihreässä kivessä on hopeanvalkoisena säihkyviä viiruja.


**
Oletteko muistaneet kurkistella sääksen pesälle? Otin printscreenillä kuvan, jossa näkyy nuo neljä munaa. Ensimmäinen poikanen saattaa kuoriutua jo loppuviikosta!
Olen pari kertaa onnistunut näkemään 'vahdinvaihdon' - molemmat sääksi-vanhemmista hautovat.
(kuva pois)


Tämä pesä on Hailuodossa ja kameran on virittänyt studio V.Pulkkinen.

Solidago

Kaulakoru 'Solidago', latinan sanoista solidus agere = eheäksi tekevä, parantava

-parane pian
-tule terveeksi
-voi hyvin
-enkeleitä matkaan
-suojelusta



Valkoisessa korussa on valtamerijaspis-riipus ja vuorikristalliset kaiverretut kukkanuput sekä yksinkertainen ja keveäilmeinen hopeaketju.

Käsinpunottua

Tänään, vain vähän sanoja tarjolla, rannekorun nimi Papilio tulee perhossuvusta.
Korussa on pienenpieni Swarovskin kristalliperhonen, kaksi swaro-sydäntä sekä suosikkejani kiiltävän sileitä fossiilikiviä!
Pitkästä aikaa punoskelin hopealenkeistä ketjua, olipas ihanaa; pienet välihelmet kivien ja kristallien ympärillä ovat Hill tribe -hopeaa kuten myös salpalukko.




***
Hei, käykäähän äänestämässä seuraavaa Korukoplan haaste-aihetta! -klik-
***

Wilderness

Taustalla soi didgeridoo ja shakuhachi... Valitettavasti levy on vanha eikä löydy youtubesta juuri oikeaa, mutta tässä hiukan vastaavaa (kannattaa kuunnella pidemmälle ennen kuin hylkää ;-D ).


Riipuskivenä tänään: australialaista boulder-opaalia, hienosti emokivestä esiin kaiverretut puu ja kukkakuviot. Ehkä arvokkain hankkimani riipuskivi, samalla viivalla muiden opaalien kanssa. Mutta ihastuin taas täysillä!

Kirkas hopea ei näyttänyt lainkaan sopivalta tämän karheassa seurassa, ei myöskään tumma vintaj-lanka.
Päädyin siis vaaleaan lankaan, ja, taaskin noihin ikkunallisiin lasihelmiin, jotka tuntuvat kuin luoduilta tämäntyyppisten riipusten kavereiksi.
Lisäsin kuitenkin hieman runsautta koruun kupariketjulla ja olenkin aika tyytyväinen lopputulokseen.





Myös riipuskiven kakkospuoli on näyttävä upeansävyisine kuvioineen, joten koru voi olla kaulassa miten milloinkin.






***
J.k. Käykäähän tutustumassa Korukoplan viimeisimmän haasteen koruihin, linkit upeisiin koruihin löydätte koplablogista!
Myös uusi, hauska haaste tulossa :-D
***

Veden alla

Kuuntelen Emma Salokoskea.

Kääntelen kädessäni kiveä.
Näen vedenalaisia maisemia.

Ahvenruohoja, pohjakiviä, kalojakin.


Kiven silittely silmät kiinni, musiikin edelleen soidessa, tuo mieleen kauniita kesämuistoja, aallon liplatuksen, hellän puhalluksen auringon kuumentamalle iholle...



Yritän löytää uusia tapoja tuoda esille riipuskivien yksilöllisyys ja karheakin kauneus. Haluaisin korostaa kiven itselleni kertomaa tarinaa.

Tänään punoin riipuksen lähistölle 'kalaverkkoa'.



Korua voi käyttää aivan lyhyenä tai alemmas rinnalle laskeutuvana, nauha vain solmitaan halutusti; vihreä silkkinauha sopi koruun yllättävästi paremmin kuin siniset, johtuu tietenkin kivien sävyistä.


Ostin kiven valtamerijaspiksena, mutta toinen puoli näyttää käsittämättömästi labradoriitilta!

Kesän kirkas huomen

Melkein muun puuhailun ohessa on näppärä vintaj-langan pätkistä pyöritellä kiekuroita ja halusin käyttää niiden kanssa näitä ihanasti auringossa ja ilmankin aurinkoa kimmeltäviä korukiviä! Ruusukvartsi, sitriini, prasioliitti, pinkki ametisti - aah ja ooh :-)
Koukkulukonkin koruun taiteilin samasta langasta.


Pienestä sydänriipuksesta ei voinut suurta korua tehdä, joten tästä tuli pikkusievä ja kovin nätti koru pienelle henkilölle.

Sitten tuunasin aiemmin tehtyä Célimène-perhoskorua; otin siitä korallinoksan pois, taisi olla liian erikoinen muiden kuin omaan makuuni ;-) Tulos on nyt rauhallisempi ja keveämpi perhosen lennellä.

Näissä sekatekniikalla polymeerisavipohjaan valmistetuissa riipuksissa on aina myös koristeellinen, kauniisti viimeistelty kakkospuoli. Korua voi siis hiukan muunnella mielialan mukaan.

Naiseksi, joka olen

Granaatti-korukiven sanotaan lisäävän rakkautta ja myötätuntoa sekä rohkeutta ilmaista näitä tunteita ja naisellisuuttaan.
Tällaisin ajatuksin oli ihana tehdä korusetti kevään ylioppilaalle, lahja äidiltä aikuisuuteen astuvalle tyttärelle.

Korusetissä on käytetty vain A-luokan viistehiottuja pienoisia hehkuvanpunaisia granaatteja ja hopeaa. Hopeaketju on figaroketjua ja kaikkien granaattien ympärillä on pikkuruiset hopeiset helmihatut helmiliinalta, tykkään niistä todella :-) sillä ne antavat korulle viimeistellyn tunnun.

Kaulakoru on hyvin minimalistinen, rannekorussa 2-rivisenä runsautta hieman enemmän ja korvakorutkin pikkuruiset.
Setistä tuli hyvin herkkä ja keveä, juhlavan suloinen.

Rippilahjaksi

Rippijuhlat lähestyvät kesän korvalla kun ollaan! Äimistelin jonkun aikaa näitä ristejä, mutta päätin kokeilla kuitenkin tällaista hiukan modernimpaa versiota rippikorusta.


Hempeää, herkkää tässä ensimmäisessä; käytin Vintaj-lankaa valkoisena ja itse ihastuin kyllä. Pyöreät lantit ovat talvella hankittuja keramiikkahelmiä ja miten kummassa olivatkin riipuksen sävyisiä taas. Pikkuiset valkoiset helmet ovat helmiäistä.

Toisessa koruista mustat onyksit ja kuultava opaali toistavat ristin sävyjä. Hopeisin osin, ilman lukkoa.

Martha Easonin riipuksissa on se ihastuttava ominaisuus, että myös nurjat puolet on viehättävästi koristeltu!

Varjoja

Etsiskelin korukamulle varastoistani ylimääräisiä vihreitä helmiä ja löysinkin ammoin istuttamani kapussin, siis tuon keltaisen kvartsin. Se oli aika hengetön ja päätin patinoida hopean. Ei kivi vieläkään näyttänyt luonnettaan, piti lähteä etsiskelemään seuralaisia.
Ja sieltä vihreiden helmien seasta löytyi tuo erikoinen valtamerijaspis, tuo keltapalloinen :-) Käärmeennahka-jaspikset olivat puolestaan laatikossa, jossa lukee 'ruskeisiin, vihreisiin, earth y.m.' Nuo ovaalit jaspikset ovat suuria suosikkejani, nam. Ja vielä ikäänkuin kapussin toiseksi pariksi laitoin kuultavan savukvartsin.

Sain eilen myös pronssinsävyistä, ei siis sitä ruskeaa vaan juuri pronssinsävyistä, vintaj-lankaa ja päädyin siihen nyt aivan kustannussyistä - vastaava hopealanka on tällä hetkellä hinnaltaan kymmenkertainen tähän verrattuna! Kapussin kehyksessähän on tietenkin vain hopeaa, mutta korun muu metalli on nyt sitten tätä vintaj-lankaa, tahraamatonta väripinnoitettua 99,9% kuparilankaa (erotuksena halvemmalle artistic wirelle, mikä on emalipäällysteistä sekoitekuparia ja käytössä vielä 'löysempää' ja oman vähäisen kokemukseni mukaan helposti pinnaltaan murtuvaa). Vintaj-lanka ei pihdeillä käsittelystä näytä kärsivän lainkaan.

Tästä korusta täytyy yrittää saada kaulakuva, en tehnyt korusta pitkää vaan koko riipuskin jää mukavasti esille ja näkyville.

**
Lisään sivupalkkiin linkin Sääksen pesälle, Hailuotoon :-D Ihanaa seurattavaa juuri nyt!!

Jos kuiskaisin...

... aivan hiljaa korvaasi pieniä, kauniita sanoja... Sanoisin ehkä... mansikka... rusoposki... ruusunen... Tai ehkä... keiju... kellomekko... kanervankukka...

I might whisper some sweet words in your ear...
There might be... strawberries... roses... blushing maiden... Or... fairies... fluttering hems... heather flowers...

Kaulakoru saikin nimen 'Kanervan kuiskaus'; turmaliiniriipus ja helminä fossiilikiviä, läpikuultavia akaatteja ja kanervansävyisiä pikku turmaliineja. Neitokainen polymeerisavessa.

The necklace was named 'Whispering Heather'; stonependant and small beads of tourmaline, other beads agate and fossil stone. The maiden in polymer clay.


***
Korun riipuksena oleva hurmaavan sävyinen kivi on kokoisekseen turmaliiniksi hyvin kaunislaatuinen ;-)

Puoli kuuta peipposesta!

No onhan se peipponen viserrellyt kohta kuukauden, joten kesä se on! Tänä aamuna oli kuumien päivien jälkeen ihana herätä sateen tuoksuun, sitä raikkautta ei voita oikein muu kuin ehkä herkkä kielo ;-D

Oli aivan pakko hiukan itsekin sitten viserrellä, nämä lintuset ovat pikkuruiset.


Sitten piti laatia eilinen koru uuteen uskoon. Tuo hauska ja hurmaava raidallinen krysopraasi-kivi väitti olevansa tämän keltaopaaleista linkitetyn ketjun oikea haltija. Okei, pikkuisen uudelleenjärjestelyä. Kuvasta ei nyt näy riipuksen sileä ja kiiltävä olemus ja tuo isäntäkivi-raita onkin rouheapintainen.


Viimeisenä tänään tulee aivan hupsun tuurilla tehty löytö - minusta tuon valtamerijaspiksen kuviot olivat kuin suoraan marimekko-unikkokuosia? Päiväkausia taas jahkasin, kun oli kalliimman sorttinen kivi, mutta sitten ajattelin, että pakkohan se on Suomeen saada :-D



Laitoin koruun hopeaketjun lisäksi vain pari pientä hill tribe -hopeista helmeä ja kaksi ihanata-ihanata viistehiottua ametriinia noiden isojen sileiden helmihattujen väliin.