Piiiit-käs-tä aikaa!

Heh, en tarkoita että postailen pitkästä aikaa, jatkuvastihan minä tänne kirjuuttelen :-D

Mutta pitkästä aikaa tein hopeaketjua! Tosin hyvin yksinkertaista siitä yksinkertaisesta syystä, että lenkkejä sattui olemaan juurikin kahta kokoa riittävästi rannekoruun. Innostuin ketjusta, kun MiunMaun oli tehnyt hauskannäköisen ketjukorun.

Minä kukkahullu laitoin ketjun lukkokoristeeksi tuollaisen pienistä makeanvedenhelmistä tehdyn sykerön, liekö se hortensia vai mikä?  Tulipas "yksinkertainen" koru, mutta vaihtelu virkistää.

Ketju siis ihan perus-muinaisketjua, lenkit tehty nollakasin ja ykkösen hopealangasta. Keishihelmien korupiikit on jokainen persoonallisia, omin käsin juotettuja ;-)

Hutista hurmaavaksi, kierros 2

Korukoplalla jatketaan - viime sunnuntaina esiteltiin ensimmäisiä ja tänään sitten lisää koruja ajatuksella 'hutista hurmaavaksi' - tilatut helmet tai osaset eivät kotiutuessaan olleetkaan sitä mitä odotin ja jäivät varaston unohduksiin...

Koko kuluneen viikon olin sen kumihimon kourissa... Eilen päätin tehdä jotakin muuta.

Tunnustan tässä, että korulehtiä on tullut tilatuksi paljon, mutta en osaa mallin mukaan tehdä, aina pitää saada omaa otetta koruihini. Onko lehdet siis huteja? En ole varma.
Makeanvedenhelmistä pidän todella paljon, mutta niiden saaminen koruiksi, oh no! Ja johonkin aikaan tilasin myös paljon ohutta hopealankaa kieputuksia varten, joo, suurin osa siitä on myyty eteenpäin, mutta pari pätkää vielä oli ;-)
Kuvan makeanvedenhelmet ovat mielettömän ihania ja kiiltäviä lehdykäis-keishejä. Niiden ylläri oli se, että reiät olivat vielä pienemmät kuin tavallisesti ja myös tuo reiän sijainti oli ei-niin-kätevä.

Uusimmassa Wire jewellery -lehdessä oli jälleen kerran eräs korvakorukoukkujen kaunistusohje ja päätin nyt sitten saada myös viimeiset ohuen hopealangan pätkät ja nuo lehtikeishit käyttöön.
Tällaiset tuli... Koukut ovat violettia niobiumia.

Toisessa parissa vähän hillitympi versio, jossa ei varsinaisia huteja olekaan muuten kuin tuo lanka.

Mukavaa sunnuntaita, iloisia ulkoiluhetkiä!

*

Tuulen maisema

"Joinain tuulisina päivinä hän kulki järvelle ja viipyi sen rannalla pitkiä aikoja, katsellen miten vedenpinta laineiksi poimuttuessaan muodosti odottamattomia hahmoja, jotka välkehtivät sattumanvaraisesti kaikkiin suuntiin. Vain yksi tuuli liikutteli niitä, mutta veden kuvastimessa näytti kuin puhaltamassa olisi tuhat, joka suunnalta. Keveä, selittämätön näytös." (A.Baricco:Silkki)

Sen lisäksi, että nautin syksyn tuulista ihaillen tuulen tekemiä kuvioita järven pintaan, katselen vielä retkilläni myös syksyisen maiseman heiniä ja kukkasia, jo hailakoita ja tuulen riepottamia, silti monimuotoisuudessaan hyvää mieltä tuovia.
Olikin ilo tehdä toivottuna luontokoru näihin tuulisiin ja kosteisiin väreihin :-)

Rannekorussa on samoja tsekkiläisiä lasikukkia kuin edellisen postauksen sydänkorussa, värisävyn nimi on "stormy night". Kivihelminä korussa on ametistia ja prehniittiä, lamppuhelmissä hieno violetti hopeakoristeinen helmi sekä kierrätyslasista tehdyt tummanvihreät helmet ja säätöketjun päässä riipuksena kaunotar, makeanvedenhelmi-keishi. Linkitykset, lukko ja säätöketju ovat kirkasta hopeaa, mutta kukkasten piikkeihin halusin tummaa sävyä, että erottuvat muusta joukosta.

Elokuiseen iltaan

Nerik-laatikkoakin tänään raotin. Otin elokuisen rannekorun keskushelmeksi ihanaisen, runsaasti viistehiotun vuorikidesoikion. Oih, se olisi ansainnut päästä kuvaan yksinkin!

Ympärilleen vuorikide sai Swarovskin kristalliset 'helmihatut' ja muuksi seurakseen makeanveden keishejä ihanassa maitokahvin (vai -suklaan ?) sävyssä. Keishithän ovat niitä makeanvedenhelmiä, joissa simpukka on sylkäissyt istutusaihion pois ja kasvattanut pelkästä helmiäisestä ainutlaatuisen aarteen. Jokainen näistä helmistä on persoonallisen muotoinen, kiehtova. Vaikka helmet ovat värjättyjä, niissä näkyy ihastuttavasti tuo luonnonhelmien hohde ja kiilto.

Kaikki korun metalliosat ovat hopeaa, myös nuo herkät vinoneliöt, joissa kukkakuviot. Korun saaja valitsi monista vaihtoehdoista avainriipuksen säätöketjun päähän. Säätöketjullinen rannekoru on tietenkin siitä mainio, että korua voi pitää tiukempana ranteesssa tai antaa ketjulla lisäpituutta, jolloin koru lepää kämmenselällä.

Lisää jälkiä

- Bead Soup Blog Party 6 / reveal 2, my post here -click  -
- Bead Soup Blog Party 6 / reveal 3, Pretty things -

Hiukan samanlainen, silti omanlaisensa... aivan niin kuin näennäisesti samoja polkuja kulkevilla on kuitenkin oma tiensä ja kukin jättää erilaisia jälkiä.

Tässä korussa on messinkiä etsattuna, hopeaa lenkkeinä, vintaj-lankaa nauhanpäissä. Helminä tällä kertaa valkoista turkoosia, ammoniitteja, himmeäpintainen savukvartsi, makeanveden  hohtava keishi, vuorikristalli ja merisiilin piikki; kuten esikuvassa 'Jälkiä ajassa'; lisänä vielä yksi turritella ja pari vaaleaa simpukkaa. Nauhaosuuteen tuli nahkanauhan rinnalle sarisilkkisuikale, samaa silkkiä on myös riipuksen reunalla.

 

Niitä hetkiä

Huu-uu-ii! 

Joko blogini kasvaa sammalta? 

No ei tietenkään. Täällähän minä, 

olen enimmäkseen hiplaillut helmiä :-D 

Myös makeanvedenhelmiä.

Rannekoru on lähdössä juhliin, niitähän kesäaikaan riittää.

Onkos noloa esitellä korvakorut, kun toinen koukku puuttuu? No, nolostelen täällä kovasti siinä tapauksessa. Mutta nätit nämä on, tai, nätit näistä tulee - materiaalit hohtavia makeanvedenhelmiä isoina riiseinä ja pieninä keisheinä, viistehiottua säihkyvää vuorikristallia ja sterling-hopeaa kuten rannekorussakin.