Tällainen tämä kevät!

Pari vuotta vierähti, ystävät. Paljon kuvia on kadonnut viime kirjoituksista, en tiedä minne!

***

Edelleen kuljeskelen luontopoluillani, mutta voi tätä kevättä!
Katujen hiekat on lakaistu, ruoho yrittää pihamailla vihertää, sinililjat aukaisevat kukkiaan, peipposet uhmaavat ilmojen haltijaa, västärkkikin keikkuu ojan reunalla. Ja sitten ykskaks, räntää, rakeita, hyytävää tuulta... Aamuisin maa valkeana, päivisinkin, ja asvaltilla pelottelee Musta Jää...

Kävelin tuossa yhtenä päivänä metsäpolulla ja jokin lintunen, en tunnistanut matkan päästä, keräili puuhakkaasti oksan pätkiä, mutta heitti yhtäkkiä päätään kääntäen nokan tyhjäksi ja lennähti puuhun lurittelemaan, hassu lintu :) Varmaan liverteli kumppanilleen. Aivan samalla hetkellä ilma oli sakeana valkeita hitusia, kaukaa loisti pieni leskenlehti. Jotenkin niin harmillista ja hassua yhtaikaa.

Ja sitten kohta jo paistaa taas aurinko, ei tosin lämmitä. 

 **

**

***

Näin mulle kävi, helmet on ihan pikkuisen ruvenneet kuiskimaan!


Toivottelen hyvää Äitienpäivää, jos tänne joku eksyy!

***

Joko maaliskuu on lopussa!

Miten maaliskuu on mennyt näin kovaa vauhtia? Taitaa nämä aurinkoiset ja lämpimät säät saada ajan kulumaan nopeammin?


***

En ole viime päivinä paljoa koruja tehnyt; pyöräilin kirpputorille alkuviikosta ja parin tunnin kiertely siellä sekä hurja määrä katupölyä saivat nenäni tukkoon ja silmät kirvelemään pariksi päiväksi... Lähimetsä on onneksi vähemmän pöllyävä. Ai niin, ostin kirpparilta vanhoja nappeja purkillisen, ovat pesua odottamassa.

Aiemman lintukorun nauhavaihtoehto syntyi vaaleasta silkistä ja innostuin tekemään samalla mallilla toisenkin lintukorun.
Siinä on taas punottu kumihimo-nauha, samaa sävyä mitä tein johonkin toiseenkin koruun, tykkään tuosta luumunvärin sekaan pilkistävästä hopeanväristä. Tuota nauhaa on vielä kerässä paljon, joten näkyy jatkossakin :-D Punominen on vaan niin hidasta.

Keramiikkalinnun ja -lehden välissä tässä on jälleen yksi ihanainen lamppuhelmi, siinä on tarkalleen samat sävyt kuin keramiikan koristemaalauksissa. Hopealankaan linkitetyt vaaleat helmet ovat fossiilikiveä ja lilansävyiset herkät lamppuhelmet Miunmaun käsialaa. Tämän korun kaikki metalliosat ovat hopeaa, myös nauhanpäät.

***

Lisää lintusia

 Nämä keramiikkalintuset vaan on niin iloisia visertäjiä! On niitä vielä jokunen tulossa...

Keramiikan seurana kiillotettua korallia, pullukoita kuviollisia lasihelmiä ja linnun alla yksi MiunMaun tekemä lamppuhelmi, oli taas niin passelin värinen.

Niskaosuuteen letitin sarisilkkiä, jonka värisävyt olivat 'madly monet' ja 'wild iris'. 

Onhan mulla aivan kaulakorujen kuvaamista varten hankittu torsokin! Nimetön on vielä ja pukematta eikä nämä kuvat mielestäni oikein onnistu, mutta kyllähän siitä jonkun yleisilmeen näkee.

With Spring Fairy

Lumi suli vauhdilla tämän päivän tuulessa ja auringonpaisteessa... tuuli tuoksui keväälle... metsässä suhisi ja rapisi... lintuset ovat kovin puuhakkaita... kevään keijut kulkevat... herättävät kohtapian kukkaset iloksemme...

 

Eläimellistä

Enpä voi väittää kauheasti esittäviä eläinaiheita koruissa suosivani, vaikka luonto onkin sydäntäni lähellä. Tällä kertaa tulee poikkeus. Nappasin tämän riipuksen oitis (virtuaaliseen) ostoskärryyn, kun se kohdalle sattui!
Kilpi on konnalla kaunista raita-akaattia ja sen helmassa kristalleja, ihanan äitelää :-D Ei ne kristallit liiaksi loistele, mutta ihana tietää, että ne on siellä. Kilpikonna on myös aika iso, neljä ja puoli senttiä pitkä.

Korun muina helminä 'moss ocean jasper' eli sammaleista valtamerijaspista, hmm, namuja. Ketju on kirkasta hopeaa, vaikka kuvissa punastuukin. Tämä menee lahjaksi aivan erityiselle henkilölle.

(Energiakeskus Indigon mukaan: "Kilpikonna on yleismaailmallinen maaäidin symboli, jumalatarvoiman ruumiillistuma. Kilpikonna edustaa omaa sisäistä keskittyneisyyttä ja pohjattomuutta. Kilpikonna on kontaktissa maan kanssa, se on aina tasapainossa ja sitä on vaikea horjuttaa."
Itse olen liittänyt kilpikonnan symbolina viisauteen, harkitsevuuteen ja pitkäikäisyyteen.)


Eläimistä vielä: lintuja kyllä koruissani on ollut ja tulee olemaankin aivan riittämiin! Pöydällä on nytkin, esimerkiksi tämä ISO kyaniitti-huuhkaja. Oi, en tiedä vielä, teenkö korusta näin runsaan, vai sittenkin sitä omempaa karua tyyliä. Nähtäväksi jää. Vihreät sävyt houkuttavat tällä hetkellä todella paljon!

Maja puussa, puumaja

Niin korkealla on majani puussa, mutta ketterin jäsenin sen turviin kiipeän.
Kukkien ja hedelmien tuoksussa vietän ihania hetkiä.

Pimeinä iltoina istun takan äärellä, ihanassa hämyssä. Tuuli suhisee lehdissä. Kuulenpa myös helmipöllön huhuilun, onhan sillä tähystysoksa tuossa ylempänä. Täällä Puumajassa on kaikki, mitä elämään kaipaan, pienet puitteet - enpä vaihtaisi tätä korskeaan kartanoon.

Punaisen keramiikkamökin korussa on luonnonoksa, lasilehtiä, ihana puukuvioinen jaspis, punaisia makeanvedenhelmiä, ja, tietenkin, se helmipöllö-lamppuhelmi, pöllö istuu keramiikkakiekolla. Sarisilkkiletti kiinnittyy kauniilla tummaksi patinoidulla hopeisella lukolla.

***

Pim! Olet herätetty!

Kulki Luontoäiti koko viime viikon taikasauvoineen kertomassa metsän ja kedon kukille sekä puutarhojen istutuksille. Tämä tapahtui todella nopeasti tänä keväänä, vai luulenko vain? Jotenkin minusta tuntuu, että kukkiminen on aikaisemmassa kuin viime vuonna.
Luettelen nyt vaan muutamia havaintojani: lemmikki, puna-ailakki, metsäkurjenpolvi, ensimmäiset kielot!, tietenkin tuomi, puutarhoissa omena- ja kirsikkapuut täynnänsä valkeita kukkasia ja jo syreenikin availee terttusiaan. Pyöräillessä ehtii aistia kaikki tuoksutkin täysillä, mutta kun välillä täytyy hengittää suun kautta, niin niitä lentäviä ötököitä en välittäisi niellä... Onneksi on paljon, paljon lintusia nappaamassa varmaan suuren osan hyönteisiä poikastensa ravinnoksi :-)
Mistä muuten tulikin mieleeni, että siinä kertomassani linnunpesässä työntyykin tätä nykyä kolme ahnasta avonaista nokkaa emon ruokittaviksi! Hellyttävä ja ihmeellinen näky, jota valitettavasti en ilkeä jäädä kohdalle tuijottelemaan, koska kyse on rivariasunnon ulko-ovesta ja ikkunoitakin on tien suuntaan pari.

***

Ettei tule aivan kuvatonta postausta, laitan vilauksen keskeneräisestä korusta, se odottelee tilaajan tuomiota lopullisen asun suhteen. Keramiikkamökkeröinen, vihreää fluoriittia, kaunis lamppuhelmi ym.

"Katveessa päärynäpuun"

Rauhallisesti

Meinasin ensin laittaa otsikoksi laiskotellen, mutta enhän mä sellaista myöntäisi :-D Lokosesti kuitenkin olen aurinkopäiviä viettänyt, jopa lueskellut lepotuolissa.

Metsässä en ole törmännyt valkovuokkoihin, mutta ilokseni näin niitä useammalla omakotipihalla kauppareittini varrella. Viimeiset narsissit vielä kukkivat hohtavankeltaisina, ensimmäiset tulppaanit availevat ujosti punaisia terälehtiään. Valkeat lumikellot ja scillamatot peittävät pieniä rinnepihoja.
Lintujen äänet, varsinkin aikaisin aamulla, ovat mainiota kuunneltavaa. Olen nähnyt punakylkirastaan taas monta kertaa, minusta se on kaunis, mutta sen ääntä en tunnistaisi, serkkunsa räkätin liiankin hyvin.

Mutta erikoisin näky kohtasi tänä aamuna. Pieni lintunen lennähti rakentamaansa pesään rivitalon numerolampun päälle, aivan jonkun ulko-oven vierellä. Luulin tunnistavani. Ja kyllä, lähelle päästyäni, se oli punarinta! Tarkistin vielä lintukirjasta kotona, ja toden totta, erikoisen ja epätyypillisen paikan se oli pesälleen valinnut, lieköhän pesintä onnistuu. Ajotiekin siis vain viiden metrin päässä! Englannissa punarinnat ovat melkein kesyjä, pidettyjä pihalintuja, meikäläiset ovat yleensä paljon arempia.

Taidatte jo hermostua näihin luontojaaritteluihini ;-) Mennään siis koruihin.

Teinpä heti punarinnan nähtyäni valmiiksi työpöydällä odotelleen talo-rannekorun, roosa talo ruusuineen ja tässä hopeinen lintu pesiikin ruusupensaassa. Kauniita lamppuhelmiä ja 'porraspuuna' jälleen käsinmuotoiltu rustiikkinen keramiikkahelmi. En maltttanut odotella tilaamiani magneettilukkoja, vaan laitoin tähän patinoidun hopealukon.

Huomenna on äitienpäivä, toivottelen mukavaa sunnuntaita ja iloisia hetkiä läheisten seurassa!

Paljonko haikara painaa?

If you happen to come by and might be looking for my BSBP-reveal (I was in group 2),
you'll find my creations and text in english -here- ! I thank you all for your kind comments :-)

***

***

***

Kadehdinko muuttolintuja? Kyllä ja en. Olisihan se aikamoista pari kertaa vuodessa vaihtaa maisemia muka miellyttävämpään, plussa siitä. Mutta mikä vaiva olisi ihmisen rahdata tavaraa ees sun taas, siitä miinusta muuttomatkoille.
Linnuthan eivät rahtaa kuin omaa kehoaan. Jaksan silti ihmetellä, että metriset linnut kuten kattohaikara, räpyttelee hirmuiset muuttomatkat vaikkapa Virosta Saharan taakse Afrikkaan, ja sitten keväällä toiseen suuntaan. Suomeen kattohaikaroita eksyy lämpimien virtausten mukana keväisin, mutta meidän peltomaisemat ei heille asuntonäkymiksi kelpaa. Harmillista, sillä kattohaikaran uskotaan tuovan onnea asuinlähiöönsä, vauvojakin?

Tällaisia ajatuksia täällä pienessä mielessä pyörittelen aina joskus.

Villa Haikaranpesä

Olin jo jonkin aikaa etsiskellyt tuolle linnulle sopivaa pesää, teinkin yhden metallilangasta, mutta en oikein siitä tykännyt. Sitten tulivat net ihanat keramiikat Brittein saarilta ja seassa oli juurikin sopiva pesä :-D Että mua taas onnisti! Ja nuo afrikkalaiset käsintehdyt lasihelmet tuovat tietenkin kattohaikaralleni tuttuja viboja. Silkkinauhan värjäsin itse, että sain oikeansävyisen.
Kattohaikara elelee vesistöjen lähellä, joten se sai riipukseenkin oman pikku lammen korumetallista ja pienistä lasihelmistä, tarpeeksi pientä sammakkoa en löytänyt lampeen, saatte kuvitella. Välilenkit korussa tällä kertaa sekä hopeaa että sinistä niobiumia.


Kattohaikaroiden eliniästä en löytänyt tietoa, harmaahaikara voi enimmillään elellä parikymmentä vuotta, mutta tavallisimmin alle kolme. Kattohaikara tulee sukukypsäksikin vasta nelivuotiaana, joten se kai on serkkuaan pitkäikäisempi. Se painaa 2,5-4,5 kiloa ja siipienvälinsä on parin metrin kieppeillä.

Mukavaa viikonloppua itsekullekin!

Vaihtorinki viidelle, osa I

Ihana päivä! Juuri nyt jo taas tihuuttaa, mutta kävin pyörälenkin kastumatta pahemmin. Ilma tuntui lämpimältä eikä tuulikaan ollut liian kova, se oli melkein ystävällinen :-)

Ystävällinen tuuli onkin oiva aasinsilta tämän päivän koruihin. Oli äärettömän vaikea valita, mitkä viiden korukamun vaihtoringin haastekorut esittelen ensin.
Olin kuitenkin päättänyt, että ensimmäisessä korussa täytyy toteutua tuon haasteemme (katso täältä osallistujat ja säännöt) ensimmäinen kohta: tarvikkeita jokaisesta viidestä satsista.

Otin myös kaikille omille koruilleni yhteisen teeman: värit.

Vihreä

Tämä koru syntyi tällaisena heti, vaikka jotakin toista korua on täytynyt muutella monesti...
Riipuksena on Niinalta vintaj-laatta, johon embossasin linnun. Ajattelin ensin tämän laatan värjäämistä, mutta eipäs nyt liioitella värejä.

Niinalta ovat myös vihreät kaiverretut 'kurpitsat' sekä suloiset vaaleat simpukankuorihelmet, joita on Saralta saatujen herkullisen vihreiden jaspisten lomassa. Sara lähetti aivan upean kokoelman itse tekemiään lamppuhelmiä, joista yksi ihanus pääsi tähän koruun.
Nuo hauskat metalliset ovaaliriipukset sitten ovat Othelilta, antavat kivaa naisellista runsautta ja helinää tähän koruun :-) Inkulta tuli hurmaavia kivihelmiä, joista löytyi nuo upeat syvänvihreät jaspikset ja pikkuruinen punainen 'marja' linnun vierelle. Inkku lähetti myös suloista samettinauhaa, jota kiedoin oman satsini puurinkulan ympärille lukon toiseksi puolikkaaksi, salpana vintaj-osa.

Itselle koru tuo mieleen raikkaat aamuiset kävelyt läheisessä metsässä, lintuset ja muutkin metsän elävät vielä ahkeraan tiukuttelevat ja etsivät evästä ennen kylmien kelien saapumista.

 

Punainen

Tietenkin piti korvakorutkin jo yhdet kokeilla. Niissä siivet Inkulta ja punaista korallia Saralta, niobium-koukut niitä omia.

 Ruskea

 

Ruskeassa kaulakorussa ajatus lähti Saran paketin uskomattoman kauniista ja isoista savukvartsikiekoista. Niiden seuraan hakemattakin sopi omasta satsistani viistehiottu suuri savukvartsikolikko, jonka ripustin itse hopealangasta juotettuun ja taottuun renkaaseen. Spiraalikuvioinen puuhelmi on viimeinen siskon Liettuan tuomisista. Sen yläpuolella on yksi kaiverretuista ruusupuisista helmistä, joista pidän paljon.

Korun suuressa hopealukossa toistuu tiimalasin spiraalikuvio ja isot kaiverretut kookoshelmet ovat samaa värimaailmaa kuin  kaikki muukin pitkässä korussa, herkullista ruskeaa. Niskaan hopeaketjun keskelle sijoittuvat pyöreät savukvartsit löytyivät nekin Saran paketista. Kaikki puuhelmet omasta varastosta. Koko korun riipus tuo mieleeni seinäkellon heilurin, spiraali kuviona kuvastaa sekin jollain tasolla aikaa ja kasvua, muutosta; puuhelmet ovat joskus olleet osa elävää puuta ja muutettu monien käsien kautta kauniiksi helmiksi. 

Korun nimeksi tuli yksinkertaisesti 'Ajan kulku'.

Valmiita haastekoruja on jo aika monta. On vaikeaa olla esittelemättä kaikkia nyt, mutta näissä merkeissä tavataan taas ensi sunnuntaina, ja sitä seuraavana!

Lintunen

Muuttolintusten tie, lauluja kai niistä on paljonkin. Tuli jotenkin tätä korua kuvatessa muuttolinnut mieleen, ehkä siksikin, että tämä keramiikkalintunen muutti tähän korun kulmikkaan kiven paikalle ;-) Voi mikä aasinsilta taas... !

Keramiikkalintu on niin kovasti montana-akaattien sävyinen, että kun olin päättänyt kulmikkaan kiven vaihtaa, niin lintuhan siihen lennähti oitis.

Koru oli myös aiemmin pidempi ja lukoton, nyt sen lyhensin ja lisäsin patinoidun hopealukon, muut metalliosat korumetallisia ja linkkilankana pinnoitettu kupari. 

 

Villa Rosa -kaulakoruun tehtiin samanhenkinen rannekoru, jossa jaderuusun lisäksi metallisia ruusulinkkejä sekä tummaksi patinoitu hopeinen sydänlukko.

Kevyttä

Eikös olekin kevyempi hengittää pienen sateen jälkeen (no, muutama tunti eilen, se on pientä)! Tänään aurinko paistaa, oli ihana herätä kielon tuoksuun! Taidan pyöräillä tänään Viherlandiaan, suuri huvitukseni on vain kierrellä, katsella, ihailla kukkasia.

Viikonloppuna ostin kyllä ison ruukkutuijani juurelle kukan nimeltä Portulakka, sillä oli joku muukin lisänimi, mutta unohdin. Se on hiukan mehikasvien oloinen ja loistavan väriset kukat, otan ehkä kuvaa, kunhan kukkia on enempi... Se tuli hankituksi tuolta Korpilahdelta, missä kävin viikonloppuna, tarkistan nyt sitä nimeä Viherlandiassakin.
Ee, ei tästä tule kukka-blogia, vaikka niistä koko ajan puhunkin. Eikös sitä sanota, että sydämen kyllyydestä suu puhuu.

Elikäs, kevyitä massa-lintusia, mustiksi paistettuina. Ei vainkaan, väri oli sama jo uuniin mennessä.

Luulin jo ennestäänkin muovailleeni massasta  p i k k u lintuja, mutta tämä alakuva kertonee, että vasta nämä uusimmat ovat 'pikku', pienimmät kooltaan n.1 x 1,5cm ja 0,5 x 2cm. Kaikille ei ole pareja, niin minne lie lentänevätkään.

 

Adventures-kaulakoruun toivottiin korvakoruja, siinäpä kehystetyt lasihelmet, romanttisine linkkeineen kiinni niobium-koukuissa (ne allergisoimattomat). Kevyet ja herkät.

Linnulla pesä, tuunaus

Taas tulin tuunanneeksi yhden korun. Joskus jää häiritsemään pienikin asia, tällä kertaa se oli väärän värinen lintu, muuten olen koruun edelleen ihan tyytyväinen :-D

1. Koru 'Linnulla pesä' entisessä asussaan, hiukan vääränsävyinen oli lintu.

2. Tässä uusi ja vanha lintu vierekkäin.

3. Ja tässä koru uudella linnulla :-) Näkyneekö kuvasta, mutta oikeesti sävy on nyt just eikä melkein.

Tuli sitten 'paistettua' pari muutakin lintua, katsotaan pääsevätkö minnekään, ainakaan tänään. On niin ihanata pihalla, tuomet tuoksuu liiankin huumaavasti, ensimmäiset kielot puhjenneet nupulle... ulos siis!

Iloa!