Lajinsa viimeinen

Mitähän ajatuksia otsikko taas herättää... Tarkoitan kuitenkin näitä kiviupotus-riipuksia. Tämä on tällä kertaa viimeinen laatuaan ja kohta kai onyksiakin on tässä blogissa saatu yliannostus? Sekin on vaan niin moni-ilmeinen kivi, että ei aina uskoisikaan.

Japonais-koru on samanhenkinen kuin aiempi Sayuri, mutta vähemmän kiihkeä. Käytin paljon samoja materiaaleja, kiiltävää onyksia monessa muodossa, makeanvedenhelmiä, muina kivinä lilansävyiset tsaroiitti ja lepidoliitti.
Riipuskivi on siis onyksilla kehystetty jaspis, sen hurmaavasta kuvioinnista itselle tulee mieleen kirsikankukkien huntu.
Hillitynsävyinen Japonais käy jokapäivään, Sayurihan oli juhlavampi.

Vahva Tahto, mustaa onyksia rukousnauha

Rukousnauha miehelle, tilaustyö; musta onyksi ja sterling-hopea (925)

Ihana syyssää

En taida näistä riipuskoruista edetä minnekään tällä haavaa... Enkä taida halutakaan. ;-D

Ensimmäisenä 'Windmill'. Riipuksen kuviot (ja ulkona tuuli) saivat miettimään tuulimyllyn siipiä. Tähän koruun päätyi paljon ihania vihreän sävyjä; sammalakaattia, vihreää granaattia, käärmeennahkajaspista, amatsoniittia, nefriittiä, hopealehtijaspista.... Halusin paljon sävyjä kauniin picassojaspis-riipuksen seuraksi.
Riipuksen jaspis on upotettu taas mustaan onyksiin kuten toisessakin tämän päivän korussa.


'Pihlaja' hehkuu kertakaikkisen upeasti, vaikka ensin melkein säikähdin tämän riipuksen intensiivistä punaa. Lopulta vielä korostin sitä vahvalla unikkojaspiksella, punaisella tiikerinsilmällä ja kovankiiltävällä onyksillä.

Sävyjä

Tummat sävyt vain hiipivät koruihin, toivottuina ja muuten vaan...

Minulla on pieni kori, jossa on orpoja makeanvedenhelmiä, eri kokoisia ja muotoisia, yksittäin, kaksittain. Shady-rannekorussa on noiden orpojen lisänä muutama korukivi, ametistia, granaattia, hypersteeniä (hohto näkyy hiukkasen kuvissa).
Aivan yksinkertainen rannekoru, mutta värisävyjä on herkullisesti kymmenkunta. Kyllä, samassa korussa violettia, ruskeaa, sinistä, vihreää, punaista - taidan olla sekaisin!


***
Seuraavaan koruun on pakko pyytää mielipiteitä.

Luulin (hämärässä, oli iltamyöhä), että helmimatollani oli nauha onyksia, olin sen ottanut onyksien loodasta. Korun pujottelu sujui hyvää vauhtia ja jätin sen odottamaan aamua, kuvaamista.

Kuinkas ollakaan, aamulla esille ottaessani tajusin, että pikkuonyksit olivatkin, hmm... purppuransävyä. Mitä ilmeisimmin tummaakin tummempi granaatti-nauha oli joutunut vikapaikkaan ja päätyi onyksi-koruun. Kuvassa helmet näyttävät violeteilta, mutta ovat luonnossa siis erityisen tummat punaiset.

Tämä ei häiritsisi minua muuten lainkaan, mutta tulin koruun laittaneeksi tehosteeksi yhden sinisen mystisen kvartsin. Hurmaavia onyksi-vauvantossuja on mulla nääs toinenkin ja olin tosiaan kuvitellut tekeväni tyttö- ja poikaversion, toisen pinkillä kvartsilla.

Pitääkö purkaa? Häiritseekö punaisen ja sinisen sekoittaminen sinun koru-silmääsi? Luulen kyllä, että purkamiseksi menee vaikkei millään viitsisi.

Miten mainio kumppani oletkaan!

Näen, että yrität vetäytyä keskustelusta, huomaan että et haluaisi kuunnella minun tunteitani tai päästää lähellesi. Silti aloitan:
"Kuule, ei tämä etääntyminen johdu sinusta. Minulla on vaan ollut tässä kaikenlaista uutta..."

Kosketan sileää poskeasi ja tunnen, että alat lämmetä ja kerron, miten tärkeä olet minulle, miten paljon sinusta pidän vaikka olenkin hetkellisesti laiminlyönyt sinua. Ja kerron lisää:
"Nämä uudet tuttavuudet veivät hetkeksi kaikki ajatukseni, mutta tiedäthän, että sinä olet se minun turvani ja kallioni, paras kumppani, jota voin kuvitella! Uskothan."

Maltoit kuunnella, hymyilet ja meillä on taas hyvä kaksin.


Savukvartsin seuraan on aina mukava palata, se tuntuu sopivan niin rauhallisiin kuin vähän villimpiinkiin väriyhdistelmiin. Tällä kertaa rannekorussa sitä tasapainoisempaa kaartia; savukvartsipallojen seurana on kahvijaspis-palkkeja, upea hopealukko ja pienet ketjut savukvartsikuutioineen.

Romanttiselle ruusuja

Olisiko ollut paikallaan etsiä pitsipuseroa kuvausrekvisiitaksi?

Olin aivan ihastunut, kun tämän päivään postista löysin hypisteltäväkseni suloisia ruusuhelmiä! Ne taikoi polymeerisavesta tietenkin Akvamarin-korun Lea ja laittoi minun kirjeeseeni varsinaisen tilaukseni lisäksi, ihana ylläri :-D
Tosin hän ne esitteli jo eilisessä postauksessaan, joten minä täällä tiesin valmiina kahvijaspisten kanssa odottella kirjettä.Kokeilin ensin hopeapillereitä helmien väliin, mutta eipä sopinut lainkaan ja tulin katsoneeksi kesän jäljeltä kupariosasia, joista sitten äkkiä valikoitui ruusuille ja ruskeakirjaville jaspiksille passelia seuraa. Ruusuhelmet saavat tässä loistaa ja hiukan lisäsäihkettä antavat nuo pikkuiset välirondellit kristalleineen. Vaaleanpunaiset rondellihelmet ovat rodokrosiittia.

Niin romanttista, niin romanttista!

Olen nyt jotenkin ihastunut sekä tähän malliin, jossa tuo takaosa korusta on ketjua että myös lukottomaan malliin - ketju on niin pitkä, että tämä koru pujahtaa pään yli oikein mukavasti.

Taidetta koteihin :-)

Toistan itseäni. Hullaannun tuon tuostakin kivi- ja helmikauppiaitten kuviin upeista tuotteista. Joka kerta ei ole onnea ostosten suhteen, mutta toisinaan sitten kuvat ovatkin puhuneet totta.
Kun näin tämän riipuksen ensi kerran kuvassa, en tilannut sitä heti vaikka ihastuinkin. Meni varmaan pari viikkoa, kun kävin kurkistamassa aika ajoin vieläkö se listoilla luuraa. Kyllä, siellä se iski silmää. Ja niin kiusaus kasvoi liian suureksi ;-D Siinäkin vaiheessa kun nappasin kiven ostoksiini, uskoin vakaasti pettyväni.
Voi hyvät hyssykät, kun avasin kuoren! Tämähän on aivan kuin Claude Monet'n maalaus!! Lummelampi tai vesililjoja tms.
Aivan uskomatonta, että tämä on tosiaan zoisiitti-kiven luonnollinen kuvio! Vihreän zoisiitin seassa on usein rubiinia, kuten tässä nuo kukkaset, mustanpuhuvat osuudet ovat biotiittia. Kehykset ovat akaattia valkoisena ja mustana.

Menin sitten purkamaan aiemman Sammal-korun saadakseni oikean värimaailman kaulakoruun ja vaihdoin valtamerijaspiksen tilalle tämän taulun. Ihana ajatus kulkea Monet'n maalaus kaulassaan!

Voi-voi

Vaihdoin kameraa. Uusi on melkein samanlainen kuin entinen, mutta onpas opettelemista säädöissä. Kaikkein harmillisinta on, että myös kuvankäsittelyohjelmaa menin muuttamaan (kun se tuli kameran mukana). Saatte siis jonkin aikaa tyytyä aika outoihin asetelmiin. Kokeilen kaikkea vaikka en ossaa!
Korviksissa suloisen purppuraisia makeanvedenhelmipisaroita ja sileät onyksi-pallot. Ja muut korut saavat odottaa aikaa parempaa, nyt jo päätä särkee.

Hyvän mielen kiviä kaukaisilta rannoilta

Joskus takavuosina olin erittäin innokas reissaaja, nykyisellään viihdyn ehkä liiankin tiukasti kotosalla. Mutta minähän teen ihania mielikuvitusmatkoja toinen toistaan kauniimpien kivien kera :-D

Otan kiven käteen ja suljen silmät, annan ajatusten viedä...Näen turkoosinsinisen valtameren tyrskyjä hajoamassa karkeisiin kallioihin, ulapalla kisailevia delfiinejä, tunnen kuuman auringon, pehmeän rantahiekkan ja vilvoittavan veden - voisin jatkaa näitä retkiä loputtomiin.

Riipuskivi on perun sinistä opaalia, yhtä lempikivistäni, josta aina tulen hyvälle mielelle; samoin seuralaiset akvamariini ja hiekankirjava akaatti ovat tykkäyslistan kärjessä.
Kaulakoru syntyi eilen sateen ja harmauden keskellä, haaveilin taasen kaukaisista rannoista. Ei tullut ihan syksyinen koru tästä :-)


*****************
J.k. Nyt ovat kaikki korukopla-haastekorut ihailtavissa sekä Korukopla-blogissa että tekijöiden omissa. Ihanan erilaisia toteutuksia!

tsuAK vai buu-huu?

Ovatko tuttuja kutsuääniä?
'Tsu-ak!'
Helmipöllöhän siinä kutsuu toista ;-) ja pu-pu-puputtaa vielä hiukan asian varmistukseksi.
Eikös oo hauskoja nämä meikäläisen aasinsillat!? Mutta jostakin syystä tästä riipuksesta tuli mieleeni ainoa luonnossa lähietäisyydeltä näkemäni pöllö.

Tapahtui vuosia sitten, lajista ei muistikuvaa, mutta kuviointi oli hurmaava, samoin toisen kulman kohotus 'oliko jotain asiaa vai'... Ja mielikuvissani se pensaassa puoliuinuva pöllö on punaruskea...
Koska helmipöllö on Suomen yleisin pöllö ja koska tässä muutenkin helmihöperöä ollaan, niin jokos riittää perusteet korun nimelle! Tsu-ak!

Riipuskivi, akaattia, on normiriipusta paksumpi, ihanan muhkea ja kuvio taas aivan mielettömän moni-ilmeinen. Tässä on muiden 'kiinanriipusten' tapaan tuollaiset rouheat reunat. Ja mitkä värit! Tilaamalla tilaamani pitsiakaattinauha ei tähän käynytkään, mutta onneksi löytyi monia nauhan loppuja, joista taas löysin onnekkaasti riipuksen sävyjä, erimerkkisiä akaatteja ja aurinkokiveä.

Tämäkin olisi niin omia värejäni, mutta yritän olla epäitsekäs ja ehkä laitan tämän kauppaan lähiaikoina.

**
Toinen huhuilija on kyllä aivan mielikuvituksen tuotetta, hurrja vampyyrilepakko tai jokin vielä ilkeämpi säikyttelijä?
'Buu!'
Riipuksena on saman erän akaatteja, joita korukoplassa lähetin toisillekin haasteeksi. Oma suunnitelma oli alunperin jotakin aivan muuta, mutta piti hiukan pistää huumoria peliin, nuo piiit-kät korallipuikkokynnet ovat vaan odotelleet sopivaa paikkaa.
Kun pelkään kaikkia kamaluuksia, niin laitoin hempeilyä mukaan: ruusukvartsia ja makeanvedenhelmiä :-D

Käykäähän kurkistamassa Korukoplan tähänastisia!
Joo, säännöt keveni ja korut on esitelty sitä mukaa kuin valmistuvat...

Tässä kuva, minkälaisen haasteen eteen koruleidit joutuivat! Värjättyä akaattia, epämääräisen kokoisia ja mallisia, jokainen erilainen. Väri oli muuttunut matkalla minulle, tilasin purppuraa ja hempeää vaaleaa punaa tuli (heh, se ei ole uutta, että kaupan kuva ei aina vastaa totuutta). Onpa ollut jännittävä seurata ihanien koruntekijöiden luovuuden tuloksia! Lähetin jokaiselle kaksi riipusta ja onneksi kukaan ei ainakaan heti heittänyt pyyhettä kehään :-D!
Vielä pari korua on tulossa loppuviikon aikanakin.

Edelleen kaulakoruja

Sammal; iihana 'kukkiva' valtamerijaspis-riipus, sammalakaattia ja -jaspista, vuorikristallia, pitkä koru. Rauha, turva.
Ruska; iihana 'syksyn lehtiä' -jaspis, savukvartsia, kahvijaspista, unikkojaspista, reilunpituinen koru. Tasapaino, ilo.

Käännekohta ja Hua-vuoren maisema

Olipa rentouttava viikonloppu - mukavasti sadetta ja sumua ja saunomista, hiukan laineen liplatusta ja tarpomista tuulen huminassa...

I ching on ikivanha kiinalaisen elämänviisauden opas. Siellä Käännekohta-otsikon alta löytyy mm. lause: "Parhaat asiat tapahtuvat aina itsestään." Siltä minusta tuntuu aina silloin, kun esimerkiksi korujen kivet löytävät toisensa. Niin vain käy.

Käännekohta-kaulakorun jaspisriipus on upean tiilenpunainen ja siinä on hieno oksakuvio. Aivan samat sävyt ja kuviot toistuvat aikaisemmin hankituissa pikkujaspis-kolikoissa. Oksakuvion värisävy on tarkalleen sama kuin sateenkaariobsidiaanien hehkussa. Pikkukarneolit tuovat koruun vähän ilmavuuttta.
(Ja tunnustus: korun kaksinkertainen ketjuosuus on hopeoitua ketjua.)
Koru on jälleen mukavan pitkä, 65cm ynnä riipus.


Sitten taas vuorille!
Hua Shan on yksi Kiinan taolaisten viidestä pyhästä vuoresta, nykyään suosittu turistikohde. Siellä kävi reppureissaajanikin ja yksi hänen tuomansa akaattiriipus muistutti mielestäni suuresti noita maisemia. Tämä koru jääkin minun kaulaani.

Korussa on norjalaista kuukiveä (larvikiittia) sekä erilaisia opaaleita ja pikku-onyksihelmiä, muutama pieni, sädehtivän harmaa makeanvedenhelmi.

**
Korukaupassa on tarjouksia ja ARVONTA tilaajapalautetta lähettäville!!

On hypättävä

Joskus on hypättävä; kuunneltava sisintään ja otettava kunnon loikka!



'Mitä sydän tahtoo' -kaulakorussa on riipuksena yksi Kiinan matkaajani tuomista aarteista, värjättyä akaattia, johon on hionnassa jätetty tuollaiset 'raakakivi'-reunukset, molemmat puolet kivestä on hiottu tasaiseksi ja kiiltäväksi, hiotussa osassa ehkäpä öinen kuutamo-maisema.

Korun muina helminä on himmeää mustaa akaattia, lepidoliittia ja sugiliittia, joiden uskotaan rohkaisevan, auttavan muutoksissa, vahvistavan oman tien etsinnässä. Kuukivirondellit sisältävät samoja ominaisuuksia.
Mukana nauhassa on myös yksi makeanvedenhelmi, yksi Swarovskin kristalli ja piiitkä hopeaketjuosa, koru riippuukin sitten aika alhaalla.




**
Minun loikkani on 'uskaltaa' pitää pieni rauhoittumistauko, jätän netin hyvin vähälle muutamaksi päiväksi, joten älkää ihmetelkö, kun yhteydenottoihin vastaukset tulevat viiveellä!
**

Pinnan alla

Kaikki, kaikki uni on nähtävä valveilla silmin,
ja tästä ei ilma syvene:
tämä tuoksu olet sinä itse,
yletön ruohon kahina ja kaikki puut.

(Paavo Haavikko: Syksyyn 1963)

Pinnan alla; sydänriipus tummanvihreää fossiilikiveä, pyöreät helmet nefriitti-jadea ja sateenkaariobsidiaania; hopealisät.Joko? Eikö vielä?
"Syksy on siirtymäaika kesästä talveen, päivät lyhenevät ja viilenevät."
-ja wikipedia jatkaa-
"Lämpötilan avulla määritelty terminen syksy alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi (vähintään 5 vrk peräkkäin) +10 asteen alapuolelle ja päättyy, kun keskilämpötila laskee nollan alapuolelle"


Syyskausi; makeanvedenhelmiä,niitä hauskan harjanteisia ja persoonallisia, oranssin ja ruskean sävyistä granaattia, sitriiniä, tiikerinsilmää, hopeaosat.

Ja muita naisia

Ensin korvakorut aiemmin tehtyyn japanilais-vaikutteiseen Sayuri-settiin. Valmiina olivat, kuvaaminen vain työlästytti. Jo ranne- ja kaulakorusta tutut upeat taidelasihelmet, mukana musta onyx ja Swarovskin kristallit - korvanapeissa vielä lisäluxuksena kuutiolliset zirkoniat.


Rannekoruun valitsin vain harmaan ja luonnonvalkean sävyjä, isot upeat makeanvedenhelmet ja kauniisti viistehiotut kuukivet. Kuvat vasta kertoivat miten hienosti vierushelmet vaikuttavat toistensa sävyihin! Riipuksissa pikkuturmaliinit.


Kalevalaisen mytologian Ajatar on kyllä ilkeänä ja pahantahtoisena tunnettu metsänhenki, mutta tämä koru loitsinee hänestäkin kiltimmän! Kuukiven sanotaan nimittäin karkottavan käyttäjänsä ympäriltä negatiivisia vaikutuksia ja tuovan onnea ja tasapainoa muutoksissa ja matkan rasituksissa.
Siispä, Muuttuvat Ajat, öö, Muuttuva Ajatar ;-)

Metsän neiti

Koivikossa satelee, Metsän Neiti kulkee polkujansa, näyttääkö tietä kalevalaisille karhunkaatajille, Väinän jälkeläisille, vai tahtooko eksyttää rauhansa häiritsijät...

Kaulakorussa sekä riipus että pienemmät kivet erilaisia opaaleita, 'opalisoitunutta puuta'. Etuosa on vaijerissa ja niskaosuus hopeaketjua.

Opaalien värisävyt ovat taas vertaansa vailla, oman sieluni sopukoihin ne ainakin sattuvat saumatta.