Vai kukkutimurunen

Punoin eilenillalla kumihimonauhaa, luulin tekeväni punaista, mutta aamulla tämä kyllä osoittautui oranssimmaksi. Nauhasta tuli mukavan pehmoinen, sillä oikein yrittämällä yritin tehdä hiukan löysempää punosta. Kahta väriä nyöriä tuossa on, muutama säie punaisempaa ja suurempi määrä sitä muka-punaista eli oranssia.

Seurakseen etsiytyi ihanainen karneoliriipus, joka sai rinnalleen vielä pari pienempää karneolia ja pari Swarovskin hehkuvaa kristallia. Pitkulainen lasihelmi tuli jostakin  tilauksen mukana näytteenä ja yksinäisyyttään huutaneena etsiytyi tähän.

Iloinen koru sai iloisen nimen, Kukkutimurunen!


Kukkutimurusia on kuulemma lastenkirja, jokin hämärä mielikuva mulla oli, Marjaana kirjan mainitsi tässä eräänä päivänä. Jäi korvamadoksi mulle tuo sana, jospa se nyt tuli ulos ;-D

Ja: "Kukkutimuruset ovat asioita, joita keltamekkoenkelit keräävät säkkiinsä ja tyhjentävät tuikeitten ihmisten iloksi."

Kuka kaipaa etelään!

Oijoi, pakkanen ja lumi ihastuttaa, samoin öinen täysikuu. Aurinko on tällä viikolla hellinyt valollaan! Taidan usein aloittaa postaukset säätiedotteella ;-D Sitä tulee tarkkailtua.
Aika moni näihin aikoihin lähtee lämpimille reissuille, minulle tällä kertaa riittää trooppinen väriyhdistelmä, larimar + karneoli! Helmet ovat tietenkin ostosvapaan tammikuun ansiosta varastoni aarteita ;-)

Kaulakorussa on pitkä riipusosa ja kaikki helmet hopeaan linkitettyinä.
Karneoli kuvastaa elämäniloa ja larimar sellaista kypsää elämänviisautta, tukevat hyvin toisiaan. 

Toisessa korussa on ametistia, mahtavan iso riipus punotussa nyörissä ja vain pari pientä rondellia lisänä. Korun ketju on korumetallia, koska hopeiset olivat liian hentoja. Ei tuo tumma ketju ole paha, se jotenkin rimmaa ison kiven sulkeumiin. Ametisti on kooltaan noin kaks kertaa kuus senttiä.
Riipus tuli viimeisessä tilauksessa, mutta kun olin niin sopivan nyörin saanut aikaiseksi, niin pääsikin hetipaikalla koruksi!
Ametistia pidetään tietäjien syvällisenä neuvonantajana ja kyllä tämä suuri kivi huokuu salaperäistä viisautta! 

Hyppää pois...

Joskus lapsettaa, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa?  Enpä osaa sitä analysoida.
Joka tapauksessa ihastuin niin kovasti tähän pikkuiseen, että pian se jo kurkisteli rasiastaan, uteliaana ja vallattomana. Helmi on lähtöisin taitavan lamppuhelmien tekijän Madeline Bunyanin käsistä.

 

Sellaisia veitikoitahan nuo ovat!
Akvis, tuo armoitettu sananiekka, on blogissaan Villa Valpuri kertoillut eläimellisiä tarinoita kesän mittaan näistä veitikoista. Toisenlaisina lemmikkeinä luppakorvia on vaikkapa Marjaanan majassa.
Myös Beatrix Potterin Petteri Kaniini on ollut suursuosikkini, no joo, ehkä lasteni, mutta minä kai ne kirjat olen ensin valinnut.

Vallattomalle pupuselle piti löytää sopiva paikka iloisesti pyöriskellä, eihän sitä aivan paikalleen voinut kahlita. Helmi pääseekin nyt pyörimään tuon Hill tribe -hopeisen putken ympäri, mutta asettuu myös rauhallisempaan asentoon.

 Katsokaa noita ihania käpäliä :-D

Korussa on herkullisia karneoli-rondelleja ja pienempiä valkoisia lasihelmiä hopealankaan linkitettyinä. Säätöketjulla korua voi asetella sopivaan korkeuteen kaulalla.

Onnellisuutta, valoa, tulta!

Tässä meni jo tasa-arvon päivät ja talvipäivän seisaukset eli kesää kohti! Olin myös erittäin ihastunut ja onnellinen, kun kuopukseni syntymäpäivästä lanseerattiin kansainvälisesti Onnellisuuden päivä :-D


Varmaankin kysytyin yksittäinen koru nyt alkuvuonna on ollut tämä 'Valpas susi'

Tein sille jo sisarkorunkin, mutta päädyin kyseistä korua sitten tuunaamaan lähemmäksi tuota Valppaan olemusta, koskapa siitä niin paljon toiveita tuli. Minähän en tosiaan tee kahta samanlaista korua, yksistään jo siitä syystä, että en tilaa helmiä ja osasia tusinoittain! Mutta samaa henkeä voi koruhin toki tavoitella.

Tässä siis uusi versio korusta 'Fire within' - sudenpää tulenväristä korallia, muut helmet turritella-akaattia, vuorikidettä ja riipuksessa hehkuvan salaperäinen karneolikimpale sekä vuorikidepuikko.

Huomio! Tämä koru on nyt vapaana kaupassa enkä käynyt sitä kenellekään erikseen varaamaan - ensimmäinen kiinostunut sen saa. Päitä on pöydällä ( ;-D ) vielä pari kappaletta, joten ne teen aivan lähiaikoina koruiksi, sitten pidän taukoa tästä aiheesta.

Ihanaa tulevaa ulkoiluviikonloppua!

Enää parit puuttuu

Korviksia 101 paria - "ihan kiva" haaste, nyt kun puuttuu enää pari paria ja hei, oisinhan mä muutenkin, kait, näitä tehnyt :-D

Harvoin teen mitään sarjatyötä ja ei seuraavatkaan nyt aivan sitä ole, koska jokainen pari on kuitenkin erilainen. Laitan kuvat siinä järjestyksessä kuin parit valmistuivat.

Ensin halusin tehdä itselleni korvakorut, joissa olisi hiukkasen väriäkin; totuttelen ajatukseeni ottaa myös hiuksiin vähän rohkeampi väri pitkästä aikaa. Inspiraatiokuvissa oli upeaa karneolia, joten sitä sitten esille. Olin jo pitkään miettinyt tätä puikkohelmien ujuttamista korviksiin, joten sopivista väreistä valikoitui automaattisesti savukvartsi.
Toisessa parissa on Maritalta saadut ruusukvartsit ja niiden kanssa ihanaiset ametisti-palaset.

Ja kolmannet sitten mukamas-neutraalia vuorikidettä kirkkaana ja huurrettuna. Sanoin mukamas, koska vuorikidehän ei ole neutraali, se on voimakas kivi, jolla on puhdas ja kirkas energia.

Kaikissa pareissa jälleen niobium-koukut. Tällä mallilla väriyhdistelmät ovat lähes loputtomat ja kunhan löydän loputkin puikot, niin näitä tullee lisää.

Ihanaa ulkoilu-sunnuntaita!

Pientäsievää

Herkkääkin välillä, ettei mene liian 'kamalaksi' korujen teko.

Pieniä viistehiottuja karneoleja, näissä on niin ihana sävy ja hehku, seurana vain muutama sinisäihkyinen kristallirondelli ja kirkasta hopeaa. Pitkästä aikaa tein itse riipus-korennon tai perhosen tai ötökän, mikä se nyt kellekin on ;-) Lehdellä koristeltu lukko sopi kooltaan ja hengeltään riipuksen kaveriksi.

Polkuja

Kulkea omia polkujaan. Joskus uskallus riittää, joskus pelottaa ja on seisahduttava hetkeksi, tarkennettava katsetta, valittava sumun seasta se polku, jonka päässä valo siintää.

Materiaalit: vintage-ketju, lamppulasihelmi messinkisisuksella, sarisilkki, simpukankuorisydämet, karneoli, hypersteeni, koralli, gf-lanka

Kuuminta

Eilen oli kesän tähän asti kuumin päivä. Siltä se myös todella tuntui, aamusta asti oli painostavaa ja hikistä. Tiesin, että jossain vaiheessa iltaa iskisi ukkonen, silti lähdin pyöräillen äitsykän luona käymään. Kotiin päin lähdin aivan loppuillasta, kun näytti että sade hiukan hellittää. No, se vain näytti siltä. Kun olin hennossa sateessa kilometrin verran pyöräillyt, sain niskaani oikein taivaan täydeltä. Sisäistä hymyä piisasi kunnes silmätkin olivat niin sadevettä täynnä, ettei eteensä nähnyt :-D Saavuin kotiin todellakin likomärkänä, sääret hiekassa ja hiukseni vetisille kiharoille kääntyneinä. Ja vieläkin oli kuuma!


Kuumin väri on oranssi. Oransseista korukivistä kuumimpia ovat tuliakaatti ja karneoli, molemmat myös sisäänsä hurjasti naisenergiaa keränneitä kiviä :-) Aika kuumankiihkeää ajatustoimintaa, vaikeaselkoisuutensa vuoksi, minussa on viime aikoina herättänyt myös tuo Higgsin hiukkanen ja sen tiimoilta maailmanselitys nimeltä 'supersymmetria'. Aioin tehdä aivan supersymmetrisen korun, jossa olisi myös se pimeä massa ja ehkä useampikin Higgsin hiukkanen. Jos niitä nyt tässä on, niin piilottelevat...

Koru lähti liikkeelle tuosta suloisen ihanasta lamppuhelmestä, joka on lähtöisin herttaisen korukamun pajasta. Se heti tullessaan iski silmää ja muistutti tuosta dzi-akaatista, jossa värit ja kuviointi ovat kuin 'superpartneriksi' ennalta määrätyt. Riipuksessa on alaosana samoja värejä, poltettua oranssia ja vaaleita kuvioita toistava tuliakaatti. Muina helminä siis tavattoman pienireikäisiä viistehiottuja karneoleja ja nuo pyöreät ovat sitä lasikiveä, jonka nimeä en muista, niissä kuparihippuset hohtelee. Niskaosuus on kaksinkertaista ketjua ja koru on melko lyhyt, hehkuu hienosti esillä kaikki helmet.

**

Ja hello, vielä saa ilmoittautua Korukoplan haasteeseen, kukkia väkertelemään!

Voimaeläimenä valpas susi

Huomaan usein ajattelevani varsin stereotyyppisesti eri asioista, käsitteistä, ihmisryhmistä... Tosin, esimerkiksi monet opettavaiset sadut ja tarinat ovat luoneet pohjan ihmisten mieliin syöpyneisiin ennakkokäsityksiin, esimerkkinä vaikkapa Aisopoksen eläinsadut puhumattakaan niitä vanhemmista tai uudemmista kansantarinoista. Mikä voima onkaan ollut omalla perheellä, koululla, elokuvilla...

Ja aasinsiltaa saavumme käsityksiini intiaaneista, mielikuviin tai esineisiin, joita pelkkä sana 'intiaani' nostaa mieleen. Niitä ovat sulkapäähine, toteemipaalu ja voimaeläimet, hevoset, viuhuvat nuolet, vuoristo, nuotiot, tiipiit, koruissa linnunkynnet ja turkoosi-kivet... Oho, mielikuvitukseni tuottaisi enemmänkin, mutta lopetanpa jo.


Kun näin nettikaupassa kivestä kaiverrettuja koiraeläimen päitä, en mitenkään innostunut niistä. Kuitenkin tilasin pari kappaletta. Ne ovatkin yllättäen hyvin puhuttelevia!
Tästä korusta sitten tuli 'intiaanikoru', voimakoru, johon käytin noita huurrettuja (luulen, että etsattuja) vuorikristalli-nugetteja, upean oranssinsävyisen kivisulka-riipuksen, karneoli-nugetin ja pari kirjavaa turkoosihelmeä. Pääosassa, vaikkakin kaulalla sivuun asettuen, on voimaeläin susi, kivenä siinä iki-ihana fossiilikoralli (laitan kuvan myös nurjalta).
Koskapa nuo susi ja sulka sekä käytetyt helmetkin, ovat arvokkaita, niin valitsin linkkilangaksi ja ketjuksi pronssinsävymetallit hopean sijasta.


Mulla oli kova kiusaus lisäillä tähän koruun enemmänkin elementtejä, mutta päädyin tähän rauhallisempaan versioon, koru sai nimen 'valpas susi' ;-)

Earth hour, tunti maailmalle

Earth hour = tunti maailmalle, maan tunti - tänä iltana kannetaan huolta maailmanlaajuisesti ilmastonmuutoksen vaikutuksista, pieni ihminen voi edes näin osallistua: sammuttamalla valot tunniksi illalla klo puoli yhdeksän paikallista aikaa. Voihan sitä rauhoittua tunniksi miettimään omia valintojaan nyt ja tulevaisuudessa!




Annoin tämän aamun korulle yksinkertaisesti tuon nimen - Toivon, että korusta välittyy se, ettei läheskään aina kaivata kaikkein pisimmälle vietyä viimeistelyä, hiontaa, kiveen, jotta se olisi kaunis ja silmää miellyttävä.

Korun kivihelmet ovat viimeistelyltään osa karkeita, himmeitä, osa vain sileiksi rummutettuja. Värivalinnallakin halusin tuoda esiin sen, että luonnollisissa sävyissään kivet ovat todella kauniita, näistä helmistä mitkään eivät ole keinotekoisesti värjättyjä. Korukivistä on edustettuna akvamariini, vuorikristalli (iso kirkas karkea ja himmeät vaaleat), ametriini, apatiitti, kunziitti, karneoli ja ruusukvartsi, pieni labradoriitti. Vuorikristallia on runsaasti, sillä sen sanotaan yhdistävän muiden kivien energioita.

Voima, rohkeus, terveys

Otsikon ominaisuudet sisältyvät tämän kaulakorun riipuksen riimu-symboliin, joka on korukamu Solen taitavista käsistä lähtenyt, 'ur', kupariin etsattuna. Korun värimaailma puolestaan lähti korukoplan haasteen inspiraatio-kuvasta, vaikka tietenkin muuttui matkalla tuohon kupariseen suuntaan.

Kaulakorussa on reippaasti sekoiteltu aineksia, täysin epäortodoksisesti, omaa silmääni miellyttävällä tavalla. Pyrin myös tekemään korusta mahdollisimman kevyen, tarkoitan tosiaankin painoltaan - itse en jaksa painavia koruja koko päivää kaulalla kantaa. Tämä on melkein painoton ;-)

Puuhelmikuutioiden sävyt osuivat niin kivasti noihin Solen rinkuloihin, ne olivat heti innolla mukaan tulossa. Muina helminä käytin valkoista korallia ja lasipyramideja, riipuksesta löytyy karneoliruusu ja isojen vintage-helmihattujen sisältä Swarovskin kimmellystä.

Metalliosat ovat tällä kertaa suurimmaksi osaksi kuparia, muutama välirengas patinoitua hopeaa.


**

No voi voi, kun ajastus ei toiminut

Hmm, luulin että eilen on jo ollut tämä posti näkyvissä, mutta eipä vaan!

Tässä on Helmiplaneetan toisen haasteen koruni, aiheena oli lämpimät värit. Huomasin, että helmivarastossani ei lämpimien vihreiden ja ruskeiden lisäksi juuri muita lämpimiä sävyjä ole. Muutama hassu karneoli, näitä on tullut haudottua pitkään; ihanat viistehiotut kierteiset helmet! Vaatimattomasti vain korvikset.


Toisen haasteen muut korut täällä.

Syleily

Hmm... mikäs sen ihanampaa kuin oleilla sylityksin - sellaisia mietin tätä korua kuvatessa :-D Tietenkin tuo toisen kuvan tausta, Gustav Klimt -taidekortti herätti moisia mietteitä... Eihän mulle nyt muuten...

Karneoli on erityisen kaunista viistehiottuna ja kuultavan oranssina niin kuin tuossa rannekorun isossa helmessä! Ovat nuo minirondellitkin erityissöpöjä. Minun sanavarastossani karneoli on niitä naisellisia 'tule luokseni' -kiviä ;-)
Mukana korussa myös mystistä kvartsia ja isona osana korua on hopeisista lenkeistä punottua kuningasketjun muunnosta.



Tein settiin myös riipuksen ja korvakorut, joita yritän kuvata uudelleen huomenissa ja lisään tähän postaukseen sitten kuvaa niistäkin.

Freya

Freija (Freya) on skandinaavisessa mytologiassa vaanien sukuun kuuluva jumalatar, joka rakasti koruja niin paljon, että antoi tyttärelleenkin jalokiveä tarkoittavan nimen, Hnoss.
Laitan tähän linkin yhteen lukuisista jumalatar Freyasta kertovista teksteistä
ja lainaan siitä pätkän, jos et tule lukeneeksi "When she mourned for her lost husband, her tears changed into gold."

Tuon tekstin innoittamana otin esiin kullatut korunosat ja ketjut, vain lukko puuttui.
Eipä tullut tilauksen mukana jousilukkoa, joten Freija sai salpalukituksen. Eikä Freijassani ole kamujen odottamaa granaattia. Onpa toista naiseuden korostuskiveä, karneolia, joka sitten pyyteli seurakseen ensin nuo muhkeat multiakvamariini-pisarat ja sitten vielä hurmaavat sitriinirondellit. Kullattu hopea, vermeil, ja gold filled -osat ovat tässä sulassa sovussa, yhtä naiseuden hehkua koko koru :-) Upeat karneolirondellit ovat muuten Ullalta.


Jälleen kerran - mikä ihana helinä ;-D

***

Arjen enkelille

Olethan törmännyt sellaiseen! Lähimmäiseen, joka usein omien voimien rajoillakin pyrkii ilahduttamaan kanssakulkijoita, sukulaisia, työtovereita. Usein hän jättää omat tarpeensa toiselle sijalle. Mutta joskus ne auttajan rajat tulevat vastaan, uupumuksena, alakulona...

Rannekoru lähti eräälle arjen enkelille, toivottavasti tuomaan hänelle iloa ja valoa sekä lisävoimia, muistuttamaan oman ajan tärkeydestä, lepohetkien vaalimisesta.

Ja korun kivien tuomista vahvuuksista on kerrottu seuraavasti:

punainen karneoli: onnellisuuden kivi, negatiivisuudelta suojeleva ja surua helpottava, oikea energia-turboahdin!

vaalea akaatti: tasapainottava, negatiivisuuden vähentäjä

vihreä nefriitti-jade: harmonisoiva, itsetunnon lisääjä

Muistutan tässä, että kivien energioista ja ominaisuuksista kertoessani, käytän lukemaani, usein englanninkielistä tekstiä, omina käännöksinä ja koosteina, omin sanankääntein :-)
Ja tällä kertaa kiitän Satu-Marjaa konsultoinnista! Kiitos kamu!