Pehmeää sadetta

Metsässä ja muuallakin kävellessä ilmassa on jo aivan erilainen tuoksu kuin kovimmilla pakkasilla, ehkä valkean peiton alla uinuva kevät on tulossa harppauksin? Tänään kuitenkin on tullut pientä, pehmeää lumisadetta, joten odotellaan rauhassa sitä vihreän heräämistä.

Silti, vihreitä helmiä on kerääntynyt pöydälleni ja vihkossa on monta suunnitelmaa. Pitää kylläkin tilata hopealankaa, että saan niitä toteutetuiksi.

Vihreä fluoriitti on todella kaunista ja pehmeän kuultavaa sävyltään. Kokeilin yhdistää sitä pronssinsävyyn ja tein lyhyen kaulakorun. Siinä viistehiottu pisarariipus on pääosassa, kiinnitettynä hauskaan vintage-osaseen ja ketjuksi valitsin tuota ihkuihanaa vintage-henkistä filigraanikuovioista ketjua.

Toisessa korussa on muhkea vuorikidepuikko, jonka yhdistin hopealangalla upeaan taidelasihelmeen, johon tekijä on upottanut kauniisti lehtihopeaa. Vuorikidehelmiä on korussa sekä kirkkaina että himmeinä ja kaikki metalliosat ovat hopeisia.

***

Muuten, tuon edellisen postauksen kukka onkin orkidea! Nimeltään, kuinkas ollakaan, jalokiviorkidea ;-D
Ja minun onnekseni "maailman helpoin orkidea" hoidettavaksi. Kiitos vielä ihanalle lukijalleni, joka tämän vinkkasi!

***

Hymyhuuli

Okei. Olen vieläkin aivan kierroksilla siitä korukamujen järjestämästä joulukalenteri-yllätyksestä. Pusseista puikahteli kaikenlaista kiehtovaa ja osa lahjoista tuntui ja tuntuu hyvinkin haastavilta.

Luulinkin siis, että tämänkertainen keramiikkariipus olisi niin niin vaikea sovittaa koruun, vaikka olinkin riipuksia kuolannut tekijän blogissa.

No, jotenkin kummassa vaan...
kun oli noita turkooseja sävyjä esillä tuon neulesydämen tiimoilta...
kun jostakin putosi pussillinen syvänsinisiä swarovskeja...
kun riipusrivistöstä iski silmää ihana, hurmaavan humoristinen, mestari Othelin valmistama posliinisavihahmo...
Ne taas valitsivat toisensa! Minä sitten etsimällä etsin tuon valkoisen vintage-lasihelmen rikkomaan symmetriaa. Ja hopeanvärinen lukko asettuu mukavasti sivulle.

Ja hei! Korukoplassa uusi haaste!

Arki kimaltaa!

Tällaisena päivänä,
kun herää kutkuttavaan auringonpaisteeseen jo kuuden jälkeen,
kun oma rakas lapsi on käymässä,
kun korutilaaja kirjoittaa: Mags, oot tosi hyvä :-) ja
kun vielä muutenkin tuntuu kivalta,
kun ei satu mihinkään,
niin ajattelin poiketa kaavasta ja tehdä a) symmetrisen korun ja b) arkikorun, joka kimaltaa!

Kaulakorussa on syvänpunaista granaattia lähes hiomattomina lohkareina ja makeanvedenhelmiä kristallein, suosikki-vintageketjuani sekä todella kaunis pronssinen käsintehty salpalukko (Lesley Watt). Koru on muuten lyhyt, mutta tuo häntä helmineen ulottuu sitten ehkä juurikin poven piiloon.

Granaatin sanotaan mm. olevan omiaan, jos tunnet olevasi kovin yksin; granaatti auttaa tuomaan uusia alkuja, jopa rakkautta elämääsi...

Polkuja

Kulkea omia polkujaan. Joskus uskallus riittää, joskus pelottaa ja on seisahduttava hetkeksi, tarkennettava katsetta, valittava sumun seasta se polku, jonka päässä valo siintää.

Materiaalit: vintage-ketju, lamppulasihelmi messinkisisuksella, sarisilkki, simpukankuorisydämet, karneoli, hypersteeni, koralli, gf-lanka

Juu, korvakoruja

Joskus 'kauan sitten' tein kaulakorun, johon nyt sitten sain aikaiseksi korvakorutkin. Tein kaksi paria, kun herkullinen Swarovskin rubiini-sävy vei mennessään. Ja nyt tuli varmaankin vähäksi aikaa tarpeeksi sekä swaroja että näitä hehkuvia punaisia. Vaikka, eikös sitä sanota, että vannomatta paras!

Osaset pronssinsävyisiä kuten oli kaulakorussakin, koukut ihanaa allergisoimatonta niobiumia.

Laitan tänne vielä sen kaulakorunkin kuvaan, tuli mukava setti :-)

Taidan tykätä kaikista kivistä!

Hypersteeni se on hieno kivi! Ihastuttava tuo 'rasvankiilto' näissäkin sileäpintaisissa pyöreissä helmissä!
Meillä sataa lunta, kuvat on harmaita.Kun oli tuota patinoitua lankaa valmiina sekä renkaita, niin tulin siihen tulokseen, etteivät ole pahat patina ja tummanruskea hypersteeni yhdessä. Viimeinkin sain mielestäni oivaan seuraan myös nuo kaksi japanilaista vintage-helmeä. Niissä on hiukan kultausta, mikä ei ole sopinut esimerkiksi kirkkaan hopean kaveriksi. Tässä kulta ei näytä liian korealta. Riipuksina korussa on Swarovskin 'yöperhonen' ja samansävyinen pieni turmaliinisydän.

Hypersteenistä tein myös korvakorut niobium-koukkuihin.

Hypersteenin energioista kerrotaan mm. seuraavaa: hypersteenin avulla ratkaiset ongelmia, se vähentää ärtyisyyttä ja auttaa olemaan kritisoimatta ja tuomitsemasta itseään ja toisia.

Katselkaa siis ensin hypersteenikuvat ja olkaa sitten kritisoimatta seuraavaa - itsekin yritän selitellä itselleni, että 'eimukahaittaa'...

Tarkoitin istuttaa kauniin ametistin tuohon filigraanikuvioon siten, että juotos olisi vain keskellä kuppia. No, kaikkihan tietää, että juotospalat eivät juotosnesteellä käsiteltynä tahdo pysyä siellä, minne ne asettaa. Eli ei mennyt ajatellusti :-( enkä vielä ole kapussia lopullisesti istuttanutkaan. Koru olisi kaunis, jos...
Saas nähdä, mitä tälle tapahtuu jatkossa...

Long time, no...

***

Aivan niin, eipä ole vähään aikaan nähty vetisen sumuisen sinertäviä sävyjä täällä. Ihastuin tavattomasti kun korukamu myi 'ylijäämiään', tilasin häneltä kaksi nauhaa namusia labradoriitteja! Lähes jokaisessa helmessä on tuota ihanaa sinisäihkettä :-) joka tunnetusti vastahakoisesti suostuu kuviin.


Kun joku koru ei löydä omistajaansa, se toisinaan tulee puretuksi. Sellaisesta korusta pätkä hakeutui labradoriittien seuraan ja heistä tuli oivat kumppanit vuorikristallilla ryyditettyinä; nuo pikkurondellit vintage-ketjussa ovat hemimorfiittia ja korun takaosan nugetit 'maitoista' akvamariinia. Etuosan kaksirivisyydestä huolimatta koru on malliltaan lyhyt ja kevyt, sillä kauniisti viistehiotut labradoriittityynytkin ovat kooltaan vain 7x7mm.

Labradoriitin ominaisuuksista kerrotaan: se auttaa luopumaan vanhasta ja siirtymään kohti uutta, kuuntelemaan sisimmästä kumpuavia viestejä.

***

Toiselta jäänyt on toisen aarre. Sama teema toistuu hiukan seuraavassakin korussa, kun sarjaan 'Menneisyyden taika' kaivattiin uutta yksilöä. Onneksi olin tilannut lisääkin ihania turritelloja ja melkein entisellä kaavalla toteutui uusi, Salattu maa.
Sen tilaaja kertoi pitävänsä kaulakoruista, jotka "eivät ole aivan mitättömiä" :-D Tulikin tietenkin todella näyttävä ja pitkä koru tästä.
Tälläkin kertaa turkoosin ja turritellan seurassa savukvartsia, ihanat isot pallerot sekä paljon, paljon pienehköjä.

Suorakulmainen turkoosi-riipus oli aiemmassa korussa vaihdettu isoon turritellaan, mutta tämän korun tilaaja oli nimenomaan ihastunut riipukseen :-D -Kuten minäkin, etsiskelen nyt itsellekin yhtä upeaa riipuskiveä, taas...


Turkoosi on monipuolinen parantava kivi, sitä kutsutaan 'mestariparantajaksi'.

***

Ja vielä toinenkin toisinto aiemmin tehdystä korusta. Avaimet ovat jotenkin salaperäisen mainioita riipuksia ja korunosia, hopeiset vaan ovat kovin harvassa. Tässä korussa kuitenkin reilunkokoinen hopeinen sydänmedaljonki-avain, jonka sisus on tyylikkäästi emaloitu. Siinä aiemmin tehdyssä kaksosessaan oli hiukan vähemmän vuorikristallia ja tästä tuli asettelultaan muutenkin pikkuisen erilainen, tietenkin.

Jälleen kerran huomasin myös, että onpas amatsoniitti ihastuttava kivi!

Amatsoniitti hoitaa ja tasapainottaa ja pitää energiatason korkealla. Vuorikristalli kirkastaa ajatuksia ja vahvistaa toisten kivien ominaisuuksia.

Se sanoo 'bling-bling'

En ole kauhea kimmeltävien kristallien, edes Swarovskien, fani. Silti niille joskus on paikkansa ja luulen taas, että tämän korun saajalle pieni kimmellys on mieleen.

Korun saajaa, tummaa upeaa nuorta naista, ajatellessa juuri fuksian väri ja nämä vintage-henkiset korunosat hakeutuivat käsiin ja muotoutuivat romanttiseksi koruksi.

Valmisosasia, valmisketjua, mutta olipa aika väkertäminen pienten renkaiden kanssa.




**
Nyt taitaa tulla taas pikkuinen tauko.
Nähdään sunnuntaina, tai viimeistään maanantaina, jolloin ilmestyy Helmiplaneetan toinen dt-haaste :-D

**

Etsiskelyä, kierrätystä

On tässä tämän päivän korussakin yksi kierrätys-nappi kirpparilta, mutta Korukoplan kierrätyskoru on vielä aivan kesken. Missähän jamassa muut ovat sen haasteen kanssa...


Tähän koruun tuli taas kerran aivan omapäisesti helmet niiden aiottujen takaa, no, aidot turkoosit näytti niin raskaille, että valoisa ja kuultava hemimorfiitti sai paikan. Ehkä kivet sitten tosiaan valitsevat itse korunsa, ehkä ristiriipus kutsui näitä; Hemimorfiitin sanotaan edistävän epäitsekkyyttä ja vastuunkantoa, sitä kautta löytämään onnea, hmm... kierrättämistä, eikö vaan, anna niin saat <3

Ihastuin tuohon kulmikkaaseen valmisketjuun, antaa vähän ryhtiä korulle, ristiriipus voisi muuten olla turhan äkkimakee. Pitsinauhan pätkä tuli jonkun ihanan ulkomaan paketin mukana eli kierrätystä sekin :-D

Uskomaton, ihmeellinen, mystinen, ihana...

No joo, ihan totta! Enkä minä enää joka päivä hullaannu helmistä!

Mutta tänään posti toi kirjeen, jonka avaaminen vei minut muihin maailmoihin. Kaikki mitä olin tekemässä (juuh, teen montaa asiaa kerrallaan, tietenkin), kirjoittaminen, ruuanlaitto, rannekorun pähkäily, kaulakorun suunnittelu, kaikki muu jäi, kun aivan heti piti päästä näihin namuihin käsiksi.
Luin kyllä tilatessa, että helmet ovat 15x13mm, mut nää yllätti kaikinpuolin, upea pinta, ihanan isoja, niitä Helmiliinan parhaita :-)
Luulin tekeväni kaulakorun,mutta naps, korvakorut tulikin, ainakin kahdet ;-D

Enkä tiiä, miksi nyt näinä päivinä niin vetää romantiikan puolelle? Kääntelin korviskoukutkin taas tuosta vintaj-langasta - olen niitä valkoisia itse pitänyt eikä ole allergiaoireita, joten lienee aivan turvallista.




Yöllä kun en nukkunut, tein rannekorun, ruusuisen ja hupsun, polymeerisavihelmet niitä omia.

Makeanveden helmiä, romantiikkaa

Ehkei aivan pääsiäiskoru, mutta eihän tämä tänään olekaan tehty; pääsiäispyhät menevät rauhoittuessa ja ulkoilmasta nauttiessa.

Makeanvedenhelmet ovat yksittäisiä herkkuja lukuunottamatta jääneet melkein paitsioon koruissani tänä vuonna, mutta tähän niitä nyt tuli nerikin kätköistä - kaikkein suurimmat ja kaikkein pienimmät valkoiset helmeni, 13mm ja 2mm.

Riipukseen paistoin kuvan polymeerisavelle. Taisin sen kanssa vähän liioitella. Kun siirretyssä kuvassa näkyi korvakoru liian himmeänä, niin korostin sitten kunnolla teemaa 'tyttö ja helmi-korvakoru' ;-D
Hopealankaan linkitettyjen helmien lisänä korussa on vain yksi Swarovskin kristalli ja, tietenkin, ihanaa silkkinauhaa!




***********************************************************************************

Vielä hempeillään

Kuvaaminen on är-syt-tä-vää, kun ei onnistu. En saa tuota riipuksen kuvaa millään kirkkauden säätelyllä selvemmäksi. Ehkä tuo pintaan sivelty diamond glaze loistelee niin hankalasti. Livenäkin kuva on revittyjen reunojen vuoksi epätarkkarajainen, mutta ruusuja tuoksuttelevan naisen profiili on kyllä selvästi näkyvissä.

Tällä kertaa kypsä leidi sai seurakseen makeanvedenhelmiä, muutaman swarovskin ja organza-nauhaa, korulukon kieputtelin hopealangasta.


Ja tämä lienee tällä erää viimeinen itsetekemäni polymeerisavi-riipus.

Ruusunpunaa, orvokinsinistä

Roses are red,

Violets are blue,

Sugar is sweet;

And so are you.

Taidatte pian luulla mua aivan toivottoman romanttiseksi, mutta ajattelin vaan käyttää loputkin vintaj-langasta ;-D

Riipuksena jälleen tuollainen polymeeri-saveen paistettu vintage-kaunotar. Kuva oli haaleansävyinen, joten lasihelmien romanttiset himmeät sävyt sopivat seuraan. On siellä mukana muutama säihkyvä kristallirondellikin.