Suuri lehti

No kyllä luin tarkasti myyjän antamat tuotetiedot ja odotinkin suurta, 9 cm on korulinkin pituutena silti todella näyttävä!
Nyt piti muu koru sitten pitää aika rauhallisena, niskaosuudessa syyskirjavia jaspiksia ja korun toinen puoli pienoisia helmiketjuja.

 

Kaulalla tuo Suuri Lehti asettuu kertakaikkisen kotoisasti siihen kuuluisaan kaulanjuureen ('koruilijan anatomiaa') ja ketjuosuudet antavat toisella reunalla mukavaa kontrastia.

(Kotona käymässä oleva Esikoinen katseli korua ja oli varma, ettei iso metallilehti voi pysyä sille tarkoitetulla paikalla vaan vakuutteli, että lehti kuitenkin valuu aina eteen ja alas. Suostui koekäyttämään ja myönsi sitten, että Äiti kyllä tiesi mitä teki ja koru toimii tarkoitetusti. Lehti onkin kuulemma täydellisesti sijoitettu, ei liikahtanutkaan hyppy-testissä. Jess!)

***
Lisään tähän vielä parit korvakorut, unohdin vallan kun olin innoissani tuosta lehdestä ;-)

 Eka pari syksyisiä, tietenkin sarisilkkiä :-D ja vintaj-lankaa.

Mustavalkoinen pari onyksista ja hopeasta sekä valkoiset osat ovat vintage-ruuvilukon puolikkaat...

Molemmissa pareissa koukut ovat allergisoimatonta niobiumia ja kun sitä minulta jatkuvasti kysellään, niin suomeksi googlaamalla löytyivät mm. nämä kaupat, jotka niobiumia myyvät
Helmitaulu ja Idänhelmi

Vaellus, korukoplan nappihaaste

Sarjassa parhaimpia retkiä vuosien takaa ;-D on syksyinen ruskaretki Saariselälle. Olin erään ryhmän mukana viikon matkalla, mutta useana päivänä retkeilin yksikseni.

Kiipesin Kaunispäälle ja suuntasin kohti Kuukkelilampea. Reipastahtinen kävely merkityillä poluilla, komea maaruska parhaimmillaan... sellainen vie meditatiiviseen tilaan. Paluureitin hyppelehtiminen suomättäillä, sukkien ja kenkien kastuminen kun pitkospuita puuttui... reitin vaiheiden vertautuminen omaan elämään...

Toisena päivänä Rumakurun kautta Luulammelle... istuskelu puronvarressa ja luonnon kuuntelu silmät kiinni... Sain onneksi monia yksinäisiä ja hiljaisia hetkiä, joista sielu tuli monin verroin ravituksi. Silloisessa elämänvaiheessa teinipoikien yksinhuoltaja oli tottunut vilkkaaseen, äänekkääsenkin kotielämään.

Vaikken itse kalasta, niin se kuuluu monen Lapin kävijän harrastuksiin. Korun riipusosassa on ystäväni käsittelemää mateennahkaa helmen pinnalla, korussa on myös samaisen Helenan puhdistamat muistaakseni hauen nikamat, joita itse hiukan värjäsin tummemmaksi. Sarvinapin ympärillä on Sole-renkaat.
Tarkkaavainen voi löytää korusta myös pöllönsilmät, kuukkelin lehahduksen, kiirunan kesäpuvun, karhun jätöksen, pitkospuut, kultaisena hohtavaa hiekkaa ja kirkkaan puroveden, suon ja tunturin tuoksun...

 

Koru on kunnon pitkä, takaosa ketjua, enkä saanut järkevää kuvaa kokonaisuudesta...

Ja pöh. 'Kurun vartta' -koruun ei sitten kertakaikkiaan halunnut mikään muu nappi tulla, joten tein toisenkin korun, johon käytin kaksi Outiriinan lähettämistä napeista.

Noista napeista tuli heti mieleeni tsaroiitti-kivi ja tuo sydän sattui olemaan kotona. Lisähempeyttä koruun sain vielä yhdellä makeanvedenhelmellä ja ihanaisella ametisti-kimpaleella.

Pyörittelin alunpitäen napeista kaikenlaisia rinkuloita, niistä toisella kertaa... ;-D


Kyseessähän on jälleen Korukoplan haaste, nappipeliä! Linkit toisille osallistujille löytyvät sieltä, kannattaa kierrellä!

Juu, korvakoruja

Joskus 'kauan sitten' tein kaulakorun, johon nyt sitten sain aikaiseksi korvakorutkin. Tein kaksi paria, kun herkullinen Swarovskin rubiini-sävy vei mennessään. Ja nyt tuli varmaankin vähäksi aikaa tarpeeksi sekä swaroja että näitä hehkuvia punaisia. Vaikka, eikös sitä sanota, että vannomatta paras!

Osaset pronssinsävyisiä kuten oli kaulakorussakin, koukut ihanaa allergisoimatonta niobiumia.

Laitan tänne vielä sen kaulakorunkin kuvaan, tuli mukava setti :-)

Siipi tai kaksi

Siivellä, siivestä, siipeen - siivillä, siivin... Ihana suomenkieli! Sijamuodot tai yksikkö ja monikko muuttaa ajatusta täysin. Tuli vaan taas ajateltua... Että ollako siiven suojassa vai siivellä vaiko omin siivin...

***

Ihanat pullukat teal-sävyiset makeanvedenhelmet siivittävät ajatuksia kesään, juhliin, tällä kertaa hiukan romanttis-vivahteisesti noine koristeellisine helmihattuineen, jotka nekin muodostavat ikäänkuin siivet tuonne helmien välille. Osat ovat tällä kertaa sekä hopeaa että pronssinsävy-hattuja.

Ja siipien merkitysten mietiskely sai alkunsa hopeanhohtoisista siivistä, riipuksena tässä rannekorussa.

'Omin siivin' sopii kai ajatuksenakin rohkaisuksi monelle kevään ylioppilaalle tai valmistujalle; hiukan pelottavaa, mutta myös jännittävää ja aikuistumiseen kuuluvaa, omien siipien kokeilu, lentoon rohkaistuminen.

***

J.k. Olettehan (Niina ;-D) huomanneet tuossa sivupalstassa linkin jälleen sääksen pesälle! Ainakin emolinnut siellä näkyvät, munia en ole päässyt näkemään.

J.k.2 - Ai niin, pitipä oikein palata päivittelemään, että eikös ole aika hurjaa kun ja jos yllä olevan korun/ yleensä korun tarvikkeiden hinnasta lähes puolet muodostaa nuo Vintaj-merkkiset pronssinsävy-helmihatut! 60c per kappale eli käytin korussa 18 kappaletta - pitäisikö purkaa?

Aina sunnuntai

Sunnuntaisen auringon, lintujen sirkutusten, romanttisten elokuvien ja yllättävien hääuutisten ja ties minkä syyksi lasken tämän romantiikan aallon!!
Mietin eilen, miltä tuntuikaan olla noin 21 (siis hurjan paljon nuorempi kuin nyt), en niinkään sitä, miltä tuntuu olla rypytön ja norjavartaloinen, vaan sitä, miltä se tuntui sisällä; kuplivaa iloa ja odotusta minkä vain tapahtua! Kahdenkeskisiä hetkiä, kauniita sanoja, syviä katseita, helliä kosketuksia, kihelmöintiä, heittäytymistä... sunnuntai-fiiliksiä joka päivä...
Missä nyt löytyisi se 'meet-cute', romanttinen ihastus ensi silmäyksellä?

Kaulakorussa on tuota aiemminkin käyttämääni pronssinsävyistä 'pitsikuvio'-ketjua palasina, Swarovskin täydellisiä creamrose-helmiä (21 kpl ja yksi pari ilman väliketjua) sekä ihana lehtikuvioitu käsintehty pronssihelmi kuvaamassa uutta kasvua, kevättä, nuoruutta. Helmen on tehnyt LeAnn Weih, jolta aiemminkin olen metalliosasia tilannut. Swarovskin helmet ja ketjupalat on linkitetty vintaj-langalla ja korussa ei ole lukkoa (eihän rakkauttakaan tarvisi 'avata-sulkea'), koru on reilun mittainen, kaulakuva on vain viitteellinen.

Jaspisten sukua

Kun käsiinsä saa kauniita, siis ylettömän komeita! kiviä, tekisi mieli tehdä niistä oikein muhkea koru, kaikki kauneus siis yhteen ja samaan. Kokeilin. Noista ihanista mookaiitti-möykyistä siis. Mutmut, tulee vastaan fysiikka, tai jokin, eli kivihelmien paino. Ei niskaparka kestä niin suurta taakkaa!

Onneksi möllyköiden kanssa saapui noita keveämpiä kukkasia ja käytin sitten vielä ketjuakin, että korusta tuli lopulta melkoisen kevyt. Ja pitkä. Ja mukava humpukka!




Mookaiitti on yksi australialaisista korukivistä ja todella monivivahteinen värikylläinen jaspis.

Mookaiitin ominaisuuksia: lievittää yksinäisyydentunnetta, helpottaa päätöksentekoa ja auttaa saavuttamaan asetetut tavoitteet.

J.k. Olen aikaisemmin käyttänyt tästä kivestä nimeä mokaiitti, yhdellä oolla, mutta oikea asu taitaa kuitenkin olla tuo kahdella.

Emerald Island

Lapsuudessani yksi kauneimmista tietämistäni sanoista oli 'smaragdinvihreä' - olikohan jollakin tyttökirjojen sankarittarella sen väriset silmät?? Väri ei kuitenkaan ollut siis pääasia vaan se sanan sointi, kuulosti hienolta ja saavuttamattomalta.

Smaragdi on berylli-ryhmän jalokivi kuten akvamariini ja morganiitti, nimenomaan siis jalokivi ja arvokas sellainen.


Mihinkään kuninkaallisten tiaroiden jalohin smaragdeihin, niihin kiiltäviin, kuultaviin, hiottuihin, en kovinkaan tunne vetoa. Sen sijaan olin aivan ihastunut, kun hiffasin tämän riipuskiven, jossa smaragdi on sekoittuneena muuhun kiviainekseen. Korun smaragdi-sirut olin joskus hankkinut tuon vanhan sana-ihastuksen perusteella ja niiden väri kyllä miellyttää vihreän ystävää paljon.


Riipus suorastaan vaati pronssinsävyiset metalliosat ja riipukseen on upotettu pieni Swarovskin kristalli. Muina helminä pari epäsäännöllistä lamppuhelmeä ja silkkinauhaan on kiinnitetty kokeshinukke-riipus.

En keksi otsikkoa.

Lumen ja jään sulaessa, hiekan alkaessa sulapaikoissa ratista kengän alla, ajatus lentää, lentää... Melkein ei malttaisi pysyä paikallaan ja korut muuttavat aiottua suuntaansa aivan omin päin. Tänään kaulakorun riipusosasta tuli luultavasti aivan erilainen kuin olin ajatellut; luultavasti, koska en muista :-D


Tsaroiitti on varmaan yksi taianomaisimmista kivistä, mitä vastaani on tullut. Samassa kivessä violettia ja suklaanruskeaa, oikeastaan kummastakin väristä lukuisia eri sävyjä ja, jotakin kiillettä on tähänkin kiveen eksynyt. Kivilajin löytöpaikka on muuten Siperiassa.

Enpä ihmettele, että tsaroiitista on tullut useita korutoiveita. Kun sitä kerran on nähnyt, ei sen salaperäinen hohde ja kiehtovuus päästä otteestaan.
Kaulakorussa on pronssinsävyisiä ketjupalasia, helminä hypersteeniä, tsaroiittia pyöreänä, yksi Swarovskin mokanruskea kristalli ja riipuksen alapuolella herkullinen savukvartsi, sileä, kuultavankaunis.
Itse tsaroiitti-riipus on vain aivan uskomattoman mystinen, siksi monta kuvaa.

Lämmön lähteitä

No mulla ainakin mielikuvitus voi viedä vaikka kuinka kaukaisiin lämpimiin näin pyryn keskellä.

Tosin joskus käy niin, että vaikka visio lämmöstä tai korusta, on selvä, niin toteutus vie aikaa, kuten moni muukin on viime aikoina todennut!

Joten en ole aivan varma, lähtikö tämä koru muotoutumaan tästä siskon syksyn Liettuen reissulta tuomasta tuliaishelmestä, printtimaalattua puuta...

...vai jo sitä ennen loppukesästä tulleesta maxi-kokoisesta ketjusta, puuta sekin!


Alun alkaen oli mulle selvää, että turkoosi värinä pääsee edellisten seuraan, nämä 'kivimunat' on toisen helmeilijän myynnistä ;-)


Mutta kun hokasin Helmiliinan myymät hienon sävykkäät 'maatiaisopaalit' männä viikolla, niin aloin viimeinkin saada kokonaisuutta haluamanilaiseen kasaan. Sanon maatiaisopaalit, koska näissä ei ole sitä opaleiden hehkua, mutta kaunista kiveä joka tapauksessa.

Vielä löysin mukavansävyiset puukiekot omasta purkukorupussista ja kiusallani laitoin hiukan keltaista howliitti-aurinkoa mukaan :-D Se on melkein piilossa niin kuin aurinko meillä nyt, mutta mehän tiedetään, että se ON!!


Koru on siis massiivinen, pidin sen kuitenkin lyhyehkönä ja etuosan puuhelmien ansiosta se ei paina juurikaan mitään. Metalliosat ovat vintaj-lankaa.

Vielä mittojen hahmottamiseksi, kuviollinen puuhelmi on kooltaan 3 cm ja puuketjun lenkit 2,5 x 3,5 cm!

muoks.Poistin sittenkin edestä sen roikkuvan lasihelmen
ja korun ilme muuttui miellyttävämmäksi ;-)

Omat ajatukset tämä vei hiukan Afrikan suuntaan, mutta kaikki muukin mielikuvittelu on luvallista!

Lämpöni, lempeni...

... lienen jo antanut. Mutta 'nuoruuden lähteeksi' kutsuttu brontsiitti-kivi kyllä viehättää; vanheneminen kaikkine kitkoineen ei oo kivaa.


Siis, annoin kaulakorulle nimeksi 'Nuoruustango' ihan sen takia, että brontsiitin kerrotaan luovuttavan nuorekkuutta haltijalleen.
Upea sydänriipus sai seurakseen jännät muhkuraiset lamppulasihelmet, mainioita raidallisia dzi-akaatteja, pari jaspisovaalia ja pikkuriipuksen, jonka kehyksen sisällä on swarovski-kristalli. Pronssinsävyiset korumetalliosat sopivat korun värimaailmaan hopeaa paremmin.