Amellus, elokuun kukka

Fossiilikiville olen nyt menettänyt sydämeni aika totaalisesti. Tämän korun esittelen ja sitten yritän taas välillä ehkä jotakin muuta kuin riipuksia ;-D

Riipuksesta tuli väistämättä mieleeni elokuinen kukka, elokuun asteri, Aster amellus, siitä siis korullekin nimi.
Yleensä vältän noita Balin kukka-välihelmiä, mutta tämän fossiilikiven kuvioihin ne istuvat.

Korun värimaailma on rauhoittava ja rauhallinen, täynnä suloisia hiekanruskeita sävyjä, vähän terraa mukana. Makeanvedenhelmet ovat tällä kertaa mallia 'baroque' (vapaasti suomentaisin 'persoonallinen'), mikä tarkoittaa noita harjanteita ja vöitä, kiilto on kyllä kohdillaan.

Kivihelmet ovat saman värimaailman rutiilikvartsia, niissä nuo hauskat tummemmat piikit kirkkaan kvartsikiven sisällä.

Viisaat kivet

Tämän päivän koru jatkaa tätä kauniiden kapussikivien sarjaa, kertomuskivien, joita en halua liian siloisesti ja säntillisesti kahlita kehykseen vaan pyrin jättämään mielikuvitukselle tilaa.

Itselle tämä kivierikoisuus toi heti mieleen linnunsiiven, mutta voi siinä toki muutakin nähdä. Kuviin en kyllä millään saanut akaatin todellista kauneutta, pinta on täysin sileä ja kiiltäväksi hiottu, sellainen kivi, jota tahtoisi koko ajan silitellä.

En halunnut korkeaa ja kiinteää kehystä vaan jatkoin tuolla omalla tyylilläni, patinoin tällä kertaa keveämmin ja vain osittain muuta korua.
Jotenkin tuota lintumaisuutta ja keveyttä halusin vielä jatkaa muussakin korussa. Ketjun alaosa on keveää valmisketjua ja upeat viistehiotut kuukivi-'sulat' hiukan irrallisina, lentoon lähdössä. Pienet ruskeat helmet ovat lumihiutale-obsidiaania, antavat taas korulle sitä naisellista helinää ja jatkavat kapussikiven kuviointia. Lisävolyyminä on kaksi isompaa helmeä, kuukivi ja savukvartsi. Korun takaosa on vahvempaa ketjua, lukossa yllätys.

Setin kaulakoru

Patinoitu versio rannekorusta Vintage Bramble taisi olla se tykätympi. No, rannekorun tilaaja halusi kaulakorunkin, jonka malli oli mielessäni valmiina. Tässä nuo erikoiset ja ihanansävyiset makeanvedenhelmet pääsevät myös todella oikeuksiinsa, seurana on vain tummaksi patinoitua hopeaa. Tuo hauska käärö on Hill tribe -hopeaa, jonka pitoisuudeksi ilmoitetaan vaihdellen 97-99% kun se 'tavallinen' sterling-hopea on 92,5%:sta.
Nyyh, kuvista tuli lukuisista yrityksistä huolimatta valjuja.

Loman syvin olemus ;-)

Loma.
Nykysuomen sanakirja:
a. paikasta: esineiden välinen tyhjä tila, väli, aukko, kolo, rako
b. ajasta: väliaika, tauko; työntekijälle työstä, oppilaalle oppilaitoksesta jne. annettu vapaa-aika


Siis Loma. Esimerkiksi

Istua välimerellisen pikkukylän rantatavernassa, katsella paikallisia heidän joka päivä toistuvassa rituaalissaan: lasillinen aperitiivia ja pikkunaposteltavaa, vilkasta jutustelua tai hiljaista pohdintaa, kirkonkello soi tai pappi kulkee ohi, melkein teen ristinmerkin muiden mukana.

Ei ole kiire. Ei ole vilu. Ei ole tekemisen pakkoa. On tilaa olla, on tilaa ajatella, on tilaa katsella ja ammentaa värejä ja tunnelmia. Voi laittaa silmät kiinni ja kuunnella ja kuulla, mitä sisimmästä nousee, voi miettiä ajatuksen rauhassa loppuun asti. Eikä sen jälkeenkään ole kiire muuhun. Joskus voi tavoittaa jopa tyhjän hetken, välitilan kahden ajatuksen välillä.
Tällaisen lomamuiston herätti tämän korun kiviriipus, kun sain sen käteeni.


Turkoosiriipukseen kaiverrettuna tuollainen välimerellisen kahvilan tuoli, mukana korussa utuvalkoista säröakaattia, turkoosia amatsoniittia ja pari makeanvedenhelmeä, pronssinsävyisiä osasia, hopealukko ja hopeinen ristiriipus.

Marjat kypsyy

Olen kyllä oikea viinimarja-fani, mutta ei minulla nyt ollut sellaisia viinimarja-helmiherkkuja, joita olen kadehtien katsellut useassa muussa korublogissa viime aikoina!

Sen sijaan lähes vahingossa tilatut kummalliset makeanvedenhelmet alkoivat yhtäkkiä näyttää melkein karhunvatukoilta. Noo, jos ei aivan syötäviltä niin erityisen hurmaavilta kuitenkin. Näihinn helmiin ihastuu aivan auttamatta!

Ensin lähikuva, jossa ei kuitenkaan täysin näy se, miten nuo 'kuplat' hohtaa, sellaista ihanaa helmiäishohtoa!
Rannekoruissa on viistehiottuja ametriineja, jotka kivasti kaveeraavat kuplahelmien kanssa. Muuten osat ovat aivan simppeliä rinkulaa, että saavat helmet loistaa. Halusin rannekoruun patinaa, tietenkin, mutta sitten halusin kokeilla myös kirkasta versiota. Tykkäilen molemmista. Patinaversiossa valmislukko, kirkkaassa omatekoinen (rengas samankokoinen kuin muutkin korun renkaat).



Pitkästä aikaa otan kuvaa korvakoruistakin, malli yhtä selkeän yksinkertainen kuin rannekoruissa. Helmet ovat kooltaan noin 8x10mm.

Elokuu tuoksuu

Mitä tuoksuja elokuu kantaakaan nenään? Ei, en tarkoita nyt niitä harmaita savuja vaan näitä 'lähituoksuja'. Omilla kävelyretkillä bongattua: ohikukkineiden kasvien raskaita kirjavia tuoksuja, tienvarren vastaniitetyn heinikon vahvoja vihreitä tuoksuja, jostakin keveitä marjaisia tuoksuja (joku keitti mehua?), ruskeiksi palaneiden katkenneiden korsien kylläistä maantuoksua, varjoisien rantavesien ajatonta lempeää tuoksua.

Halusin niin kovin saada nuo tuoksut ja tunnelmat koruunkin. Patinoidun riipuksen tein samalla mallilla kuin aiemman 'hiljaisuuden voima' -korun punavoittoisen jaspis-riipuksen. Nyt on kivenä tuo ihana aqua terra -jaspis ja lisäriipuksina tässäkin turmaliinit, toinen piiloutuneena helmihatuun.
Nauhaosuuden helminä on lukuisia erisävyisiä jaspiksia, kambabaa, oceaanista ja aqua terraa sekä fancy-akaattia monissa sävyissään.
Minulle tämä koru on 'elokuun tuoksuja'.

Tässä vielä koru ylhäältä päin, näkyy tuo kivien rytmitys, reippaan epäsymmetrinen. Korun värit ovat tällä kertaa oikein noissa aurinkokuvissa. Riipus on reilun 3cm korkea.

Reppureissaajan tuliaisia

Lapseni palasi eilen usean viikon reissulta Kiinasta. Oli ihana saada hänet halittavaksi ja hurjaa kuunnella reissun edesottamuksia. Oli viety kengät, puhelin kaikkine valokuvineen... Tietysti sellaiset harmittaa, mutta äidille tärkeintä oli nähdä terve ja iloinen seikkailija.

Ensimmäisenä tietenkin saunaan, mutta sitäkin ennen äitikälle käteen salaperäinen ihanasti helisevä pussukka...

Mukava yllätys, koska en ollut matkaajaa ohjeistanut mihinkään massiiviseen helmihankintaan, parista kivestä oli puhetta 'jos kohdalle sattuu'.
Raotan ihan pikkuisen pussukkaa, niin huomaatte, että kyllä äidin tekemisiä on seurattu. Riipuskiviä, ihania möllyköitä, ehkä jotakin muutakin...

Fossiili kukkii

Kyllä sitten jaksan ihailla joitakin kivilajeja! Niinkuin tänään ihastelen tätä fossiilikiveä, joka on täynnä valkeita kukkia, kuin voikukan haituva-kukintoja.

"Kai lapsuudestasi muistat, voikukkien untuvat.
Nuo pallot minua silloin, joka puolelta saartivat.

Ja äkkiä vallaton kiihko, minut yllätti,
puhalsin sen pallon hajalle..." (Oiva Paloheimoa)


Minäkin yritin kiveä puhaltaa, mutta onneksi kukat ei minnekään lentäneet, siinä ne ovat sievästi paikoillaan.
Mutta kaunis kivi taas suorastaan vaati päästä koruksi. En halunnut siitä perinteiseen tapaan kärjestä tai kannasta riippuvaa riipusta vaan päädyin asettamaan riipuksen kallelleen.


Kivi itse kyllä, samoin kuin vieressään oleva pienempi granaatti, odottavat lopullista istutusta, koska en tiedä, onko korun nauhaosuus vielä lopullisessa muodossaan.
Olisin nimittäin halunnut noita nauhaosuuden granaattihelmiä linkitellä hopeaan, mutta niistä ei mennyt kuin nollavitonen lanka läpi, joten eivät olisi käytössä kestäneet.
Suunnitelmassa b on tässä platinanvaaleita keishi-helmiä ja granaatteja sekä yksi vaalea fossiiliovaali. Ja joku suunnitelma c siis harkinnassa.


Erityisen harmillista on se, että kuvissa tuohon isoon kivikapussiin tulee sinertäviä/lilahtavia sävyjä, kun se todellisuudessa on aivan kermanvaalea, 'platinanvaalea' kuten ruttuset, lutuset makeanvedenhelmetkin.

Yritin vielä pohjoisen puolella kuvaa ja tässä onkin väri nyt lähes ok.
**

Hiljaisuuden voima

Olkoonkin, että väitän kivien puhuvan ja kuiskivan, niin kuitenkin kiven voima on sen keräämässä energiassa, hiljaisessa 'tiedossa', jonka se saattaa kantajalleen luovuttaa.

Kaikki kivet eivät meitä kosketa - silloin me koruntekijät myymme niitä toisillemme :-) Sillä tavalla sain Miiralta vaaleanpunaisia opaaleita, joissa on seassaan paljon minua ihastuttavaa valko-musta-harmaata dendriittiopaalia. Niistä kivistä kaksi oli kuin tehty aiemmin hankkimani pitsiakaatti-kapussin seuralaisiksi.
Olin jo suunnitellut tuolle kapussille toisenlaista kohtaloa, kun vaaleanpunaiset opaalit tulivat ja sekoittivat pääni. Ne myös herättivät akaatin aivan uuteen eloon. Pikkurondellit ovat superkauniita turmaliineja.
Eikä minulla tämän korun kohdalla ollut muuta mahdollisuutta kuin patinoida hopealenkit ja -linkit. Kivet vaativat.

Hiljaisuuden voima




Riipuksen koko on reilu 4cm.

**
Lisätty huomio: Tulin kyllä siihen tulokseen, että pitsiakaattina ostamani riipuksen täytyy olla jotakin jaspista, ehkäpä posliinijaspista?

Kesä jatkuu, rannekoruja

Muutoksia, lämpimät kesäiset tuulet vaihtuvat viileämmiksi, rajummiksi; sellaista 'haistelen' ilmassa, ehkä salaa toivon... Korut jatkavat vielä kesänlempeissä sävyissä.

**

Ensimmäisessä rannekorussa on tuttuja ametisti-kolmiohelmiä, niitä upeita viistehiottuja, Swarovskin opaakkien kristallien kera, myös pienet kristallit swarovskeja.

Transition (=muutos, siirtymä)

**
Toiseen rannekoruun pääsi tähdeksi kotimaisen lasihelmien taitajan, Lea Variksen, kaunis tuulen ja veden, hiukan metsänkin sävyinen lamppuhelmikaunotar. Mukana on akvamariinia, akaattia ja pienempiä lasihelmiä, hopealenkeistä punottu ketjunpätkä.

Rannalla tuulee

**

Kaislakattoisessa majassa, tänäänkin Japanissa

Odottamattomat tapahtumat 1000-luvun Kiotossa pakottavat "sädehtivän Genjin", keisarin ja jalkavaimon aviottoman pojan maanpakoon Suman autiolle rannikolle. Kaislakattoisessa majassa, erossa ystävistä ja rakkaista, Genji näppäilee koto-soitinta, kirjoittaa kaihoa täynnä olevia runoja ja kirjeitä Kaipuun saarelle (=Kioto), saa yhtä haikeita vastauksia kirjeisiin.

"Miten mahtanet voida Kaipuun saarella?
Suman rannalla kastelin vaatteeni: ne tihkuvat suolavettä."

*
Hassu kun olen ja satuin juuri lukemaan tätä kirjaa Genjistä, niin tuntui kuin Kohtalo olisi lähettänyt minulle allaolevan kuvan kirjeen. En nyt luullut sen Japanista asti tulevan, leimassa luki Lappeenranta, sitä kautta kai puolet Suomen postista kulkee.
Sisältö vaan oli kuin tervehdys kaukaiselta rannalta sillä totuuden nimissä, kyllä kirje jossakin oli uinut, Asta-myrskyn kourissa, katsokaa liuennutta kuorta ja tekstiä :-D

Kirjeessä oli tuo iso jaspisläpyskä ja kehotus ja toive etsiä sille sopivia seuralaisia sekä näyttää, millainen koru kiven ympärille syntyy. Eihän hupsua tarvii monta kertaa kehottaa. Vaihtoehtoja löytyi aikalailla, mutta kaikki eivät mahtuneet samaan koruun.
Halusin mukaan noita Genjin tarinan, Suman rannan elementtejä, jokikiveä kuin vaaleaa pehmeää rantahiekkaa, ammoniitit ja aquaterra-jaspikset liittävät korun mereen, mukana vielä 'lasi-ikkuna'helmiä, joiden pienet akkunat kertovat majasta, pari savukvartsia tuovat sellaista pehmeää toiveikkuutta kaipuuseen, mukana vielä pari vaaleavoittoista opaalineliötä ja iso käärmeennahkajaspis, niiden kuviot kuin kaisloja.
Huomatkaa muuten kuvissakin näkyvä ammoniittien opaali-hohde, ihanat oranssit ja vihreät välähdykset rosoisissa fossiileissa!


Olin todella innoissani tästä haasteesta, kiitos Vikkiseni :-D
Oli ilo tehdä koru niin kauniiden kehotustesi saattelemana hienon kiven ympärille! Kyllä tästä tuli erilainen kuin sulla ;-)

Sayuri ja Geiko

Sayuri-kaulakoru / Geiko-rannekoru

-onyxiin istutettu jaspis-riipus, onyx, taidelasihelmet, japanilaiset vintage-helmet, makeanvedenhelmet, kvartsihelmet, turmaliinirondellit, spinellirondellit, hopeiset välihelmet ja lukot

Innoittajana korussa oli tällä kertaa elokuva 'Memoirs of a geisha', siitä etenkin kohtaus, jossa Sayuri esittää huikean tanssin 'lumisateessa', juhlassa, jossa hän muuttuu 'maikosta' 'geikoksi', harjoittelijasta täysivaltaiseksi geishaksi.

**