Ihme, ihmetys, ennusmerkki

Istuin nojatuolissa, käänsin katsettani ikkunaan, oli suljettava silmät, kun aurinko paistoi niin kirkkaasti.

Tunsin kevyen hipaisun kämmenellä, aukaisin silmäni ja hetken ajan näin valkoisen hahtuvan. Sitten se vain katosi, ehkä se oli kirkkaan valon aiheuttama näköharha...

 

Halusin muuttaa tuon kokemuksen koruksi, olinhan hankkinut luusta kaiverretun siiven juuri jotakin tällaista herkkää korua varten. Siipiriipuksen lisänä on vain pikkuisia valkoisia lasihelmiä hopeoidussa, silver-filled, langassa.


Ensimmäisen kerran käytin silver-filled lankaa melkein vuosi sitten. Ne rannekorut ovat kestäneet kauniina, joten päätin tehdä tämän korun lasihelmien linkitykset tuolla vahvasti ja kestävästi hopeoidulla langalla. Tämä pinnoitettu lanka on aivan eri luokkaa kuin muut kokeilemani, vaikkapa artistic wire tms. jotka ovat todella lötkyjä ja ikäviä käyttää ja jotka tummuvat hyvin nopeasti.

Kohta ehkä

Tiukasti etenee kevät, odotan jo kovasti, milloin pääsen pyörällä liikkeelle!

Auringosta ja valosta huolimatta mua kiehtoo juuri nyt tummat kivet, esimerkiksi mietiskelen näitä sinisiä tiikerinsilmiä! Kuvassa on kyllä myös mietinnän kohteena olevat siivet ja höyhenet ja sen sellaiset, tuossa luuta ja puuta, tai, kaiverrettua luuta ja kivettynyttä puuta.

 

Viime viikkoina on tullutkin paljon enemmän mietityksi kuin tehdyksi. Olen oikein tietoisestikin yrittänyt antaa itselleni vapaata kun ranteita välillä vihloo. Vaan ajatus viipyy jatkuvasti kivissä ja sitten koruja syntyy unissa :-)


Tämänkertainen sudenpää-korukin sai alkunsa unesta, tosin sitä oli toivottu muistokoruksi koiransa menettäneelle, mutta  sysäys naiselliseen koruun tuli unessa. Koirankuonolainen siis tässä, valkoista akaattia ja kuten sanoin, halusin tietoisesti viedä korua naisellisempaan suuntaan kuin aiemmat voimakorut.

Vahvat kivet kuitenkin valitsin surua ja kaipausta lievittämään, voimaa uhkuva onyks ja lempeämpää energiaa hehkuvat lumijade sekä kirkas vuorikide, sydänlukko hopeaa. Vesielementtiä kuvastaa siniset kristallirondellit.

Onnellisuutta, valoa, tulta!

Tässä meni jo tasa-arvon päivät ja talvipäivän seisaukset eli kesää kohti! Olin myös erittäin ihastunut ja onnellinen, kun kuopukseni syntymäpäivästä lanseerattiin kansainvälisesti Onnellisuuden päivä :-D


Varmaankin kysytyin yksittäinen koru nyt alkuvuonna on ollut tämä 'Valpas susi'

Tein sille jo sisarkorunkin, mutta päädyin kyseistä korua sitten tuunaamaan lähemmäksi tuota Valppaan olemusta, koskapa siitä niin paljon toiveita tuli. Minähän en tosiaan tee kahta samanlaista korua, yksistään jo siitä syystä, että en tilaa helmiä ja osasia tusinoittain! Mutta samaa henkeä voi koruhin toki tavoitella.

Tässä siis uusi versio korusta 'Fire within' - sudenpää tulenväristä korallia, muut helmet turritella-akaattia, vuorikidettä ja riipuksessa hehkuvan salaperäinen karneolikimpale sekä vuorikidepuikko.

Huomio! Tämä koru on nyt vapaana kaupassa enkä käynyt sitä kenellekään erikseen varaamaan - ensimmäinen kiinostunut sen saa. Päitä on pöydällä ( ;-D ) vielä pari kappaletta, joten ne teen aivan lähiaikoina koruiksi, sitten pidän taukoa tästä aiheesta.

Ihanaa tulevaa ulkoiluviikonloppua!

Korukoplan haaste: sormus

Olin melkein varma, että Muusani oli lepolomalla, kun aloitin Korukoplan haastetta. Tämä ajatus tuli siksi, että vaikka olin aikonut ottaa esille uskollisen 'pikkumustani', niin aikomus ei sitten millään ottanut toteutuakseen.

(kuva lainattu Kodin ykkösten sivulta)

No, alkajaisiksi päätin (sitten lopulta) hiukan harjoitella perussormus-kieputusta hopeoidulla langalla ennen täyshopeiseen tarttumista. Enkä tahtonut käyttää mitään minipieniä neljän tai kuuden millin helmiä vaan valitsin isompia. Näistä violetti riisi on keramiikkahelmi, 5x10, ja musta ovaali ehkä onyksia, 10x15.

Hmm... en tykkää! Hopeoitu lanka oli liian pehmeää ja siinä on ikävää kiemurtelun lisäksi tuo katkaistusta kohdasta pilkottava kupari. Mallikin tuntuu liian tutulta.

***

Päivien tauon jälkeen tartuin kuin tartuinkin juotostarvikkeisiin ja tein ensin yksinkertaisen sormusrinkulan ohuehkosta hopealangasta. Muotoilin ja taoin 'kierteen' sileästä hopealangasta ja filigraanilangasta, juotin rinkulaan kiinni.
Katkenneesta korupiikistä oli pöydälle jäänyt kristalli-ihanainen kynsikupissaan, 3mm. Sen oli tarkoitus sijoittua vielä sivumpaan (tietenkin peittämään kehyslangan aukkoa?), mutta tällainen taiteellinen sormuksesta nyt tuli. Aika kiva, kohtuullinen.

Ajattelin tuon kimmeltävän sormuksen sopivan sunnuntain pikku päivänsankarille, mutta lopullinen sormuksen pyöristäminen venytti siitä hiukkasen liian ison lapsen sormeen.

Se tarkoitti tietenkin, että uusiksi yritys. - Sama ajatus, rinkula ja siihen juotetaan spiraalinomainen lankapohja tällä kertaa valmiille Swarovskin kristallikupille. 6-millisen kristallin väri, lila, onkin tietääkseni siskontytön lempiväri.
Tästä tuli varmasti riittävän pieni, juuri ja juuri menee omaan pikkurilliini. Näyttää aika söpöltä, toivottavasti kelpaa pikku juhlijalle.

***

Löydät linkkilistan tähän haasteeseen osallistujista Korukoplan blogista.

Suloista suojelusta

Voih, taas vain pyryttää, pikkuisen yrittelee aurinko pilkahdella.
Täytyy siis etsiä 'harmaaseen' elämään jotakin sulostuttajaa, tällä kertaa pikkuisia viistehiottuja akvamariineja ;-)  Koukut kauniisti kuvioitua hopeaa, lisäkoristeina Swarovskin kristallit ja hopeahelmet.
Akvamariini on hurmaava vedensininen ja läpikuultava kivi;
ominaisuuksia: suojeleva, rohkeuden kiveksi mainittu. Niin ja maaliskuun onnenkivi!

Mukavaa päivää, ihanaiset!

Aurinkoon

Rannekorussa ametriinia upeina viistehiottuina lohkareina, 

viistehiottua vuorikidettä, makeanvedenhelmet, hopeaa.

Korvakoruissa hopeaa ja kyaniittia

hopeaa ja Swarovskia,

Hienot lasihelmipisaraiset niobium-koukuissa

Naistenpäivää!

Toivotan Naistenpäivää iloista, aurinkoista, kaunista, lumipöpperöistä, hupsua, muutenkin kaikkea sellaista, mikä tekee Elämästä rikkaan!

Tunnustan, tuunattu tämäkin akaatti-rannekoru - vaihdoin magneettilukon ja lisäsin ihanan Lesley Wattin ihanan enkelinsiipi-riipuksen, pronssia. Välihelminä korussa on Swarovskin hiekansävyisiä kimmeltäviä kristalleja.

Torstai toivoa täynnä

Mistähän tuo otsikon sanonta on saanut alkunsa? Käytän sitä, vaikka se kuulostaakin jotenkin, hmm, alistuneelta toiveikkaan sijaan. Ehkä pitäisikin ajatella "tee, älä toivo!" - tosiaan, olen joskus aiemmin levittänyt mottoa 'toivomuksista pyrkimyksiin', sama juttu eri sanoin.

No mutta, tänään, jos ehdin näiltä vakavilta pohdinnoiltani, otan käsittelyyn yllä olevan kuvan korut. Ne kaipaavat muutosta. Jos olen rehellinen, niin olen sen tiennyt jo korun valmistuessa, ainakin alitajuisesti. Tsaroiitti-riipus tulee muuttamaan muotoaan ja larimar-riipukselle etsin uudet kaverit turmaliiniheishien tilalle. Tuosta kolmannesta en vielä tiedä, ehkä se muuttuu rannekoruiksi.

Alemman kuvan korut puolestaan ovat tarjolla reilusti alennettuun hintaan; toivotan iloa päivääsi!

*
Myöhemmin samana päivänä:
En viitsi uutta postausta laittaa, lisään tähän kuvat rannekorusta, joka lyhentyi siis kaulakorusta sekä aiemmin muutoksen kokeneesta rukousnauhasta, johon vaihtui tuo keskusosio pienemmäksi sopimaan paremmin pikkuisen ristin kaveriksi.

 Nämä molemmat siis vapaina.

*
J.k. Kommenttien valvonta käytössä toistaiseksi; älä siis säikahdä, jos kommentti vaikuttaa katoavan...

Cherries or not

Kaikkea sitä ajatuksenvirta kauppareissulla tuottaa.
Eilen patikoin sitä tuttua reittiä, pienen puropahasen viertä. Kuvittelin jo kuulevani veden suhinaa ja lorinaa, kun lumi ja jää on sulanut. En voinut sulkea silmiä ja voimallisemmin haaveilla, sillä polku on näinä päivinä tosi jäinen ja liukas. Kävelemiseen piti oikein varoen keskittyä, vaikka viisaammathan neuvoo astelemaan reippaasti, jos haluaa kaatumiselta välttyä. No, aivan todellisuudessa lintujen kuoroa kyllä kuulin, monenlaista pientä viserrystä ja sirkutusta, parin harakan kinasteluakin.
Lintujen äänet sai jotakin kummallista reittiä ajatukseni loppukesään ja sadonkorjuuseen. Muistelin viime kesän marjanpoimintaa äidin kanssa (sivuajatuksena muistutin itseäni pakastimen aarteista!), muistelin joitakin vuosikymmenen takaisia kesiä, omia ruusuja, luumuja ja kirsikoita. Kirsikkapuuni olivat niin korkeita (vanhoja ja hoitamattomia), että latvojen sato meni todellakin linnuille. Sain minä silti käteni punaisiksi, kun poistin kirsikankiviä. Niistä kirsikoista keitin hilloa, jota oli sitten esikoisen ylioppilaskakussa. Esikoista ja Kuopustakin, miettiessä kävelin sitten loppumatkankin kotiin liukkaimpia kohtia vältellen, kävelin jopa hiukan pidempää reittiä (no joo, ehkä 100 metriä).

Voipa olla, että ajatuksiin nousi kirsikat, koska olin kovasti miettinyt näitä helmiä. Sileä helmi on värjättyä jadea, joita joskus kauan sitten tilasin kaupasta, jota ei enää ole. Väri on ihastuttava, syvänpunainen, ei violettia häivähdystä. Viistehiottu helmi on akaattia, sekin värjättyä, jonka bongasin korukaverin galleriasta. Onneksi hänellä oli muutama jäljellä ja onneksi hän niistä suostui luopumaan, koska omat sileät jäljellä olevat kirsikat olivat Ö-luokkaa. Helmet ovat reilunkokoisia, 12mm. Jännitin kovasti noita akaatteja odotellessa, sillä kuvien väri ei aina vastaa todellisuutta, mutta tässä näkyy, miten onnekkaasti nyt kävi ;-D
Niin ja ylin kuva kertoo oikean värin, korusta otetut kuvat näyttää helmet liian tummina...

Punoinpas hiukkasen ketjua hopealenkeistä ja rannekorun keskelle löysi tiensä kaunis, kirkas, kuvioitu hopeahelmi. Sileät, isot helmihatut antavat hiukkasen lisäilmettä selkeälinjaiseen koruun. Lisäkoristeeksi kiinnitin naisellisen viehkeän käsilaukkuriipuksen upean sileän salpalukon vierelle.

Pysytään teemassa

Tuon edellisen postauksen sudenkin jälkeen on tullut kyselyä sekä aiemmista että uusista vastaavista. Kun kerran kysytään, niin minä parhaani teen. Olin tilannut korukivistä kaiverrettuja päitä (suden nimellä, mutta en nyt tälläkään kertaa ota kantaa alati vellovaan, toki aiheelliseen, susi-keskusteluun) ja syntyi kaksi uutta korua.

Ensimmäisessä on kivenä amatsoniitti ja koru tehtiin nuorelle miehelle hänen toiveitaan mukaillen. Lukko ja korvanvierushelmet ovat hopeaa ja niskantausketju hopeoitu.
Muinaisten uskomusten mukaan susi oli tiennäyttäjä ja opastaja, korun nimi 'Pathfinder'.
Amatsoniitti puolestaan lupaa tuoda käyttäjälleen maailmankaikkeuden energiaa, miehistä ja naisellista olemusta tasapainottaen; se auttaa myös löytämään sielunkumppanin.

Tässä kuten edellisessäkin miesten korussa sudenpää on kooltaan viitisen senttiä korvineen.
Seuraava naisellinen 'tulikettu' on puolta pienempi.

Sanon korua tuli/puna-ketuksi vaikka ihmeellisestä maailmastamme löytyy myös punaisia susia (klik). Ai niin, tiesittekö, että 'tulikettu' -nimitystä on ainakin ennen käytetty revontulista ;-) Minä en sitä aiemmin tiennyt.

Korukivenä on koralli, muina helminä erilaisia jännittäväkuvioisia tummia jaspiksia, riipuksessa iso viistehiottu kuukivi, iso makeanvedenhelmi ja kaunissileäihana savukvartsipiikki.  Kaikki vaaleammat helmet ovat kuukiveä, pienenpieniä.

-Tämä hentoinen koru on toistaiseksi vapaa, otan huomioon aikaisemmin vastaavaa korua tiedustelleet.

.