Askeleita

Koru lähti liikkeelle toivotuista korukivistä, fluoriitista, ametistista, sitriinistä.
Kaulakorusta toivottiin lyhyttä ja myös hoitajan työssä pidettäväksi sopivaa; ei siis mitään liian juhlavaa tai suurtakaan.

Tulkintani toiveista muotoutui koruksi 'Herkin askelin'. Nimenkin toivon kuvaavan kivien ominaisuuksien siivittämänä hoitajan työtä: hoivaa, läsnäoloa, rohkaisua, vahvuutta kiperissä tilanteissa, paljon askelia potilaiden hyvänolon varmistamiseksi.

(Tarkkasilmäiset huomannee, että koru hiukkasen muuttui... Ilme ja energia säilyi samana.)

Vaikuttavia kiviä

Kivihän voi olla lajiltaan melkein mitä vain, minuun vaikuttaa sen värit ja kuviot, maisemat. Lähes kaikki tilaamani helmet ovat kuiskutelleet tarinaansa jo nettikaupan kuvissa. En tietenkään ehdi tai osaa heti kaikkia niistä käsitellä ja saattaa koruiksi. Ajattelin laittaa tähän yhden tai pari kuvaa sellaisista, jotka ovat jo tovin odottaneet ja saavat edelleenkin odotella, että saan kiihkeän inspiksen tehdä kehyksiä niihin, sillä ne ovat poraamattomia.
Kaivan ne kuitenkin aina välillä tuulettumaan, australialaiset koroit-opaalit upeine kuvioineen ja säihkyineen, joita en kuviin saa kuin hiukkasen...

Yksi rakkaimmista koruistani on tämä yksinkertaisella helmiketjulla varustettu opaalikoru parin vuoden takaa.

Lähes vastakkainen näille rikaskuvioisille opaaleille on vaikkapa hennonvihreä prasioliitti, siis lähes väritön, mutta viistehiottuna uskomattoman kaunis ja herkistävä tuttavuus.

Prasioliitti on varastossani siinäkin mielessä noiden opaalien vastakohta, että se pääsi koruun heti tultuaan. Se sopi korun saajan toiveisiin, sillä prasioliitin energioiden sanotaan lisäävän luovuutta, houkuttelevan kantajalleen menestystä ja vaurautta ;-)
Seuranaan prasioliitilla on tässä rannekorussa pari hurmaavaa ametistia sekä viehkeää lepidokrosiittia, hopeinen tummaksi patinoitu sydänlinkki.

Katumapäällä

Nöyrin anteeksipyyntöni vaan valkoisille pyöreille makeanvedenhelmille, joita eilen hiukan mollasin! Tokihan olette kauniita ja sanotaan nyt näin, juhlavammissa koruissa oikein paikallaan. Eli aloin katua sanojani, ei oo eka kerta.

Kaivoin siis esiin arkistojen kätköistä, useamman vuoden takaa, nämä korukuvat, joissa on juurikin niitä kaikkein säännöllisimmän muotoisia, ja puhtaan valkeita helmiä. Tässä siis neljä vuotta sitten tehty rannekoru:

Niin ja sitten ajattelin, että haluan noita valkeita helmiryöppyjä jotenkin päivittää samantyyliseen koruun, rennompaan versioon.
Koru on kyllä muhkea. Vaikka yksittäinen makeanvedenhelmi on kevyt, niin kyllä tässä hopealangalla piikitettyinä ja linkitettyinä korulle kertyy painoakin.

Valkoisten makeanvedenhelmien seurana on kaunis käsintehty hopealla silattu lamppuhelmi sekä muutama pienempi viistehiottu lasihelmi. Säätöketju antaa myös jotenkin modernimman vaikutelman korulle.

Että sellaista tänä sunnuntaina. Aurinko paistelee täysillä, ulos kutsuu.

Tähtien takaa

En meinaa itsekään uskoa, että niin kauan lähes pannassa olleet valkeat makeanvedenhelmet levittäytyivät työpöydälleni vaatien esiinpääsyä.
En voi mitään sille, että valkeat säännöllisen muotoiset makeanvedenhelmet ovat kuvitelmissani ja silmissäni vanhahtavia, mummomaisia. Ainakaan ne eivät sytytä minussa tekemisen tarvetta ja innostusta. Ja en ole ikärasisti, mutta jostain syystä tahton tehdä enempi nuorekkaita koruja, kaikenikäisille! Enimmät makeanvedenhelmeni kyllä ovatkin muuta kuin 'täydellisiä'.

Valkea keramiikkatalo keväältä oli vielä korua vailla ja ensin sille syntyi oma tähtiplaneetta näistä kolmesta komponentista: keramiikatähti, hopeinen tähti ja hopeasisuksinen iso makeanvedenhelmi. Makeanvedenhelmi on niin nerik, niin nerik, mutta onneksi yksi vielä jäi.

Ja kun riipus oli valmis taloineen, tähtineen, etsimättä löytyi sen ympärille tähtisumua (Swarovskin kristalliketjua) ja kirkkaita öitä (vuorikidesydämiä); salaperäisesti hohtavia makeanvedenhelmiä linkitin tummaksi patinoidulla langalla oikean tunnelman vuoksi, linnunradaksi, naapuritähdiksi.

 

Samoista keramiikkatähdistä (Nancy Schindler) tein jo aiemmin nämä korvakorut mustavalkoisten luuhelmien kera - yllättävän kevyet, ja tietysti niobium-koukuissa.

Mukavaa viikonloppua! Voi kun löytyisi sieniä!

Yritystä

Ainakin miljuuna. No mut kymmeniä kuitenkin, valokuvata kiveä, joka pitää salaisuutensa niin halutessaan.

Lepidokrosiitti, hyvin harvoin vastaani tullut. Jotakin yhteistä sillä on ulkonäössään rutiilikvartsien ja sammalakaatin, aurinkokivenkin kanssa. Se on kvartsin sisään jäänyttä ruosteen värjäämää kiteytymää. Sopivassa valaistuksessa se välähtelee ja hohtaa punaisena, bling! Isäntäkivien kvartsi voi olla sitriiniä, ametistia tai kirkasta kvartsia.

Tämä lepidokrosiitti on todella minun mieleen; se on valoisa ja keveä, rauhallisen näköinen tuttavuus, kunnes päättää vaikkapa auringon osuessa iskeä silmää. Saa hymyn huulille kuin olisi kertonut hyvänkin jutun, mikä vitsinikkari!
On kuulemma myös yksi niistä kivistä, joka auttaa alentamaan painoa - juurikin sopiva kesäkilojen karistamiseen.

***
Tuli mieleeni, että tästä hurmaavasta kivestä teen itsellenikin rannekorun, tämä käy mielestäni tosiaan tilaisuuteen kuin tilaisuuteen.
Tuota aasinsiltaa pitkin -->  --> Korukoplaan
Korukoplan haasteen aikataulua muutin hiukkasen, kun toivon vielä lisää mukaanlähtijöitä; käykäähän kurkistamassa tehtävänanto!

***

Vettä, taivasta, sinistä ainakin

Etelässä, siis Välimeren rannalla etelässä, käydessä on tullut useinkin ihailtua oliivipuulehtoja. Niissä on rauhoittava tunnelma, kuiva ja paahtava mutta samalla jotenkin raikas ja keveä - oletteko käyneet?

Koska poitsuni mielestä tästä korusta tuli mieleen Välimeri, niin omaan mieleen nousi tuo kuvaamani tunnelma.
Korussa on tummaksi patinoituun hopeoituun korumetalliin linkitettynä ihanaisia taivaansinisiä korukiviä, lisäksi pari kultarutiilikvartsia sekä pari herkkää larimar-helmeä. Riipuksessa on hennonsävyinen savukvartsipuikko seuranaan käsintehty keramiikkahelmi.

Minut, vanhan koruntekijänkin saa vielä jotkut korutarvikkeiden hinnat järkyttymään ;-) Nimittäin tämän korun isot välilenkit, niobiumia, ovat samanhintaisia kuin vastaavat hopeiset, hmm... Tilasin silti, koska tuota sinistä ei saa hopeaa patinoimalla. Lukko ja riipuksen iso taottu lenkki ovat patinoitua hopeaa.

Tänään sataa, on satanut koko päivän; pitäisi vielä jatkaa kellarin siivousta... Mukavia iltahetkiä muillekin!

Elokuiseen iltaan

Nerik-laatikkoakin tänään raotin. Otin elokuisen rannekorun keskushelmeksi ihanaisen, runsaasti viistehiotun vuorikidesoikion. Oih, se olisi ansainnut päästä kuvaan yksinkin!

Ympärilleen vuorikide sai Swarovskin kristalliset 'helmihatut' ja muuksi seurakseen makeanveden keishejä ihanassa maitokahvin (vai -suklaan ?) sävyssä. Keishithän ovat niitä makeanvedenhelmiä, joissa simpukka on sylkäissyt istutusaihion pois ja kasvattanut pelkästä helmiäisestä ainutlaatuisen aarteen. Jokainen näistä helmistä on persoonallisen muotoinen, kiehtova. Vaikka helmet ovat värjättyjä, niissä näkyy ihastuttavasti tuo luonnonhelmien hohde ja kiilto.

Kaikki korun metalliosat ovat hopeaa, myös nuo herkät vinoneliöt, joissa kukkakuviot. Korun saaja valitsi monista vaihtoehdoista avainriipuksen säätöketjun päähän. Säätöketjullinen rannekoru on tietenkin siitä mainio, että korua voi pitää tiukempana ranteesssa tai antaa ketjulla lisäpituutta, jolloin koru lepää kämmenselällä.

Otetaan rauhallisesti

Noin kuusikymmentätuhatta ekaluokkalaista aloittaa koulutiensä tänään. Kuvitelkaa sitä kuhinaa kodeissa, liikenteessä, koulujen pihoilla! Muistakaahan löysätä kaasujalkaa!
Muistatteko muuten, mitä ajattelitte ennen ekaa koulupäivää? Millaisen open saan... mihin joudun istumaan, jonkun pojanko viereen... tunnenko ketään... saanko kavereita... osaanko kävellä takaisin kotiin? Voi, varmaan monta, monta muutakin kysymystä oli mielessäni silloin.
Sen  ekaluokan jälkeen on ollut monta syksyä, monta koulun aloitusta, monia muita uusia alkuja, ja, monia uusia ystävyyksiä myös. Onneksi jokunen vanhakin ystävyys vain säilyy ja paranee!

***

Ystävyys on aina muistamisen ja juhlistamisen arvoinen. Teinkin mielelläni ystäväkorut kahdelle aikuiselle naiselle.
Korukivien toivottiin ilmentävän tiettyjä ominaisuuksia ja niinpä rannekorujen helmiksi valikoituivat mm. akvamariini, morganitti, ruusukvartsi, vuorikide ja kultarutiilikvartsi. Pala ketjua symboloi jatkuvuutta; tummaksi patinoidut välilenkit kestävyyttä koettelemuksissa; rusettiriipus, jossa kuutiollista zirkoniaa yhteisiä juhlahetkiä jne.

Kuvissa näkyvät korut muuttuivat aivan hiukkasen vielä noiden hopeariipusten, korkokengän ja parfyymipullon, osalta, mutta korujen naisellinen voima välittyy kaikissa pienissä osasissaan.

Hiljaisia säveliä

Lintu sininen, kaihoisia mielikuvia, kesän lempeimpiä iltoja, kauniita hetkiä luonnossa.

  En osannut valita vain yhtä kuvaa, niin saatte katsella monta melkein samanlaista...

 

Odotin tämän rannekorun lintu sinistä, polymeerisavesta taiteiltua, reilun kuukauden; se on meikäläiselle aivan liian pitkä aika, ainakin idea oli jo hukkaantunut ja nyt sitten hain vain sävy-sävyyn sinivoittoisia seuralaisia.

Korussa on iso keramiikkamöykky, aivan ihana, se on kuvioineen kuin tuon linnun rakentama pesä, myös kyaniittihiutale on täsmälleen samaa sävyä. Kesän kukkasia tietenkin pitää laululinnullamme olla. Nuo siniset välirenkaat ovat paksua niobium-lankaa, lukon osat patinoitua hopeaa.


Mukavaa alkanutta viikkoa toivottelen sekä työhön palanneille että vielä lomaa viettäville :-)

Salaisuuksia

Salaisessa puutarhassa...
Värejä, tuoksuja, eksoottisia ja tuttuja hedelmiä ja siivekkäitä. Elokuun yltäkylläistä satoa.

Riipuksen taidelasihelmi on se ihanuus, jonka saajaksi Michaela minut arpoi taannoin (ja tässä linkki blogiin). Ajattelin osaltani aloittaa jonkinlaisen ÄHH-ponnistuksen tälle kesälle.
Älä hilloa helmiäsi on aika ajoin toteutettava projekti, jolloin olisi tarkoitus käyttää varastoon kertyneitä ihanus-helmiä eikä pantata niitä siellä piilossa. Yleinen salaisuushan on, että jokaisella korujen tekijällä on nerik-arkku (= näitä en raaski ikinä käyttää), jota raotetaan äärimmäisen harvoin. Kutsunkin kaikkia koruntekijöitä taas mukaan esittelemään myös niitä ihanimpia namuja!

Koruun pääsi myös palanen vahvaa (nerik-)hopeaketjua, jonka sisustin sarisilkillä, helminä on ruusukvartsia, kultarutiilikvartsia ja sitten tsekkiläisiä lasihelmiä paria mallia. Riipuksen taidelasihelmi on ympäröity hopeisilla kiekoilla ja alinna vielä lamppuhelmen perhosen sävyinen kvartsipisara.
Ylimmässä kuvassa näkyy taidehelmen 'nurja' puoli, joka on kylläkin aivan yhtä kaunis kuin tämä paraatipuolikin.

***
Ähh:sta ei kannata ottaa paineita; saattaa syntyä vain yksi ähh-koru tai muutama, vapaasti valittavissa!