Väriä tai ei

Sisko kävi viime viikolla ja kaipasi turkoosiin puseroon korua.
Olin juuri tehnyt pienet korvakorut, joihin sitten soinnuttelin kaulakorunkin. Vaihtoehtojakin oli, mutta tiesin jo esille laittaessa, että tämänhän hän valitsee.
Kuvassa näyttää eri turkoosin sävyjen sekamelskalta, mutta livenä natsaa hyvin. Siipiriipus on keramiikkaa ja lamppuhelmet ovat kahdelta eri tekijältä, kivihelmet amatsoniittia, kaikki osat hopeaa.

Olin saanut tosiaan viestin systerin korutarpeesta ja (melkein) pakotin hänet sovittamaan myös tätä ilosta majaa. Se sopii tottakai turkoosiin, vastaväriinsä, aikas namusesti.

Täytyy myöhemmin kysellä, kumpaa on enemmän tullut pidetyksi ;-)


Tällä hetkellä tuntuu, että lamppuhelmet ovat aivan ykkössuosikkejani. Alla oleva koru on eräänlainen toisinto aiemmin tehdystä, mutta silti aivan omanlaisensa. Tai liekö kahdessa korussa muuta samaa kuin tuo ihana keramiikkahelmi riipuksessa?

Käytin koruun ihanan lamppuhelmiparin, joka tuli ausseista. En tiedä, miten nuo helmet syntyvät, jotenkin kerros kerrokselta varmaankin; mustan sisuksen ympärillä on kirkasta lasia ja hopeisia ja kultaisia hippusia. Lasihelmien rinnalla on valkoisia kivihelmiä ja riipuksessa hopeinen avain sekä kaunis keramiikkahelmi Golemilta. Tykkään siitä, miten avaimen yläosan kiekurat toistuvat keramiikkahelmen kuvioissa.

Kaikki metalliosat, myös ketju, ovat sterling-hopeaa, isommat renkaat 1,5mm:n langasta. Korussa ei ole lukkoa, mutta sellainen voidaan siihen laittaa, jos siltä tuntuu. Tämä menee kauppaan.

"Päivät ohi viipottaa"

Pian ollaan maaliskuussa! Olen ennenkin tehnyt näihin aikoihin vuodesta koruja akvamariinista. Onhan se maaliskuun kuukaudenkivi.

Olisi kyllä kohtuullisen mukava saada kuviin myös akvamariinin kaunis vaalea sinisävy oikeanlaisena. Melkein se tässä on, mutta ehkei vain ollut valoa riittävästi.

Tein helmilinkkien väleihin hopeisesta neliölangasta tuollaisia kierteisiä linkkipätkiä, sopivat mielestäni figaroketjun kanssa kivasti tähän kevyeen koruun.

Kokonaan hopeisen korun riipukseksi valikoitui nerik-loodasta varmaan upein käsissäni ollut avainriipus, hippasta vaille nelisenttinen. Se on täyteen upotettu kuutiollisia zirkonioita, aivan hurmaava yksilö. Korusta tuli niin mukavan pituinen, että en siihen yrittänyt väkisin lukkoa asetella, sujahtaa mainiosti pään yli ilmankin.

Akvamariinin kerrotaan suojelevan ja lohduttavan, kohottavan mielialaa. Yleisesti akvamariinia kutsutaan 'rohkeuden kiveksi'.



***
Korukoplan uuteen haasteeseen voi vielä ilmoittautua viikonlopun ajan! Kyseinen tarvikevaihto toteutuu vain, jos ilmoittautujia on vähintään 15!
***

Talven taikaa

Oi! Pikkuisenkin lunta ja siihen auringonpaiste killottamaan, niin alkaa muisti suoltaa kuvia. (Vaikka juuri taannoin väitin, etten oikein saa muistoista kiinni...) Tällä kertaa, eilisen hämärtyessä taisi olla jokin auringonlämmittämän lumen tuoksu ja ohitseni suhahtavan mäenlaskijan ääni, jotka veivät hetkeksi Sveitsiin. Olin siellä tyttökaverini kanssa välivuoden ennen opiskelujen aloittamista, vuoristokylän 'sanatoriumissa' töissä.

Kylässä ei ollut laisinkaan autoja, sellainen ylös ja alas juna vaan... Iltaisin ja tietysti harvoina vapaapäivinä päivisinkin, nappasimme meille osoitetut 'schlitten'-puukelkat, jotka vedimme perässämme ylös kylään, pari kilometriä. Ja kun olimme tarpeeksi huvitelleet kahviloissa ja pikku myymälöissä, laskettelimme sitten takaisin kortteeriin. Mäet olivat jyrkkiä ja minä enimmäkseen pelkäsin sitä laskettelua, mutta oli se joskus hauskaakin. Ja siitä lumen ympäröimästä hämärästä jäi näköjään vahvoja mielikuvamuistoja.

Se oli muuten ainut joulu, jonka olen ollut poissa kotimaasta. Siihen jouluun mahtui sitten haikeutta ja tietenkin myös iloisia hetkiä, kun saimme paketteja ja kirjeitä (siihen aikaan kirjoiteltiin kirjeitä, hei!) kotoa ja kavereilta. Niissä kuorissa ja kääreissä oli hienoja jouluvärejä, senkin tässä muistin. Varsinkin tämä ensimmäinen koru toistaa niitä jouluvärejä, jotka sieltä nousee, perinteisiä vihreää ja punaista.

Kaulakorussa on hopeaan linkitetty vihreät makeanvedenhelmet ja pienet granaatit, salpalukossa riipuksena on upeasti hiottu vuorikide sekä granaattikukka.Korun lisäkoristeina muutama erityiskaunis helmihattu.

Sisarkoruksi edelliselle 'Talven taikaa' -korulle tein samalla mallilla korun valkeista makeanvedenhelmistä ja ihanista salaperäisesti sädehtivistä rubiineista. Pienestä kierresalpalukosta riippuva avainriipus on sekin hopeaa ja siihen on upotettu kuutiollisia zirkoneita.Aurinko muutta noita helmien värejä, valkeat ovat hohtavanvalkoisia ja rubiinit aavistuksen tummempia kuin tässä näyttäisi.

Tällä kertaa oli taas tekemistä, että löysi nauhallisista kivihelmiä edes muutaman, joista käyttämäni hopealanka meni läpi... Arvokivissä on aina niin pikkuiset reiät, nollavitonen ehkä menisi, mutta ei se linkityksissä sitten kestäisi. Onneksi siis osa helmistä suostui nollakutoselle.

Katsotaan, syntyykö vielä tähän sisarus-sarjaan vielä yksi koru, ajatus on muhimassa. Tykkään pitkästä aikaa tästä mallista, jossa kaunis hopealukko on tuossa edessä.


Mukavia ulkoilupäiviä!

Kesämuistoja

Terveisiä Aigeianmeren rannoilta, vaikken juuri nyt olekaan siellä itse käynyt ;-) Silti se turkoosinsininen värimaailma aina vaan houkuttaa helmisivuja selatessa ja sieluni sopukoihin löytää! Väri tuo mieleen paljon muistoja matkoista aiemmilta ajoilta.

Metalliosat ovat kreikkalaisia, kauniisti patinoituja osasia ja helmiryppäässä avaimen yläpuolella on hurmaavia lasikukkasia.

Koruissani on nyt vuoden verran esiintynyt tätä sarisilkkinauhaa ja tänä kesänä tuntuu siltä, että se on löytänyt myös muiden kuin itseni suosioon; siskoni ovat molemmat halunneet nauhallisen korun, äitinikin on jo muutamaa kehaissut ;-) Ja yhden nauhakorun tilattuaan moni on innostunut lisää, ehkä se nauha täytyy itse kokea, kuva ei kerro kaikkea sittenkään.

Nuo sarisilkkiset nauhathan ovat myyjän ilmoituksen mukaan tehtaan jäännöspaloista revittyjä suikaleita ja kaikki eivät ole täyttä silkkiä vaan niissä saattaa esim. koristeena olla myös muita kuituja. Yhtä kaikki, itseäni ihastuttaa erityisesti nauhojen värit, pehmeys ja keveys.

Länsituulta 4m/s

Ajattelin, että omalta osaltani avaimet on koruissa jo niin nähty, mutta kun...
Saran ihanat upeat lamppulasihelmet kuoriutuivat kirjeestä äsken, niin pakko oli vaan ruveta heti tekemään!
Avaimia olin juuri katsellut ja makeanvedenhelmiäkin haikeasti hiplannut - hienosti liittoutuivat nämä kaikki tähän koruun!
Riipuksen lamppuhelmi ja vintaj-patinoilla värjätty avain riippuvat hopealangasta muotoillussa lenkissä. Muut helmet on aika tavanomaisesti linkitetty hopealankaan ja korun loppuosana on kerrassaan viehättävää patinoitua hopeista ketjua, jonka lenkit ovat kuviotaottuja. Myös tuo punainen väriläiskä on taitavan Saran tekemä.

Eikös olekin ihanat 'tuuliset' kuviot tuossa lamppuhelmessä!

Jyväskylässä juuri nyt 2,8 astetta lämmintä ja länsituulta 4 metriä sekunnissa ;-)

Valoa ja iloa tänne, kiitos

Vaikka niin kovasti taistelen pysyäkseni positiivisena, en voi tuolle harmaalle sadeilmalle hymyillä! Mielialan lisäksi se vaikuttaa valokuviin, minkäs teet. Positiivisuutta kaivellen, olen kiitollinen siitä, että saan ja löydän vanhoja ja uusia aarteita, kädet toimii ja usein totteleekin, ajatus juoksee... Okei, iloitaan tästäkin päivästä!

Ensiksi aiemmasta korusta hiukan tuunattu versio, vaihdoin muun muassa tuon riipuksen alimmaksi merilasia, yksinäinen kuutio seikkaili makeanvedenhelmien laatikossa.

Toisena sitten rustiikki-makeanvedenhelmiä (siis muhkuraisia, vyöllisiä) kera pienten korukivien, akaattia, sitriiniä, meripihkaa. Nämä kaikki ruskeat rauhoittavat sieluani, mutta pistinpäs pikkuisen blingiä kehiin! Tuunasin siis aiemmin tehdyn korun lisäämällä riipusosan. Iso avain-upeus on kristalleja upotettuna hopeaan, tuo hopealinkki on sileästä embossattu eläväpintaiseksi.

Vieläkin se tykkää!

... tyttö turkoosista nimittäin ;-)

Kansainvälisyys on niiiiin kivaa, kun näkee niin monenlaista uutta ja usein myös mieltä kiehtovaa korutekniikkaa ja koruntekijää. I write a short 'translation' of this post in the end of text :-)

Tuo helmikeitos-haaste on jo niin laaja, että se tosiaan on jaettu kolmeen osaan, viimeiset korut esitellään kahden viikon päästä. Ensimmäinen kierros oli jo heinäkuussa ja silloin bongasin tällaisen idean

jota oli tehnyt Renetha S. blogissaan Lamplight Crafts.
Sen jälkeen olen nähnyt pari muutakin korua tuolla 'sik-sakilla'. Oman harjoitelmani tein vaijeriin, mutta varsinaisen korun kuitenkin solmin nahkanauhaan tuolta sik-sakin osuudelta. Tässä on jälleen myös uutta rakkauttani sarisilkkiä, jotenkin tuo tehtaan jäännöspaloista revitty risareuna-nauha kiehtoo pehmeydellään, kiillollaan, hienoilla väreillään.
Avainriipus on nytkin värjätty helmien sävyyn; helminä 'afrikan turkoosia' ~ turkoosin sävyistä jaspista; yksi mosaiikkiturkoosi, yksi siniopaali, yksi mystinen kvartsi. Jotenkin halusin koruun lisätä muutakin kuin sävy-sävyyn väriä, mutta mystinen kvartsi sitten valikoitui ainoana poikkeavana helmenä.

 

 

I found the zic-zac pattern by Renetha at Lamplight Crafts blog on the first reveal of the Bead soup party blog hop. I wanted to give a try to that technique and made a rehearsal piece with stringing wire and freshwater pearls. 

It will be a bracelet later but for the necklace of today I took the thin leather cord. I also found a piece of my new love, sari silk ribbon, in a perfect rich colour matching to the turquoise jasper beads, as well as one mosaic turquoise bead and one peruvian blue opal. To break this too harmonious company I thought first to look for some bright coloured parts. Well, the mystic crystal bead was the only one volunteering for the job. The key is again patinated with vintajpatina.

Punaisia ripsahduksia

Mitä-mitä rapsahduksia, tonttujako nurkissa kurkkimassa?

Istuin sohvalla kirjoittamassa muistiin 'tärkeitä juttuja', kun kuulin... sellaisen... ripsahduksen, hyvin pienen äänen. Ensimmäisen annoin mennä kuvitelman piiriin, mutta kun kuulin parin minuutin välein toisen ja kolmannenkin, nousin katselemaan ympärilleni. En millään löytänyt äänen aiheuttajaa. Istuin takaisin kirjoitusten ääreen. Mutta taas se kuului, sellainen 'tsip' tai 'naps'. Kiertelin ja katselin.

Ja sitten hoksasin. Oravan mulle heittämä käpy, jonka toin sisälle ja unohdin kokonaan, alkoi kuivuessaan avata tiiviisti kiinni olleita suomujaan ja jokaisen niistä avautuessa kuului tuo pienenpieni ripsahdus. Selvisipäs mysteeri.

Mutta toki tonttujakin on liikkeellä, onhan?

***

Niitä oikean punaisia helmiä oli vielä pöydällä ja oli jo odottamassa jonossa tuo upea hopeinen avainkin, joka on istutettu täyteen kuutiollisia zirkonia-kiviä. Mukana hiukan vielä vuorikristallia ja kevyttä hopeaketjua.

Hämärätä ja harmaata

Juu ei. En valita, totean vain. Sen, että päivät ovat taas niin harmaita ja hämäriä, että valokuvista ei tule mitään.
Sen sijaan eilen ja tänään nautin pyöräilyn ilosta raikkaassa sateessa ;-D Joo, jos nauttii siis siitä, että ehtii vauhdissa hypätä pois pyörän selästä, kun huomaakin, että polkaistessa rengas ei pyöri vaan liukuu... hui! Onneksi oli hyväpohjaiset kengät. Mutta kun toisissa paikoissa ei kuitenkaan ole sitä luntajäätä, niin nappasin pyörän kauppareissulle, kevyempi sillä on raahata muutama kilo vihanneksiahedelmiäjauhojayms kuin apostolinkyydillä. Autoni nimittäin ihmettelee talvea hiljaisena. Ja joo, en harrasta talvipyöräilyä, joten ei ole nastoja alla :-)

***

Tämäkin koru, sydänsurua lievittämään, uusia ovia aukomaan ja iloa antamaan, lähti tilaajalleen. Helminä on ruusukvartsia, akvamariinia ja vuorikristallia, muutama Swarovskin kristalli myös ja hopeisia osasia. Koru ON hennon värinen, mutta voih, jotensakin heleämpi luonnossa.


Luulen, että tilaaja siis kuoren avattuaan yllättyy hiukkasen korun sädehdintää, minkä kuvasta vain aavistaa! - Usein silti ihmettelen, miten kukaan uskaltaa kummallisten kuvieni perusteella luottaa saavansa sievän, toisinaan aivan kauniinkin, korun. Mutta kun saan niin upeaa palautetta korujen uusilta omistajilta (suurkiitos kaikista kauniista sanoista!!), niin aina vaan käyn korutarvikkeisiin kiinni, kuuntelen niitä pieniä supatuksia, joita korupöytäni ääressä leijailee. Sellaisesta inspiraatiosta tuokin koru syntyi ja sai parantavan nimen, Healing.

Toinen hämäränhyssyssä kuvattu tilaus, mustista akaateista ja hematiitista hopealankaan punottu rukousnauha, Vakaa kallio.



J.k. Myönnän auliisti, että kuvaustaidoissani on iso aukko enkä uskalla luvata siihen parannusta ;-D

Salaperäisiin maailmoihin...

Tontut ja menninkäiset, haltijat ja keijut, maahiset ja merenneidot - ihanat satujen ja tarujen olennot. Minä hupsu aikuinen, minua mielikuvitusmaailmat kiehtovat ja niinpä tilaus keijukaiskorusta, avaimineen salaperäisiin maailmoihin, oli todella mieluinen :-D

En nyt selittele puhki symboleja, joita koruun käytin, antakoon tuleva omistaja niille omat merkitykset. Koska toiveena oli erilaiset avaimet ja täyshopeisia ei hurjan paljon ole tarjolla, niin lisäsin avaimiin lisäriipukset niitä personoimaan - yhdessä on pieni filigraanisydän, toisessa enkelinsiivet ja kolmannessa on kaksi aitoa !! pikkuruista timanttia! Kuvassa ne näkyvät tuon alimman avaimen kohdalla, pienet muruset :-) Kuvassa ei säihky, mutta valon oikein sattuessa, ai-ai!


Korusta toivottiin kevyttä, jotta sitä olisi mukava pitää vaikka jatkuvasti kaulassa, joten takaosaan valikoitui pieniä makeanvedenhelmiä, suloisia aarteita. Keijukaisten korussa täytyy tietenkin olla kimmellystä, Swarovskin kristallit hempeän sävyisinä antavat säihkettä kaikenlaisiin hetkiin. Korun riipuksena toimii vielä kaunis filigraanikuvioinen sydänlukko, jonka avaimenreikään nuo korun avaimet ovat tismalleen oikean kokoiset.

Keys to Another World

***

Yleensä en kauheasti kysele, mitä tekisin, mutta allaolevat kaunokaiset haluavat hyvään kotiin ja käteni syyhyävät saada tehdä niistä jotakin ylellistä. Jos siis haluat itsellesi tahi lahjaksi, kauniin ja persoonallisen kaulakorun juhlavan upeista hopeanharmaista kuukivistä (kuvassa), niin tällä kertaa voit jossain määrin vaikuttaa tulevan korun malliin/pituuteen yms.
Kaunokaisia on nämä neljä kappaletta ja niiden koko on noin 10x20mm, eli kuva on suuri :-)
Viistehiotut kivet on reunustettu hopealla, hopea on vielä pinnoitettu rodiumilla, mikä ei tummu käytössä.

Long time, no...

***

Aivan niin, eipä ole vähään aikaan nähty vetisen sumuisen sinertäviä sävyjä täällä. Ihastuin tavattomasti kun korukamu myi 'ylijäämiään', tilasin häneltä kaksi nauhaa namusia labradoriitteja! Lähes jokaisessa helmessä on tuota ihanaa sinisäihkettä :-) joka tunnetusti vastahakoisesti suostuu kuviin.


Kun joku koru ei löydä omistajaansa, se toisinaan tulee puretuksi. Sellaisesta korusta pätkä hakeutui labradoriittien seuraan ja heistä tuli oivat kumppanit vuorikristallilla ryyditettyinä; nuo pikkurondellit vintage-ketjussa ovat hemimorfiittia ja korun takaosan nugetit 'maitoista' akvamariinia. Etuosan kaksirivisyydestä huolimatta koru on malliltaan lyhyt ja kevyt, sillä kauniisti viistehiotut labradoriittityynytkin ovat kooltaan vain 7x7mm.

Labradoriitin ominaisuuksista kerrotaan: se auttaa luopumaan vanhasta ja siirtymään kohti uutta, kuuntelemaan sisimmästä kumpuavia viestejä.

***

Toiselta jäänyt on toisen aarre. Sama teema toistuu hiukan seuraavassakin korussa, kun sarjaan 'Menneisyyden taika' kaivattiin uutta yksilöä. Onneksi olin tilannut lisääkin ihania turritelloja ja melkein entisellä kaavalla toteutui uusi, Salattu maa.
Sen tilaaja kertoi pitävänsä kaulakoruista, jotka "eivät ole aivan mitättömiä" :-D Tulikin tietenkin todella näyttävä ja pitkä koru tästä.
Tälläkin kertaa turkoosin ja turritellan seurassa savukvartsia, ihanat isot pallerot sekä paljon, paljon pienehköjä.

Suorakulmainen turkoosi-riipus oli aiemmassa korussa vaihdettu isoon turritellaan, mutta tämän korun tilaaja oli nimenomaan ihastunut riipukseen :-D -Kuten minäkin, etsiskelen nyt itsellekin yhtä upeaa riipuskiveä, taas...


Turkoosi on monipuolinen parantava kivi, sitä kutsutaan 'mestariparantajaksi'.

***

Ja vielä toinenkin toisinto aiemmin tehdystä korusta. Avaimet ovat jotenkin salaperäisen mainioita riipuksia ja korunosia, hopeiset vaan ovat kovin harvassa. Tässä korussa kuitenkin reilunkokoinen hopeinen sydänmedaljonki-avain, jonka sisus on tyylikkäästi emaloitu. Siinä aiemmin tehdyssä kaksosessaan oli hiukan vähemmän vuorikristallia ja tästä tuli asettelultaan muutenkin pikkuisen erilainen, tietenkin.

Jälleen kerran huomasin myös, että onpas amatsoniitti ihastuttava kivi!

Amatsoniitti hoitaa ja tasapainottaa ja pitää energiatason korkealla. Vuorikristalli kirkastaa ajatuksia ja vahvistaa toisten kivien ominaisuuksia.

Maaliskuun kivi, akvamariini

Viime päivinä en ole saanut mitään aloittamaani tehtävää valmiiksi, en kotoisia puuhia, en kirjallisia velvollisuuksia, enkä edes koruja. Niin paljon oloani horjutti suoran tv-lähetyksen seuraaminen Japanista perjantai-aamuna.
Eilen kuitenkin sormeilin helmiä ja kiviä. Aluksi aioin tehdä pitkästä aikaa korun makeanvedenhelmistä, mutta niinpä vaan akvamariinisirut halusivat ensin koruksi.

Akvamariinin kerrotaan suojelevan ja lohduttavan, kohottavan mielialaa. Yleisesti akvamariinia kutsutaan 'rohkeuden kiveksi'. Akvamariini on myös maaliskuun kuukauden kivi.


Halusin laittaa tuon kauniin hopeisen avainriipuksen näiden herkkien akvamariinien seuraksi. Pidän suorastaan ihmeenä, että sirujen joukossa oli tuo ketjun päähän ripustamani sydämen muotoinen siru! Se todella kuului tähän koruun.

Koru sai nimen sangatsu = maaliskuu.

Meillä sataa pehmoista lunta, minua se rauhoittaa, vaikka kuvat nyt jäävätkin harmaiksi.
Kaunista viikkoa armaat lukijat!

Materiaalikuvia

Mitäs kaikkea taas onkaan tulossa koruihin! No ainakin...

Lamppulasihelmiä... ihania vihreitä 'ikkunoita'...

Kiviriipuksia tietenkin:

Silver leaf -jaspis, hienoja kuvioita, jostakin suunnasta näyttää naamiolta.
Harvinaisempi laji, punaista spinelliä tummaan basalttiin kätkeytyneenä

Valtamerijaspis-mötikkä, o-ou, ja kaikkea muuta mukavaa! Tässä kuvassa koot eivät ole missään järkevässä suhteessa :-D


-Rauhallista viikonloppua! Lohdullisia ajatuksia, myötäeläviä mietteitä lähelle ja kauas!

Tämä hetki, tahtoisin toivoa...

Tahtoisin toivoa sinulle

jotakin oikein hyvää,

enkelinsiipien havinaa

ja iloa, onnea syvää. (Anna-Mari Kaskinen)


Tahtoisin toivoa sinulle... Valoisia ja heleitä hetkiä, tasaista kulkua ja silkinpehmeitä askeleita, unelmien tavoittelua ja ilon pilkahduksia, rakkautta, yllätyksiä ja salaisuuksia, avaimen onneen... Ainakin näitä nuorelle, aikuisuuteen astuvalle toivoisi, eikö niin!


-vuorikristalli, silkkidelicat, akvamariini ja amatsoniitti, hopeahelmet, hopeinen avainriipus, jonka sydän on samalla sisäpuoleltaan emaloitu medaljonki

***

Kunpa tämä hetki säilyisi mielessäsi hetkenä, jolloin vaaleanpunaiset unelmat ja syvältä sydämestä pulppuava ilo ja nauru, leikkikin, olivat elämän tärkeitä asioita! Kunpa osaisit säilyttää sen avoimuuden, jolla nyt suhtaudut uusiin asioihin, yhdessä parhaiden ystävättärien kanssa kokemuksia ahmien!

-Swarovskin ruusunpunaisia kristalliperhosia, korukivet vaaleanpunaista ruusukvartsia sileänä ja viistehiottuna, mattana ja kirkkaana sekä hennonvihreää prasioliittia ja prehniittiä sileinä kirkkaina rondelleina
Eteen sijoittuvassa salpalukossa on riipuksena iso, upeasti säihkyvä Swarovskin kristalliperhonen, n. 1,5x2 cm.