Kello kaulaan

Jos olisin luontokuvaaja... olisin tänään ottanut kuvia harakankelloista, jotka huojuivat heinien seassa tienvierusniityllä. Tyydyin poimimaan muutaman kukkasen kera puna-apiloiden sekä erään tunnistamattoman pikkukukkaisen mykerökasvin.

Muistinpa sitten erään kellokukkasen, kivisen sellaisen. Luullakseni olen aiemminkin esitellyt tämän riipuksen, mutta otin pari uutta kuvaa. Kivenä tässä on sininen kvartsi, josta kukka on kaiverrettu suurpiirteisemmin kuin kaikkein hienoimmissa viistehiotuissa helmissä. Tämä tietynlainen viimeistelemättömyys antaa kukkaselle luonnollisen tunnun. Ripustuslenkin olen takonut ja juottanut paksusta hopealangasta ja kellokukan sisältä säteilee pieni Swarovskin kristalli.
Kukka on noin 17mm eli kohtalaisen kokoinen se on ja yksinäänkin ketjuun tai pehmoiseen nauhaan ripustettuna kaunis.

Niitä hetkiä

Huu-uu-ii! 

Joko blogini kasvaa sammalta? 

No ei tietenkään. Täällähän minä, 

olen enimmäkseen hiplaillut helmiä :-D 

Myös makeanvedenhelmiä.

Rannekoru on lähdössä juhliin, niitähän kesäaikaan riittää.

Onkos noloa esitellä korvakorut, kun toinen koukku puuttuu? No, nolostelen täällä kovasti siinä tapauksessa. Mutta nätit nämä on, tai, nätit näistä tulee - materiaalit hohtavia makeanvedenhelmiä isoina riiseinä ja pieninä keisheinä, viistehiottua säihkyvää vuorikristallia ja sterling-hopeaa kuten rannekorussakin.

Vaellus, korukoplan nappihaaste

Sarjassa parhaimpia retkiä vuosien takaa ;-D on syksyinen ruskaretki Saariselälle. Olin erään ryhmän mukana viikon matkalla, mutta useana päivänä retkeilin yksikseni.

Kiipesin Kaunispäälle ja suuntasin kohti Kuukkelilampea. Reipastahtinen kävely merkityillä poluilla, komea maaruska parhaimmillaan... sellainen vie meditatiiviseen tilaan. Paluureitin hyppelehtiminen suomättäillä, sukkien ja kenkien kastuminen kun pitkospuita puuttui... reitin vaiheiden vertautuminen omaan elämään...

Toisena päivänä Rumakurun kautta Luulammelle... istuskelu puronvarressa ja luonnon kuuntelu silmät kiinni... Sain onneksi monia yksinäisiä ja hiljaisia hetkiä, joista sielu tuli monin verroin ravituksi. Silloisessa elämänvaiheessa teinipoikien yksinhuoltaja oli tottunut vilkkaaseen, äänekkääsenkin kotielämään.

Vaikken itse kalasta, niin se kuuluu monen Lapin kävijän harrastuksiin. Korun riipusosassa on ystäväni käsittelemää mateennahkaa helmen pinnalla, korussa on myös samaisen Helenan puhdistamat muistaakseni hauen nikamat, joita itse hiukan värjäsin tummemmaksi. Sarvinapin ympärillä on Sole-renkaat.
Tarkkaavainen voi löytää korusta myös pöllönsilmät, kuukkelin lehahduksen, kiirunan kesäpuvun, karhun jätöksen, pitkospuut, kultaisena hohtavaa hiekkaa ja kirkkaan puroveden, suon ja tunturin tuoksun...

 

Koru on kunnon pitkä, takaosa ketjua, enkä saanut järkevää kuvaa kokonaisuudesta...

Ja pöh. 'Kurun vartta' -koruun ei sitten kertakaikkiaan halunnut mikään muu nappi tulla, joten tein toisenkin korun, johon käytin kaksi Outiriinan lähettämistä napeista.

Noista napeista tuli heti mieleeni tsaroiitti-kivi ja tuo sydän sattui olemaan kotona. Lisähempeyttä koruun sain vielä yhdellä makeanvedenhelmellä ja ihanaisella ametisti-kimpaleella.

Pyörittelin alunpitäen napeista kaikenlaisia rinkuloita, niistä toisella kertaa... ;-D


Kyseessähän on jälleen Korukoplan haaste, nappipeliä! Linkit toisille osallistujille löytyvät sieltä, kannattaa kierrellä!

Juu, korvakoruja

Joskus 'kauan sitten' tein kaulakorun, johon nyt sitten sain aikaiseksi korvakorutkin. Tein kaksi paria, kun herkullinen Swarovskin rubiini-sävy vei mennessään. Ja nyt tuli varmaankin vähäksi aikaa tarpeeksi sekä swaroja että näitä hehkuvia punaisia. Vaikka, eikös sitä sanota, että vannomatta paras!

Osaset pronssinsävyisiä kuten oli kaulakorussakin, koukut ihanaa allergisoimatonta niobiumia.

Laitan tänne vielä sen kaulakorunkin kuvaan, tuli mukava setti :-)

Muutamat vain

Ei ole kuulkaa viime päivinä mikään korurintamalla innostanut ja olo onkin melkein sairas; ne koplahaasteen napitkin vielä odottaa. Mutta että edes jotakin tapahtuisi, niin pakotin itseni korvakorujen tekoon.

 

Yllä ja alla Swarovskin kristallit, ametistisekoitus pronssinsävyosien kera ja kirkas ab-pintainen sterling-hopeisin osin.

 

Yllä vuorikristallia ja Miyukin lasihelmiä kehyksissä, alla lasipisarat, molemmissa pareissa niobium-koukut 

 

Yllä niobium-koukuissa korumetallilehdet (joo, pitkästä aikaa keskenään erilaiset) ja alla ne pikku mökkeröiset, ehkä siitä pyöreästä tulee kaulakorun osanen, mää tiiä.

Kaikki nämä menevät korukauppaani, jossa illemmalla laitan kaikki korvakorut tarjoukseen!

Lomahaaveita

Minä aivan kirkkain silmin taas kerron yhdestä haaveestani. Tuntuu siltä, että haaveilen kaiken aikaa, vai?
No, matkustelin takavuosina aika ahkerasti ja yksi toteutumatta jäänyt matka oli mökkiloma jossain Tanskan hiekkadyynien keskellä.

Eihän sitä tiedä, josko se vielä joskus toteutuisikin. Mutta noissa ajatuksissa kuitenkin syntyi pari pikkuista rantamajaa polymeerimassasta. Nämä ovat taas todella pikkuruisia, sellaisia 1x1 ja 1x1,5 cm. Koruihin pääsevät ehkä ensi viikolla, jos löydän retkiltäni muutaman pikku osasen. Omasta mielestäni nämä mökkeröiset näyttävät ajan ja sään harmaankirjaviksi kuluttamilta kalastajamökeiltä, rantamajoilta.

Lintunen

Muuttolintusten tie, lauluja kai niistä on paljonkin. Tuli jotenkin tätä korua kuvatessa muuttolinnut mieleen, ehkä siksikin, että tämä keramiikkalintunen muutti tähän korun kulmikkaan kiven paikalle ;-) Voi mikä aasinsilta taas... !

Keramiikkalintu on niin kovasti montana-akaattien sävyinen, että kun olin päättänyt kulmikkaan kiven vaihtaa, niin lintuhan siihen lennähti oitis.

Koru oli myös aiemmin pidempi ja lukoton, nyt sen lyhensin ja lisäsin patinoidun hopealukon, muut metalliosat korumetallisia ja linkkilankana pinnoitettu kupari. 

 

Villa Rosa -kaulakoruun tehtiin samanhenkinen rannekoru, jossa jaderuusun lisäksi metallisia ruusulinkkejä sekä tummaksi patinoitu hopeinen sydänlukko.

Päivän sana: kiitos

Onpa varmaan jokaisen kohdalla niitä päiviä, jolloin... kaipaa pelastusrangasta tai pelastavaa enkeliä. Mikä ihana tunne, kun tilanne selviää, kun se käden ojentaja löytyy! Tilanteen selvittyä on helppo huokaista: kiitos!

***

Useita korukiviä kutsutaan syystä tai toisesta enkeli-kiviksi. Yksi niistä on sitä jo nimensäkin puolesta: serafiniitti, jonka syvänvihreässä pohjasävyssä kulkee kauniita hopeanhohtoisia sulkakuvioita. Kaikki eivät tietenkään pidä vihreistä sävyistä, mutta värinä sen sanotaan rauhoittavan ja hoitavan sekä uudistavan koko kehoa.

'Pelastava enkeli' -kaulakorun keskipisteenä on iso, upea serafiniitti-kivi, jonka vierelle liitin paksusta hopealangasta muotoilemani tummaksi patinoidun siiven. Myös kaikki muut korun metalliosat ovat sterling-hopeaa tummaksi patinoituna. Helminä korussa on serafiniitin kaverina labradoriittia, jälleen kerran suloisesti hohtelevia sopivan valon langetessa.

Lyhyt koru asettuu kaulalle napakasti, tuo riipuskivi pääsee todella oikeuksiinsa, framille ;-D Kummastakin siivestä ojentuu pelastusrengas.

***
Posti kolahti, mikä tarkoittaa, että todennäköisesti sain Korukoplan nappihaasteen nappeja!! :-D Otan kuvaa myöhemmin tänään.


Tässäpä nämä nappi-ihanaiset!
Korukoplan uusin haaste siis on nappien käyttäminen koruissa ja nyt on parit arvottu ja nappeja lähetelty; luulen, että melkein kaikki ovat napit saaneet ja koruja näemme sitten 17.6.

Outiriina lähetti minulle nämä inspiroivat napit, katsokaa tuota poronsarvi-nappia, tai isoa keraamista nappia, huikeaa!

Lämpenevää

Niin, onneksi siis kaikille helteen rakastajille, lämpenevää säätä on luvassa. Viikonloppu olikin tosi sateinen ja viileä.

Olen viime päivinä tehnyt kaikenlaista muuta kuin koruja. Tai, sanotaan että korujakin olen tehnyt, mutta ne valmistuvat nyt tosi hitaasti. Olen lukenut pari 'rästikirjaa', jo jouluksi saatuja ;-)

***

Kerroin aikaisemmin uudesta hopeoidusta langasta, jossa on vahvempi hopeointi kuin aiemmin myynnissä olleissa langoissa. Koekäytössä on tällä hetkellä kaksi rannekorua ja tässä kolmas, jossa kieputtelin lankaa helmien ympärillekin koristeeksi.

Hurmaavat 'suonelliset' helmet ovat joko koostettua, värjättyä turkoosia tai luonnollista howliittia, nyt ei ole näistä tietoja tallella. Lukkona isojen helmien mallinen hopeinen magneetti-lukko, magneetti on tosi napakka, joten koru pysyy menossa mukana.
Lisäkoristeeksi laitoin pikkuriipukset, Swarovskin kehystetyn kristallin ja ruttuisen makeanvedenhelmi-keishin sekä pätkän hopeista ketjua. Lisähärpäkkeistä huolimatta sellainen iloisen rauhallinen koru.