Oon kait lähdössä

... pois koneen äärestä viikon päästä.
Sitä ennen nyt ehtii vielä esitellä monta korua ;-D Tänään olikin ihana istuksia ulkosalla tarvikkeiden kanssa, kun aurinko oli pilvessä; koruntekoa haittasi vain mieletön määrä siitepölyä! Luultavasti mäntyjen.


Innostuin parin vuoden tauon jälkeen kokeilemaan metallilangasta linnunpesää. Onhan tämä nyt koruissa jo niin nähty, mutta jokin tässä vetoaa niin paljon, että tehtävä on. Munina helmiäishelmiä, ihanan valkoisia.

 

Ja tein siis pesän ja halusin ripustaa pesän hedelmäpuun kukkaoksaan koruksi! 

Koru on aika yksinkertainen versio, vain muutama lasikukkanen, ketjua pätkät ja sarisilkkinauha.

Päivän toinen korukin on punasävyinen. Siinä syntyi korun keskiosa ensiksi, nuo tsekkihelmi-linkitykset ja ketju Swarovski-lisäkkeineen. Toki perhonenkin jo seuraili vierestä, millaiseen seuraan joutuu! Lätkässä lukee "Well behaved women rarely make history". Niinköhän se on?

 

 

Perhosen kera riipuksessa on Amorosan tekemä lamppulasihelmi ja niskaosuus on tässäkin korussa sarisilkkiä kolmeväri-lettinä.

***
Korukoplassa meillä on jo lähes valmiit korut! Ne lähtevät ensi maanantaina omistajilleen ja sitten esittelemmekin valmiit korut - tulette ihastumaan, vannon sen!

Eipä uskois

Ou nou! Mikä bling-vaihe minuun iski?

No mutta samalla boostilla jatkoin (kun olin tehnyt roosan korun, Katveessa päärynäpuun) niin annoin sitten mennä samaa linjaa tämän violetin kanssa :-D

Roosassa korussa keramiikkatalon kaverina oli hieno kukkaruutu-lamppuhelmi. Pidin siitä ja niinpä tähän violettiin valikoitui erikoisen suloinen orvokki-helmi sekä varsin hurmaava violettihehkuinen, hopealla silattu 'möykkyhelmi'.
No, Swarovskin kristalliketjua olin hankkinut myös ametistinsävyisenä, sehän tähän kuului ilman muuta, vielä makeanvedenhelmet ja pikku lasihelmet, isot metallirenkaat, sarisilkistä lettiä niskaosuudelle...
Sujui melkein kuin tanssi. Paitsi tuli nyt sitten varsinainen mixed media, kun makeanvedenhelmiin ei tunnetusti paksut langat mene, niin niiden linkeissä hopeaa, patinoituna.

Otin sekä aurinkokuvia, joissa näkyy kristallien säihke, että myös varjossa, siinä värit paremmin kohdallaan. Orvokkihelmen sävy taittaa siniseen, jota löytyy myös risasilkin siniharmaasta.

Koru sai nimensä orvokkihelmestä, Villa Viola, tai Villa Orvokki, kuten haluatte :-D


Jos tuntuu siltä, että haluaisit talokorun omaan kaulaan tai ranteeseen, niin yksi talo, valkoinen, on vapaana! Ja muuten, olen aikeissa viettää blogi-lomaa, mutta siitä tarkemmin seuraavalla kerralla.

Muutama pisara

... tuli vettä, eipä tainnut edes maa kastua meidän mäellä.

Niin, toinen postaus samalle päivälle! Larimar-koruja on kyselty, aloitin tälleen kevyesti vain parilla helmellä ;-)

Kaulakorun riipuksena siis yksi larimar-helmi ja tuollainen herttainen siipi-medaljonki. Siinä on napakan tuntuinen magneetti, pysyy salaisuudet tallessa. Muut metalliosat ovat hopeoituja, mutta jousilukko hopeaa, mun käsissä ne hopeoidut pikkulukot on tuntuneet kovin onnettomilta.

"Näen enemmän"

Ajattelin, että näin kesäaikana niskaakin maailmalle näytetään, joten sinne katseltavaksi ketjun päähän tuli tuo toinen larimar-helmi ja siinä lisänä vielä hopeinen minikukka.
Korua voi pitää kaulalla tuon ketjun ansiosta aivan lyhyenlyhyenä tahi reilummin rinnukselle laskeutuen.


Larimar auttaa muun muassa päästämään irti turhista henkisistä painolasteista, enkelikivenä sen uskotaan yhdistävän kantajansa korkeampiin värähtelyihin, universaaliin rakkauteen.

Pim! Olet herätetty!

Kulki Luontoäiti koko viime viikon taikasauvoineen kertomassa metsän ja kedon kukille sekä puutarhojen istutuksille. Tämä tapahtui todella nopeasti tänä keväänä, vai luulenko vain? Jotenkin minusta tuntuu, että kukkiminen on aikaisemmassa kuin viime vuonna.
Luettelen nyt vaan muutamia havaintojani: lemmikki, puna-ailakki, metsäkurjenpolvi, ensimmäiset kielot!, tietenkin tuomi, puutarhoissa omena- ja kirsikkapuut täynnänsä valkeita kukkasia ja jo syreenikin availee terttusiaan. Pyöräillessä ehtii aistia kaikki tuoksutkin täysillä, mutta kun välillä täytyy hengittää suun kautta, niin niitä lentäviä ötököitä en välittäisi niellä... Onneksi on paljon, paljon lintusia nappaamassa varmaan suuren osan hyönteisiä poikastensa ravinnoksi :-)
Mistä muuten tulikin mieleeni, että siinä kertomassani linnunpesässä työntyykin tätä nykyä kolme ahnasta avonaista nokkaa emon ruokittaviksi! Hellyttävä ja ihmeellinen näky, jota valitettavasti en ilkeä jäädä kohdalle tuijottelemaan, koska kyse on rivariasunnon ulko-ovesta ja ikkunoitakin on tien suuntaan pari.

***

Ettei tule aivan kuvatonta postausta, laitan vilauksen keskeneräisestä korusta, se odottelee tilaajan tuomiota lopullisen asun suhteen. Keramiikkamökkeröinen, vihreää fluoriittia, kaunis lamppuhelmi ym.

"Katveessa päärynäpuun"

Edullista sunnuntaita

Tänä viikonloppuna näkyy olleen ja olevan monessa kaupungissa kirppari-suunnistus. Samoissa merkeissä tässä kuva viime viikonlopun ostoksestani, silloin oli jokakeväinen Keskisuomalaisen pihakirppis. Mielestäni siellä oli niin kovat hinnat, että vähiin jäi ostokset.

 

Nämä purkit ajattelin vielä täyttää mullalla ja laittaa niihin ehkä kesäyrttejä. 

Edullisuus-teema mielessä tein kaulakorun käyttäen mahdollisimman 'halpoja' tarvikkeita. Se tarkoittaa esimerkiksi korumetallia ja siemenhelmiä. Posliininvalkoiset matat neljämilliset siemenhelmet kävivät nätisti upean keramiikkahelmen nauhaosuudeksi. Riipuksen korumetallisen avaimen pariksi löytyi nauhaan hopeanvärisiä lasihelmiä. Pienemmät metallirenkaat ovat terästä, iso rengas patinoitua korumetallia (aurinko antaa sille punertavaa väriä, oikeesti on totisen ja tasasen harmaa).

Olen aika tyytyväinen tähän yksinkertaiseen ja selkeään koruun. Lukkoakaan siinä ei ole, sujahtaa pään yli mukavasti.

Ai niin, vielä Korukoplan kurkistus. Tässä Suntsalle menevästä korusta pätkä:

Suntsan koru oli jostakin syystä minulle tähänastisista helpoin jatkettava. Etukäteen ei ollut mitään mielikuvaa, mutta kun Mustarastas-koru kuoresta paljastui, olin tehnyt jatko-osuuden jo kymmenessä minuutissa! Voi hitsi, pian meillä on valmiit korut, sillä maanantaina kukin koru lähtee viimeiselle jatkajalle ja sitten viikon päästä jo kotiinsa :-D

Tyttömäistä säihkettä välillä!

No kyllä. Jos rannekoru vaikuttaa tutunoloiselta, niin tottahan se on. Olen näitä korukivi-rusetteja tehnyt ennenkin. 

Olen itse ihastunut pyramidinmallisiksi hiottuihin kaunottariin ja rusetti syntyy niistä niin automaattisesti. Tein taas kuningasketjusta tätä omaa mukaelmaani, en nyt löytänyt sille nimeä, kuvittelin joskus sen olevan 'prinsessaketjua'.
Korun kaikki helmet ovat mystistä kvartsia, eli pintakäsiteltyä vuorikidettä, nuo isot pyöreät kuin saippuakuplat :-) Myös säätöketjun päässä on pieni viistehiottu kvartsihelmi.

Tietenkin tänään on pilvistä, kun olisin halunnut korukuviin hiukan lisävaloa auringolta. Tosin tykkään pienestä viileydestäkin välillä. Mutta toivotaan, että kesäinen sää vallitsee viikonloppuna!



Seuraavaksi, ehkä-mahdollisesti-kenties, kaivan esiin Jens Pind -ketjun ohjeen ja teen pätkän, jos se pitkän tauon jälkeen luonnistuu.

Sekalaisia muistiinpanoja

On ollut upeita ja helteisiä päiviä tällä viikolla.
Aika paljon ajastani on mennyt lievään sairasteluun, päänsärkyä useaan otteeseen ja eilisen oli silmät kipeät, en tiedä oliko siitepöly- vai muuta allergiaa. Tänä aamuna oli tipat jo vaikuttaneet ja olo on hyvä, kiitos siitä!

Ensin laitan kurkistuskuvan jo eteenpäin lähetettyyn Korukoplan pätkäkoruun, tämä on menossa Leenalle.

Eikö saakin selkeän kuvan siitä, mitä on tulossa ;-))

Suntsankin pätkäkoru on jo saanut jatkon käsissäni, mutta kurkistetaan sitä vasta sunnuntaina...

***

Seuraavaa korua aloitellessa päässäni soi vanhan laulun sanat: "Olen kotona taas, täällä villissä maas, missä peurat ja gasellit käy". Mistä ihmeestä noita laulujakin päähän putkahtaa vuosien takaa!?
No, sen seurauksena koruun etsiytyi tuo herttainen peura. Muuten pidin korun aika selkeälinjaisena, ei liikaa koristuksia.
Kuva on epätarkka, en ehtinyt sitten parempaa kuvaa ottaa, kun peura jo loikki uudelle omistajalleen.

***

Joku kommentissaan pyysi kertomaan sen tietyn linnunpesän kohtalosta. No, ei ollut punarinnasta rastaan haastajaksi ja nyt siellä asustelee punakylkirastas hassun pienenoloisessa pesässä linnun kokoon nähden. Mitä ilmeisimmin se tyytyväisenä hautoo kesän ekaa poikuettaan. Tehneekö sitten toisen pesueen samaan pesään... Seurailenpa tapahtumia aina ohi polkiessani.

Kukkia

Kaikenlaisia kukkahavaintoja tältä viikolta: puutarhoissa kukkia on kaikenkirjavina, enpä ala luetella ja kameran kanssa en kulje, niin niistä ei kuvia. Eilen ja tänään panin merkille, että joissakin kielopaikoissa jo muutamia (harvoja) nuppuja, lemmikit alkaneet pientareilla kukkia!

Eilen nappasin pyöräilytien penkalta tämän kukkijan. Luulin löytäväni netin syövereistä tunnistuksen, mut ei. Tämä ei ole keltavuokko. Sinivuokon lehdet, leinikinkeltainen kukka, onko tämä muka jokin sinivuokon puutarhamuunnos, sieltä karannut luontoon (lähellä on taloja kyllä)?

Kukkia sitten korussakin, keramiikkalinjalla jatketaan.Golem-kaunokkien rinnalla valkoisia lasihelmiä ja muhkea magneettilukko.

Pyörähtelyä

Kokeiltava on välillä kimmellystäkin. Rannekorun  lähtökohta oli Swarovskin kristalliketju. Kyllä kimallus ja keramiikkakin ovat mukava pari nekin, vähän patinoituna tuo kirkas hopeanväri tietenkin.
Eikä muuten ollut mikään 'piis-ov-keik' tuon kristalliketjun päätylenkkien kiinnitys tai ehkä sormeni ovat liian isot siihen näpertelyyn.
Tässä välilenkit ovat vaihteeksi terästä ja lukon isot renkaat hopeoitua korumetallia, niiden valmiiksi patinoitunut värisävy valintaperusteena. Golemin upeushelmiä.

 "Patespaani"

Ihanaa! Sain eilen lyhyen kesätukan ja heti tuli tarve uusista korvakoruista! Mun kesävaatteissa on sairaan paljon mustaa ja valkoista ja mustavalkoista, mut hei, punaiset hiukset ;-D

"Arabesque"

***

Ai pitikö selvittää otsikon pyörähtely? No "patespaani" on suomalainen väännös kansantanssin nimestä "Pas d'Espagne". Ja mulle vaan tuli valmiista korusta mieleen kansantanssien askellukset ja pyörähdykset.

***

Keramiikkahelmet ovat namuja!

Äsken huomasin, että vehreys on kiivennyt lehtipuissa sellaiseen korkeuteen, että järvinäkymäni on mennyttä! Taas syksyyn asti. Jotenkin se pieni sininen kaistale maisemassa hivelee sielua. Näinä päivinä onneksi sinitaivas on kaunista katsella.

Pari tilattua korua on syntynyt. Onneksi muutkin on ihastuneet hankkimiini keramiikkahelmiin. Luulen, että ne livenä ja omissa käsissä vasta antavat koko upeutensa ihailtaviksi.

Korento-kaulakorussa on noita Golemin ihanuuksia useammanlaisia, suloisin sinisävyin, hopeoiduissa materiaaleissa. Korento on Hill tribe -hopeinen, silminään sininen lasihelmi. Amatsoniittihelmien tasainen väri rauhoittaa keramiikan kirjavuutta. Tuota lehtiketjua olen hiukan säästellyt, mutta tähän se sopi mielestäni mainiosti, tuon riipuksen kukan terälehtien kaveriksi.

Punainen mökki oli varattu jo ennen kuin se oli minulla! Hiukan paineita vai? Punavalkoiset keramiikkahelmet olin tilannut melkein tätä ajatellen ja sävy olikin just eikä melkein. Vähän piti leikitellä lisäväreillä ja turkoosi kukkanen näytti mukavalta valinnalta. Olen nyt suosinut magneettilukkoja, ne ovat helppoja käytössä ja valitsemani mallit ovat olleet hyvinkin napakoita.

"Sydämeni Punatupa"

Eilinen päivä meni päänsäryn kanssa, mutta nythän elämä taas näyttää kirkkaalta ja mukavalta!
Korukoplan pätkäkorut ovat taas liikahtaneet seuraaville ja melkein kaikki jo saaneet lisäpituutta taas seuraavaa lähetystä varten, mukava projekti!

Mukavia hellepäiviä, älkää käräyttäkö nahkaanne!

Keveyttä, -kö?

Lisää perhosia. Huomasin, että tuo eilinen koru oli malliltaan aivan mainio, mukavan tuntuinen kädessä. Yleensähän teen kaikkiin sisarkoruihin edes pienen muutoksen, mutta tuo toimi ranteessa niin hyvin, niin kopioin mallin täysin.

Ai jaa, huomaan, onhan tässä keskimmäinen helmi lamppuhelmi perhoshelmen sijaan :-D En siis osaakaan tehdä täysin samaa mallia ;-)

Posti toi juuri äsken sen tulliin juuttuneen helmikasan. Ihanoita ovat!! Voi itkut, nyt on sitten ahistus, miten ne saa kaikkein kauneimmin käyttöön! Ihan pikku kurkistus osaan niistä helmistä, mennään oikein kesäiseen värimaailmaan:

 ***

Otsikon keveydestä puheenollen, noin viisi kiloa vaivalloisesti lähtenyt, mutta onneksi en ole vielä kyllästynyt raejuustoon ;-D Ja kyllä, olen retkahdellut dieetistä, mutta enhän muutenkaan kannata liiallisia tai ehdottomia sääntöjä!

Koivuissa isot lehden alut, perhoset kisailee

No niin jatkuu Korukoplan riipustemme matka, tänään lähtevät taas uusiin käsiin :-)
Tässä pieni kurkkaus Outiriinan koruun, joka nyt lähti luotani Korallin jatkettavaksi...

***

Odottelen taas kerran kiihkeästi eräitä tiettyjä helmiä, tuntuu että kaikki tekeminen seisahtuu, kun olen jumittunut näihin etukäteisajatuksiin ja odotuksiin - usein käy niinkin, että ne tulevat helmet eivät sitten olekaan ne parhaat seuralaiset kaavailemaani koruun. Tällä kertaa eräs helmilähetys joutui tulliin. Tulee kun ehtii.


Lämpö on saanut jo koivun lehdet reilusti vihertämään ja nurmikoitakin jo ajellaan!
Taitaa muuten tuo aurinko ja lämpö herättää minutkin, kirkkaampien värien pariin. Ihastuin kovasti näihin puristettuihin keramiikkahelmiin, niissä on kaikki kesän värit ja sattumoisin samoja värejä löytyi pienistä lamppulasihelmistä. Magneettilukko on näppärä keksintö sekin.
Nuo hauskat korumetalliset välirenkaat saavat tässä esittää kukkaniittyä, missä perhoset kisailee. Kevyt ja mukava kesäkoru tuli tästä.

***

Kerroin viimeksi siitä punarinnasta, joka oli tehnyt pesänsä hiukan arveluttavaan paikkaan. Voi surkeutta! Tänään ohi kulkiessani todistin kuinka melkein kolme kertaa suurempi rastas istui pesän vierellä lampun päällä ja urhea punarinta istui hievahtamatta pesässään. Havitteliko rastas siitä itselleen pesää, vai oliko munien ryöstöretkellä, en tiedä. Minun rohkeus (=ostoskassissa oli pakasteita) ei riittänyt jäädä seuraamaan, mitä tarinassa seuraavaksi tapahtui. Pahoin pelkään, ettei pesäpaikka ollut pikkuisella oikein viisaasti valittu, olisiko ollut nuoren linnun ensimmäinen...
"Elämä opettaa" sanotaan, mutta ei sen näin julmasti tarvisi tapahtua; taidan turhaan inhimillistää luontokappaleita.

Rauhallisesti

Meinasin ensin laittaa otsikoksi laiskotellen, mutta enhän mä sellaista myöntäisi :-D Lokosesti kuitenkin olen aurinkopäiviä viettänyt, jopa lueskellut lepotuolissa.

Metsässä en ole törmännyt valkovuokkoihin, mutta ilokseni näin niitä useammalla omakotipihalla kauppareittini varrella. Viimeiset narsissit vielä kukkivat hohtavankeltaisina, ensimmäiset tulppaanit availevat ujosti punaisia terälehtiään. Valkeat lumikellot ja scillamatot peittävät pieniä rinnepihoja.
Lintujen äänet, varsinkin aikaisin aamulla, ovat mainiota kuunneltavaa. Olen nähnyt punakylkirastaan taas monta kertaa, minusta se on kaunis, mutta sen ääntä en tunnistaisi, serkkunsa räkätin liiankin hyvin.

Mutta erikoisin näky kohtasi tänä aamuna. Pieni lintunen lennähti rakentamaansa pesään rivitalon numerolampun päälle, aivan jonkun ulko-oven vierellä. Luulin tunnistavani. Ja kyllä, lähelle päästyäni, se oli punarinta! Tarkistin vielä lintukirjasta kotona, ja toden totta, erikoisen ja epätyypillisen paikan se oli pesälleen valinnut, lieköhän pesintä onnistuu. Ajotiekin siis vain viiden metrin päässä! Englannissa punarinnat ovat melkein kesyjä, pidettyjä pihalintuja, meikäläiset ovat yleensä paljon arempia.

Taidatte jo hermostua näihin luontojaaritteluihini ;-) Mennään siis koruihin.

Teinpä heti punarinnan nähtyäni valmiiksi työpöydällä odotelleen talo-rannekorun, roosa talo ruusuineen ja tässä hopeinen lintu pesiikin ruusupensaassa. Kauniita lamppuhelmiä ja 'porraspuuna' jälleen käsinmuotoiltu rustiikkinen keramiikkahelmi. En maltttanut odotella tilaamiani magneettilukkoja, vaan laitoin tähän patinoidun hopealukon.

Huomenna on äitienpäivä, toivottelen mukavaa sunnuntaita ja iloisia hetkiä läheisten seurassa!

Korukoplassa

Olihan meitä sittenkin muutama hupsu tyttö tai täti taas tarttumassa Korukoplan haasteeseen ;-)
Tällä kertaa toistetaan kahden vuoden takaista teemaa ja tehdään yhdessä korut kaikille viidelle mukaan lähteneelle koruilijalle.

Jokainen teki alkajaisiksi riipuksen, jota sitten lähetetään ringissä osallistujalta toiselle, kunnes jokainen on jatkanut jokaista korua ja valmiit korut lähetetään jälleen riipusten tekijöille.

Valmista on varmaankin joskus kesäkuussa, ehkä niitä kurkistuskuviakin tulee.

Minä halusin riipukseeni lempeän ja ihanaisen kesäsateen, jossa on miellyttävääkin kastua, hengittää huumaavia tuoksuja ja kietoutua sinertävään usvaan.

"Kesäsade"

Riipuksessa on erisävyisiä metalleja, gunmetal-lankaa, pronssinsävyriipuslinkki, patinoitua hopeaa lenkkeinä; ison kukkakuvioisen keramiikkahelmen sävyt toistuvat vaaleansinisessä kalsedonissa ja turkoosinsinisessä apatiitissa. Pituutta riipukselle kertyi noin 8 senttiä.

Onnekkaan sunnuntainamu!

Olen ennenkin voittanut ihanuuksia arvonnoissa, nyt olen aivan lääpälläni!
Olin perjantaina jo kauppareissun käynyt, kun posti toi saapumisilmoituksen, Itävallasta kirje, ihmettelin mitä se nyt on!

Vaikka sitten kotimatkalla hiukan kastuin, se ei harmittanut, kun kirjeestä sukeutui tämä kaunokainen!

Voi toden totta! Kuvat eivät mitenkään tee taas oikeutta lasintaitajan teokselle. Väritkään eivät täysin vastaa todellisuutta, tuo pohjahelmen kuviointi on yksityiskohtia täynnä. Isokin se on, lähes 5cm!

Blogissa La mar de bonita kannattaa vierailla, ihanaa silmänruokaa! Michaelalla on myös Etsy-kauppa, jos jonkun aarteen omakseen haluaa!

***

Melkein kesä

Kyllä se melkein on jo kesä, koska västäräkit ilmaantuivat ennen vappua ja naamani kärähti eilen auringossa viipyessä! No, ainakin hiukan sai väriä ;-)
Lintujen takia toivoisin, että minussa olisi edes hiukkasen luontokuvaajan vikaa, esimerkiksi juuri västäräkki tai vaikka punakylkirastas olisi mukava esitellä kuvin eikä sanoin. No, täällä näet vain helmiä ja koruja...

En siis liikkunut ihmisruuhkissa vappuna, jollei sellaiseksi lasketa rantaraittia, joka oli kyllä täynnä kävelijöitä, pyöräilijöitä, rullaluistelijoita... Kävin armaan äidin luona lounaalla ja hän oli lapsen iloksi ripustanut serpentiinit ja ilmapallot keittiön kattolamppuun :-D Humoristi se minun äitini!

***

Ennen vappua tein viimein valmiiksi asti lupaamani kaulakorun. Siinä on noita ihania simpukkahelmiä ja sitten vähän kiveä, vähän keramiikkaa (riipus) ja pienet valkeat ovat lasihelmiä.

Tein tänä aamuna vielä eriparikorvikset koruun, niissa tuo siipi on siis luusta kaiverrettu.

***

Olen kaiketi jo vuosia ihaillut Golem-studion keramiikkahelmiä monen ulkolaisen koruntekijän koruissa. Ja nyt sitten viimeinkin sain tilatuksi muutaman kaunokaisen. Nämä on niin herkkuja, että saatte kaksi isoa kuvaa pelkistä helmistä! Mukana merilasikimpale ja vedensinistä kalsedonia.

Sen sijaan että olisin tehnyt tylsästi aivan mätsi-mätsi korun, kokeilin vähän toisenlaista otetta. Koskapa ruohonvihreä howliitti oli isojen keramiikkahelmien kanssa saman kokoinen, parisenttinen, se pääsi mukaan. Sen sijaan en tiedä oliko mitään järkeä laittaa tuo thai-hopeinen kukkakuviohelmi tähän, pussin päällä luki 10,50/kpl, ostovuosi -09. En löytänyt näitä mistään kaupasta juuri nyt, olisin tarkistanut hintakehityksen... Onko se liian "hieno" rouheaan seuraan?

Tämä jatkaa nyt sitten suurista helmistä tehtyjen rannekorujen sarjaa, edellisen postauksen vappupallojen seuraksi vappukukkia, retrohenkeä :-D 

***

Jos toivoit itsellesi tai vaikka kevään valmistujaislahjaksi persoonallista korua pienestä keramiikkamökistä, niin niitä on sarja odottamassa. 

Löytyy kyllä vaikka mitä muutakin materiaalia :-)

Kerro toiveesi yhteydenottolomakkeella -klik- !