Maja puussa, puumaja

Niin korkealla on majani puussa, mutta ketterin jäsenin sen turviin kiipeän.
Kukkien ja hedelmien tuoksussa vietän ihania hetkiä.

Pimeinä iltoina istun takan äärellä, ihanassa hämyssä. Tuuli suhisee lehdissä. Kuulenpa myös helmipöllön huhuilun, onhan sillä tähystysoksa tuossa ylempänä. Täällä Puumajassa on kaikki, mitä elämään kaipaan, pienet puitteet - enpä vaihtaisi tätä korskeaan kartanoon.

Punaisen keramiikkamökin korussa on luonnonoksa, lasilehtiä, ihana puukuvioinen jaspis, punaisia makeanvedenhelmiä, ja, tietenkin, se helmipöllö-lamppuhelmi, pöllö istuu keramiikkakiekolla. Sarisilkkiletti kiinnittyy kauniilla tummaksi patinoidulla hopeisella lukolla.

***

Ilonen Maja

Väriä, aina välillä :-)

Ilosessa Majassa asustaa Rouva Pirtsakka. Hän hääräilee kesäisin kukkatarhassaan ja sisustuksessaankin suosii kirjavia eläinkuoseja ja kukkasia, myös hitunen blingiä viehättää tätä Iloista Ihmistä :-)

.

Ilonen Maja: elukan keramiikkamökki ja -kukka, pari hauskasta kivihelmeä, ihanaisia Marysen lamppuhelmiä (huomaattehan tuon, joka kimaltelee opaalin lailla). Käytin tummaksi patinoitua hopeoitua linkkilankaa ja kirkkaita hopealenkkejä, myös tuo suloinen kristalliupotusrengas on mustaksi patinoitu.
Tiedän, että kirkkaanväriset sarisilkit eivät kaikkien pirtaan sovi, mutta itse tykkäilen nauhaletin pehmeästä, hyväilevästä tunnusta kaulalla. Ainahan nauhan tilalle voi vaihtaa ketjun...

Iloista päivää!

*
Huom... laitan silloin tällöin kommenttien valvonnan päälle, kun spämmiä pukkaa...

Tautia vastaan

Jaa, kuvittelin että kiukustumalla saisin flunssa pysyttelemään kaukana minusta. Ei onnistunut. Kolmatta päivää pidän palelevan takaraivoni suojana villamyssyä, siis sisätiloissa! Eipä oo ennen tällaisia oireita ollut. Tänään annoin tavoilleni periksi ja otin särkyyn ja lämpöilyyn lääkettä, yleensä annan kehon itse selviytyä taudeista. Nyt piti rakentaa suojaa palelevalle.

Pariin päivään en siis saanut tehdyksi mitään ja harmitti, kun ajatuksissa kuitenkin surrasi. Nyt on jo melkein hyvä olo, kun sain hipelöidä helmiäni :-D


Lamppuhelmiä ja keramiikkaa olin päättänyt taloriipusten seurana käyttää ja pysyttelinkin yllättäen aivan sävy-sävyyn värimaailmoissa.

Vihreässä Majassa; pyöreitä ja pyöreähköjä muotoja, kaikenlaisia 'kurpitsoita' tahi muita hedelmiä, erikoisissa jaspispisaroissa on varmaan viidakon tiheikköä, lamppuhelmissä vihreitä ikkunoita salaperäiseen maisemaan.
Kaulakorussa käytin hopeoitua lankaa ja niskaosuutena mukavannäköistä teräsketjua.

Rauhan tyyssija; mökin etupihalla on harmaat betonilaatat ja pikkuinen sinisten kukkien ympäröimä lampi. Talon emännän mielestä siniturkoosi on aivan paras väri ja takapihakin kukkii näissä sävyissä, siellä on myös kristallein koristettu taideveistos.
Tässäkin korussa pieni pätkä teräsketjua ja niskaosuutena sarisilkkiä ja toho-nauhaa.

**

Mukavaa tätä viikkoa blogivieraani! Toivottavasti pysytte terveinä!

**

Eipä uskois

Ou nou! Mikä bling-vaihe minuun iski?

No mutta samalla boostilla jatkoin (kun olin tehnyt roosan korun, Katveessa päärynäpuun) niin annoin sitten mennä samaa linjaa tämän violetin kanssa :-D

Roosassa korussa keramiikkatalon kaverina oli hieno kukkaruutu-lamppuhelmi. Pidin siitä ja niinpä tähän violettiin valikoitui erikoisen suloinen orvokki-helmi sekä varsin hurmaava violettihehkuinen, hopealla silattu 'möykkyhelmi'.
No, Swarovskin kristalliketjua olin hankkinut myös ametistinsävyisenä, sehän tähän kuului ilman muuta, vielä makeanvedenhelmet ja pikku lasihelmet, isot metallirenkaat, sarisilkistä lettiä niskaosuudelle...
Sujui melkein kuin tanssi. Paitsi tuli nyt sitten varsinainen mixed media, kun makeanvedenhelmiin ei tunnetusti paksut langat mene, niin niiden linkeissä hopeaa, patinoituna.

Otin sekä aurinkokuvia, joissa näkyy kristallien säihke, että myös varjossa, siinä värit paremmin kohdallaan. Orvokkihelmen sävy taittaa siniseen, jota löytyy myös risasilkin siniharmaasta.

Koru sai nimensä orvokkihelmestä, Villa Viola, tai Villa Orvokki, kuten haluatte :-D


Jos tuntuu siltä, että haluaisit talokorun omaan kaulaan tai ranteeseen, niin yksi talo, valkoinen, on vapaana! Ja muuten, olen aikeissa viettää blogi-lomaa, mutta siitä tarkemmin seuraavalla kerralla.

Pim! Olet herätetty!

Kulki Luontoäiti koko viime viikon taikasauvoineen kertomassa metsän ja kedon kukille sekä puutarhojen istutuksille. Tämä tapahtui todella nopeasti tänä keväänä, vai luulenko vain? Jotenkin minusta tuntuu, että kukkiminen on aikaisemmassa kuin viime vuonna.
Luettelen nyt vaan muutamia havaintojani: lemmikki, puna-ailakki, metsäkurjenpolvi, ensimmäiset kielot!, tietenkin tuomi, puutarhoissa omena- ja kirsikkapuut täynnänsä valkeita kukkasia ja jo syreenikin availee terttusiaan. Pyöräillessä ehtii aistia kaikki tuoksutkin täysillä, mutta kun välillä täytyy hengittää suun kautta, niin niitä lentäviä ötököitä en välittäisi niellä... Onneksi on paljon, paljon lintusia nappaamassa varmaan suuren osan hyönteisiä poikastensa ravinnoksi :-)
Mistä muuten tulikin mieleeni, että siinä kertomassani linnunpesässä työntyykin tätä nykyä kolme ahnasta avonaista nokkaa emon ruokittaviksi! Hellyttävä ja ihmeellinen näky, jota valitettavasti en ilkeä jäädä kohdalle tuijottelemaan, koska kyse on rivariasunnon ulko-ovesta ja ikkunoitakin on tien suuntaan pari.

***

Ettei tule aivan kuvatonta postausta, laitan vilauksen keskeneräisestä korusta, se odottelee tilaajan tuomiota lopullisen asun suhteen. Keramiikkamökkeröinen, vihreää fluoriittia, kaunis lamppuhelmi ym.

"Katveessa päärynäpuun"

Sekalaisia muistiinpanoja

On ollut upeita ja helteisiä päiviä tällä viikolla.
Aika paljon ajastani on mennyt lievään sairasteluun, päänsärkyä useaan otteeseen ja eilisen oli silmät kipeät, en tiedä oliko siitepöly- vai muuta allergiaa. Tänä aamuna oli tipat jo vaikuttaneet ja olo on hyvä, kiitos siitä!

Ensin laitan kurkistuskuvan jo eteenpäin lähetettyyn Korukoplan pätkäkoruun, tämä on menossa Leenalle.

Eikö saakin selkeän kuvan siitä, mitä on tulossa ;-))

Suntsankin pätkäkoru on jo saanut jatkon käsissäni, mutta kurkistetaan sitä vasta sunnuntaina...

***

Seuraavaa korua aloitellessa päässäni soi vanhan laulun sanat: "Olen kotona taas, täällä villissä maas, missä peurat ja gasellit käy". Mistä ihmeestä noita laulujakin päähän putkahtaa vuosien takaa!?
No, sen seurauksena koruun etsiytyi tuo herttainen peura. Muuten pidin korun aika selkeälinjaisena, ei liikaa koristuksia.
Kuva on epätarkka, en ehtinyt sitten parempaa kuvaa ottaa, kun peura jo loikki uudelle omistajalleen.

***

Joku kommentissaan pyysi kertomaan sen tietyn linnunpesän kohtalosta. No, ei ollut punarinnasta rastaan haastajaksi ja nyt siellä asustelee punakylkirastas hassun pienenoloisessa pesässä linnun kokoon nähden. Mitä ilmeisimmin se tyytyväisenä hautoo kesän ekaa poikuettaan. Tehneekö sitten toisen pesueen samaan pesään... Seurailenpa tapahtumia aina ohi polkiessani.

Rauhallisesti

Meinasin ensin laittaa otsikoksi laiskotellen, mutta enhän mä sellaista myöntäisi :-D Lokosesti kuitenkin olen aurinkopäiviä viettänyt, jopa lueskellut lepotuolissa.

Metsässä en ole törmännyt valkovuokkoihin, mutta ilokseni näin niitä useammalla omakotipihalla kauppareittini varrella. Viimeiset narsissit vielä kukkivat hohtavankeltaisina, ensimmäiset tulppaanit availevat ujosti punaisia terälehtiään. Valkeat lumikellot ja scillamatot peittävät pieniä rinnepihoja.
Lintujen äänet, varsinkin aikaisin aamulla, ovat mainiota kuunneltavaa. Olen nähnyt punakylkirastaan taas monta kertaa, minusta se on kaunis, mutta sen ääntä en tunnistaisi, serkkunsa räkätin liiankin hyvin.

Mutta erikoisin näky kohtasi tänä aamuna. Pieni lintunen lennähti rakentamaansa pesään rivitalon numerolampun päälle, aivan jonkun ulko-oven vierellä. Luulin tunnistavani. Ja kyllä, lähelle päästyäni, se oli punarinta! Tarkistin vielä lintukirjasta kotona, ja toden totta, erikoisen ja epätyypillisen paikan se oli pesälleen valinnut, lieköhän pesintä onnistuu. Ajotiekin siis vain viiden metrin päässä! Englannissa punarinnat ovat melkein kesyjä, pidettyjä pihalintuja, meikäläiset ovat yleensä paljon arempia.

Taidatte jo hermostua näihin luontojaaritteluihini ;-) Mennään siis koruihin.

Teinpä heti punarinnan nähtyäni valmiiksi työpöydällä odotelleen talo-rannekorun, roosa talo ruusuineen ja tässä hopeinen lintu pesiikin ruusupensaassa. Kauniita lamppuhelmiä ja 'porraspuuna' jälleen käsinmuotoiltu rustiikkinen keramiikkahelmi. En maltttanut odotella tilaamiani magneettilukkoja, vaan laitoin tähän patinoidun hopealukon.

Huomenna on äitienpäivä, toivottelen mukavaa sunnuntaita ja iloisia hetkiä läheisten seurassa!

Paljonko haikara painaa?

If you happen to come by and might be looking for my BSBP-reveal (I was in group 2),
you'll find my creations and text in english -here- ! I thank you all for your kind comments :-)

***

***

***

Kadehdinko muuttolintuja? Kyllä ja en. Olisihan se aikamoista pari kertaa vuodessa vaihtaa maisemia muka miellyttävämpään, plussa siitä. Mutta mikä vaiva olisi ihmisen rahdata tavaraa ees sun taas, siitä miinusta muuttomatkoille.
Linnuthan eivät rahtaa kuin omaa kehoaan. Jaksan silti ihmetellä, että metriset linnut kuten kattohaikara, räpyttelee hirmuiset muuttomatkat vaikkapa Virosta Saharan taakse Afrikkaan, ja sitten keväällä toiseen suuntaan. Suomeen kattohaikaroita eksyy lämpimien virtausten mukana keväisin, mutta meidän peltomaisemat ei heille asuntonäkymiksi kelpaa. Harmillista, sillä kattohaikaran uskotaan tuovan onnea asuinlähiöönsä, vauvojakin?

Tällaisia ajatuksia täällä pienessä mielessä pyörittelen aina joskus.

Villa Haikaranpesä

Olin jo jonkin aikaa etsiskellyt tuolle linnulle sopivaa pesää, teinkin yhden metallilangasta, mutta en oikein siitä tykännyt. Sitten tulivat net ihanat keramiikat Brittein saarilta ja seassa oli juurikin sopiva pesä :-D Että mua taas onnisti! Ja nuo afrikkalaiset käsintehdyt lasihelmet tuovat tietenkin kattohaikaralleni tuttuja viboja. Silkkinauhan värjäsin itse, että sain oikeansävyisen.
Kattohaikara elelee vesistöjen lähellä, joten se sai riipukseenkin oman pikku lammen korumetallista ja pienistä lasihelmistä, tarpeeksi pientä sammakkoa en löytänyt lampeen, saatte kuvitella. Välilenkit korussa tällä kertaa sekä hopeaa että sinistä niobiumia.


Kattohaikaroiden eliniästä en löytänyt tietoa, harmaahaikara voi enimmillään elellä parikymmentä vuotta, mutta tavallisimmin alle kolme. Kattohaikara tulee sukukypsäksikin vasta nelivuotiaana, joten se kai on serkkuaan pitkäikäisempi. Se painaa 2,5-4,5 kiloa ja siipienvälinsä on parin metrin kieppeillä.

Mukavaa viikonloppua itsekullekin!

Oho, heihei lumelle!

Are you looking for BSBP7 reveal? You'll find my post  -here- !


Eilen satoi todella kovasti, onneksi ehdin ulkoilla aamusta - kävin kastelemassa reissussa olevan äitsyn kukkaset ja paluumatkalla näin, tai oikeastaan ekaksi kuulin, joutsenpariskunnan. Liekö kuuloni alentunut, mutta niiden keskinäinen keskustelu kuulosti suorastaan kujertelulta ;-D Kevättä ilmassa...
Eräs kanssapyöräilijä oli seisahtanut rantaraitilla ja lainasi minullekin kiikareita toviksi. Sain linssiin joutsenten lisäksi myös tukkasotkaparin ja haapanoita ja lokkeja, varmaan muutakin, mutten tunnistanut.
Jotenkin tuo joutsenten bongaaminen keväisin  (ja sitten taas syksystä) on sellainen onnellinen ennusmerkki siitä, että mukavia asioita on edessäpäin.


Onnellista aikaa vietetään myös "Kuusamakujalla", ruusun tuoksussa, kukkaispuutarhassa. Liekö punainen mökki rakennettu kalliolle vai olisiko siinä noin ruhtinaallisen kokoinen terassi, jossa loikoilla ja ihastella kesäluontoa. Vain poutapilviä tämän tontin yllä.

Rannekorussa on keraamisen talon seurana valkoisia jaderuusuja, iso keraaminen kukkaishelmi, lasikukkaset, ihastuttava puuhelmi sekä pilvinappi, hopeisessa korusalvassa lentelee perhonen.

***

Seuraava koru alkoikin näistä keramiikka-'kaunokaisista'. Hmm... sellaisia rustiikkisen rouheita helmiä, jotka itseäni miellyttää suunnattomasti. Ne ovat skotlantilaisen tekijän käsistä. Jos säntillisistä ja sileistä tykkää niin ei varmaan ymmärrä, että kiljahtelin ja ynähtelin ja sydämestä otti kun nämä kääröstään ilmaantuivat.

Minusta keramiikkahelmien kuviot ja vain himmeästi värjätyt pinnat rauhoittavat mieltä.  

Nämä koruun valikoituneet toivat mieleeni japanilaiset kivipuutarhat, joten korun nimikin sitten sieltä lainattu. (Mizutamari = lampi) Ja nuo hitusella kultaa silatut vintage-helmet sopivat niin tähän joukkoon, japanilaisia kun ovat, jo ammoisia etsy-hankintoja.

Valkoisen talon, Willa Mizutamari'n, porras on iso kivipaasi, sen vierellä puutarhaa ja marjapensaiden takaa alkaa japanilainen puutarha; kivilaattojen polku lammelle, jonka reunuksilla herkkiä (ruusukvartsi) kasveja.

Tra-laa! Valkoinen oli viimeinen talo-rannekoru tällä erää ;-)