Toukokuu on lopuillaan

Ja miten hieno toukokuu! Lyhyt kevät muuttui helleviikolla kesäksi ja tuntuu, että kaikki kukat ovat jo kukassa, mitä jää enää kesäkuulle?

**
Yksi hetki, mitä joka kevät odottelen ja mikä nytkin toteutui aivan toukokuun alkupäivinä, on hetki, jolloin näen tietyssä lammenpoukamassa joutsenet. Joskus niitä on montakin, mutta usein juuri kaksi, pariskunta, niin haluan ajatella.

Sanoin on vaikea kuvata tuota hämyisää hetkeä joutsenlammella, juhlavan ja herkistävän näkymän herättämiä tunteita, iloa ja onnea.

Eihän minulla kameraa ole noina hetkinä mukana, joten yritin sitten vangita näkymää koruun, sormukseen.

Joutsenlampi

Alla olevassa 'kirkkaassa' kuvassa sormus on vielä keskeneräinen, näkyy amatöörin virheet ja kivikin on vain kokeeksi paikallaan. Kivi on ihana vaaleansininen pitsiakaatti. Tämän jälkeen vielä pyörittelyä, tarkastelua, hiontaa, viilausta, kiillotusta.


Ja tältä sormus näyttää nyt sormessa. Ei lainkaan täydellinen eikä kauhean käytännöllinen noiden hentojen kuvioiden vuoksi, mutta ah, miten rakas tästä tuli taas! Ja ehkä seuraavasta sormuksesta tulee onnistuneempi, ehkä :-)
On muuten aika vaivalloista ottaa tärähtämätön tai jokseenkin tarkka kuva yhdellä kädellä, kun kuvattavaa kättäkin joutuu vääntämään outoon asentoon kuvakulman löytämiseksi.

Ettei ois niin hiljasta

... täällä blogissa siis, niin laitan pari kuvaa, koruista aikaisempien mallien toistoja.


Ensin punainen sovellus pronssiketjuisesta viktoriaanisesta korusta. Punaiset helmet ovat jännän opaakkeja lasihelmiä, mikä tekee korusta vielä vanhahtavamman.

Toisessa kuvassa on kaksi 'pesämunaa', josta nimestä kiitos Outsalle :-D
Riipus on hauska pikku lahja annettavaksi itsenäiseen elämään ryntäävälle ylioppilaalle tai valmistujalle, sen varsinaisen pesämunan lisäksi. Kaikkihan me tiedämme, miten mieluisia ovat rahalahjat, mutta kun kuitenkin on kiva antaa jotain pientä muistoakin juhlapäivänä. Näissä riipuksissa siis hopealangasta kiedottu pesä, jossa yksi kaunis makeanvedenhelmi.

**

No, laitan vielä yhden kuvan. Tämän piti mennä 'Oi ihana toukokuu' -kilpailuun, mutta ei nyt sitten menekään ;-)

'Kevätköynnös',
rannekorussa kivihelminä ruusukvartsi, hydrokvartsi, turmaliini, kunziitti, vuorikristalli; mukana pari swaroa ja yksi makeanvedenhelmi - päästin taas sormeni ja ruusunpunaiset ajatukset valloilleen! Vähän hopeakoukeroitakin korussa on tietenkin, riipuksina pikkusydämiä.

***
Ja pieni tiedote:

Moni jo huomasikin, kiitos, mutta vielä muutama päivä jäljellä kevättyhjennys-tarjousta Magskoru-nettikaupassa!


**
Ja aivan lopuksi.
Kävin tänään metsässä tuoksuttelemassa ihania suopursuja, oli kyllä hyttysiä kaveriksi asti...
Otin yhden kukkivan oksan maljakkoon, vaikka ne edelliset nuputkin aukesivat kiitettävästi.
Suopursu on terälehdiltään aivan vitivalkea, kaunotar.

Turkoosikiitäjä

**
Muokattu myöhemmin: lisään tähän mitat, kun niitä on kyselty: turkoosikapussi on kooltaan n.24x33mm ja kiitäjä n.12x18mm, eli yksi siipi on vajaa 5x10mm. Riipus ei siis ole suurensuuri.

Jotain mitä koskaan ei tullutkaan

Tässä tulee taas koru, jota jotkut inhoavat ensi näkemältä, patinaa ja kummallisen värinen...
Mutta itsellenihän sen teinkin, aivan oman maun mukkaan. Tosin siitä p-i-t-i tulla rannekoru ja innoissani ryhdyin sitä reiättömästä kivestä suunnittelemaan.

Kaikki alkoi tietenkin taas kivestä, jonka näin netin syövereissä, tuon haluan. Tullessaan tuo vaikutti hiukan valjulta ja nostin sitä lähemmäs silmiä ja kääntelin valossa. Haa! Kukkiva kanervikko kallionpainanteessa ja keskellä hohtava kissansilmäefekti kuin salattu maahisten aarre :-D

Sommittelin kiveä kämmenselälle ja juuri siihen sen halusin, supisemaan salaisuuksiaan.
Aika pian sain mietityksi kehystystavan, joka olisi selkeä ja jopa minun toteutettavissa. Tapahtui.
Mutta, sitten se pettymys. En ollut laskenut mitoituksessani mukaan noita sentin lisiä molemmin puolin kiveä, noita 10-millisiä renkaita siis. Pelkkä kivi on kooltaan 4 x 5,5 cm, joten kehyksineen tuli aivan liian leveä. Koska tämä juottaminen oli paksun langan vuoksi aika pitkällinen homma, en halunnut purkaakaan.


Riipusratkaisu onkin ainakin nauhan osalta väliaikainen. Teen tähän jossakin vaiheessa oikein oman mielen mukaisen, murjotun ketjun. Joskus, terapiatyönä.
Annoin korulle nimen 'Runoni kaipauksesta'. Hmm...

Ja lisäsin vielä auringossa otetun kuvan, vaikkei sekään kimmellä oikealla tavalla...

***
Sinä olet kauan jo minua kaivannut... Kyllä voi yksi laulu herättää niiiin paljon tunteita ja ajatuksia, syvälle piiloutuneita.
Sarille kiitos musavinkistä!

Romantiikasta klassisen kautta rustiikkiin

Ilolla ja lämmöllä tehty tilaustyö. Pienoisista peacock-sävyn makeanvedenhelmistä pitkähkö kaulanauha, johon ujutin jälleen tuon isolenkkisen helmiriipuksen. Tuo riipus on omasta mielestäni niin mainio muuttamaan korun henkeä ja ilmettä klassisen ja modernin välillä.

Helmien sävy ja laatu ihastutti minua tällä kertaa myös - helmissä näkyy todella riikinkukon värejä, lilahtavaa, vihreää, siniharmaata, joita muutama merkityksellinen kristallirengas korostaa.

Saajan mukaan nimetty 'Aino'
Sitten hypättiin siihen rustiikkiin.
Tästä kaulakorusta tuli sellainen oikein iloinen 'kiikkuri-kaakkuri-kirjavalintu', vaikka värit ovatkin enemmän tavin suuntaan. Jonkun aikaa piti noihin kirjaviin suorakulmioihin helmiseuraa haeskella. Onneksi oli kamu käymässä, hän löysi mustan, kiitos A. :-)

Ja mitäs tässä siis on. Akaatteja mustana, vihreänä, howliittia vaaleana ja sitähän nuo kirjavatkin ovat, ja, pikku yksityiskohtana vielä pari Swarovskin kristallia 'red magma'. Kirjavuutta sitoo mukavasti vierelle asettuva pronssiketju. Alan olla ihan myyty tälle pronssi-asialle... mutta kommenttien perusteella muutkin tykkää.

Viktoriaanista jatkoa

Tässä toinen korvakorupari samalla 'mallilla' kuin edelliset. Tässäkin kuvassa helmihatut näyttävät kuparisilta, vaikka ovatkin luonnossa aivan samaa pronssin sävyä kuin linkit.

Olen kai ottanut asiakseni aina välillä jakaa pikkasen valistusta helmistä. Niinpä tähän esimerkin omaisesti rinnakkain 8mm:n ja 10mm:n helmistä tehdyt korvikset, nämä tämänpäiväiset ja ne eiliset.
Kaksi millimetriä merkitsee, vaikka joskus korunostajat ihmettelevät, mitä ihmeen väliä on viidellä millillä saati sitten parilla. On sillä ;-D


**
Ja vielä illemmalla tämä rannekorukin sarjaan. Ilta-aurinko antaakin taas omaa (kuparista) sävyään kuville.
Rannekorussa on lasifasettien ja pronssiosien seurana Swarovskin kristalleja sävyä vitrail medium eli osa hiotuista pinnoista peilaa vahvasti. Säätöketjussakin vielä koristeet, pikku sydän ja kristalli.
Ja nyt tämä sarja on tehty ja käsissä on aivan jotakin muuta.

Luontoretkiä

Kävin tänään jo aikaisin kävelemässä yhden ihanista luontopoluistani. Se kulkee ihanassa mäkisessä metsämaisemassa välillä rantaa tavoitellen. Siellä ei taida kukaan muu kuljeksia, koska nytkin sain viihtyä suloisessa linnunlaulussa aivan itsekseni.
Yllätyksekseni näin yhdessä reitin suojaisassa poukamassa härkälintu-pariskunnan. Voi iloa, en ole vuosiin onnistunut näkemään tuota mielenkiintoisesti ääntelevää, kauniin väristä lintua. Arvelen, että niillä on pesä jo rakennettuna ja munat munittuna, koska hurjan iso harmaalokki liikuskeli samoilla vesillä, se munarosvo!

Sain postia. Olin tilannut aivan vaihteen vuoksi pronssi-osasia ja lasihelmiä ja ihastuin ylenmäärin tähän lähetykseen.
Lasihelmiä ympäröivät pronssihatut antavat safiirinsinisille helmille todella ihanan vanhahtavan sävyn. Korvakoruissa on siniset niobium-koukut.
Olen jo aikaisemminkin pitänyt pronssin väristä ja tuon riipus-medaljongin löysinkin nerik-kätköistäni. Sen kuva on nyt väliaikainen, ostaja saa sitten valita mieleisensä ja käsittelen sitten vasta päällystysaineella. Nyt kuvassa on pienen neitosen rusettisomisteiset kengät. Medaljonki myös aukeaa ja sisällä on paikka vaikka kahdelle valokuvalle. Aah, niin romanttista :-)

'Sonetti linnusta'

Lempeää lämpöä

On ollut kuuma päivä, mutta kun siitä nauttii varjossa ja keveässä tuulessa istuskellen, niin helle on hyvin lempeää lämpöä.

**
Joskus jokin ajatus vaan iskee ja sitten on kokeiltava. Tulipa mieleeni taas kerran, että haluan tehdä korun, joka on jollain lailla helposti muunneltavissa. Ja, toisaalta kaipasin perinteiselle helminauhalle uutta ilmettä.

Olin tilannut nämä 'villiruusun' väriset makeanvedenhelmet varta vasten isoihin simpukankuorihelmiin sopiviksi ja tein siis yksinkertaisen , lyhyen helminauhan. Enkä halunnut kruusailla riipuksenkaan kanssa. Taoin paksua hopealankaa isoksi lenkiksi ja juotin sen kiinni, helmi siihen sievästi roikkumaan. Ripustuslenkki on tosiaankin niin iso, että se on helppo pujottaa nauhaan ja pois. Ja riipushelmeä voi sitten käyttää kivasti hopeaketjussakin, arkisempana versiona.

Samalla systeemillä valmistui valkoinen koru hiukan pienemmistä helmistä ja sekin on aika suloinen. Valkoinen on kyllä niin herkkis ja juhlava väri helmikoruissa.
**
Girlie-sarja sai sisarusparveen uuden tulokkaan vihreistä mystisistä kvartseista. Tähän yksilöön kevensin ketjua ja tein korvakoruistakin pienemmät. Rannekorussa on lisäkoristeena lukon vieressä pikkuinen turmaliini-rusetti.

Vanhahtavan arkista

Välillä täytyy poiketa kaavasta, hypätä hopeapolulta muihin materiaaleihin, 'arkisemman' näköisiin helmiin. Kun otin kupariosat esille, luulin tekeväni jotain reilun väristä tänään. En missään nimessä aikonut ottaa valkoisia makeanvedenhelmiä esille.

Enkä ottanutkaan ;-D

Etsiskelin hentoa sinistä ja molemmissa kaulakorun helmissä on sinistä, enempi tai vähempi. Sinisemmät, kultapilkkuiset, ovat vintage-lucitea ja vaaleammat siniharmaata säröakaattia, mattapintaista. Kupareista suurin osa lienee Luminukan valikoimaa. Riipukseen valikoitunut viktoriaaninen tytönkuva on hellyttävä ja romanttinen, se on päällystetty sillä ihmeaineella, mitäsenytolikaan-se viime-vuoden-villitys :-)


Koko huushollini tuoksuu muuten tällä hetkellä aika taivaalliselle, innostuin eilen tekemään saippuaa! -klik-

Valokuvia katsellessa

Sydän äidin; avainriipuksessa kirkkaita kuutiollisia zirkonioita, muina riipuksiana sydämenmuotoinen terranvärinen makeanvedenhelmi, Muranon lasihelmi ja sitten tuo hopeasavesta fiilailtu sydän, jonka keskellä myös kuutiollinen zirkonia.


Vanhat ja ihanan haalistuneet valokuvat ovat usein avain entisiin maisemiin ja tunnelmiin.
Mitä mahdoinkaan ajatella 15-vuotiaana Norjan reissulla, veljen ja kaveriensa 'esiliinana'; mitä muistan syntymä- ja lapsuuspaikkakunnaltani, tuolla sillan kaiteella ainakin kävelin; tavoitanko omien vauvakuvieni kautta jotain uutta äidistäni, vastaako se omaa äitiyttäni.
Usein löytyy kuvia, joiden maisemissa ei muistanut käyneensäkään. Mutta sen muistaa, ilman valokuviakin, että lapsena ja nuorena oli monen monta asiaa kohdallaan eikä varmasti sellaista turvattomuutta tarvinnut kokea kuin tämän päivän maailmassa. Tähän sopii pätkä vanhasta laulusta:

...Vain sydän äidin tunnet sen, näin hellä on ja lämpöinen.
Se riemuitsee sun riemustas ja tuntee huoltas, tuskias.

On paikka, missä lohdun saa, sua sydän äidin rakastaa.
Voit hellään helmaan painaa pään ja itket murheen lientymään...

*
Hyvää Äitienpäivää Äidille, äideille ja äitien lapsille!

*

Girlie-girlie uudelleen

Olen välillä aikamoinen jahkailija, en osaa päättää puoleen enkä toiseen. Tämä näkyy monessa käytännön asiassa elämässäni.
Ja näkyyhän se tässä korunteossakin! Toisena päivänä pidän yli kaiken joistain juroista ja karuista, juuri ja juuri sileäksi hiotuista kivistä ja toisena päivänä sitten näistä ihanaakin ihanammista kuultavista, viistehiotuista herkistä kaunottarista.

Pidin itse aikanaan niin paljon pinkistä Girlie-girlie -setistä, jonka tein ystävälleni, että tuntui mukavalta nyt tehdä siitä uusi versio. Tähän löysin todella kauniita ametriineja, joissa on siis ametistia ja sitriiniä, joten osa helmistä on violetteja, osa kellertäviä ja jotkut vielä kirjavia.

Rannekorussa on nytkin mukana mystisiä kvartseja ja pikkuriipuksissa lukon vierellä ametistia.
Korvakorujen koukuissa on ihastuttavat viistehiotut ametistit.
Jos äitini yhtään pitäisi violetista, niin hän saisi korun näistä helmistä, mutta kun... No, äidille on valmistumassa jotakin aivan muuta.

Iloa päivääsi!

Ihan vaan iloksenne kuva kauniista akaatista!


Kiven koko on n.40x60mm eli 4x6cm. Näin iso riipus vaatii hyvin yksinkertaisen kehyksen jo painonsakin vuoksi. Tarkoittaa siis, että jää odottelemaan jotain suurta ahaa-elämystä.

Jos kapussissa ei olisi reikää, alkaisin haaveilla tästä rannekorua...

Rukousnauhoja ja korusetti morsiamelle

Voi! Anteeksi, että valitan, mutta kyllä minusta on niin ikävää, kun sataa isoja räntälettuja, jotka kastelevat kaikki vaatteet alta aikayksikön! En minä halua tällaista toukokuun säätä.

Ja koko maisema on taas harmaa, lähes pimeä eikä kuvien ottamisesta mitään tule. Silti uhallakin laitan esille näitä valmistuneita.

**
Rukousnauhoja on niin mieluinen tehdä, meditaatiota koko 'työ'.
Mieshenkilölle tumma onyx-nauha ja naisille vaaleaa helmiäistä. Pienemmistä helmistä tehty tumma nauha meni sekin naiselle, joten ei tässä mitään sukupuolijakaumaa värien perusteella aikaan saada. Helmiäisnauhoista granaatti-versio on kaupassa, savukvartsi-versio oli tilaustyö.


**
Ja sitten varsinaista harmitusta! Olisi niin ihana, jos saisin joskus kuvatuksi näiden valkoisten/kirkkaiden korujen koko kauneuden vaan kun ei. Siksi nytkin tulee tällaisia raakile-kuvia, vaikka korut onnistuivat omasta mielestäni yli odotusten ja makeanvedenhelmet ovat aivan uskomattoman kauniita täällä tosielämässä! Samoin nuo mustat granaatit viisteineen hohtavat itkettävän suloisesti.

Hopeaosia patinoin, valmisketjut jätin kirkkaiksi. Kuvissa nyt ei tietenkään näy, että nuo ikuisuus- tai ääretön-merkit on tehty kierteisestä neliölangasta, mutta se sulautuu kauniisti tuohon valmisketjun kuvioon.
Kaulakorun makeanvedenhelmet ovat kohtalaisen isoja, 9-10mm, koru on muuten lyhyt, melkein panta.
Rannekorun helmet ovat pikkuruisia, millin parin kokoisia ja rannekoru on kokonaisuudessaan hyvin hento; tuo musta granaatti-riipus liikkuu siinä vapaasti.
Setti hakee vielä nimeään, mutta näihin sopii kauniisti aiemmin noista isoista mv-helmistä tehdyt Lumi-korvakorut.


Harvoin teen morsiamelle suunnattua korua ilman, että joku on sellaisen tilannut, mutta tätä settiä tehdessä ajattelin hennon, modernin naisen hääjuhlaa.
*

"Meit on kolme neitosta..."

Kaikenlaisia hupsutuksia sitä lapsena tehtiin :-) Lauluääntä ei minulla ollut, eikä ole, nimeksikään, mutta niin vaan siskojen kanssa harjoiteltiin ja nauhoitettiin satuja ja lauluja aikamme kuluksi ja esitettiin sitten vanhemmille ja isovanhemmille. Yksi esityksistä oli "Meit on kolme neitosta... jne." Taidan muistaa enimmät sanat vieläkin.

Siskot ovat totta kai minulle tärkeät, vaikka sitä liian harvoin heille kerron. Kumpikin on tukenut tätä koruharrastustanikin aivan upeasti. Kun näin, ainakin yli vuosi sitten, tämän kuvan kameen '3 naista', tilasin niitä meille jokaiselle korua varten, mutta sininen ei oikein napannutkaan mihinkään helmiin kaveriksi.
Vaan haa! Hopeasavesta sain tuon mehiläisvahan avulla söpöset hopealätkät kolmeen rannekoruun. Helminä hauskat säröakaatit, jokaiselle hiukan eri sävyjä, lisäpiristeenä omanväriset makeanvedenhelmet, minulla tuollainen kurttuinen vihreä keishi, kun olen vanhin ;-D
Katsokaas, miten aurinko saa nämä akaatit hehkumaan!
**
Sitten siihen arvauskuvaan. Ei ollut juustoa eikä saippuaa, saati piparitaikinaa.
Mehiläisvahaahan se todella on, tuo minun möhkäle painaa yli puoli kiloa! Itse olen käyttänyt sitä kynttilöihin, saippuaan, helmilangan vahaukseen (en edes muistanut ennen kuin Muikku muistutti) ja pääsiäismunien koristeluun. Kaikki nuo toisetkin käyttökohteet ovat toki mahdollisia, minulla vaan ei edes ole sahaa ;-) ja huulirasvaakaan en vielä ole itse tehnyt.
Niin ja se viimeisin oma käyttö oli tuohon korumuottiin ja siskoille vaan tiedoksi, että aikamoisen vaivan näin näihin läpysköihin, vaha on sulana kuumaa!

Annoin kaikille arvaajille numerot ja netin arvontakone antoi nelosen, joka on

*
*
*
*
*
Vikki!
Jos siis haluat perhosen, niin laitahan meiliä ;-)

Samalla teemalla, perhosia ja korviksia

Kun maaliskuussa esittelin ensimmäiset perhoseni, niistä tuli kiinnostuneita kyselyjä, mutta meni tosiaan tälle viikolle ennen kuin ehdin tehdä uusia. Osa niistä tuli jo edellisessä postauksessa (vaihdoin hieman parempia kuvia) ja tässä sitten yksi Yöhiipijäksi ristityssä korussa. On senniminen perhonenkin olemassa, mutta nimi kertoo kyllä tekijän taipumuksista...

Arkikorua toivottiin ja patinasta tykättiin, niin hopeaosat onkin patinoitu tummiksi ja valitsin koruun huomaamattomat mustan organza-nauhan sekä ohuen nahkanauhan.

Perhosen vierellä on kaunis savukvartsirondelli ja Swarovskin turmaliininvihreä kristalli. Upea kivi nauhassa on valtamerijaspis, jossa on kertakaikkisen hienot valkoiset ja vihreät kuviot, pitkään odotti paikkaansa hän.


Jälleen 'tarvitsin' uudet korvakorut ja melkein itsestään niihin valikoitui hopeasavikokeilut pikkuruusuineen ja viimeinen pari larimar-helmiä. Sekä hopeiset että kiviset helmet ovat 10x8mm, ei siis isot eikä pienet vaan just sopevat. Johonkinhan noita hopeasaviteelmiä täytyy yrittää käyttää... omiin koruihin oivia.


Tein vielä pikkukorvikset Swarovskin kristalleista, näissä on samanlainen tunnelma kuin pari yötä sitten täysikuun loistaessa tummalla taivaalla. Nämä menevät kaupan puolelle.