Tuulen maisema

"Joinain tuulisina päivinä hän kulki järvelle ja viipyi sen rannalla pitkiä aikoja, katsellen miten vedenpinta laineiksi poimuttuessaan muodosti odottamattomia hahmoja, jotka välkehtivät sattumanvaraisesti kaikkiin suuntiin. Vain yksi tuuli liikutteli niitä, mutta veden kuvastimessa näytti kuin puhaltamassa olisi tuhat, joka suunnalta. Keveä, selittämätön näytös." (A.Baricco:Silkki)

Sen lisäksi, että nautin syksyn tuulista ihaillen tuulen tekemiä kuvioita järven pintaan, katselen vielä retkilläni myös syksyisen maiseman heiniä ja kukkasia, jo hailakoita ja tuulen riepottamia, silti monimuotoisuudessaan hyvää mieltä tuovia.
Olikin ilo tehdä toivottuna luontokoru näihin tuulisiin ja kosteisiin väreihin :-)

Rannekorussa on samoja tsekkiläisiä lasikukkia kuin edellisen postauksen sydänkorussa, värisävyn nimi on "stormy night". Kivihelminä korussa on ametistia ja prehniittiä, lamppuhelmissä hieno violetti hopeakoristeinen helmi sekä kierrätyslasista tehdyt tummanvihreät helmet ja säätöketjun päässä riipuksena kaunotar, makeanvedenhelmi-keishi. Linkitykset, lukko ja säätöketju ovat kirkasta hopeaa, mutta kukkasten piikkeihin halusin tummaa sävyä, että erottuvat muusta joukosta.

Syksyä, tykkäilen

Nysse tuli. Eilen satoi räntää useaan otteeseen, muttei maahan mitään valkoista jäänyt. Tänäänkin on todella kylmä eikä aurinko edes yritä näyttäytyä.

Ei se mitään. Onneksi on korupöydällä kaikenlaista tarviketta iskemässä silmää ;-)

Nämä korut odottelivat ketjujaan jonkin aikaa, mutta tänään sitten sain valmiiksi.

Ensimmäisessä korussa on se aiemmasta korusta orvoksi jäänyt siivekäs, nyt se lennähti kauniisti kaiverretulle apatiittilehdelle. Apatiittia on korussa lehden lisäksi pari pientä murua, seuranaan hohtelevaa labradoriittia. Jokaisessa viistehiotussa neliössä on hiukan erisävyinen labradoriitti, mutta niin kuin hyvin tiedätte, kuvaan niitä säihkeitä ei suinkaan saa.
Ketjuna on vintage-henkistä filigraaniketjua tummaksi patinoituna, muut korun metalliosat ovat siis hopeaa.
Koru on lyhyttä mallia.

Ja toinen koru on sekin samoja haileita ja unelmoivia sinisävyjä. Riipus on keramiikkaa ja vaikka siinä olikin kultahippuja, valitsin ketjun sävyksi antiikkipronssin, tuota ihanaa filigraanimallia. Kukkaset ovat tsekkiläisiä lasihelmiä, seurana heillä yksi Swarovskin kristalli. Koru on lukoton, pään yli kaulaan pujahtava.

Tästä korusta tuli hyvin rauhallinen, minulle itselleni se kertoo hiukan hempeämmästä syyssateesta kuin näiden päivien kylmemmät pisarat. Vaan silti, joka syksy tämän sanon: Rakastan syksyä!



Vielä ehtii ilmoittautua Korukoplan vastavärit-haasteeseen!

Pilvien takaa aurinko

Aamulla oli hyytävän kylmä ajella pyörällä, mutta onneksi oli lippis ja hanskat, kohta kai sukkahousutkin pitää laittaa, apuva! Mutta, minähän tykkään näistä koleista ja kalseistakin keleistä, viileä tuuli tuntuu hyvältä poskilla ja pilvien lomasta aina joskus pilkahtaa aurinkokin. Ei se kyllä järin lämmitä. Ja niitä sukkiksia inhoan, sitä edestakaisin pukemista, kun suomalaistaloissa on sisällä lämmintä.

Mutta ihania päiviä siis. Ja hurjasti on kyselty viime aikoina rukousnauhoja. Hopeisia ristejä jo sain, joitakin muita osia odotellaan, tulossa nekin lähipäivinä. Aloitin nyt rannekoruversiolla. Nuo harmahtavanhohtoisiksi pintakäsitellyt kirkkaat kvartsti sopivat mukavasti tähän, käytin linkittämiseen täyshopeista lankaa enkä nyt intoutunut patinoimaan mitään, kyllähän se kirkkaus käytössä tummuu.

'Isä meidän' -helmi on tuollainen hopeinen pikku hopeariplakkein pinnoitettu kaunotar ja silti laitoin sille vielä ympärille pitsimäiset helmihatut. Pienellä asialla saa juhlavaa tuntua.

Tuunaillen

Nonni. Joskus vaan käy näin. Vaikka tykkääkin jostakin korusta, niin vähän ajan kuluttua, koekäytön jälkeen, hoksaa ja myöntää, että toisenlainen toteutus toimii paremmin. Näin kävi tälle omalle korulleni.

Siis tuolle. Olin kylläkin hyvin tyytyväinen alkuperäiseen, mutta kaulalla se yksinkertaisesti oli liian kevyt.

Onneksi tuli norjalaiselta Liseltä keramiikkaa, painavaa. Ja tämä rouhea ihanainen sydän sopi tähän oksan alle niin kooltaan kuin värimaailmaltaankin. Siinä on turkooseja lasitettuja pisteitä ja massassa myös hiukkasen tuota samaa harmaanvihertävää kuin lintusessa. Täy-del-li-nen rouheus tähän paikkaan.
Mun Oma.

***

Olin ajatellut kunnon kulttuuripläjäystä tähän päivään, mutta tuunataanpas sitäkin ajatusta...

Kävin männä viikonloppuna ihastumassa uudenlaiseen sirkukseen. Jo kesällä oli tarkoitus käydä, mutta nyt vasta toteutui ja olin aivan myyty tällaisen upean taituruuden ja kehonhallinnan edessä! Laitan linkkeinä ryhmän nettisivun ja facebook-sivun.

 

Samalla kehotan jyväskyläläisiä käyttämään viime hetken mahdollisuuden tämän produktion näkemiseen. Vain kaksi esitystä jäljellä, tämäniltainen täyteen buukattu, mutta sunnuntaille vielä paikkoja, kohtuuhintainenkin! Ei aivan lapsukaisille.

Oma ajatukseni esityksen jälkeen oli, että tämä täytyisi nähdä uudelleenkin, että saisi kaiken irti, jäi paljon ajatuksia kytemään, uniin asti. Vaikuttavaa ja kiehtovaa.

-Samaa en voi sanoa eilisestä kaupunginteatterin ohjelmistoesittelystä... Jäi tosi valju, valmistelemattoman esityksen tuntu, pettymys, vaikka sainkin Shrekin tulevaan esitykseen liput puoleen hintaan.

Kuinka paljon mahtuu pieneen sydämeen...

"Kaikuvat sävelet yössä...", juu, kaikuu päivisinkin välillä erilaiset laulujen sanat... tällä kertaa tämä...


Jotenkin taas vastaansanomattoman helposti syntyi tämä koru, eipä siitä enempää kuin nämä kuvat, keramiikkasydän tuli Norjasta :-) Siinä on 'arkipuoli' ja 'juhlapuoli' jossa hivenen kultaa!

Herkullisia sitriinejä, silkkinauhaa, yksi paua-pisara, muutama musta lasihelmi.

Haasteista

Erilaisiin haasteisiin, siis koru-haasteisiin, osallistuminen on kohdallani hyvin kaksijakoinen prosessi. Innostun aina välittömästi nähdessäni tarjolla olevia haasteita. Ilmoittaudunkin näihin kansainvälisiinkin koitoksiin ja aina välillä käy tsägä ja antautuu mahdollisuus kokeilla toisten valitsemia palasia koruihini.

Kun osallistuminen sitten varmistuu, iskee kylmä hiki. Voi apua, entäs jos en keksikään mitään! Joskus iskee suoranainen paniikki, kun saa ne toisen/toisten valitsemat korunosat, määräaika lähestyy ja ei ole edes ideanpoikasta! Vaan aina on selvitty ja aina vaan innostun uusista koitoksista.

Seuraavaksi onkin vuorossa tällainen haaste, jonka julkaisupäivä sekin lähenee, 2.lokakuuta:

Haastajina Caroline ja Lesley , joiden molempien etsy-kaupat ovatkin mulle jo ennestään tuttuja ;-D Esimerkiksi eilisen korun lintu oli Carolinen käsistä.
Haasteen osallistujat arvottiin pari viikkoa sitten ja ilmoittautuneet saivat tilata hyvin edullisen tarvikelähetyksen (sisältö oli ylläri).



Ja tässä heiltä tullut satsi mainioita osasia. Hmm... pinksu ei ole 'right to my alley' eikä ehkä ihan niin syksyinenkään, kun haasteena on "the challenge of creating some Autumn jewellery designs with them". Mutta aivan varmasti syntyy koruja näistä ihanuuksista, koska sekä pronssiosat että keramiikka puhuttelevat minua suuresti. Nyt täytyykin katsella luonnon väritystä tarkkaan, tulipas mieleeni eräs tietty pensas... eräällä lähipihalla...

Onneksi aikaa on vielä reilusti. Ja toki tässä välillä syntyy vielä muitakin koruja.

Mukavaa uutta alkanutta viikkoa blogissani piipahtajille!

Lähellä sydäntä

Tällä kertaa Korukoplan aiheena oli 'lähellä sydäntäni', tarkoituksena tehdä koru, jossa voi kertoa todellisesta itsestään ja jota voisi pitää yllään tilanteessa kuin tilanteessa.
Löydät osallistujalistan koplan blogista, täältä.


Oma pyrkimykseni, kaikissakin koruissani, on tehdä koruun pienikin osanen itse. Aina se ei toteudu, mutta nyt halusin sellaisen ottaa mukaan. Siispä koru lähti liikkeelle tästä hopeaosasista juotetusta siivekkäästä ja sen 'yöpuusta'.
Toukkien järsimät luonnonoksat ovat koruissa lähes parasta mitä tiedän! Nyt olen taas voittanut (hiukan) pelkoani poraa kohtaan, joten oksanpätkä sai reiät ja metallilangasta linkityksen.

Tietysti koruun aina löytyy ja mahtuu kiviä, sekä ihanuusjaspiksia että läpikuultavia vuorikiteitä, tässä vuorikiteillä on ab-käsittely harmaasävyisenä.
Hmm... jostakin syystä myöskin säihkyvät kristallit hakeutuvat nykyisin koruihini, patinalla tummennettuna ne eivät ole liian bling kenellekään :-D

Useimpiin koruihini etsin eri komponenteille parin. Siksipä jaspiksia on kaksi, myös noita säihke-komponentteja on kaksi ja korussa on tällä kertaa myös kaksi siivekästä. Keraaminen lintu on minua ihastuttavan sävyinen, hiukan sameanvihreä. Lintu pääsi koruun aivan viime hetkellä, mutta se sattui olemaan täydelleen samaa värimaailmaa kuin sarisilkki, ah silkin tuntua kaulalla, silkkihän pääsee jokaiseen suinkin mahdolliseen paikkaan koruissani!

No eihän tämä koru täytä kaikkia haasteen kriteereitä, ei se ole juhlakoru! Mutta tärkein täyttyy: kaikki valitut osat ovat minulle koruntekijänä rakkaita!

Tunnetta vai järkeä

Vaikka koruni syntyvätkin tunteella, niin tämäkin lähti järkevästä ajatuksesta "mitä kiveä tai väriä käyttäisin, mitä ei ole ollut vähään aikaan esillä?" Ensimmäinen vastaukseni oli, että sinistä ainakin teen jatkuvasti ja itselle jotenkin vieraampi väri on vaaleanpunainen (johtuisko iästä?) Siispä mentiin vaaleanpunaisten kivien luokse.

Joku blingi-vaihe tosin on myös menossa, koskapa koruun valikoitui tuota Swarovskin kristalliketjua. Sitä on omassakin tämän hetken korussani pieni pätkä...
Korusta tuli kovin romanttinen ja jotenkin vain nousee mieleen Austenin kirjojen sankarittaret vaikka järkeni ei sitä sulattaisikaan ;-) Että siis olisin niitten ylitunteellisten hömppäjuttujen vietävissä...

Kiviksi löytyi muutama pikkuruinen ruusukvartsi tuonne lehtiketjun sekaan ja isompi kunziitti-helmi riipukseen. Riipuslinkkinä on tuo vintage-henkinen kristalliupotusihanuus.
Swarovskin kristallien sävy on vaaleanharmaa opaali, auringossa ne säihkyvät, täytyy ottaa lisäkuvia päivemmällä, jos aurinko paistelee. Näkyisi tuon kunziitin ihana vaaleanpuna-valkoinen värikin paremmin.

Kivienergioista: kaikki vaaleanpunaiset korukivet liittyvät tunteisiin ja niiden tasapainottamiseen, kunziitin sanotaan yhdistävän järjen ja tunteet ja tuovan hyvää tuulta ja iloa sekä vähentävän luulotautisuutta :-D Sanotaan siitä paljon muutakin, mutta tässä nyt nämä poiminnat.


(Edit: Palasin asioilta ja aurinkokin ilmestyi, joten sain paremmat kuvat!)

Hyppää pois...

Joskus lapsettaa, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa?  Enpä osaa sitä analysoida.
Joka tapauksessa ihastuin niin kovasti tähän pikkuiseen, että pian se jo kurkisteli rasiastaan, uteliaana ja vallattomana. Helmi on lähtöisin taitavan lamppuhelmien tekijän Madeline Bunyanin käsistä.

 

Sellaisia veitikoitahan nuo ovat!
Akvis, tuo armoitettu sananiekka, on blogissaan Villa Valpuri kertoillut eläimellisiä tarinoita kesän mittaan näistä veitikoista. Toisenlaisina lemmikkeinä luppakorvia on vaikkapa Marjaanan majassa.
Myös Beatrix Potterin Petteri Kaniini on ollut suursuosikkini, no joo, ehkä lasteni, mutta minä kai ne kirjat olen ensin valinnut.

Vallattomalle pupuselle piti löytää sopiva paikka iloisesti pyöriskellä, eihän sitä aivan paikalleen voinut kahlita. Helmi pääseekin nyt pyörimään tuon Hill tribe -hopeisen putken ympäri, mutta asettuu myös rauhallisempaan asentoon.

 Katsokaa noita ihania käpäliä :-D

Korussa on herkullisia karneoli-rondelleja ja pienempiä valkoisia lasihelmiä hopealankaan linkitettyinä. Säätöketjulla korua voi asetella sopivaan korkeuteen kaulalla.

Sanatonta viestintää

Tänään vaan sanoo Bling!

Kristallien koko 13x18 mm.

Valmistelua

On syyskuu, mutta ei vielä aivan syksy, eihän! Sää on edelleen lempeä ja aurinkoinenkin. No, tunnustetaan, metsäpoluilla ja rannoilla tuoksuu muutos. Lehtien väri vaihtuu, niitä on jo kasoittain maassakin. Perhosia näin kyllä vielä lepattelemassa, hiukan risaisin siivin nekin kertovat, mitä on tulossa. Ei tämä ole synkistelyä, onpahan vain mielen valmistelua tulevaan, omasta mielestäni erityisen ihanaan vuodenaikaan :-D

Näissä ajatuksissa otin esille toisen elämänpuu-riipukseni, kieputtelin sen yhtaikaa sen ekan kanssa. Nyt puu halusi juuri tästä ajankohdasta kertovaan koruun.
Korussa on lähistön auringossa kylpevät vaahterat (keltainen fluoriitti), on rantakaislikot pyöräreitin varrelta (vaaleansiniset lasihelmet messinkilangassa), on aamu-usvainen metsä (savukvartsit) ja se kesän viime perhonen, Swarovskin pronssinsävyinen kristalliperhonen. Itselleni nuo isot siniset niobium-renkaat kuvaavat sitä kaiken yllä tuntuvaa raikasta henkäystä, tuulenvirettä.

Mukavaa alkanutta syyskuuta!