Tuunattuja

Joku voi muistaa bead soup partyn korun, jossa oli haaste-hematiitit sekä nuo upeat polymeerisavihelmet. Poikani ihastui helmiin ja halusi korusta miehekkäämmän version. Tilasinkin silloin tynnyrinmallisia hematiitti-helmiä alkuperäisten pyöreiden tilalle ja alla viimeinkin koru tuunattuna.

Koru on nyt selkeästi miehekkäämpi ja jäikin sitten samantien omistajansa kaulaan. (Heh, ei mitään tunnistettavaa kuvaa nuorukaisestani, tatuoinnistakin vain palanen näkyvissä.)


Päivän toinen koru on myös tuunattu, vaihdoin riipusosuuden aimmin tehtyyn koruun. Riipuksessa on viimeinen varastossa olleista Lea Variksen lamppulasihelmistä, kaunis ametistinsävyinen pyöreä helmi.

Kiireettömiä, kurkkauksia

Muistattehan meidän Korukoplan pätkäkoru-haasteen; tällaisia pätkiä on syntynyt täällä ;-D


***
Oi, vielä yksi palanen oli ihanaa 'enkelinsiipi-fluoriittia'! Halusin tehdä jotain erilaista, ei aivan niin herkkää ja eteeristä kuin edellisistä siivistä.
Ja pitkään olen miettinyt tällaista kaksinkertaista korua. Ja kuunnellut tätä laulua olen.

Koruissa: Swarovskin säihkyviä kristalleja, joita välillä vieroksun, kupariketjua, vintaj-lankaa...

Kaksi erillistä korua, mutta yhteen kuuluen, laulun sanoista (siis Laura Närhin 'Hiljaisia päiviä') napattu nimet: 'harvoin kiire' mihinkään ja 'jatka vaan' maailma, pauhuasi ;-)

Sula lumi, tule kevät!

Hämärä päivä, hämäriä kuvia. Mutta päivän koru on vaan entistäkin keväisempi.

Ihastuin Bead Soup Party -helmivaihdon järjestäneen Lori Andersonin blogissa upeisiin Libby Leuchtmanin taidelasihelmiin. Olisin kyllä halunnut tehdä yhtä mahtavan rannekorun, mutta tilasin kuitenkin vain pari näitä ihania 'palkoja'. Toinen jäi siis odottamaan omaa paikkaansa. Helmi on kooltaan reilusti puolitoista senttiä.

Lori Anderson presented these Libby Leuchtman's podlets on her blog a month ago - they were 'must have' ones for me! I thought I'd make a bracelet as Lori had done, but, it came a necklace.
I paired the lovely pod-bead with lilac and green fluorite drop and wavy beads, and one of my own design 'butterflies'.
I'm quite pleased in the way all the components add their own charm in this very spring-feeling necklace.
I only wish we had a little sun, and I'd get a bit better photos.

Hurmaavassa lamppuhelmessä on hienosti fluoriitti-helmien sävyjä, joten nuokin yksinäiset pääsivät tähän riipukseen; lilansävyinen sileä, kierretty helmi ja kirjavampi viistehiottu pisara.
Ylempänä ketjussa on pienet lamppulasihelmet, niissäkin lila-vihreää ja omasta mielestäni tuo itse tekemäni perhonen käy tekstuuriltaan hauskasti palkohelmen pariksi. Myös ketjuksi valikoitui tuollainen palasista muotoiltu ketju, jota en enää löydä mistään, tähän meni viimeiset pätkät.




Mukavaa alkanutta maaliskuun viimeistä viikkoa!

Tapion Tytär

Odotin aika kiihkeästi, mitä Helmitarhan Jana taikoo toiveistani:
Lähetin hänelle BeadSoupParty'in yhteydessä valtamerijaspiskapussin, josta toivoin taiteilijan tekevän minulle goddess-riipuksen samaan tyyliin kuin vaikkapa nämä.

Tässä linkki Janan kuvaan, josta näette nuo ihanat inspiraatio-maisemat, joita hän käytti suunnitellessaan minun Metsän jumalatarta. Aiemmin hän on tehnyt jumalattaristaan rintakoruja, mutta minä halusin riipuksen, mikä ei teknisesti ollut aivan helppo toteuttaa. Päädyimme yhdessä tuollaiseen unelmoivaan lepoasentoon ;-D

Olin puhunut suomalaisista metsistä, syksystä, metsäpurosta, rauhasta ja kiireettömyydestä... Sain viime perjantaina ihastuttavan riipuksen, jossa oli kaikki pyydetty, myös se Metsän mystinen tunnelma, joka vanhoista metsistä löytyy!


Oma suunnitelmani muuttui tehdessä. Olin kuvitellut käyttäväni koruuni patinoitua hopeaa, mutta Vintaj-lanka käy sävyltään todella kauniisti kehystetyn riipuskiven värimaailmaan. Siitä pyörittelin myös lehtikiekuroita, koska en halunnut lasilehdillä lisäpainoa koruun.


Metsän puita ja muuta kasvillisuutta on ihanan kirjavissa, reilunkokoisissa valtamerijaspiksissa. Metsäpurooni kuuluu tietenkin kauniit akvamariinit, puroa kuvaa myös itse värjäämäni habotai-silkki.

Itselle tehty koru sai nimen Tapion Tytär, sellainen tunnehan metsässä vaellellessa parhaimmillaan syntyy.

I got my forest goddess from my very appriciated bead soup partner Jana on friday.
I had sent her the ocean jasper for the body and she had captured everything I asked in this lovely goddess pendant: the finnish woods, autumn, forest brook, peace and quiet of the landscape. I love her! Yes, my goddess, but Jana as well ;-D

I made the necklace of ocean jasper rondelles, aquamarine beads, Vintaj wire and habotai silk, which I dyed myself. This necklace came out so, so mine!

And. look! There is a little owl on my necklace, too :-)

Pakko oli lisätä vielä tämäkin kuva, siinä on pikkuinen pöllö, valtamerijaspista hänkin ;-)

Viesti

Yritän edelleen jatkaa varastoon keräämieni helmi-kaunokaisten käyttöä. Tänään otin taas esille kaikki akvamariinit ja ajattelin joidenkin sopivan tämänkertaisen riipuksen seuraan.

Kaulakoruun valikoitui siis kauniita pieniä viistehiottuja akvamariineja, makeanvedenhelmi-perhoset, erikoinen riipus on fluoriittia, jonka toisessa reunassa näkyy hohtavia kiteitä. Riipus on mielestäni aivan enkelinsiiven muotoinen. Kaikki metalliosat ovat kirkasta hopeaa.

Tällä korulla on mielestäni viesti, sen löytänee se, kenelle viesti on tarkoitettu.


Today, my necklace has a message. The fluorite pendant is like an angel wing and I added some delicate aquamarine beads, as well as fresh water pearls in drop and butterfly shape.

Auroran Päiväkirja ja Täti Monika

No tässä on melkein samanlainen massasta muotoiltu 'kirja' kuin korukoplan haasteriipuksessa, mutta kansikuva on niin paljon viehättävämpi. Minusta tuo kuvan nainen näyttää Auroralta, viktoriaanisen ajan kaunottarelta ;-)
Päiväkirja on suljettu hempeän lilalla pikkurusetilla.

Ajattelin sitten hiukan irrotella tässä korussa, eipä tätä ainakaan liian vakavaksi voi sanoa. Jälleen siis polymeerisaven seurana vintaj-lankaa ja muita korumetalliosia, muutama suloinen akvamariini-siru. Kevyt kevyt koru, johon valitsinkin vaihteeksi antiikkihopeisen ketjun. Tuolla akvamariinien seassa kiertää villisti jokin köynnös, jonka lehdet ovat sydämen mallisia. Romantiikan puolella ollaan.


*******************************************************************

On meillä nasta täti, tuo täti Monika!
Kun hän menee torille, on näky komea :-)












Kas näin heiluu laukku,
ja laukku heiluu näin!


Kas näin heiluu veska,
ja veska heiluu näin!











Taisi kyllä tulla enemmän sellainen, kuluneen tohtorin laukun näköinen, kuin täti Moonikan iloinen veska ;-D Mutta isot japanilaiset vintagehelmet löysivät viimeinkin paikkansa tästä iloisesta arkikorustani!

Nainen ja kirja

(You'll find this post in english there under this one!)

Mixed media oli minulle aika epämääräinen käsite vielä pari viikkoa sitten. On kyllä edelleenkin, mutta suomeksi voisi (korujen yhteydessä) puhua vaikka materiaalien ja tekniikoiden yhdistämisestä; sekatekniikka ei sanana kerro kaikkea.

Mixed media oli kuitenkin Korukoplan uusimman haasteen lähtökohta. (-klik-)
Nyt olemme siinä vaiheessa, että osallistujat ovat tehneet riipuksensa ja ne lähtevät huomenna sitten ringissä kiertämään osallistujalta toiselle, jokaisen liittäessä niihin oman pätkänsä. Valmis koru palaa aikanaan riipuksen tekijälle.

Kaikki pätkäkoru-haasteen osallistujat, heidän riipuksensa, löydät Korukoplan sivulta!
Ja korurinkejä onkin kaksi erillistä, molemmissa 5 koruntekijää.

Tässä minun riipukseni, jonka palasia tehdessä meni tovi jos toinenkin. Ja on tämä ainakin materiaalien sekamelska: vintaj-lanka, polymeerisavi, kipsi, pitsikangas, paperi, liima, askartelumaali...
Korun nimi viittaa erääseen nuoruuteni romaaniin.
Consuelo

Koska Akvamarin oli aivan alunpitäen tähän haasteeseen lähdössä mukaan, niin halusin tuon hänen valmistamansa upean yönsinisen ruusun mukaan riipukseeni ja koruuni.
Riipuksessa on siis näkyvissä ainakin rakkauteni kirjoihin (kansikuva vähän nyyhky) ja ruusuihin, ehkä se muutakin kertoo. Sitä paitsi 19.3. oli Minna Canthin päivä!



Ja arvasihan sen, että innostun tällaisesta näpertämisestä, tosin polymeerisavea on tyrkyllä ollut kaapissani vuoden verran. Laitan illemmalla kuvia 'sivutuotteena' syntyneistä palasista ;-D

(Tämä postaus on ajastettu, siskontytön ja poikani syntymäpäiviä vietämme tänään.)

Mixed media, a challenge

I knew nothing about mixed media and that's why I so willingly jumped in to this challenge;

"Let's make necklaces in row" suggested Niina; everyone who takes part, begins the piece by creating a mixed media pendant for the necklace. And then, these beginnings are sent in the circle.
Everyone adds some nice parts and pieces to every necklace and when the necklace has been to all participants, they are sent to the one who started it!

Now we are at the point, when all 5 of us have their pendants made and tomorrow they begin their journey from one to another! This is fun! We'll get some astonishing pieces done, don't you think!
Above is my piece, with many ingredients, all made by me, except the rose (made by a friend). The book has some words in it, about happiness. The materials: polymer clay, vintaj wire, paper, lace, plaster, glue, dimensional magic.

You'll find the other participants here -click-
and, there are two different circles of five persons participating. (haaste 6 and 6B)

Hassutuksia

Tänään laitan esille vain nämä korvakorut, Auroran kaulakoru sitten huomenna tai myöhemmin, koska siinä on kovin samantapainen osa kuin huomenna julkistettavassa korukoplan haaste-riipuksessa. Ettei mänis ylläri-momentti ;-D
Kiva kun saa muovailla ja hassutella joskus; kalliimpien materiaalien kanssa pieleen menneet jutut harmittaa huomattavasti enemmän - nyt ajattelin, että noh, vain 10 senttiä meni hukkaan.


Sehän tulikin aiemmin näytettyä, että mustan saven kanssa on käsiä sotkettu tällä viikolla. Polymeerisavi on mielestäni ihanan kevyt materiaali, voin kuvitella, että sitä hiukkasen käytän tulevaisuudessakin. Se paistamisosuus on hiukan haasteellinen, tosin kaikki muukin on aika jännittävää.

***
Olen selvitellyt sen vintage- tai itse asiassa Vintaj-langan olemusta. Erään luotettavan tarvikemyyjän kertomana, se on 99,9% kuparia. Metallivärit on tummumis-suojattu. Empiirinen tutkimukseni oli siis oikeassa ;-D

Lisäys: hei, tuo edelläkerrottu langan koostumus koskee siis nimenomaan Vintaj-firman parawire-lankaa; myynnissä lienee vaikka mitä muutakin saman v ä r i stä, messinkiä, alumiinia jne.

Ei ihan vielä

Mutta jo kohta lentelee perhosia, koskapa eilen pörräsi ensimmäinen kärpänenkin ulko-oven tuntumassa ;-D

Spring is coming, I saw the first fly yesterday and I know, the butterflies too are only a moment away ;-D

Tämä kaulakoru syntyi kuin itsekseen. Perhosen seurana rhodokrosiittia, makeanvedenhelmiä, rutiilikvartsia ja korallioksa. Pronssinsävyisen ketjun linkit ovat rusetinmallisina lähellä perhosen siluettia ja nytkin käytin sitä ei-jaloa korumetallilankaa. Sen sävy miellyttää omaa silmää aika lailla.


This necklace has a butterfly pendant from Martha's. I think the vintaj-wire gives its' vintage look to this piece with rhodocrosite beads, freshwater pearls and a coral twig.

***
Ja tässä sunnuntaina paljastettavan Korukoplan uusimman haasteen riipuksen värimaailma. Materiaalejakin on tulossa hmm... ainakin kuutta erilaista? Arvatkaas, onko ollut hauskaa tätä tehdessä! No on :-D

Uudet kujerrukset

Hassua kyllä, mieleeni tuli kirsikankukkien lisäksi tästä linturiipuksesta turturikyyhky, vaikka riipusta tuskin on tehty mitään lajikuvausta vastaamaan.
Lintunen on samaisesta Marthan studiosta kuin Niinan perhonenkin, ja molemmilla meillä on lisääkin samaa varastoa ;-D
Riipus on polymeerisavea, jonka pintaa on sitten muokattu erilaisin pinnottein.

Löysin varastostani pari erikoisen väristä valkoturkoosia, joissa nyt sitten 'sattui' olemaan samoja punasävyjä ja kraklee-kuviota kuin kyyhkyssäni. Kunnon punaiset ovat korallia ja mielestäni iloiset pikku sitriinit nyt löysivät paikkansa tähän porukkaan.
Uusi tuttavuus korussa oli vintage-lanka, jota Niina oli houkutellut käyttämään, esimerkillään ja meileissään; nyt sitten meni se neitsyys ;-D
Korun nauhaosuuden takaosassa sekä kupariketju että silkkinauha ovat kaksinkertaisina.

Olen erityisen iloinen, että korusta tuli näinkin punasävyinen ja hento keltainen ei mitenkään liian äänekkäästi huutele.

Kuvissa on kömpelö asettelu, sori vaan, yrittelen vielä kaulakuvaa myöhemmin.


**
Lisäsin sitten tähän alle tuon kaulakuvan; kyllä siitä nyt selvemmin näkee, miten ketjut ja nauhat asettuvat :-)
Kuvittelen vielä kevään kuluessa askartelevani kartongista/pahvista kaulamallin luonnollista kokoa, kuvan torsohan on pienempi, joten pidemmät korut siinä asettuu liian lähelle kaulaa.

We need love

Herkkää ja lempeää vaaleanpunaista rakkausenergiaa tähän päivään: isot sileät ja ihastuttavat ruusukvartsit, valkopohjainen pandora-helmi, isot sileät vuorikristallit ja tummapohjainen pilkullinen lamppuhelmi, hopeista verkkoketjua ja hopeisia helmiä ja hattuja sekä tietenkin, sydämet.



************
Poistin tästä myynti-pätkän ;-)

Maaliskuun kivi, akvamariini

Viime päivinä en ole saanut mitään aloittamaani tehtävää valmiiksi, en kotoisia puuhia, en kirjallisia velvollisuuksia, enkä edes koruja. Niin paljon oloani horjutti suoran tv-lähetyksen seuraaminen Japanista perjantai-aamuna.
Eilen kuitenkin sormeilin helmiä ja kiviä. Aluksi aioin tehdä pitkästä aikaa korun makeanvedenhelmistä, mutta niinpä vaan akvamariinisirut halusivat ensin koruksi.

Akvamariinin kerrotaan suojelevan ja lohduttavan, kohottavan mielialaa. Yleisesti akvamariinia kutsutaan 'rohkeuden kiveksi'. Akvamariini on myös maaliskuun kuukauden kivi.


Halusin laittaa tuon kauniin hopeisen avainriipuksen näiden herkkien akvamariinien seuraksi. Pidän suorastaan ihmeenä, että sirujen joukossa oli tuo ketjun päähän ripustamani sydämen muotoinen siru! Se todella kuului tähän koruun.

Koru sai nimen sangatsu = maaliskuu.

Meillä sataa pehmoista lunta, minua se rauhoittaa, vaikka kuvat nyt jäävätkin harmaiksi.
Kaunista viikkoa armaat lukijat!

Materiaalikuvia

Mitäs kaikkea taas onkaan tulossa koruihin! No ainakin...

Lamppulasihelmiä... ihania vihreitä 'ikkunoita'...

Kiviriipuksia tietenkin:

Silver leaf -jaspis, hienoja kuvioita, jostakin suunnasta näyttää naamiolta.
Harvinaisempi laji, punaista spinelliä tummaan basalttiin kätkeytyneenä

Valtamerijaspis-mötikkä, o-ou, ja kaikkea muuta mukavaa! Tässä kuvassa koot eivät ole missään järkevässä suhteessa :-D


-Rauhallista viikonloppua! Lohdullisia ajatuksia, myötäeläviä mietteitä lähelle ja kauas!

Voi rusetti sentään!

Voi hyvänen aika! Tilasin kaksi ihanaa, RUSTIIKKISTA, lamppulasihelmeä ja tarkoitukseni oli tehdä itselleni arkikorvikset, sellaiset juunou, korupiikit helmiin ja lenkillä koukkuun -arkiset.

Sometimes the rustique turns to romantique ;-D

Höh. Työpöydällä oli silkkinauhaa, jonka väri oli niin niin lähellä helmien punasävyjä, että näin ne vaan meni naimisiin. Ja enkös vielä saanut päähäni, että mullahan on samaa sävyä swarovskejakin, on toki, pussillinen.
Koukut olin jo tuon tekstuurin vuoksi päättänyt etukäteen, vaikka hetken sovittelin eräitä Balin viuhka -korviskoukkujakin. Olis luultavasti tullut vielä enemmän tårta på tårta ;-D

Mut onhan nää tyttömäiset!

Mun arkea II

Tähän päivään kuuluu helmikuisen varastojen penkomisen jälkimainingeissa löytyneiden puunkappaleiden jalostaminen ;-D

Ehkä jo pari vuotta sitten dominoriipukset olivat huudossa; sain silloin kaverilta läjän puunpalasia; kotimaista leppää, haapaa, visakoivua... Nyt päätin taas käyttää näitä persoonallisia kappaleita riipuspohjina.

Ahkeran hiomisen jälkeen etsin sopivat kuvat ja ne on päällystetty dimensional magicillä.
Kuvassa näytillä myös keskeneräinen puupala.

'Mun arki kakkonen' koostuu farkkusinisistä helmistä ja puuvillanauhasta sekä hopeaosista. Riipuksessa on visakoivupohjalla sinivalkoinen kaffemuki (arabian 'runo').
Korun lukko on itsetehty ja sen sekä ketjuosan kuviot taottu.


Olen ihan sairaan tyytyväinen suureen itsetehtyyn osuuteen korussa. Tämä on se mihin jatkossa pyrin, entistäkin persoonallisempaan tatsiin.