31.1.13

Rannekoruja

Tuntuu, että todella pitkästä aikaa punoin edes pienet pätkät hopeaketjua. Tekisin enemmänkin, jos hyvä haltija lahjoittaisi hopeaa ;-D

Ekassa rannekorussa siis hopeisista renkaista punottua kuningasketjua, mutta pääosassa kuitenkin kauniit ja herkät kivihelmet.
Keskimmäinen epäsäännöllisen muotoinen, sileä ja ihanainen helmi on kunziittia, sekin yksi enkelikiveksi mainittu, muut helmet kultarutiilein koristautunutta kvartsia ja ruusukvartsia. Kultarutiileillakin on monta nimeä, välillä ne ovat Venuksen hiuksia, välillä Amorin nuolia - voi valita vapaasti mikä miellyttää.
Kivihelmien välissä on pienet Hill tribe -hopeiset kuviohelmet.
Koruun oli tulossa säätöketjulenkkiin vielä turmaliinisydän, mutta ne leikkivät piilosta... Lisätään kun löytyy.




Toiseen rannekoruun tuli aiheeksi 'spiraali', sitä on hopealukossa ja hopeahelmissä. Symbolina spiraali merkitsee kasvua.
Kivihelminä vain kirkasta vuorikidettä, kaksi viistehiottua ja kaksi sileää rondellia. Helmet ovat pieniä, mutta sekä isolenkkinen ketjuosa että upea Karen Hill tribe -hopeinen putkihelmi tuovat näyttävyyttä.




Iloa päiviinne, huomiselle on luvattu jo hiukan auringonpaistettakin!

30.1.13

Uneliasta

Pihan vierellä olevan mäntymetsikkö näyttää hiukan orvolta. Parissa päivässä se on menettänyt oksiltaan valkoisen kuorrutteen. Hiukan haikeaa, kun minä kyllä tykkään pakkasesta enemmän kuin tästä ennyttiedämitäpanispäälle-kelistä. Kohta nimittäin kääntyy pakkasen puolelle ja muuten jokakelin vaelluskenkäni eivät hurjan liukkaissa kohdissa pidä, alamäessä ainakaan.


Unielämä on ollut vilkasta viime aikoina - olen ollut erilaisissa hotelleissa myöhästymässä kotiinlähdöstä, lentänyt ja liidellyt 'omin siivin' pitkiä matkoja maasta toiseen, yhdessä pelottavassa unessa olin  CSI Miamin palveluksessa (ihailen sitä punapäätä...) ja pari yötä sitten sain tilauksen akvamariini-korusta.

No tietenkin minä sitten tein sen korun, katsotaan ilmoittautuuko unen nimettömäksi jäänyt soittaja.

Olen pihistellyt riipukseen laittamaani ISOA viistehiottua akvamariinia ja kyseisen nauhan muitakin helmiä. Taitaa olla vielä pari isompaa ja sitten pienempiä yksilöitä odottamassa. Mutta nyt halusin rouhean vuorikidepuikon kaveriksi hionnaltaan viimeistellyn ja kaunispintaisen kiven, tuon 15 mm:n ihanuuden siis.

Kaulakorun nauhaosuudessa on akvamariinia vielä kahdessa muodossa, epäsäännöllisiä viipaleita ja pienempiä viistehiottuja ja kuultavankauniita helmiä koristeelliseen kierrettyyn metallilankaan linkitettyinä. Korun takaosa on keveitä, veikeänmallisia Preciosan 'perhosia'. Lisäilmeenä korussa on Solen tekemä kuparilinkki ja filigraaniketjun palaset.




Akvamariinin uskotaan mm. suojelevan ja lohduttavan, kohottavan mielialaa. Yleisesti akvamariinia kutsutaan myös 'rohkeuden kiveksi' ja se kuulemma parantaa puheenlahjoja ja luovuutta :-D

Akvamariini on kaikissa variaatioissaan yksi oma suosikkikiveni.

26.1.13

Pehmeää sadetta

Metsässä ja muuallakin kävellessä ilmassa on jo aivan erilainen tuoksu kuin kovimmilla pakkasilla, ehkä valkean peiton alla uinuva kevät on tulossa harppauksin? Tänään kuitenkin on tullut pientä, pehmeää lumisadetta, joten odotellaan rauhassa sitä vihreän heräämistä.

Silti, vihreitä helmiä on kerääntynyt pöydälleni ja vihkossa on monta suunnitelmaa. Pitää kylläkin tilata hopealankaa, että saan niitä toteutetuiksi.

Vihreä fluoriitti on todella kaunista ja pehmeän kuultavaa sävyltään. Kokeilin yhdistää sitä pronssinsävyyn ja tein lyhyen kaulakorun. Siinä viistehiottu pisarariipus on pääosassa, kiinnitettynä hauskaan vintage-osaseen ja ketjuksi valitsin tuota ihkuihanaa vintage-henkistä filigraanikuovioista ketjua.







Toisessa korussa on muhkea vuorikidepuikko, jonka yhdistin hopealangalla upeaan taidelasihelmeen, johon tekijä on upottanut kauniisti lehtihopeaa. Vuorikidehelmiä on korussa sekä kirkkaina että himmeinä ja kaikki metalliosat ovat hopeisia.



***
Muuten, tuon edellisen postauksen kukka onkin orkidea! Nimeltään, kuinkas ollakaan, jalokiviorkidea ;-D
Ja minun onnekseni "maailman helpoin orkidea" hoidettavaksi. Kiitos vielä ihanalle lukijalleni, joka tämän vinkkasi!
***

24.1.13

Tulin vaan sanomaan...

... että jos olet suunnitellut osallistumista kansainväliseen helmivaihtoon, niin ilmoittautumisaika Lori Andersonin seitsemänteen Bead Soup Blog Party'in on tulevana viikonloppuna!


Kuva on linkki Lorin blogiin, josta löydät kaikki tarvittavat tiedot! Edellisessä vaihdossa oli mukana jo yli 400 osallistujaa kaikkialta maailmasta. Parit arvotaan, joten ei voi tietää, minkä alan taitaja kohdalle sattuu, mutta sehän on jännittävää! Jos olet siemenhelmien käyttäjä, tutustu ohjeisiin! Vaihtohelmet lähetetään parille tiettyyn päivään mennessä ja valmiiden korujen julkistaminen on jaettu kolmelle päivälle.
Jos et ole varma jostakin helmivaihdon sääntöjen yksityiskohdasta, voit kysyä sitä minultakin meilillä; Lorilla on varmaankin aika haipakkaa ilmoittautumisten vastaanottamisessa ja parien arpomisessa, mutta kyllä hänellekin suoraan voi kirjoitella :-)

***


Tunnistatko tätä huonekasvia? Se tuli minulle surkeana pikku hylkiönä, mutta kuukauden sitä hoidettuani, se yllättäen työnsi kukkavanan ja kukkinut nyt jo kuukauden verran hohtavin valkoisin pienin kukin. Toisessa kuvassa näkyy nuo raidalliset hyvin tummat lehdet, vähän nukkumatin tai -maijan sukulaiset?



Ja minä en ole mikään huonekasvi-fani, hoitoni on ollut pelkkää kastelua, joten kukkiminen on sitäkin suurempi ihme!

***

20.1.13

Enää parit puuttuu

Korviksia 101 paria - "ihan kiva" haaste, nyt kun puuttuu enää pari paria ja hei, oisinhan mä muutenkin, kait, näitä tehnyt :-D

Harvoin teen mitään sarjatyötä ja ei seuraavatkaan nyt aivan sitä ole, koska jokainen pari on kuitenkin erilainen. Laitan kuvat siinä järjestyksessä kuin parit valmistuivat.


Ensin halusin tehdä itselleni korvakorut, joissa olisi hiukkasen väriäkin; totuttelen ajatukseeni ottaa myös hiuksiin vähän rohkeampi väri pitkästä aikaa. Inspiraatiokuvissa oli upeaa karneolia, joten sitä sitten esille. Olin jo pitkään miettinyt tätä puikkohelmien ujuttamista korviksiin, joten sopivista väreistä valikoitui automaattisesti savukvartsi.
Toisessa parissa on Maritalta saadut ruusukvartsit ja niiden kanssa ihanaiset ametisti-palaset.


Ja kolmannet sitten mukamas-neutraalia vuorikidettä kirkkaana ja huurrettuna. Sanoin mukamas, koska vuorikidehän ei ole neutraali, se on voimakas kivi, jolla on puhdas ja kirkas energia.


Kaikissa pareissa jälleen niobium-koukut. Tällä mallilla väriyhdistelmät ovat lähes loputtomat ja kunhan löydän loputkin puikot, niin näitä tullee lisää.

Ihanaa ulkoilu-sunnuntaita!

18.1.13

Karavaani kulkee

Sarjassamme kaluttuja otsikoita... Mut hei, pakkasta, -29 astetta! En astu ulos ennen puoltapäivää, kun ei oo pakko. Mieluummin mietin aavikoita ja karavaaneja.

Eilisen rannekoru sai sisarkorun. Riipuksena samaa tuntematonta kivisarjaa, aivan yhtä hauskan näköinen ja -tuntuinen kivimurikka kuin ekakin. Kertoo samoja kulkijan tarinoita.



Tähän koruun tuli 2-rivinen helminauha, Afrikanopaalia ja raidallista onyksia.
Riipuksina karavaani-kiven lisäksi upea harmaa makeanvedenhelmi ja hiukan erikoisempi risti, Ankh-risti, joka tunnetaan myös matkantekijän suojelusamulettina. Metalliosiin sekoitin sekä patinoituja että kirkkaita hopeaosia.



Alakuvassa molemmat rannekorut, kakkosen pienimmät helmet ovat nelimillisiä ja ykkösen helmet kahdeksan millimetriä halkaisijaltaan.


17.1.13

Miltä näyttää, miltä tuntuu, miltä kuulostaa?

Ihmisen ulkonäön ja iän voi päätellä äänen perusteella. Jos on uskominen prismastudion ohjelmaan. Ehkä se pitää paikkansa, ainakin radioäänille olen itsekin antanut selkeät hahmot kuvitelmissani.


Vaikka kivestä ennen tilaamista näkee nettikuvan ja saa tietoonsa nimen tai koon, ei voi tietää vielä edes puolta totuudesta.
Kivi täytyy nääs saada käsiinsä, tunnusteltavaksi, silitettäväksi, vähän haisteltavaksikin. Kun kirjeestä kaivettu kivi on kämmenelläni, suljen hetkeksi silmäni ja yritän aistia lämpötilaa, hivelen kiven pintaa, kuuntelenkin josko kivi sanoo jotakin. Joissakin helmissähän on tunnetusti suolaisen meriveden haju.

Onko tämä rannekorun polkuja ja verkkokuvioita täynnä oleva kivi ollut muinoin jollakin kaukaisella rannalla? Onko sen pinnan meri hionut vaiko vieruskivet? Onko se viipynyt kalastajan ahavoituneessa kädessä vai onko se sittenkin tullut esiin jostakin erämaan perukoilta?


Tarinoita sillä ainakin oli ja niiden perusteella valikoitui seuraa; fossiilijaspista, vuorikidettä, Perun opaali ja pari lamppuhelmeäkin; olihan 'hän' karavaanin matkassa nähnyt niin herraa kuin rahvastakin; kulkenut sitten matkansa viimeisen pätkän keramiikkahelmen kera kauppiaan suuressa tavarasäkissä.
Hopeiset lenkit ja lukon patinoin ja hiukkasen murjoinkin, onhan karavaanimatka niin pitkä, ettei siitä aivan silkoisena selviä.



Riipuskiven lajinmääritys ei ole selvillä. Se saattaa näyttää kuvissa enemmän joltakin siemeneltä, mutta kyllä se on kivi, kova ja ei höyhenenkevyt. Mutta pinnan verkkokuvio on todellakin vertaansa vailla ja näin rannekorussa helposti hiplattavissa :-)

***

Korvakoruja, milloin saavutan 101?

Vieläkö muistatte korvakoruhaasteen, tee 101 paria korvakoruja?
Luulen, että olen menossa jossakin parissa 90, sillä kaikkia ei ole tullut kuvatuksi. Ajattelin nyt sitten tehdä edes muutaman parin ja lisää lähipäivinä, että saan haasteen täytetyksi.

kultarutiilikvartsi
 howliitti
 lysterilasilehti
karneoli
 punainen tiikerinsilmä

Kolme viimeistä paria on tehty joulutonttu-tyttöjen yllätyspussukoiden sisältämistä helmistä. Kaikissa on jälleen ne mukavat niobium-koukut, kevyet ja allergisoimattomat.

14.1.13

Hymyhuuli

Okei. Olen vieläkin aivan kierroksilla siitä korukamujen järjestämästä joulukalenteri-yllätyksestä. Pusseista puikahteli kaikenlaista kiehtovaa ja osa lahjoista tuntui ja tuntuu hyvinkin haastavilta.

Luulinkin siis, että tämänkertainen keramiikkariipus olisi niin niin vaikea sovittaa koruun, vaikka olinkin riipuksia kuolannut tekijän blogissa.



No, jotenkin kummassa vaan...
kun oli noita turkooseja sävyjä esillä tuon neulesydämen tiimoilta...
kun jostakin putosi pussillinen syvänsinisiä swarovskeja...
kun riipusrivistöstä iski silmää ihana, hurmaavan humoristinen, mestari Othelin valmistama posliinisavihahmo...
Ne taas valitsivat toisensa! Minä sitten etsimällä etsin tuon valkoisen vintage-lasihelmen rikkomaan symmetriaa. Ja hopeanvärinen lukko asettuu mukavasti sivulle.



Ja hei! Korukoplassa uusi haaste!

13.1.13

Aurinkopäiviä

Aurinkopäiviä on varsinaisten aurinkoisten lisäksi sellaiset, kun saan käyttää koruun sitriini-korukiviä ja muutenkin keltaista väriä, joista monet muut eivät kovin tykkää. Minä kyllä!

Kun siis sain sähköpostiini kuvan matkamuistoksi kerätystä simpukankuoresta ja toiveen sen yhdistämisestä rutiilikvartseihin korussa, innostuin kovasti!


Minulle tuli heti mielikuva hiukan boheemista ja vallattomasta korusta ja annoin tilaajalle vaihtoehdoiksi ruskeamman tai keltaisemman värimaailman. Ihana, ennakkoluuloton koru-entusiasti valitsi ilokseni keltaisen :-D

Koruun löytyi etsimättä hiukan lisää merihenkeä kierteisen simpukankuoren ja merisiilin piikkien muodossa. Nahkanauha-ripustukset antavat korulle sitä huoletonta ilmettä ja nauhanpäät on aivan tietoisesti jätetty sellaisiksi kuin sattuivat 'Sole-renkaiden' ympärille luontumaan.



Rutiilikvartsit ja sitriinit kaipasivat silti hiukan ryhtiä ja siihen nuo merellisiin elementteihin sointuvat jaspikset sekä korumetalliset helmihatut olivat paikallaan. Pitkän korun takaosa onkin sitten 'kilttejä' makeanvedenhelmiä hyvässä järjestyksessä ;-D
Jäikö jotakin mainitsematta? Yksi helmihattujen kätkemä helmi on punaista korallia, jonka luomalle väriläiskälle on pari kierteisen simpukan värityksessä.



Pitkä koru on aina niin vaikea saada kokonaan kuvaan, mutta yritin ainakin.


Korukopla tuunaa

Haasteena oli päivittää vanha, käyttämätön tai käytetty, koru uuteen asuun.

Tuunattava koruni vihreistä akaateista

Kuultavista vihreistä akaateista tehty lyhyt kaulakoru oli jäänyt unohduksiin. Kauniit helmet ansaitsivat mielestäni uuden elämän.
Juuri tämä vihreä vaikutti ensin hyvin vastahakoiselta millekään kumppanille. Akaatit sanoivat 'ei' sekä vihreille makeanvedenhelmille että ruskeille savukvartseille. Eivät myöskään kelvanneet suosikkini turritella saati metsänvihreä jaspis.
Voivoi. Katselin noita viime kerralla esittelemiäni inspiraatiokuvia ja siirsin Akvamarinin tekemän neulotun massasydämen akaattien lähelle. Oho! Rusetissa olikin juuri akaattien sävyistä vihreää!


Samasta turkoosien seurueesta tulivat mukaan myös ihanaiset turkoosipisarat! Ja ettei liian yksitoikkoiseksi kävisi, lisäsin tuonne kauemmaksi muutaman hennonvihreän, lähes valkoisen makeanvedenhelmen.




Korusta tuli omasta mielestäni aivan uudella tavalla raikas ja se innoitti seuraavaankiin koruun kokeilemaan hiukan epätavallisempaa väriyhdistelmää.

***
Tästä Korukoplan sivulle, jossa linkit osallistujien blogeihin!

***

11.1.13

Mustan kissan tango

Korukoplan haaste julkaistaan sunnuntaina. Tällä kertaa tehdään vanhasta uutta eli muokataan joku varastossa oleva valmis koru uuteen uskoon.

Aloitin tämän korun muokkaamisella. Tuo vintage-ketjun ja sarisilkin vuoropuhelu ei välttämättä ollut kohdillaan. Kuvissa kyllä, mutta kaulalla ei aivan.


Tiesin siis, että vaihdan ketjuosan tilalle eräät tietyt makeanvedenhelmi-mollukat ja sen teinkin. Silloin ei enää tuo koralliriipus asettunut korun värimaailmaan.
Ja, jälleen kerran, kuin 'sattumalta' tupsahti joulukoristeita pakatessani tuo emaloitu musta kissa esiin. Miksi se lymysi koristeiden pakkauksissa, en tiedä ;-D Sitäkään en tiedä, mistä kissa on kotoisin, olisiko se lentänyt "Japanista tänne meillekin"? Ei toki, lienee aivan kotimaista tekoa.

Makeanvedenhelmet ovat isoja, eivät laisinkaan A-laatuisia, mutta erittäin sympaattisia :-) ja niiden vuoropuhelu risa-silkin, eikun sari-silkin kanssa lienee kohdillaan, siloa ja rosoa. Kaulalla ihanan pehmeä ja kevyt!



Korun valmistuessa huomasin sitten, etten ollutkaan käyttänyt riittävää osaa eli haasteessa sanottua 'ainakin puolet' vanhasta korusta, mutta muuten tykkään uusitusta versiosta.

Elikäs, se varsinainen haastekoru sitten sunnuntaina.


***

7.1.13

Sydän mukana

Ehkei aina, mutta hyvin usein, tunnen korua tehdessä lämpimiä värähdyksiä sydämen tienoilla. Vuorikristallin esiinottaminen saa sydämen lämpimäksi joka kerta.

Toinen ilon aihe itselleni on, kun korujani aiemmin tilannut henkilö haluaa tilata joko itselleen uuden korun tai korulahjan tärkeälle läheiselleen.

Näissä koruissa yhdistyvät molemmat tekijät, niissä on siis vuorikidettä ja jompi kumpi niistä lähtee lahjaksi. Mietintä on vielä hiukan kesken :-D


Ensin tein tämän lyhyen korun, jossa on hyvin yksinkertaisesti vain kristallein koristeltu sydänriipus ja sen ympärillä symmetrisesti vuorikide-puikkoja sekä hopeoituja pisarahelmiä. Korun takaosana on hopeoitu kevyt ketju sydänlukolla.

Pidemmässä korussa on vuorikiteen seurana kirsikanpunaisia kivihelmiä (mitä ilmeisimmin värjättyä serpentiiniä); samoja Miyukin pisaroita kuin lyhyessäkin korussa, nyt hopeoituja ja kirkkaita; isolenkkistä hopeaketjua ja pieni hopealukko.


Ja juu, siirryn nyt käyttämään vuorikide-nimeä, joka lienee oikeampi kuin vuorikristalli. Toivotttavasti muistan, mutta ei pidä häkeltyä, jos käytän molempia :-)

Iloa viikkoonne!

4.1.13

Lyhyitä hetkiä elämästä

No huh, päivät ja varsinkin vähänkään valoisat hetket, singahtelee ohi. Miten ihmeessä, vaikka mitään ei oikein tapahdu? Ja, voin vannoa, että tänäänkin ulkona tuoksui ja tuntui jo kevät! Tiedän, tammikuu vasta ja pakkasiakin vielä edessä, mutta silti; talitintit tiukuttivat, sateli jotakin kosteaa, kengän alla luminen maa oli jotakin pehmeän ja kovan väliltä ja ilma tuntui niin lämpimältä, että pakko oli riisua hanskat.

Ja anteeksi tähän väliin; yleensähän en valita enkä ruinaa, mutta olen ärsyyntynyt postinkulkuun, oikeastaan nykyiseen jakelijaan! Poika ajelee firman autolla tätä meidänkin  reittiä ja on silti pahimmoillaan pari kolme tuntia myöhemmin minun kohdalla kuin aiemmin jakelun jalan hoitanut ihana leidi! Auto saattaa seisoa puolikin tuntia viereisen kerrostalon edessä - asuuko siellä joku kaveri vai tyttöystävä?? Grrr...
Tunnen silti olevani niin onnentyttö ja otin vieläkin kuvia helmistä ynnä muista, mitkä työpöydälle on tonttu tai itellan poju tuonut viime viikkoina.

Tonttuina ovat olleet mm. Vikki ja Marita ja Othel ja Helmi sekä Akvamarin Korukoplasta... Kuvissa on sekaisin näitä sekä omia keräilyjä, teen itselleni usein sekoituskuvia inspiraatioksi :-)
Ai niin, tuo auringonkeltainen silkkilanka oli kertakaikkinen ylläri ihanalta korutilaaja-blogikamulta; hän neuloi itselleen huivin ja ilahdutti minua keränlopulla, nam mikä väri ja sopisi niin johonkin oheisista riipuksista!



No, nuo odottelevat sitten sopivaa hetkeä.


Sain keskiviikkona myös aika erikoisen ihania rutiilikvartseja, jotka olin tilannut aivan joulukuun alussa; ei mennyt siis kuin kuukausi kaukaisilta mailta, pelkäsin joutuvani tuon kirjeen hakemaan tullista, mutta onneksi en.
Hämmästyksekseni olin tilannut kaksi nauhaa, oho, en ikinä tilaa mitään kuin nauhan kerrallaan! Siispä heti kokeilemaan helmiä tummaksi patinoidun hopean kanssa, kun olin untakin siitä nähnyt.



Korun riipuksena jännittävä akaatti Vikiltä; itselle syntyi kuvatessa mielikuva kuin akaatin viisteet olisivat siirtyneet kultarutiineina noihin kirkkaisiin helmiin. Joka tapauksessa tykkään noista epämääräisen tynnyrin tai omenan mallisista helmistä. Jokaisen sisällä on ohuita neuloja tai leveämpiä lastuja kullanhehkuisia rutiileja.
Tsekkihelmissä on sekä kellanruskeaa että sinertävää sävyä, joten kaivoin yhden labradoriitti-pisaraisen esille ja sovitin tuonne reunalle - sen kummatkin puolet on yhtä upeat hehkuvaiset.  Patinoin hopealangan lisäksi myös kokeeksi tuollaisen hopeoidun kristallirenkaan, oon tyytyväinen, ei näytä tummana liian pramealta.


*Lastuja* tai muuten vaan 'lyhyitä hetkiä elämästä'