Vaihtorinki viidelle, osa I

Ihana päivä! Juuri nyt jo taas tihuuttaa, mutta kävin pyörälenkin kastumatta pahemmin. Ilma tuntui lämpimältä eikä tuulikaan ollut liian kova, se oli melkein ystävällinen :-)

Ystävällinen tuuli onkin oiva aasinsilta tämän päivän koruihin. Oli äärettömän vaikea valita, mitkä viiden korukamun vaihtoringin haastekorut esittelen ensin.
Olin kuitenkin päättänyt, että ensimmäisessä korussa täytyy toteutua tuon haasteemme (katso täältä osallistujat ja säännöt) ensimmäinen kohta: tarvikkeita jokaisesta viidestä satsista.

Otin myös kaikille omille koruilleni yhteisen teeman: värit.

Vihreä

Tämä koru syntyi tällaisena heti, vaikka jotakin toista korua on täytynyt muutella monesti...
Riipuksena on Niinalta vintaj-laatta, johon embossasin linnun. Ajattelin ensin tämän laatan värjäämistä, mutta eipäs nyt liioitella värejä.

Niinalta ovat myös vihreät kaiverretut 'kurpitsat' sekä suloiset vaaleat simpukankuorihelmet, joita on Saralta saatujen herkullisen vihreiden jaspisten lomassa. Sara lähetti aivan upean kokoelman itse tekemiään lamppuhelmiä, joista yksi ihanus pääsi tähän koruun.
Nuo hauskat metalliset ovaaliriipukset sitten ovat Othelilta, antavat kivaa naisellista runsautta ja helinää tähän koruun :-) Inkulta tuli hurmaavia kivihelmiä, joista löytyi nuo upeat syvänvihreät jaspikset ja pikkuruinen punainen 'marja' linnun vierelle. Inkku lähetti myös suloista samettinauhaa, jota kiedoin oman satsini puurinkulan ympärille lukon toiseksi puolikkaaksi, salpana vintaj-osa.

Itselle koru tuo mieleen raikkaat aamuiset kävelyt läheisessä metsässä, lintuset ja muutkin metsän elävät vielä ahkeraan tiukuttelevat ja etsivät evästä ennen kylmien kelien saapumista.

 

Punainen

Tietenkin piti korvakorutkin jo yhdet kokeilla. Niissä siivet Inkulta ja punaista korallia Saralta, niobium-koukut niitä omia.

 Ruskea

 

Ruskeassa kaulakorussa ajatus lähti Saran paketin uskomattoman kauniista ja isoista savukvartsikiekoista. Niiden seuraan hakemattakin sopi omasta satsistani viistehiottu suuri savukvartsikolikko, jonka ripustin itse hopealangasta juotettuun ja taottuun renkaaseen. Spiraalikuvioinen puuhelmi on viimeinen siskon Liettuan tuomisista. Sen yläpuolella on yksi kaiverretuista ruusupuisista helmistä, joista pidän paljon.

Korun suuressa hopealukossa toistuu tiimalasin spiraalikuvio ja isot kaiverretut kookoshelmet ovat samaa värimaailmaa kuin  kaikki muukin pitkässä korussa, herkullista ruskeaa. Niskaan hopeaketjun keskelle sijoittuvat pyöreät savukvartsit löytyivät nekin Saran paketista. Kaikki puuhelmet omasta varastosta. Koko korun riipus tuo mieleeni seinäkellon heilurin, spiraali kuviona kuvastaa sekin jollain tasolla aikaa ja kasvua, muutosta; puuhelmet ovat joskus olleet osa elävää puuta ja muutettu monien käsien kautta kauniiksi helmiksi. 

Korun nimeksi tuli yksinkertaisesti 'Ajan kulku'.

Valmiita haastekoruja on jo aika monta. On vaikeaa olla esittelemättä kaikkia nyt, mutta näissä merkeissä tavataan taas ensi sunnuntaina, ja sitä seuraavana!

Haikeus

Syksyssä on aina hieman haikeutta. Täytyy sanoa monia hyvästejä; kesän lämpimille (?), luonnon kukoistukselle, muuttolinnuille, ehkä myös konkreettisemmin, opiskelemaan lähteville lapsilleen, haikeaahan se on. Haluaisi pitää hiukan kiinni myös valoisista öistä, veden liplatuksesta, lämpimästä maasta varpaiden alla.

Hei, enhän mä melkein kuukauteen koskenutkaan silkkiin! Eikä silkkinauha tähänkään koruun ollut heti tulossa, mutta vuorikristalli ja hempeän siniset akvamariinit alkoivat näyttää liian valjuilta keskenään! Se kuuluisa sattuma tai vahinko oli jättänyt pöydälle turkoosimollukan ja sen napattuani muistin juuri tuon sarisilkin palasen ;-) Riipuksessa on vahvatahtoinen vuorikristalli-puikko ja sillä seurana satiinipintainen hopeahelmi sekä amatsoniittinugetti. Ja niin, tein tämän hopealangalla, koska en sitten millään tule sinuiksi sen hopeoidun langan kanssa.

Valoa ja iloa tänne, kiitos

Vaikka niin kovasti taistelen pysyäkseni positiivisena, en voi tuolle harmaalle sadeilmalle hymyillä! Mielialan lisäksi se vaikuttaa valokuviin, minkäs teet. Positiivisuutta kaivellen, olen kiitollinen siitä, että saan ja löydän vanhoja ja uusia aarteita, kädet toimii ja usein totteleekin, ajatus juoksee... Okei, iloitaan tästäkin päivästä!

Ensiksi aiemmasta korusta hiukan tuunattu versio, vaihdoin muun muassa tuon riipuksen alimmaksi merilasia, yksinäinen kuutio seikkaili makeanvedenhelmien laatikossa.

Toisena sitten rustiikki-makeanvedenhelmiä (siis muhkuraisia, vyöllisiä) kera pienten korukivien, akaattia, sitriiniä, meripihkaa. Nämä kaikki ruskeat rauhoittavat sieluani, mutta pistinpäs pikkuisen blingiä kehiin! Tuunasin siis aiemmin tehdyn korun lisäämällä riipusosan. Iso avain-upeus on kristalleja upotettuna hopeaan, tuo hopealinkki on sileästä embossattu eläväpintaiseksi.

Järven ympäri

Rantaraitilla, auringonpilkahduksia, pientä tuulta, erilaisten pensaiden ja puiden lehtien kirjoa, kävelijöitä, pyöräilijöitä, rullailijoita. Ihana ulkoiluhetki ennen sadekuuroa!

Kaikki pyöräretken värit löytyivät sileistä turmaliinirondelleista, jonka lisäksi rannekoruun pääsi pari pientä hopearondellia ja pari erilaista ruskalehteä, toinen pronssia, toinen simpukankuorta.

 Myös korvakoruissa pikkuturmaliineja, toisessa savukvartsipuikko, toisessa kyaniitti.

 

Hetken taika

Olen lukenut kirjaa nimeltä 'Magic' ja olen jokseenkin lumoutunut. Kirja muistutti minua yksinkertaisista asioista, luonnollisista, jokapäiväisistä. Siitäkin, että ulkoasu usein pettää, oudon kuoren alta voi puhjeta jotakin merkittävää. Niin, oikeastaan, taika on jokaisen ulottuvissa joka hetki niin halutessamme.
Tämän päivän metsäpolulla näin kiehtovia värejä, kosteat lehdet, sammalet ja oksat muodostivat kauniita sommitelmia katseltavikseni.

Olen vakuuttunut siitä, että en pelkästään hyvällä tuurilla löydä kauniita tai kertovia kiviä. Minähän tietenkin hyvin usein aivan tarkoituksella etsin niitä. Nettikauppojen kuvia katsoessani annan kivien puhua minulle, niiden jotka kohdalleni sysätään. "En ehkä näytä tässä kuvassa parhaita puoliani, mutta ota sinä tehtäväksesi esitellä minut oikein!" "Tiedän, en ole mielestäsi juuri oikean värinen, mutta ehkä saat muutoksen aikaan." "Ai olen tylsän mallinen? Kehystä minut edustavammaksi!"
Myös kotona yksittäiset kivet kehottavat katsomaan lähemmin, pyörittelemään ja katsomaan valoa kohti, miltä kuviointi näyttäisi näin päin, kävisikö joku aivan toinen laji juuri tähän koruun. Tai voisiko nämä muka-kummalliset värit yhdistää.

 

Kaulakorun 'Taikaa' riipuksessa on punainen akaatti ja keraaminen käsintehty helmi sekä pieni avain etsatussa kuviotaotussa Sole-renkaassa, josta nauhaosuus lähtee kauniiden sileiden vuorikristallien kautta. Nauhan toisena osana puuhelmet pienillä välihelmillä, toisena osana musta banaanikuitu-lanka. Kaulakorun toisella puolella on jono sinimustia kyaniittirondelleja. Metallilinkit vintaj-lankaa.

Rukousnauha-mallisessa korussa on silver quartz -helmiä viistehiottuina sekä jobin kyynel -siemeniä. Ristinä tuollainen ihastuttava, hopeoitu sydänmedaljonki risti-kuviolla.

Kiitos juuri nyt

Vuodenaikojen vaihtelu on rikkaus. Olen sanonut ennenkin, minä pidän etenkin syksystä. Kun  aamu-usvaisissa ja kosteissa, mehevien tuoksujen täyttämissä ulkoiluhetkissä saa kaikki aistinsa niin täyteen Luontoa ja puiden asujenvaihtoa tarkkaillessa täyttyy itsekin väreistä - onko suurempaa rikkautta!

Sain postissa (siis tilasin, mutta kun kamulta tilaa, niin tuntuu kuin saisi lahjoja!) upeita, upeita sitriinejä!
Olin juuri ihaillut pieniä vaahteroita polkuni varrella, niiden syysvärin saaneita lehtiä halusin jotenkin toistaa korussa.  Siispä etsin nuo ihanan pulleat lasihelmet - ovatko ne tulevien lehtien silmuja vai vielä viime hetkiään pullistelevia värinvaihtajia? - yhden lehden verran vihreää, pientä hohtavan sinistä kastetta sekaan. iso punainen marja tai hedelmä...

-Syyshetki-rannekoru

***

Posti tuo joskus myös sellaista, mitä ei tiedä tilanneensa ;-D  Noo, tietää kyllä, mutta sormi on lipsahtanut ruksaamaan viereisen ruudun mitä piti... Silloin tulee pinkkiä! Mutta, no hätä! Pinkki sydänkoristeinen lukko auttoi kaivamaan nerik-lootaa, siellähän nuo pinkki-lila-kalsedonikaunottaret vain odottivat sopivaa seuraa! Onkohan meillä koruilijoilla tosiaan sellainen Muusa, joka ohjaa sormet 'väärille' nappuloille tarkoituksella!? Ehkä. Nämä nyt ainakin olivat luodut toisilleen ja samoja värimaailmoja on vielä tuo enkelikuvioinen riipuskin. Muhkeat vuorikristallihelmet antavat tällä kertaa hiukan raikkautta ja ilmaa 'imelään' pinkkiin. Kaikki helmet ovat isohkoja, 12-13 mm läpimitaltaan ja käytin hopeoitua lankaa.

 -Pink Angel -rannekoru

***

Päivän kolmas rannekoru on noiden runsauksien jälkeen selkeä ja yksinkertainen, kauniit isot makeanvedenhelmet pääosassa. Tai no, valitsin katseenvangitsijaksi hienon hopeisen lehdenmallisen salpalukon. Koru sai nimen 'kahvitunti' noista herkullisen tumman suklaan ja kahvinruskeista helmistä; eivät siis ole luumun tai viinin värisiä vaikka jostakin kuvasta sellaista voisi ajatella. Tässä korussa käytin hopeaa.

-Kahvitunti-rannekoru

 ***

Sen lisäksi, että kiitän tänään-kin syksystä, kiitän aivan jokaista blogiini kommentoijaa! 

Kiitos sinulle! 

Jokainen kommentti saa sydämeni läikähtämään ilosta :-) 

Kiitos!

Suuri lehti

No kyllä luin tarkasti myyjän antamat tuotetiedot ja odotinkin suurta, 9 cm on korulinkin pituutena silti todella näyttävä!
Nyt piti muu koru sitten pitää aika rauhallisena, niskaosuudessa syyskirjavia jaspiksia ja korun toinen puoli pienoisia helmiketjuja.

 

Kaulalla tuo Suuri Lehti asettuu kertakaikkisen kotoisasti siihen kuuluisaan kaulanjuureen ('koruilijan anatomiaa') ja ketjuosuudet antavat toisella reunalla mukavaa kontrastia.

(Kotona käymässä oleva Esikoinen katseli korua ja oli varma, ettei iso metallilehti voi pysyä sille tarkoitetulla paikalla vaan vakuutteli, että lehti kuitenkin valuu aina eteen ja alas. Suostui koekäyttämään ja myönsi sitten, että Äiti kyllä tiesi mitä teki ja koru toimii tarkoitetusti. Lehti onkin kuulemma täydellisesti sijoitettu, ei liikahtanutkaan hyppy-testissä. Jess!)

***
Lisään tähän vielä parit korvakorut, unohdin vallan kun olin innoissani tuosta lehdestä ;-)

 Eka pari syksyisiä, tietenkin sarisilkkiä :-D ja vintaj-lankaa.

Mustavalkoinen pari onyksista ja hopeasta sekä valkoiset osat ovat vintage-ruuvilukon puolikkaat...

Molemmissa pareissa koukut ovat allergisoimatonta niobiumia ja kun sitä minulta jatkuvasti kysellään, niin suomeksi googlaamalla löytyivät mm. nämä kaupat, jotka niobiumia myyvät
Helmitaulu ja Idänhelmi

Arki kimaltaa!

Tällaisena päivänä,
kun herää kutkuttavaan auringonpaisteeseen jo kuuden jälkeen,
kun oma rakas lapsi on käymässä,
kun korutilaaja kirjoittaa: Mags, oot tosi hyvä :-) ja
kun vielä muutenkin tuntuu kivalta,
kun ei satu mihinkään,
niin ajattelin poiketa kaavasta ja tehdä a) symmetrisen korun ja b) arkikorun, joka kimaltaa!

Kaulakorussa on syvänpunaista granaattia lähes hiomattomina lohkareina ja makeanvedenhelmiä kristallein, suosikki-vintageketjuani sekä todella kaunis pronssinen käsintehty salpalukko (Lesley Watt). Koru on muuten lyhyt, mutta tuo häntä helmineen ulottuu sitten ehkä juurikin poven piiloon.

Granaatin sanotaan mm. olevan omiaan, jos tunnet olevasi kovin yksin; granaatti auttaa tuomaan uusia alkuja, jopa rakkautta elämääsi...

Mitäs tästä vois tehdä?

Eri tarkoitukseen taas tilasin, vaan kun siinä ei toiminut, niin olin kysymyksen edessä. Mitäs tästä nyt sitten vois tehdä? Nimittäin tästä kumituubista!

Tein putkesta 'palahelmiä' ketjun kanssa

ja kun hinguin jo hirmuisesti makeanvedenhelmien seuraan, niin otin nuo muhkeimmat tummat riisit tähän koruun. Juuri postissa tulleista kristalliupotuksin koristelluista namu-makeanvedenhelmistä yksi hopeansävyinen pääsi mukaan. Jotenkin tuo makeanvedenhelmien käyttö koruissani ajoittuu varsinkin syksyyn.

Lukoista ei mikään näyttänyt siltä mitä toivoin, joten kaunis akaatti-'drusy'-rinkula on samalla korun lukko, siis samalla kun toimii katseenvangitsijana. Salpa syntyi metallilangasta piilotettuna tuubin sisälle. Koska koru oli kokeilukappale, käytin edullisempaa hopeoitua lankaa, mikä taitaa olla hiukan ristiriidassa helmivalinnan kanssa. Mut ei välitetä tällä kertaa :-D

Koruhan on jälleen kevyt, kun akaatti on ainut kivi, ja tuubin sisällä olevan ketjun ansiosta myös mukavan soljuva käytössä. Akaatin voi kaulalla asetella eteen tai sivulle, miten parhaalta tuntuu. Tuon kirjoitettuani, kokeilin akaattia vielä niskaankin, ja heureka! Voisin kuvitella vaikka niinkin pitäväni tätä korua.