"Päivät ohi viipottaa"

Pian ollaan maaliskuussa! Olen ennenkin tehnyt näihin aikoihin vuodesta koruja akvamariinista. Onhan se maaliskuun kuukaudenkivi.

Olisi kyllä kohtuullisen mukava saada kuviin myös akvamariinin kaunis vaalea sinisävy oikeanlaisena. Melkein se tässä on, mutta ehkei vain ollut valoa riittävästi.

Tein helmilinkkien väleihin hopeisesta neliölangasta tuollaisia kierteisiä linkkipätkiä, sopivat mielestäni figaroketjun kanssa kivasti tähän kevyeen koruun.

Kokonaan hopeisen korun riipukseksi valikoitui nerik-loodasta varmaan upein käsissäni ollut avainriipus, hippasta vaille nelisenttinen. Se on täyteen upotettu kuutiollisia zirkonioita, aivan hurmaava yksilö. Korusta tuli niin mukavan pituinen, että en siihen yrittänyt väkisin lukkoa asetella, sujahtaa mainiosti pään yli ilmankin.

Akvamariinin kerrotaan suojelevan ja lohduttavan, kohottavan mielialaa. Yleisesti akvamariinia kutsutaan 'rohkeuden kiveksi'.



***
Korukoplan uuteen haasteeseen voi vielä ilmoittautua viikonlopun ajan! Kyseinen tarvikevaihto toteutuu vain, jos ilmoittautujia on vähintään 15!
***

Hiihtoloma, urheiluloma, lukuloma?

Oi autuutta, ettei tarvitse enää pähkäillä, mitä itse tai lapset puuhaisivat tällä talven/kevään lomaviikolla. Eikähän tämä viikko ole minulle 'lomaviikko', vaikka keskisessä Suomessa koululaisilla onkin. Mutta aattelinpahan kuitenkin viettää sen sellaisena, koskapa kohtalo ei nyt ole suosiollinen odottamani postin suhteen... Ja olen jumittunut siihen, että juuri se koru on seuraavana listalla.

No, sää on aivan kohtuullinen, melkein mukava, ulkoiluun, melkein aurinko pilkistää, valoisaa kuitenkin. Lukemista riittää, olen kasannut pinon korulehtiä (niinpä tietenkin) selailtavaksi ja muutama kirjakin on tyrkyllä.

1.Raisa Porrasmaa: Japani pintaa syvemmältä - Olen jo lukenut tämän, erittäin kiinnostuneena, mutta siinä on niin paljon omaksuttavaa, että palaan siihen tuon tuostakin, imeskelen palasia. Haluaisin tähän rinnalle luettavaksi tämän kirjan, olen satavarma että tykkäisin.

2.Cecelia Ahern: Tyttö peilissä - Ostin ale-kasasta vitosella, lukaisin, en tykännyt, tällaisessa tyylissä ei ole minulle mitään.

3.Vanessa: Kukkien kieli - Samasta ale-kasasta edellisen kanssa, melkein lukenut, ihastuin. Kuka nyt ei haluaisi olla perillä kukkien kielestä! Rehellisyyden nimissä, aivan siinä rajalla, onko makuuni liian imelä, mutta saa anteeksi juuri kiinnostavan kukkien symboliikan vuoksi.

4.Joanne Harris: A cat, a hat and a piece of string - Esipuheen luin, ensimmäistäkään novellia en vielä, en tiedä pitääkö ne lukea järjestyksessä... Pidätteleekö minua se, etten oikeastaan tykkää Harrisin Suklaapuoti-sarjasta? En tiedä. Luultavasti kiinnostus englanninkieleen vie voiton ja tartun tähänkin.

5.Paulo Coelho: Alef - Tämä on ollut minulla hyllyssä yli puoli vuotta. Kaikkiin muihin hankkiimini Coelhoihin olen tarttunut oitis ja ahminut kerralla. Onko nyt tahkeaan alkuun syynä, etten pitänyt edellisestä lukemastani ('Portobellon noita')? No luin eilen ensimmäiset 40 sivua ja olenkin jo 'captivated' ~ pyydyksessä...

1, 4, 5 Adlibris-tilauksia (joululukemiseksi)

***

***

Väriä valjuun oloon

Tänään. Aamulla herätessä satoi lunta. Tiesin sen jo ennen kuin avasin silmiäni, tai verhoja. Lumisade kuulostaa hiljaiselta, pehmeältä. Aina sanotaan lumenvalkoinen, mutta joko ikkunani on tosi likainen tai sitten ei-aurinkoisen päivän olemus on tuikiharmaa, lumisadekin näyttää harmaalta.

Lumisade ei mitenkään liity tämän päivän koruihin, muuten kuin siten, että harmaan keskelle kaipaa värejä. Värit korvakoruihin valikoituivat ihanista lasihelmistä, aluksi pinkkiä, aika maltillista pinkkiä. Pinkkien lamppuhelmi-lehdyköiden seurana kirkuvat viistehiotut kivihelmet, värjätyt tietty. Koukut niobiumia.

Pinkit eivät ole hurjan suuret, mutta päivän toinen pari räväyttää sekä värillä että koollakin. Näitä tehdessä tuli kyllä kerrasta virkeä ja hymyilevä olo. Oranssin sanotaan olevan vastalääkettä masennukseen. Minä kyllä uskon värien voimaan. Ihanaiset perhosensiivet ovat muuten eri taiteilijan kuin nuo pienet oranssit lamppuhelmet, mun onnea, että oli vielä noita jäljellä :-)

Palaillaan!

Rakkaudesta...

Niin, rakkaudesta milloin mihinkin! Se on suurin syy miksi teen koruja - rakastun erilaisiin materiaaleihin ja väreihin, niiden herättämiin vahvoihin tunteisiin ja mielikuviin.

Tällä kertaa pääosan saavat lamppuhelmet. Eilen hehkutin minut yllättäneen MiunMaun-blogin taitavaa värisoinnuttelua, niitä helmiä tulette näkemään uudelleenkin.

Tänään tartuin aivan uunituoreisiin, nii-in, lamppuhelmiä kypsytellään uunissa, siis uunituoreisiin vartavasten tilaamiini helmiin, tulivat merten takaa.

Pidän hurjasti helmiseteistä, joissa ei ole millään muotoa pyritty tasakokoisiin helmiin, mieluusti tilailen n.s. orpoja tai yksinäisiä 'left-over' -kappaleita.
Haluankin itse etsiä keskenään sopivat muodot tai värimaailmat. Ja ihan rehellisesti, usein-usein helmien keskinäinen kumppanuus löytyy vahingossa, ainakin aivan sattumalta. Tämän päivän korujen lamppuhelmet olivat kolmessa eri sekoituksessa.

Olen tullut muuten sellaisiinkin ajtuksiin, että eihän minulla lopulta ole lempiväriä. Vuoron perään se voi olla sininen, violetti, vihreä, turkoosi... valkoinen tai musta... tai... ;-)

No tänään lempivärini on ehdottomasti purppura! Ainakin se väri kertautuu päivän koruissa.

Lyhyessä kaulakorussa on riipuksena kaunis lasiröyhelö, jonka pohjaväri on tummanpurppurainen. Kukanmuotoinen lamppuhelmi röyhelöreunoineen on riipukselle hauska pari tuossa nauhaosuudessa, jossa muuten on kristalleja mattapintaisina sekä kimaltelevaisempina.

Tein pitkästä aikaa aivan kunnolla eripariset korvakorut, nää on korvissa niin namut!

Setistä yhteiskuva, niin näkyy, että korvakoruilla on myös kokoa ja kaulakoru on "muka-vaatimattomampi". 

***
Uskollisuudesta...
Väliaikatietoja siitä kadonneestä tilauksestani. Otin yhteyttä myyjään, joka totesi, että uskollisena asiakkaana saan tuon tilauksen toiseen kertaan. Mikä helpotus, jospa ensi viikolla siis syntyisi se toivottu koru.
Hyvää palvelua siltä kaupalta ja saavat edelleenkin pitää minut asiakkaanaan.
***

Vihreitä tunnelmia

Ei sitä aina tiedä, mitä korusta lopulta tulee. Eilen kuvittelin, että huuhkaja tahtoo asua lehtimetsässä, mutta ei se tahtonutkaan tänään.

Eipä tahtoneet ihanaiset krysopraasityynyt tai lasilehdet myöskään hopeaa seurakseen, samaa vintaj-lankaa siis koko koru kuin tuossa linnunpesässä, välilenkeissä hopeaa.

Ei myöskään suunnittelemani ketju näyttänyt lainkaan kivalta korun niskaosuudessa, jotakin vahvempaa ja värikkäämpää kaipasin. No halleluja, onhan mulla kumihimo-levy ja sopivan värisiä nauhoja!

Laitoin ohuempien sekaan koivunlehtien väristä rattail-nauhaa, tykkään noista läiskistä. Kuvissa nuo kumihimo-nyörit jäykistelee, mutta kaulalla ovat oikein oivia.

Kuinkas ollakaan, korukamu MiunMaun lähetti ihanaisia lamppuhelmiään minulle, oi onnea, sieltä vain poimin nuo oikeanväriset! Rakastan tällaisia 'sattumia', että värit on tismalleen oikeat!

Aivan mahdoton saada välitettyä korun tunnelmaa kuvissa. Lasilehdet ovat kooltaan noin 15mm, krysopraasit 10x15mm. Ei siis mitään pikkuhelmiä, mutta ihanan kevyitä kaikki. Vaikka tuo kristalliupotteinen magneettilukkopallo sopii ulkonäöltään mainiosti koruun, niin sen paino askarruttaa, ehkä vaihtuu...
Mitä mieltä olette siitä, että oikean värin löytämiseksi, punoin itse 35 cm:n pätkän nyöriä, johon kului tällä kertaa nauhoja yhteensä reilut 15 metriä? Täytyy siis ottaa käsinpunominen nautinnon kannalta...

Olen tällä hetkellä aivan onneton... odottelen kiihkeästi erästä hopeaosalähetystä, että voisin pitää lupaukseni tehdä tietynlainen koru. Pelkään kovin, että kyseinen kirje on hukkunut matkalla, sillä samasta paikasta päiviä myöhemmin tilattu toinen lähetys on jo tullut. Harmittaa, niitä osasia kun ei kotimaisissa kaupoissa ole, ja, myös hopean kalleuden takia.

***

Positiivinen uutinen tähän loppuun: korukaupassani mukava ale helmikuun loppuun asti!

***

Eläimellistä

Enpä voi väittää kauheasti esittäviä eläinaiheita koruissa suosivani, vaikka luonto onkin sydäntäni lähellä. Tällä kertaa tulee poikkeus. Nappasin tämän riipuksen oitis (virtuaaliseen) ostoskärryyn, kun se kohdalle sattui!
Kilpi on konnalla kaunista raita-akaattia ja sen helmassa kristalleja, ihanan äitelää :-D Ei ne kristallit liiaksi loistele, mutta ihana tietää, että ne on siellä. Kilpikonna on myös aika iso, neljä ja puoli senttiä pitkä.

Korun muina helminä 'moss ocean jasper' eli sammaleista valtamerijaspista, hmm, namuja. Ketju on kirkasta hopeaa, vaikka kuvissa punastuukin. Tämä menee lahjaksi aivan erityiselle henkilölle.

(Energiakeskus Indigon mukaan: "Kilpikonna on yleismaailmallinen maaäidin symboli, jumalatarvoiman ruumiillistuma. Kilpikonna edustaa omaa sisäistä keskittyneisyyttä ja pohjattomuutta. Kilpikonna on kontaktissa maan kanssa, se on aina tasapainossa ja sitä on vaikea horjuttaa."
Itse olen liittänyt kilpikonnan symbolina viisauteen, harkitsevuuteen ja pitkäikäisyyteen.)


Eläimistä vielä: lintuja kyllä koruissani on ollut ja tulee olemaankin aivan riittämiin! Pöydällä on nytkin, esimerkiksi tämä ISO kyaniitti-huuhkaja. Oi, en tiedä vielä, teenkö korusta näin runsaan, vai sittenkin sitä omempaa karua tyyliä. Nähtäväksi jää. Vihreät sävyt houkuttavat tällä hetkellä todella paljon!

Herkkistuulella

Aika hempeällä linjalla tänään.

Ensin kaulakoru, jossa riipuksena suloista suloisempi simpukankuorilaattaan maalattu nuoren naisen hahmo. Jos jostakin voi käyttää japanin kielen ilmaisua 'kawaii' (=suloinen, söpö), niin tästä. Niinpä sitten koko koru syntyi samalla söpöstely-otteella. Meinasin ensin laittaa jotakin pinkkiä tuonne, mutta

sitten sattui käteen tämä simpukankuorisydän, paua-simpukkaa, ihanat kiilteet ja heijastukset! Turkoosisiniset pisarat ovat amatsoniittia, kristallein koristeltu valkea helmi akaattia ja hennonkeltaiset viistehiotut helmet ovat kristallia, kauniisti kiiltelevät nekin. Helmet on linkitetty hopeoidulla langalla, välilenkit ja lukko ovat hopeaa.

Vielä koko koru, näette, että simpukkahelmissä on aivan samat sävyt. Uskaltaakohan kukaan aikuinen nainen näin hempeillä, vai menneekö koru nuoren tytön kaulalle... ;-D

Tässä päivän teemassa sopii hyvin esitellä japanilaisen helmientekijän lamppuhelmet, korvakoruina nämä pääsevät parhaiten oikeuksiinsa, vaikka soisin kuvien olevan parempia - aurinko nyt vaan ei ole taas näyttäytynyt. Hopeaa, kirkasta hopeaa näissä osaset.

Virityksiä

Oon viime päivinä pyöritellyt hiukkasen tuota polymeerisavea... Voi hitsi, että saan niin vähän aikaan kaikella sillä höösäämisellä! Mutta muutaman tällaisen:

Jos ei muuta, niin jokaisen 'paiston' jälkeen tietää, mitä ois pitänyt tehdä toisin ;-) Isoimmat munat näistä on luultavasti liian isot mihinkään, vaikka niiden epämääräisestä värityksestä tykkäänkin. Noita linnunpesiäkin oon harjoitellut, kun tintit livertelee metsissä siihen malliin, siis ikään kuin olisivat piankin pesäntekopuuhissa! Mutta, ei oikein pesätkään muotoudu niin kuin haluaisin. Pidän siis taukoa niistä ja kokeilen parin päivän päästä uudelleen.

 ***

Edellisen postauksen korvakorut olivat kiveä, sitä edelliset makeanvedenhelmiä. On varmasti lamppuhelmien vuoro.

Ihastuin näiden helmien muotoon, mainiot tyynyt, joissa vielä 'tupsut' nurkissa :-)  Koskapa helmen sisuksissakin oli hopeaa, niin myös kirkkaita hopeaosia lisää seurakseen.

En sitten millään ymmärrä, miten joku osaa noita helmikaunottaria tehdä, vaatii varmasti vakaata kättä! Minä pelkään jo ajatustakin kuuman lasimassan käsittelystä.

***

Himputti, sain kyllä itseni kutakuinkin hillityksi tammikuussa, siis helmitilausten suhteen, mutta annas olla, kun helmikuu koitti, tämä helmeilijöiden nimikkokuukausi! Lamppuhelmiä on muutama tulossa, on jokunen kivikin, saati riipuksia... Olen hyvin halukas myymään osan toisille koruntekijöille, voit kysellä tai tiirata helmetin kirpputoria...

***

Runsaasta rauhalliseen

Runsaiden ja rönsyilevien korujen jälkeen voi välillä antaa kiville pääosan, kauniille kiville, erityisen kauniille kiville!

Ensimmäisenä pikkuinen (2cm) labradoriitti. Se näyttää erilaista hohtoa eri kulmilta, näissä kuvissa kunnon säihkeet! Ehkei ois tarvinnut seurakseen mitään, mutta pienen kokonsa vuoksi, korostin vielä kristallirenkaalla tuota erikoisuuttaan, yksinkertainen ripustus ketjuun.

 Labradoriitti: puhdistaa, tasapainottaa ja suojelee energiakenttää; avaa intuitiota.
Labradoriitin ominaisuuksista kerrotaan myös: se auttaa luopumaan vanhasta ja siirtymään kohti uutta, kuuntelemaan sisimmästä kumpuavia viestejä.

*

Toisena ihanimmat mookaiitit ikinä!  Sileät, kauniskuvioiset, hyvänmalliset ja upeansyvänväriset, kokoa kolmisen senttiä. Lisäsin vain hopearenkaat ja hopeiset koukut.

Mookaiitti on yksi australialaisista korukivistä ja todella monivivahteinen värikylläinen jaspis.

Mookaiitin ominaisuuksia: lievittää yksinäisyydentunnetta, helpottaa päätöksentekoa ja auttaa saavuttamaan asetetut tavoitteet.

 *

Tilasin aivan erityisesti itselleni seuraavat kivet, krysopraasia miellyttävän hailakanvihreänä, rustiikkia tummaa reunusta ja läiskiä, oikein sopivat jokapäivään,

ja prilleihini myös :-)

No näillä kivillä onkin pituutta neljä ja puoli senttiä, sellaisista tykkäilen. Renkaat ja koukut ovat niobiumia, se on ollut omissa korvissa aivan voittamaton materiaali hopean ohella.

Arvonta suoritettu

No huh! Tälle aamulle jäi arvonta, joten kaikki eilisetkin ilmoittautuneet ehtivät mukaan! Ja kaikki osallistujat, kaikilla tavoilla blogiani seuraavat, saivat kaksi arpaa!
Kiitos, kiitos kaikille kommenttia jättäneille - oli todella mukavaa löytää lukijoista aivan ylläri-nimiäkin :-)

Ja erillinen kiitos kaikista kauniista korukehuista! Jos laskin äänet oikein, niin tuli tasapeli koruille 1. ja 3. Ja kakkonenkin sai monen monta ääntä, kiitos!

Onnetar suosi arvonnassa seuraavia

Satsi A, mixed media-pläjäys: Jaana
ja
satsi B, korukivet: MiunMaun

Lähettäkäähän osoitetiedot magsille ät gmail piste com!

J.k. Joku kysyi kommenteissa, liittyykö tuo muovinen läpyskä kutomiseen/puikkoihin; ei, se on tietenkin helmien koko -mitta :-D Joskus voi nääs olla tarpeen tietää tai muistella helmien kokoa. Tai meikäläisellä se on tietokoneen vierellä muistuttamassa harkintaan tuota 12mm isompien helmien kohdalla. Kivisatsin karneoli-kaunokaiset ovat 13-14 mm, mutta varsinaisia herkkuja!

***

Mukavaa viikon alkua, iloisia hetkiä!

***

Helmikeittoa! Vielä ehdit arvontaan...

Innokkaille tiedoksi:

Lajissaan kahdeksas kansainvälinen Bead Soup Blog Party lähestyy.
Alla olevan kuvan kautta pääset tarkempiin tietoihin

Lyhyesti koottuna: vain yksi ilmoittautumispäivä eli huomenna sunnuntaina 9.2.
ja vain yksi yhteinen julkistuspäivä 3.5. 
Jos ilmoittaudut, toivon, että ilmoitat minulle blogisi osoitteen, sillä haluan laittaa erillisen listan suomalaisista blogeista sitten julkistuspäivänä!

***

Se arvontani: klikkaa tästä, jos helmet kiinnostaa :-) Arvonta tapahtuu huomenna...

***

Maja puussa, puumaja

Niin korkealla on majani puussa, mutta ketterin jäsenin sen turviin kiipeän.
Kukkien ja hedelmien tuoksussa vietän ihania hetkiä.

Pimeinä iltoina istun takan äärellä, ihanassa hämyssä. Tuuli suhisee lehdissä. Kuulenpa myös helmipöllön huhuilun, onhan sillä tähystysoksa tuossa ylempänä. Täällä Puumajassa on kaikki, mitä elämään kaipaan, pienet puitteet - enpä vaihtaisi tätä korskeaan kartanoon.

Punaisen keramiikkamökin korussa on luonnonoksa, lasilehtiä, ihana puukuvioinen jaspis, punaisia makeanvedenhelmiä, ja, tietenkin, se helmipöllö-lamppuhelmi, pöllö istuu keramiikkakiekolla. Sarisilkkiletti kiinnittyy kauniilla tummaksi patinoidulla hopeisella lukolla.

***

Ilonen Maja

Väriä, aina välillä :-)

Ilosessa Majassa asustaa Rouva Pirtsakka. Hän hääräilee kesäisin kukkatarhassaan ja sisustuksessaankin suosii kirjavia eläinkuoseja ja kukkasia, myös hitunen blingiä viehättää tätä Iloista Ihmistä :-)

.

Ilonen Maja: elukan keramiikkamökki ja -kukka, pari hauskasta kivihelmeä, ihanaisia Marysen lamppuhelmiä (huomaattehan tuon, joka kimaltelee opaalin lailla). Käytin tummaksi patinoitua hopeoitua linkkilankaa ja kirkkaita hopealenkkejä, myös tuo suloinen kristalliupotusrengas on mustaksi patinoitu.
Tiedän, että kirkkaanväriset sarisilkit eivät kaikkien pirtaan sovi, mutta itse tykkäilen nauhaletin pehmeästä, hyväilevästä tunnusta kaulalla. Ainahan nauhan tilalle voi vaihtaa ketjun...

Iloista päivää!

*
Huom... laitan silloin tällöin kommenttien valvonnan päälle, kun spämmiä pukkaa...

Tautia vastaan

Jaa, kuvittelin että kiukustumalla saisin flunssa pysyttelemään kaukana minusta. Ei onnistunut. Kolmatta päivää pidän palelevan takaraivoni suojana villamyssyä, siis sisätiloissa! Eipä oo ennen tällaisia oireita ollut. Tänään annoin tavoilleni periksi ja otin särkyyn ja lämpöilyyn lääkettä, yleensä annan kehon itse selviytyä taudeista. Nyt piti rakentaa suojaa palelevalle.

Pariin päivään en siis saanut tehdyksi mitään ja harmitti, kun ajatuksissa kuitenkin surrasi. Nyt on jo melkein hyvä olo, kun sain hipelöidä helmiäni :-D


Lamppuhelmiä ja keramiikkaa olin päättänyt taloriipusten seurana käyttää ja pysyttelinkin yllättäen aivan sävy-sävyyn värimaailmoissa.

Vihreässä Majassa; pyöreitä ja pyöreähköjä muotoja, kaikenlaisia 'kurpitsoita' tahi muita hedelmiä, erikoisissa jaspispisaroissa on varmaan viidakon tiheikköä, lamppuhelmissä vihreitä ikkunoita salaperäiseen maisemaan.
Kaulakorussa käytin hopeoitua lankaa ja niskaosuutena mukavannäköistä teräsketjua.

Rauhan tyyssija; mökin etupihalla on harmaat betonilaatat ja pikkuinen sinisten kukkien ympäröimä lampi. Talon emännän mielestä siniturkoosi on aivan paras väri ja takapihakin kukkii näissä sävyissä, siellä on myös kristallein koristettu taideveistos.
Tässäkin korussa pieni pätkä teräsketjua ja niskaosuutena sarisilkkiä ja toho-nauhaa.

**

Mukavaa tätä viikkoa blogivieraani! Toivottavasti pysytte terveinä!

**